Lue keskustelun säännöt.
Mitä kuoleman jälkeen? Suru on kova
10.11.2014 |
Pyörii kuolema mielessä kun perhepiirissä on nyt ollut valtavasti surua aiheen tiimoilta. Haluaisin niin kovasti uskoa elämän jatkumiseen kuoleman jälkeen ja varsinkin jälleennäkemisen mahdollisuuteen, mutta se tuntuu niin epäloogiselta ja vaikealta. Enkä tarkoita tämän liittyvän nyt mihinkään uskontoon sinänsä, vaan yleisesti pohdin mitä kuoleman jälkeen mahtaa tapahtua.
Synnytäänkö uudestaan jonnekin ja elämän kiertokulku alkaa alusta? Meneekö kaikki jonnekin yhteen paikkaan? Vai mitä sillä jälleennäkemisellä ylipänsä tarkoitetaan?
Uskovaiset auttakaa tässä kysymyksessä: Jos me maan päälle jääneet elämme jälleennäkemisen toivossa (kuten usein on tapana surun aikaan sanoa) niin miten se käytännössä menee? Kun vaikkapa kuolleella vanhuksella on oma lapsuuden perhe, sitten oma perhe ja lopulta vanhuusiässä lapsenlapsia ja mummon rooli. Niin entäs siellä mahdollisessa taivaassa/jälleennäkemisessä/sielujen vaeltamisessa tms. niin missä roolissa siellä ollaan? Me kaikki kun tunnemme ja miellämme rakkaan ihmisen eri ikäiseksi? Vanhuksen äiti odottaa sinne rakasta lastaan ja minä taas odotan tapaavani 90-vuotiaan mummoni?
Pää hajoaa kun mietin näitä. En kaipaa tähän mitään Jeesus-paatosta tai Raamatun värssyjä, vaan ajatuksia iten muut tämän mieltävät. Auttaisi suuressa surussa jäsentämään mieltä. Ja toki uskovaiset ja "sen alan asiantuntijat" mielellään saavat vastata jos heillä on antaa jotain perusteluja tähän. Toivon kuitenkin, että ne saarnaukset jätettäisiin tästä ketjusta pois.
Kommentit (119)
[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 15:01"]
[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 14:53"]
[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 14:52"]
[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 14:24"]
[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 14:12"]
Heh, huvittavaa noi teidän ikäpohdinnat:D
Ihan kuin olomuotomme kuoltuamme olisi nykyisen kaltainen jossain pilvenhattaroilla tai taivaassa/helvetissä, missä lie. Että kandee vaan kupsahtaa, kun on parhaimmillaan täällä maan päällä?:DDD
Jos jokin jatkaa maallisen kuoleman jälkeen, on sielu. Eikä sen tarvi olla jonkin tietyn ikäinen ja aineellinen. Haloo, se on sielu ja aineeton:D
[/quote] Sielu ottaa sen olomuodon jonka kokee parhaimmakseen, sen takia ne on noin 30-40v. Näin ne silminnäkijät kertovat miltei yksimielisesti.
[/quote]
:DDDDDDD oisko linkkii?
[/quote]
Linkkejä ja kirjallisuutta on vaikka miten, kun vaan pitää silmät ja korvat auki.
[/quote]
Oikeesti kaikki haluu kuoleman jälkeen jatkaa nimenomaan elämänsä ruuhkavuosia? :DD Eikun tietty nauttia noista ikävuosista ilman ruuhkia!:OO Tottakai. No nyt mä tajusin... Eli kokenutta ja estotonta sekstausta ilman pelkoa raskaudesta!!!
[/quote] Ei se tietenkään noin mene, olet silti henki, mutta olomuodoltasi n. 35v. Ei sulla sama kroppa ole eikä maallisia asioita tuonpuoleisessa.
Ikää on vaikea arvioida, mutta pyörii juuri noilla nurkilla. Sanovat siis ne jotka ovat rajan tuolla puolen käyneet ja palanneet takaisin. Suosittelen lämpimästi tutustumaan siihen kirjallisuuteen ja kuvattuihin dokumentteihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 12:50"]Elämä päättyy kuolemaan, sen jälkeen ei ole mitään. Vainajan keho palaa luonnon kiertokulkuun. Muistot vainajasta kuitenkin jäävät ja tuovat lohtua läheisille sitten, kun pahin suru on hellittänyt.
[/quote]
näin mäkin ajattelisin. Hän elää muistoissamme tietyn aikaa.
Tässäpä kysymys. Olen pohtinut kuoleman äärellä näitä asioita minäkin ja lukenut aiheesta kirjoja. Ihan ilman kritiikkiä ei niitäkään lue, mutta koska olen itse kokenut myös jotakin "omituista" täysissä järjissäni, niin tämä kiinnostaa.
Tässä pari kirjaa, jotka itse koin mielenkiintoisina ja voimaa antavina surun keskellä:
Bill Guggenheim: Koskettava kokemus. (Ihana kirja, johon on koottu kuoleman jälkeiseen yhteydenottoon liityviä kokemuksia eri ihmisiltä.)
Michael Newton: Sielujen matka (Regressioterapeutti, psykiatri kirjoittanut aiheesta, millaista on elämien välissä ns. "taivaassa".)
Nämä vahvistivat sisäistä näkemystäni, mitä elämä on. Sai miettimään. Voimia ja rakkautta ap:lle ja kaikille ihanille ihmisille <3 Jaksetaan tämä marraskuun pimeys ja muistetaan valon voima.
Hypnologi Michael Newton kertoo lukuisille kielille käännetyssä kirjassaan, mitä meille tapahtuu sieluina sielujen maailmassa. Hän on toiminut hypnoterapeuttina lähes 50 vuotta ja tutkinut perusteellisesti asiakkaittensa avulla henkimaailmaa ja elämää sieluna fyysisten elämien välillä. Kirja vastaa moniin mieltämme askarruttaviin kysymyksiin - ja kysymyksiin joita emme ole edes osanneet kysyä.
Mihin matkaamme kuoltuamme? Miten sielu toimii ihmisen kehossa? Keitä ovat oppaat ja sielunkumppanit? Mitä henkimaailmassa tehdään ja millaista siellä on? Miten ja miksi valitsemme seuraavan elämämme? Lähde mukaan unohtumattomalle matkalle tutkimaan elämääsi ikuisena sieluna, tämän kirja avaa sinulle kokonaisen uuden maailman!
http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9529676328&gclid=CI-Lnfud8MECFST3cgodfFoAyw
MICHAEL NEWTON: SIELUJEN MATKA, ELÄMÄÄ ELÄMIEN VÄLILLÄ
Sain eilen illalla juuri ennen nukkumaan menoa päätökseen tämän mielenkiintoisen kirjan SIELUJEN MATKA, ELÄMÄÄ ELÄMIEN VÄLILLÄ.
Hypnologi Michael Newton kertoo lukuisille kielille käännetyssä kirjassaan, mitä meille tapahtuu sieluina sielujen maailmassa. Hän on toiminut hypnoterapeuttina lähes 50 vuotta ja tutkinut perusteellisesti asiakkaittensa avulla henkimaailmaa ja elämää sieluna fyysisten elämien välillä.
Kirja vastaa moniin mieltämme askarruttaviin kysymyksiin – ja kysymyksiin joita emme ole edes osanneet kysyä.
Mihin matkaamme kuoltuamme?
Miten sielu toimii ihmisen kehossa?
Keitä ovat oppaat ja sielunkumppanit?
Mitä henkimaailmassa tehdään ja millaista siellä on?
Miten ja miksi valitsemme seuraavan elämämme?
Lähde mukaan unohtumattomalle matkalle tutkimaan elämääsi ikuisena sieluna, tämän kirja avaa sinulle kokonaisen uuden maailman!
Kirjassa kerrotaan, kuinka hypnoterapeutti Michael Newton saa sattumalta asiakkaansa ylitietoiseen tilaan, jossa tämä pystyy antamaan tietoa sielun elämästä maanpäällisten elämien välillä.
Kirjassa hän esittää erilaisia tapauskertomuksia, joissa tätä elämää valotetaan. Haastateltujen sielujen mukaan sielut valitsevat kulloisenkin elämänsä, tapahtumat, vastoinkäymiset, kehittyäkseen.
Eli kuten siis jo aiemmassa blogitekstissäni totesin:
MIKÄÄN EI OLE SATTUMAA, vaan ENNALTA SUUNNITELTUA ja SOVITTUA ja sitä sopimusta on ollut tekemässä SIELU itse ennen maan päälle palaamistaan eli ts. mitään ei tapahdu meille ilman oman sielumme hyväksyntää.
Rakastuin tähän kirjaan!
Tämä kirja oli niin kiehtova ja koukuttava, etten meinannu sitä millään laskea käsistäni lukemisen aloitettuani ja aika hetkessä se sitten tulikin ahmittua lävitse. Ja päässäni/mielessäni pyörii kaiken aikaa nuo lukemani asiat, joista olen todella Kiitollinen, että sain ne osakseni elämää!
Ennen tämän kirjan lukemista ja nuorempana etenkin, olin aina pelänny kuolemaa todella paljon, sillä meillehän opetetaan ev.lut. kasvatuksen mukaan jo pienestä pitäen, kuinka meillä ei olisi kuin vain tämä yksi ja ainut elämä ja kuolemaan elämämme sitten tulisi päättymään.
Tuo on ollut varsin pelottava ja surullinen ajatus jo pienestä pitäen ja muistelen hämärästi, kuinka jossain vaiheessa elämääni jo aloin tuota asiaa todella pohtia ja kyseenalaistamaan mielessäni, jotenkin ilmeisesti tuolloin jo varmaan mielsin tuon väitteen suureksi valheeksi. Siis omalla kohdallani ainakin.
Kuultuani aikoinaan ensimmäisen kerran muiden uskontojen välityksellä INKARNAATIOSTA, oivalsin heti, mistä tuo epäilykseni, ettei täällä vain yhtä kertaa elettäisi, oli peräisin, ja se rauhoitti mieltäni jo tuolloin aika lailla.
Siitäkin huolimatta sitä on aina välillä kuitenkin synkimmillä hetkillään ajatellut, että josko tuo ei olisikaan totta sitten kuitenkaan ja tällaisessa välimaastossa olen sitten keikkunut näine ajatuksineni.
Kunnes nyt Viimein sain tähän lopullisen varmistuksen luettuani tämän valaisevan kirjan!
Enää ei kuolema pelota yhtään, pikemminkin päinvastoin tuon kirjan luettuani oikein Odotankin, jos näin voi sanoa, tuota Kotiinpaluuni hetkeä, Henkiseen Kotiini palaamista, mistä me kaikki olemme alunperin lähtöisin. Sen verran ihanalta paikalta se kirjan kuvauksen mukaankin vaikutti ja siellä pääsisin viimein jälleentapaamaan kaikkia niitä ystäviäni ja rakkaitani, jotka sieluntasolla tunnen niin läheisiksi itselleni.
Selväksi tuli myöskin se, että meillä jokaisella on todellakin se oma Kohtalomme, jonka polkuja kuljemme ennaltasovitulla tavalla, vanhoja karmojamme maksaaksemme ja meille ennaltasovittuja oppiläksyjämme oppiaksemme kussakin elämässämme.
Inkarnoitumisen pääasiallisena tarkoituksena on siis kehittyä sieluntasolla eteenpäin kussakin elämässä, kehittää sieluamme oppimalla uusia puolia elämästä, henkistyä ja saavuttaa Valaistumisen.
Näitä oppiläksyjämme voimme oman valintamme mukaan suorittaa elämissämme joko sillä Hyvällä taikka sitten sen vaikeimman kautta; vastentahtoisesti monien mutkien kautta, päätämme seinään hakaten.
Jokaisen Sielun tavoite on joka tapauksessa se sama ja jokainen sielu erilaisensa, joten jokaisella sielulla ottaa luonnollisesti oman aikansa ja voi joiltakin sieluilta viedä moniakin elämiä noiden oppiläksyjen oppiminen ja karmojen takaisin lunastaminen.
Kirja oli mielestäni todella Koskettava ja hyvin Lohduttava samaan aikaan.
Lohtua toi mielettömästi esim. sen kuuleminen, että kuoltuasi vaikkapa jotenkin väkivaltaisesti tai tapaturmaisesti, Sielusi tietää jo hetkeä ennen, mitä kohta tulee tapahtumaan (koska onhan kaikesta jo Henkimaailmassa päätetty ja sovittu etukäteen ennen maan päälle syntymistä) ja irtaantuu ruumiista/ihmiskehostamme jo silloin nousten kehomme yläpuolelle tarkkailemaan tilannetta ulkopuolelta käsin.
Sillä hetkellä, vaikkakin kuolemanhetki kuinka tuskallista fyysisesti muutoin olisikin, ei kehomme enää tunne mitään tuskaa tai kipua, koska Sielumme on jo kehostamme poistunut.
Tuon asian kuuleminen oli todella Lohduttavaa, ite kun olen aina pelännyt sitä, että jos tuollaisen kamalan ja tuskallisen kuoleman kokisi ja joutuisi ties kuinka kauan siinä sitten tietoisesti kitumaan tuskissaan, mutta näin ei olekaan, mikäli oikein lukemaani tulkitsin.
Lohdullista oli saada tietää myöskin se, että mikäli sielumme ei haluaisi enää maan päälle koskaan inkarnoitua, sekin sallittaisiin, yhtäkään sielua ei pakoteta niin tekemään. Mutta selväksi tuli sekin, että jokaisen meidän sielumme palaa maan päälle useampiakin kertoja ja ihan vapaaehtoisesti oltuaan ensin jonkin aikaa poissa maan kamaralta tuolla Ylhäällä, Henkimaailmassa.
http://sani-valoakohti.blogspot.com/2010/02/michael-newton-sielujen-matka-elamaa.html
Sisältö jatkuu mainoksen alla
http://www.vauva.fi/keskustelu/1543797/ketju/elama_jatkuu_kuoleman_jalkeen_ihmisella_on_sielu_k
Elämä jatkuu kuoleman jälkeen. Ihmisellä on sielu. Katso tämä
[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 16:23"]MICHAEL NEWTON: SIELUJEN MATKA, ELÄMÄÄ ELÄMIEN VÄLILLÄ
Sain eilen illalla juuri ennen nukkumaan menoa päätökseen tämän mielenkiintoisen kirjan SIELUJEN MATKA, ELÄMÄÄ ELÄMIEN VÄLILLÄ.
Hypnologi Michael Newton kertoo lukuisille kielille käännetyssä kirjassaan, mitä meille tapahtuu sieluina sielujen maailmassa. Hän on toiminut hypnoterapeuttina lähes 50 vuotta ja tutkinut perusteellisesti asiakkaittensa avulla henkimaailmaa ja elämää sieluna fyysisten elämien välillä.
Kirja vastaa moniin mieltämme askarruttaviin kysymyksiin – ja kysymyksiin joita emme ole edes osanneet kysyä.
Mihin matkaamme kuoltuamme?
Miten sielu toimii ihmisen kehossa?
Keitä ovat oppaat ja sielunkumppanit?
Mitä henkimaailmassa tehdään ja millaista siellä on?
Miten ja miksi valitsemme seuraavan elämämme?
Lähde mukaan unohtumattomalle matkalle tutkimaan elämääsi ikuisena sieluna, tämän kirja avaa sinulle kokonaisen uuden maailman!
Kirjassa kerrotaan, kuinka hypnoterapeutti Michael Newton saa sattumalta asiakkaansa ylitietoiseen tilaan, jossa tämä pystyy antamaan tietoa sielun elämästä maanpäällisten elämien välillä.
Kirjassa hän esittää erilaisia tapauskertomuksia, joissa tätä elämää valotetaan. Haastateltujen sielujen mukaan sielut valitsevat kulloisenkin elämänsä, tapahtumat, vastoinkäymiset, kehittyäkseen.
Eli kuten siis jo aiemmassa blogitekstissäni totesin:
MIKÄÄN EI OLE SATTUMAA, vaan ENNALTA SUUNNITELTUA ja SOVITTUA ja sitä sopimusta on ollut tekemässä SIELU itse ennen maan päälle palaamistaan eli ts. mitään ei tapahdu meille ilman oman sielumme hyväksyntää.
Rakastuin tähän kirjaan!
Tämä kirja oli niin kiehtova ja koukuttava, etten meinannu sitä millään laskea käsistäni lukemisen aloitettuani ja aika hetkessä se sitten tulikin ahmittua lävitse. Ja päässäni/mielessäni pyörii kaiken aikaa nuo lukemani asiat, joista olen todella Kiitollinen, että sain ne osakseni elämää!
Ennen tämän kirjan lukemista ja nuorempana etenkin, olin aina pelänny kuolemaa todella paljon, sillä meillehän opetetaan ev.lut. kasvatuksen mukaan jo pienestä pitäen, kuinka meillä ei olisi kuin vain tämä yksi ja ainut elämä ja kuolemaan elämämme sitten tulisi päättymään.
Tuo on ollut varsin pelottava ja surullinen ajatus jo pienestä pitäen ja muistelen hämärästi, kuinka jossain vaiheessa elämääni jo aloin tuota asiaa todella pohtia ja kyseenalaistamaan mielessäni, jotenkin ilmeisesti tuolloin jo varmaan mielsin tuon väitteen suureksi valheeksi. Siis omalla kohdallani ainakin.
Kuultuani aikoinaan ensimmäisen kerran muiden uskontojen välityksellä INKARNAATIOSTA, oivalsin heti, mistä tuo epäilykseni, ettei täällä vain yhtä kertaa elettäisi, oli peräisin, ja se rauhoitti mieltäni jo tuolloin aika lailla.
Siitäkin huolimatta sitä on aina välillä kuitenkin synkimmillä hetkillään ajatellut, että josko tuo ei olisikaan totta sitten kuitenkaan ja tällaisessa välimaastossa olen sitten keikkunut näine ajatuksineni.
Kunnes nyt Viimein sain tähän lopullisen varmistuksen luettuani tämän valaisevan kirjan!
Enää ei kuolema pelota yhtään, pikemminkin päinvastoin tuon kirjan luettuani oikein Odotankin, jos näin voi sanoa, tuota Kotiinpaluuni hetkeä, Henkiseen Kotiini palaamista, mistä me kaikki olemme alunperin lähtöisin. Sen verran ihanalta paikalta se kirjan kuvauksen mukaankin vaikutti ja siellä pääsisin viimein jälleentapaamaan kaikkia niitä ystäviäni ja rakkaitani, jotka sieluntasolla tunnen niin läheisiksi itselleni.
Selväksi tuli myöskin se, että meillä jokaisella on todellakin se oma Kohtalomme, jonka polkuja kuljemme ennaltasovitulla tavalla, vanhoja karmojamme maksaaksemme ja meille ennaltasovittuja oppiläksyjämme oppiaksemme kussakin elämässämme.
Inkarnoitumisen pääasiallisena tarkoituksena on siis kehittyä sieluntasolla eteenpäin kussakin elämässä, kehittää sieluamme oppimalla uusia puolia elämästä, henkistyä ja saavuttaa Valaistumisen.
Näitä oppiläksyjämme voimme oman valintamme mukaan suorittaa elämissämme joko sillä Hyvällä taikka sitten sen vaikeimman kautta; vastentahtoisesti monien mutkien kautta, päätämme seinään hakaten.
Jokaisen Sielun tavoite on joka tapauksessa se sama ja jokainen sielu erilaisensa, joten jokaisella sielulla ottaa luonnollisesti oman aikansa ja voi joiltakin sieluilta viedä moniakin elämiä noiden oppiläksyjen oppiminen ja karmojen takaisin lunastaminen.
Kirja oli mielestäni todella Koskettava ja hyvin Lohduttava samaan aikaan.
Lohtua toi mielettömästi esim. sen kuuleminen, että kuoltuasi vaikkapa jotenkin väkivaltaisesti tai tapaturmaisesti, Sielusi tietää jo hetkeä ennen, mitä kohta tulee tapahtumaan (koska onhan kaikesta jo Henkimaailmassa päätetty ja sovittu etukäteen ennen maan päälle syntymistä) ja irtaantuu ruumiista/ihmiskehostamme jo silloin nousten kehomme yläpuolelle tarkkailemaan tilannetta ulkopuolelta käsin.
Sillä hetkellä, vaikkakin kuolemanhetki kuinka tuskallista fyysisesti muutoin olisikin, ei kehomme enää tunne mitään tuskaa tai kipua, koska Sielumme on jo kehostamme poistunut.
Tuon asian kuuleminen oli todella Lohduttavaa, ite kun olen aina pelännyt sitä, että jos tuollaisen kamalan ja tuskallisen kuoleman kokisi ja joutuisi ties kuinka kauan siinä sitten tietoisesti kitumaan tuskissaan, mutta näin ei olekaan, mikäli oikein lukemaani tulkitsin.
Lohdullista oli saada tietää myöskin se, että mikäli sielumme ei haluaisi enää maan päälle koskaan inkarnoitua, sekin sallittaisiin, yhtäkään sielua ei pakoteta niin tekemään. Mutta selväksi tuli sekin, että jokaisen meidän sielumme palaa maan päälle useampiakin kertoja ja ihan vapaaehtoisesti oltuaan ensin jonkin aikaa poissa maan kamaralta tuolla Ylhäällä, Henkimaailmassa.
http://sani-valoakohti.blogspot.com/2010/02/michael-newton-sielujen-matka-elamaa.html
[/quot
Tämä kuulostaa niin ihanalta. Tähän minäkin uskon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole uskovainen, joten ehkä en ole sitä väkeä, jolta odotat vastauksia. Kuitenkin haluaisin tuoda esiin sen asian, että itseäni ainakin lohduttaa ajatus siitä, että kaikki läheiset elävät edelleen muistoissa, ajatuksissa ja tietysti myös jälkipolvissaan. Esimerkiksi minä mietin usein, mitä isäni sanoisi tai tekisi jossain tilanteessa tai miten rakkaan ystäväni ilmeet ja piirteet näkyvät hänen lapsissaan. Se luo tutun turvallisen olon.
Toisekseen minusta on täysin luonnollista, että kaikilla on aika syntyä ja aika kuolla, ja että kuollessa palautuu osaksi luonnon kiertokulkua - tuuleksi taivaanrantaan, tähdeksi taivaalle, miten nyt sitten haluaakin ajatella. En ajattele mitään tapaamisia tuonpuoleisessa, enkä kaipaa sellaista. Läheisiä on ehtinyt kuolla jo useita, joten nämä ajatukset ovat kehittyneet ajan myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syöpäpotilas; mikä syöpä sinulla on? Mikä ennuste? Oletko sairastanut kauan?
Minusta on höpöhöpöä, että kaikki on muka ennalta määrättyä. Ihminen voi vaikuttaa osaan asioita, ja lopuista pitää sattuma huolen. Miksi suotta vääntää asiat siihen malliin, että olisi joku suuri tuntematon ohjailemassa kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lueskele kuolemanrajakokemuksia käsitteleviä kirjoja, esim. Bernard Jakoby, Jeffrey Long, Peter Fenwick, Michael Sabom, Raymond Moody... Niissä paljon tosijuttuja mitä on nähty siellä toisella puolella.
Mitäs muiden maanantaihin kuuluu? me ollaan reilu 3- vuotiaan tytsyn kanssa tavattu kavereita, mummia ja pappaa ja ulkoiltu. kohta mieheni tulee töistä, sit syödään yhdessä ja sit illemmalla salille. ei yhtään pöllömpi maanantai siis :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoista lukea erilaisista käsityksistä kuoleman jälkeen. Itse olen uskonnoltani mormoni ja rakastan sitä lohdullista käsitystä kuolemasta minkä olen siitä saanut.
Uskomme että jokainen ihminen nousee ylös ja saa kuolemattoman ruumiin kuoleman jälkeen suuressa ylösnousemuksessa. Meillä on myös temppeleitä, joissa perheen voi sinetöidä yhteen ikuisuudeksi, ei vain "kunnes kuolema erottaa". Tämän sinetöinnin avulla perheet ja suvut liittyvät yhteen sukupolvien ketjuksi alusta loppuun. Käytännössä taivaassa eletään siis pareina, mies ja nainen yhdessä. Uskon että myös ne voivat olla yhteydessä toisiinsa joita ei ole sinetöity, mutta heidän avioliittonsa on päättynyt kuolemaan niin kuin pitikin.
Lapsena kuolleet saavat kasvaa isoiksi mutta lopullinen "muoto" on varmasti aikuinen, tai siis sen näköinen. Jokainen on parhaimmillaan ja kuolematon ruumis on täydellinen versio nykyisestä.
Vähän hassua muuten että niin harva kristitty tuntuu uskovan ruumiin ylösnousemukseen vaikka siitä Raamatussakin puhutaan ja nousihan Jeesuskin ylös ruumiillisena olentona. Tämä on muuten yksi ero peruskristittyyn, uskomme että sekä Jeesus että Isä Jumala on fyysisiä vaikka täydellisiä olentoja. Pyhä Henki on ainoa jolla ei ole ruumista. Lisäksi uskomme että meillä on myös taivaallinen äiti ja olemme kirjaimellisesti Jumalan lapsia eli meillä on mahdollisuus myös taivaassa kehittyä sitä kohti.
[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 12:46"]
Olette kyllä hulluja. Kuoleman jälkeen ei tapahdu yhtään mitään. Ihminen lakkaa olemasta.
[/quote]
Niin tämä. Kaiken maailman saatanan avohoitopotilaita tämäkin keskustelu on kirjoituksista päätellen täynnä.
Henkimaailma on. Olen nähnyt mm.isäni hengen ja papan hengen tällä puolella olleen puolisonsa selän takana.
Ja poislähtevät tutut ovat käyneet hetkisen katsomassa.
98: Kiitos tästä vastauksesta. Olen pyöritellyt mielessäni meediolle menoa. Jos se auttaisi pääsemään yli kesken jääneestä tilanteesta yllättävän kuoleman tullessa. En pääse elämässä enkä surussa eteenpäin kun asia pyörii loputtomasti mielessä, näin on ollut jo pitkään. Luuletko, että meediolla käynti voisi auttaa? En ole ksokaan voinut kuvitella "sortuvani" sellaiseen. En ole koskaan oikein uskonut sen tyyppiseen toimintaan, mutta nyt tuntuu että haluaisin kokeilla. Tämän ketjunkin luettuani tuntuu, että olen muuttamassa ajatuksiani. On lohdullinen olo, vaikea selittää sitä. Mistä voisin löytää luotettavan tahon, jonka kanssa keskustella tästä? Tai jopa sen meedion? Miten meedion tapaaminen menee? Monet kertovat googlen perusteella käyneensä, mutta kukaan ei halua kertoa tarkemmin missä. Mistä ihmiset löytävät nämä tahot, jotka voisivat auttaa? En uskalla puhua tästä missään tai kysyä tuttavilta, pelkään saavani hullun leiman otsaan :) Voi kiitos jos autat!
Tuntuu jotenkin kamalan lohduttomalta ajatus ettei mitään olisi kuoleman jälkeen. Vähän kuin olisimme täällä "turhaan", siis vain hetken ja sitten kaikki olisi ohi. Mikä silloin olisi edes elämän tarkoitus? Miksi meitä sitten on ja miten meistä on tullut ajattelevia olentoja? Evoluttioteoria on tuttu, eli ei tarvetta sitä avata. Mutta hämmentää ajatus, että ihmiset olisivat ihan sattumalta syntyneet tänne. Joku pistää uskomaan johonkin korkeampaan, taivaaseen, sielujen vaeltamiseen jne.
Kiinnostavia nuo kokemukset läheisistä, jotka ovat tulleet rakkaitaan katsomaan kuoleman jälkeen. Olisi kiva kuulla niistä lisää.
[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 13:54"]
Ihmiset taivaassa ovat n. 35v. Ei vanhuksia, ei lapsia....
[/quote]
Aika kauhea paikka... sinne en sitten ainakaan haluaisi.
Tämän palstan mielipide ei yllätä kyllä yhtään, sillä uskonnolla ja älykkyydellä on suora korrelaatio.
http://www.iltasanomat.fi/tiede/art-1288589444590.html