Mitä kuoleman jälkeen? Suru on kova

Ei kuule yhtään mitään. Nappula on painettu off-asentoon ja se siitä. Elämä jatkuu, sen on jatkuttava. Sure. "Suru kyllä käydä saa kunhan ei jää asumaan." Muistot eivät katoa minnekään, ne kulkevat aina mukana. Elämän pitää asettua uudestaan jääneisiin koloihin. Sun pitää siis elää! Nauttia ja olla kiitollinen siitä mitä sulla on. Hankkia elämä. Jatkaa matkaa.

Me olemme kaikki saaneet alkumme tähtipölystä. Kun maailmankaikkeuden varhaiset tähdet tulivat matkansa päähän, niiden alkuaineet jatkoivat matkaansa ja muodostivat muun muassa maapallon ja kaiken täällä elävän.

Kun ihminen kuolee, hänen kehonsa atomit jatkavat elämää muussa muodossa. Vainajasta itsestään jää hänet tunteneiden ihmisten aivoihin muistoja, jotka säilyvät niin kauan kuin nämä ihmiset ovat elossa. Sitten on seuraavien sukupolvien vuoro. Elämä jatkuu, vaikka yksittäisen ihmisen aika on rajallinen.

t. Syöpäpotilas

Ap, lue kirja Taivas on totta! Siitä saat sellaista lohtua elämän jatkumisesta ettei tosikaan. Kirjoja on muitakin, esim. Lorna Byrnet ja Totuus taivaasta, mutta tuo em. on paras!

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 12:28"]

Pyörii kuolema mielessä kun perhepiirissä on nyt ollut valtavasti surua aiheen tiimoilta. Haluaisin niin kovasti uskoa elämän jatkumiseen kuoleman jälkeen ja varsinkin jälleennäkemisen mahdollisuuteen, mutta se tuntuu niin epäloogiselta ja vaikealta. Enkä tarkoita tämän liittyvän nyt mihinkään uskontoon sinänsä, vaan yleisesti pohdin mitä kuoleman jälkeen mahtaa tapahtua.

Synnytäänkö uudestaan jonnekin ja elämän kiertokulku alkaa alusta? Meneekö kaikki jonnekin yhteen paikkaan? Vai mitä sillä jälleennäkemisellä ylipänsä tarkoitetaan?

Uskovaiset auttakaa tässä kysymyksessä: Jos me maan päälle jääneet elämme jälleennäkemisen toivossa (kuten usein on tapana surun aikaan sanoa) niin miten se käytännössä menee? Kun vaikkapa kuolleella vanhuksella on oma lapsuuden perhe, sitten oma perhe ja lopulta vanhuusiässä lapsenlapsia ja mummon rooli. Niin entäs siellä mahdollisessa taivaassa/jälleennäkemisessä/sielujen vaeltamisessa tms. niin missä roolissa siellä ollaan? Me kaikki kun tunnemme ja miellämme rakkaan ihmisen eri ikäiseksi? Vanhuksen äiti odottaa sinne rakasta lastaan ja minä taas odotan tapaavani 90-vuotiaan mummoni?

Pää hajoaa kun mietin näitä. En kaipaa tähän mitään Jeesus-paatosta tai Raamatun värssyjä, vaan ajatuksia iten muut tämän mieltävät. Auttaisi suuressa surussa jäsentämään mieltä. Ja toki uskovaiset ja "sen alan asiantuntijat" mielellään saavat vastata jos heillä on antaa jotain perusteluja tähän. Toivon kuitenkin, että ne saarnaukset jätettäisiin tästä ketjusta pois.

[/quote]

Voi, on ikävää että olet kohdannut paljon surua! Valitettavasti uskonnot ja uskovat eivät tiedä kuolemanjälkeisestä elämästä yhtään sen enempää kuin me muutkaan. Tiedämme varmasti vain, että ruumiimme tuhoutuu. Toki hyvin monet saavat lohtua toivoessaan / uskoessaan kohtaavansa rakkaat jälleen jossain, ja tämä lohtu on varmasti hyvä asia. Uskonnottomana en osaa sanoa asiaan sen enempää. Mutta virtuaalihalaus surevalle!

Kuolleelle ei tapahdu enää mitään, hänen elämänsä on ohi. Hänen geeninsä jatkuvat hänen lapsissaan ja lapsenlapsissaan, jos heitä on. Muuten hän jatkuu sähkökemiallisina impulsseina häntä muistelevien ihmisten aivoissa. Elämä alkaa syntymästä ja loppuu kuolemaan, mikä on lohdullinen ajatus. Kaikki päättyy aikanaan.

minulla ei ole sellaisia henkisiä kykyjä nähdä tai aistia sieluja, mutta uskon että joillakin on, ja kuopukseni vaikuttaa siltä, että hänellä on. En osaa tätä edes selittää ja hullultakin se kuulostaa, koska hän on kuitenkin pieni lapsi ja pienen lapsen mielikuvitus. Mutta välillä hän tosiaan juttelee menneistä elämistä ja muistatko äiti sitä ja sitä ihmistä/tapahtumaa, ja tiedätkö äiti, silloin kun minä en vielä ollut syntynyt sinulle, tapahtui tätä ja tätä, kerran kun olin vanha pappa tapahtui näin jne.... ja hän ei ole voinut oppia näitä juttuja mistään, koska me muut perheessä emme tällaisia juttele. ne vaan tulevat häneltä jostain sisältä ja on ne sitten totta tai mielikuvitusta, niin hyvin lohdullista kuultavaa se on. 

Ihmiset taivaassa ovat n. 35v. Ei vanhuksia, ei lapsia....

Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä ja sen ilmaisuun mutta surettaa hiukan ap:n puolesta kun pyysi lohdutukseksi ja tueksi vastauksia ihmisiltä (varsinkin uskovaisilta) jotka uskovat elämään ja jälleennäkemiseen kuoleman jälkeen ja sitten tulee noita viestejä joissa "sori vaan, mitään ei ole, kaikki loppuu kuolemaan"..

Näin kipeässä asiassa voisi kunnioittaa toista ja jättää laittamatta ne omat sinänsä oikeutetut mielipiteet jotka eivät kuitenkaan nyt tuottane muuta kuin lisätuskaa.

Kukaan ei tiedä totuutta. Jokainen uskoo niin kuin lohdullisimmaksi näkee. Voimia!

Kun sähkökemiallinen toiminta aivoissa lakkaa se oli kerta kaikkiaan siinä, kuolema on lopullinen.

Toki on se on aivan normaali osa elämää ja osa luonnon kiertokulkua.Ja hieno keino uskonnoille lypsää surevia ja koukuttaa heitä juuri sen tietyn idologian osaksi.

Edesmenneet rakkaat ovat toki aina muistoissamme.

Luulen että monet eivät ole kokeneet kovia menetyksiä elämässä eivätkä siksi ymmärrä mitä se on ja minkälaisten asioiden kanssa silloin painii. Annetaan anteeksi, elämä opettaa aikanaan jokaista, koska kaikki me menetetään läheisemme joskus. AP:lle paljon jaksamista surussassi.

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 14:00"]

Toki on se on aivan normaali osa elämää ja osa luonnon kiertokulkua.Ja hieno keino uskonnoille lypsää surevia ja koukuttaa heitä juuri sen tietyn idologian osaksi.

[/quote]

Ihminen on erittäin haavoittuvainen silloin kun se surun murtama. Ja silloin on helppo iskeä.

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 14:10"]

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 14:00"]

Toki on se on aivan normaali osa elämää ja osa luonnon kiertokulkua.Ja hieno keino uskonnoille lypsää surevia ja koukuttaa heitä juuri sen tietyn idologian osaksi.

[/quote]

Ihminen on erittäin haavoittuvainen silloin kun se surun murtama. Ja silloin on helppo iskeä.

[/quote]

:D

Heh, huvittavaa noi teidän ikäpohdinnat:D

Ihan kuin olomuotomme kuoltuamme olisi nykyisen kaltainen jossain pilvenhattaroilla tai taivaassa/helvetissä, missä lie. Että kandee vaan kupsahtaa, kun on parhaimmillaan täällä maan päällä?:DDD

Jos jokin jatkaa maallisen kuoleman jälkeen, on sielu. Eikä sen tarvi olla jonkin tietyn ikäinen ja aineellinen. Haloo, se on sielu ja aineeton:D

Rajatilakokemukset tuovat jotenkin lohdullisen ja rauhallisen olon. Ehkä sittenkin näemme vielä rakkainpamme. Voi kun voisi olla asiasta varma.

Selittämättömin ja merkillisin tapahtuma elämässäni osui synnytyslaitokselle vuosia sitten. Tyttäreni oli juuri syntynyt ja hänet nostettiin vatsalleni kasvot minuun päin. Ensimmäiset ajatukseni hänet nähdessäni menivät jotenkin näin: minä tunnen sinut, olemme tavanneet jo aikaisemminkin, vanha tuttu pitkästä aikaa jne. Minulla oli aivan konkreettinen tunne siitä että olin tavannut jonkun kauan sitten tuntemani ihmisen. Kätilöille en asiasta maininnut enkä ole paljon muillekaan. Tytär on kuitenkin edelleenkin "tutun oloinen" vaikka en olekaan saanut selville missä ja milloin olisimme mahtaneet aiemmin tavata.

Uskomalla kolmiyhteiseen Jumalaan sinäkin saat rauhan ja turvan siitä, että me kaikki vielä kerran kohdataan. " Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: "Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, 4 ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut." (Ilm 21:3-4)

Alko itkettää ku luin tätä ketjua :'(. Tuli surullinen ja samalla lohdullinen olo.

Lue kirja " Taivas on totta" (Todd Burpo). 

Olen itse vakuuttunut, että elämä jatkuu kuoleman jälkeen. Kuolema on oikeastaan syntyminen siihen toiseen olotilaan, josta tänne tulimme.  Ei näitä voi kenellekään todistaa, mutta mielestäni jo lukuisten uskontojen olemassaolo kertoo ihmisen myötäsyntyisestä tiedosta, että olemme muutakin kuin vain tämä keho.  Tiedekin, kvanttifysiikka erityisesti on päätynyt monen todellisuuden malliin ajan suhteellisuudesta puhumattakaan.