Paljonko "omaa aikaa" on ok pienten vanhemmille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kerran viikossa on sovittu kun lapsi vielä 1v. ja mies on se joka tienaa. Enemmänkin kaipaan yhteistä aikaa miehen kanssa ilman lasta. Se on vaikeaa kun isovanhemmat asuu kaukana.

Miten "miehen tienaaminen" liittyy sinun omaan aikaasi?

Tämä on vain oma mielipiteeni, mutta liittyy paljonkin.

En voisi kuvitellakaan, että pyytäisin perheen elättävää miestä käyttämään omaa vapaa-aikaansa kotitöihin/lastenhoitoon tms. Koska tekee pitkiä päiviä ja pitkää viikkoa, niin hänelle myös tottakai kuuluu enemmän aikaa harrastaa tai mitä ikinä haluaakaan tehdä. Omat tuloni ovat todella mitättömät, ja minusta silloin 1pv/kk on oikein hyvä määrä omaa aikaa, yleensä silloin mies menee lasten kanssa mummolaan tms ja saan tehdä vaikka perusteellisen siivouksen.

Ap

Lapsilla on oikeus läsnäolevaan isään joka viettää heidän kanssaan aikaa ja tarjoaa heille asianmukaisen vanhemman malli.

Ei tässä sinusta ole kyse.

Olenko väittänyt, että tässä on kyse vain minusta? Se, että joskus pohdin asioita omaltakin kannalta ei liene kiellettyä äiti-ihmiseltäkään.

Ja olet oikeassa, lapsilla olisi oikeus sellaiseen isään, mutta minä en valitettavasti voi toista pakottaa olemaan kotona silloin kun ei ole töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kerran viikossa on sovittu kun lapsi vielä 1v. ja mies on se joka tienaa. Enemmänkin kaipaan yhteistä aikaa miehen kanssa ilman lasta. Se on vaikeaa kun isovanhemmat asuu kaukana.

Miten "miehen tienaaminen" liittyy sinun omaan aikaasi?

Tämä on vain oma mielipiteeni, mutta liittyy paljonkin.

En voisi kuvitellakaan, että pyytäisin perheen elättävää miestä käyttämään omaa vapaa-aikaansa kotitöihin/lastenhoitoon tms. Koska tekee pitkiä päiviä ja pitkää viikkoa, niin hänelle myös tottakai kuuluu enemmän aikaa harrastaa tai mitä ikinä haluaakaan tehdä. Omat tuloni ovat todella mitättömät, ja minusta silloin 1pv/kk on oikein hyvä määrä omaa aikaa, yleensä silloin mies menee lasten kanssa mummolaan tms ja saan tehdä vaikka perusteellisen siivouksen.

Ap

Eihän isään synny mitään suhdetta, jos isä on viikot poissa ja kotona ollessaan harrastaa ja on omissa menoissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kerran viikossa on sovittu kun lapsi vielä 1v. ja mies on se joka tienaa. Enemmänkin kaipaan yhteistä aikaa miehen kanssa ilman lasta. Se on vaikeaa kun isovanhemmat asuu kaukana.

Miten "miehen tienaaminen" liittyy sinun omaan aikaasi?

Tämä on vain oma mielipiteeni, mutta liittyy paljonkin.

En voisi kuvitellakaan, että pyytäisin perheen elättävää miestä käyttämään omaa vapaa-aikaansa kotitöihin/lastenhoitoon tms. Koska tekee pitkiä päiviä ja pitkää viikkoa, niin hänelle myös tottakai kuuluu enemmän aikaa harrastaa tai mitä ikinä haluaakaan tehdä. Omat tuloni ovat todella mitättömät, ja minusta silloin 1pv/kk on oikein hyvä määrä omaa aikaa, yleensä silloin mies menee lasten kanssa mummolaan tms ja saan tehdä vaikka perusteellisen siivouksen.

Ap

Eihän isään synny mitään suhdetta, jos isä on viikot poissa ja kotona ollessaan harrastaa ja on omissa menoissaan.

Niin, se on vain toisilla pakko käydä kaukana töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kerran viikossa on sovittu kun lapsi vielä 1v. ja mies on se joka tienaa. Enemmänkin kaipaan yhteistä aikaa miehen kanssa ilman lasta. Se on vaikeaa kun isovanhemmat asuu kaukana.

Miten "miehen tienaaminen" liittyy sinun omaan aikaasi?

Tämä on vain oma mielipiteeni, mutta liittyy paljonkin.

En voisi kuvitellakaan, että pyytäisin perheen elättävää miestä käyttämään omaa vapaa-aikaansa kotitöihin/lastenhoitoon tms. Koska tekee pitkiä päiviä ja pitkää viikkoa, niin hänelle myös tottakai kuuluu enemmän aikaa harrastaa tai mitä ikinä haluaakaan tehdä. Omat tuloni ovat todella mitättömät, ja minusta silloin 1pv/kk on oikein hyvä määrä omaa aikaa, yleensä silloin mies menee lasten kanssa mummolaan tms ja saan tehdä vaikka perusteellisen siivouksen.

Ap

Jos asiat on näin hyvin, olet viisas ihminen ja ymmärrät joustaa kun on tuo tilanne.

Se helpottaa aina kun lapset kasvavat ja alkavat käydä yökylässä ja leireillä jne. Pienten asten kanssa voin sanoa että ns oma aika on olematon. Jos oletkin jossain vaikka ystäviä tapaamassa, koko ajan taustalla ajattelet rakkaitasi ja jopa kiirehdi kotii heidän luokseen. Ei ehkä kaikki ole näin mutta omalla kohdalla olo. Nyt on jo tilanne toinen, lapset isompia ja ne murheetkin jo erilaisia. Mutta "omaa aikaa" on rutosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset rakentavat omista kodeistaan ja parisuhteistaan vankiloita? En käsitä.

Etenkin henkisistä epävarmuuksista kärsivillä naisilla on usein jopa sairaalloinen kontrollinhalu, joka monilla ilmenee pahimmillaan lasten syntymän jälkeen vauva- ja pikkulapsiaikana. Liittyy jotenkin pelkoon turvan ja elannon menettämisestä, ja siksi nämä yrittävät täysin sairaalla tavalla rajoittaa puolison menemistä ja vapaa-aikaa.

Saman olen huomannut. Sairaalloisen kontrollihalun lisäksi vielä sairaalloinen mustasukkaisuus. Meillä tämä johti siihen, ettemme voi olla tekemisissä kummityttömme kanssa, kun lasten äiti kuvittelee minulla ja hänen miehellään olevan jotain silmäpeliä. Olen siis naimisissa oleva, tavallinen nainen. Ja silmäpelihän on ollut sitä että keskustellessa ollaan katsottu silmiin, kuten normaalisti.

Vierailija kirjoitti:

Kolme alle kouluikäistä lasta ja omaa aikaa on iltaisin lasten mentyä nukkumaan. Voisin varmasti silloin tällöin harrastaakin, mutta nyt kun olen palannut töihin näen lapsia niin paljon vähemmän että haluan viettää aikaa myös heidän kanssaan.

Varmasti kunhan tässä arki tasaantuu ja lapset kasvaa, alan kaipaamaan enemmän omaa aikaa.

Meillä lapset menee nukkumaan 21 aikoihin ja itse saa mennä perässä kun herätys on kello 5 se oma aika siinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kerran viikossa on sovittu kun lapsi vielä 1v. ja mies on se joka tienaa. Enemmänkin kaipaan yhteistä aikaa miehen kanssa ilman lasta. Se on vaikeaa kun isovanhemmat asuu kaukana.

Miten "miehen tienaaminen" liittyy sinun omaan aikaasi?

Tämä on vain oma mielipiteeni, mutta liittyy paljonkin.

En voisi kuvitellakaan, että pyytäisin perheen elättävää miestä käyttämään omaa vapaa-aikaansa kotitöihin/lastenhoitoon tms. Koska tekee pitkiä päiviä ja pitkää viikkoa, niin hänelle myös tottakai kuuluu enemmän aikaa harrastaa tai mitä ikinä haluaakaan tehdä. Omat tuloni ovat todella mitättömät, ja minusta silloin 1pv/kk on oikein hyvä määrä omaa aikaa, yleensä silloin mies menee lasten kanssa mummolaan tms ja saan tehdä vaikka perusteellisen siivouksen.

Ap

Eihän isään synny mitään suhdetta, jos isä on viikot poissa ja kotona ollessaan harrastaa ja on omissa menoissaan.

Vai ei synny. Kyllä syntyy. Mun isä oli merimies ja kuukausia välillä merillä. Ja oltiin todella läheisiä ja ollaan edelleen. Kyllä se suhde syntyy jos on syntyäkseen. Turhaa luokittelua ja yleistämistä tuokin ajattelutapa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset rakentavat omista kodeistaan ja parisuhteistaan vankiloita? En käsitä.

Etenkin henkisistä epävarmuuksista kärsivillä naisilla on usein jopa sairaalloinen kontrollinhalu, joka monilla ilmenee pahimmillaan lasten syntymän jälkeen vauva- ja pikkulapsiaikana. Liittyy jotenkin pelkoon turvan ja elannon menettämisestä, ja siksi nämä yrittävät täysin sairaalla tavalla rajoittaa puolison menemistä ja vapaa-aikaa.

Mulla on henkistä epävarmuutta, ahdistusta ja masennusta. Usein ahdistun, kun mies kysyy voiko lähteä iltamenoihin aikana x, koska hänellä ei viime kuukausina ole ollut suhteellisuudentajua mikä määrä omia menoja on kohtuullista. Ollaan yhdessä päätetty hankkia uusi lapsi. Kummallakin edellisistä suhteista lapsia. Ja mies esim. Kesällä saattoi mennä 4/7 päivää viikosta iltamenoihin kuukauden ajan höm, töiden päälle, kun itse olin raskaana kotona ja en niinkään pystynyt liikkumaan vaikka olisin muuten voinut mennä (lapsen ja mahan kanssa) omille reissuille.

Sitten kuukauden kuluttua nostin kissan pöydälle ja piti kovastikkin sanoa, että heräsi siihen mikä määrä omia menoja pikkulapsi perheessä on kohtuullista. Hän ei itse siinä nähnyt mitään vikaa että oli yli puolet ajasta pois, kun itse olin kotona paksuna huonossa kunnossa.

Kyllä tällöin olin miehestä kontrolloiva 😬

Ensimmäisen vajaan vuoden aikana ei juuri lainkaan. Syy oli, että kumpikaan lapsista ei juonut maitoa muualta kuin rinnalta. Edes äitini, joka on terveydenhoitaja, ei onnistunut saamaan heitä pullolle. Aivan väenväkisin ei tosin yritetty, sellaista huutoa siitä tuli.

Sitten kun imetys oli lakannut/harventunut, niin yhtenä iltana viikossa olin omissa menoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset rakentavat omista kodeistaan ja parisuhteistaan vankiloita? En käsitä.

Etenkin henkisistä epävarmuuksista kärsivillä naisilla on usein jopa sairaalloinen kontrollinhalu, joka monilla ilmenee pahimmillaan lasten syntymän jälkeen vauva- ja pikkulapsiaikana. Liittyy jotenkin pelkoon turvan ja elannon menettämisestä, ja siksi nämä yrittävät täysin sairaalla tavalla rajoittaa puolison menemistä ja vapaa-aikaa.

Mulla on henkistä epävarmuutta, ahdistusta ja masennusta. Usein ahdistun, kun mies kysyy voiko lähteä iltamenoihin aikana x, koska hänellä ei viime kuukausina ole ollut suhteellisuudentajua mikä määrä omia menoja on kohtuullista. Ollaan yhdessä päätetty hankkia uusi lapsi. Kummallakin edellisistä suhteista lapsia. Ja mies esim. Kesällä saattoi mennä 4/7 päivää viikosta iltamenoihin kuukauden ajan höm, töiden päälle, kun itse olin raskaana kotona ja en niinkään pystynyt liikkumaan vaikka olisin muuten voinut mennä (lapsen ja mahan kanssa) omille reissuille.

Sitten kuukauden kuluttua nostin kissan pöydälle ja piti kovastikkin sanoa, että heräsi siihen mikä määrä omia menoja pikkulapsi perheessä on kohtuullista. Hän ei itse siinä nähnyt mitään vikaa että oli yli puolet ajasta pois, kun itse olin kotona paksuna huonossa kunnossa.

Kyllä tällöin olin miehestä kontrolloiva 😬

Siis pakko esittää kysymys; jos teillä molemmilla on jo jälkikasvua edellisistä suhteista ja lisäksi sinulla masennusta, ahdistusta ja henkistä epävarmuutta, niin miksi päätitte hankkia vielä yhteisen lapsen?

Vierailija kirjoitti:

Kolme alle kouluikäistä lasta ja omaa aikaa on iltaisin lasten mentyä nukkumaan. Voisin varmasti silloin tällöin harrastaakin, mutta nyt kun olen palannut töihin näen lapsia niin paljon vähemmän että haluan viettää aikaa myös heidän kanssaan.

Varmasti kunhan tässä arki tasaantuu ja lapset kasvaa, alan kaipaamaan enemmän omaa aikaa.

Tämä. Haluan myös itse viettää aikaa lasten kanssa niin ei sitä jokapäivä haluakaan olla omissa menoissa.

Meillä toimii se kun sovitaan, että nyt lähden omaan harrastukseen tai omia ystäviä tapaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisen vajaan vuoden aikana ei juuri lainkaan. Syy oli, että kumpikaan lapsista ei juonut maitoa muualta kuin rinnalta. Edes äitini, joka on terveydenhoitaja, ei onnistunut saamaan heitä pullolle. Aivan väenväkisin ei tosin yritetty, sellaista huutoa siitä tuli.

Sitten kun imetys oli lakannut/harventunut, niin yhtenä iltana viikossa olin omissa menoissa.

Kuinka pitkään imetit? Eikö lapsi syönyt kiinteitä ollenkaan ensimmäisen vajaan vuoden aikana, sitähän voi isäkin tai kuka hyvänsä syöttää vauvalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset rakentavat omista kodeistaan ja parisuhteistaan vankiloita? En käsitä.

Etenkin henkisistä epävarmuuksista kärsivillä naisilla on usein jopa sairaalloinen kontrollinhalu, joka monilla ilmenee pahimmillaan lasten syntymän jälkeen vauva- ja pikkulapsiaikana. Liittyy jotenkin pelkoon turvan ja elannon menettämisestä, ja siksi nämä yrittävät täysin sairaalla tavalla rajoittaa puolison menemistä ja vapaa-aikaa.

Niinpä, koska kyllä miehellä pitäisi olla oikeus jatkaa elämäänsä täysin samanlaisena lasten saannin jälkeen, nähdä kavereita ja harrastaa niin paljon kuin ikinä haluaa. Ei missään nimessä ole oikein, että isä joutuisi joskus osallistumaan lapsensa hoitoon omien menojen sijaan, sitä vartenhan lapsella on äiti että se hoitaa aina kaiken. Ja äidin pitää myös maksaa puolet perheen menoista ja isomman osan lapsen kuluista, koska muu olisi loisimista.

Oletko psykoosissa? Onko joku tehnyt sinulle pahaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset rakentavat omista kodeistaan ja parisuhteistaan vankiloita? En käsitä.

Etenkin henkisistä epävarmuuksista kärsivillä naisilla on usein jopa sairaalloinen kontrollinhalu, joka monilla ilmenee pahimmillaan lasten syntymän jälkeen vauva- ja pikkulapsiaikana. Liittyy jotenkin pelkoon turvan ja elannon menettämisestä, ja siksi nämä yrittävät täysin sairaalla tavalla rajoittaa puolison menemistä ja vapaa-aikaa.

Niinpä, koska kyllä miehellä pitäisi olla oikeus jatkaa elämäänsä täysin samanlaisena lasten saannin jälkeen, nähdä kavereita ja harrastaa niin paljon kuin ikinä haluaa. Ei missään nimessä ole oikein, että isä joutuisi joskus osallistumaan lapsensa hoitoon omien menojen sijaan, sitä vartenhan lapsella on äiti että se hoitaa aina kaiken. Ja äidin pitää myös maksaa puolet perheen menoista ja isomman osan lapsen kuluista, koska muu olisi loisimista.

Kuka näin on väittänyt? Onko maailmasi täysin mustavalkoinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset rakentavat omista kodeistaan ja parisuhteistaan vankiloita? En käsitä.

Etenkin henkisistä epävarmuuksista kärsivillä naisilla on usein jopa sairaalloinen kontrollinhalu, joka monilla ilmenee pahimmillaan lasten syntymän jälkeen vauva- ja pikkulapsiaikana. Liittyy jotenkin pelkoon turvan ja elannon menettämisestä, ja siksi nämä yrittävät täysin sairaalla tavalla rajoittaa puolison menemistä ja vapaa-aikaa.

Mulla on henkistä epävarmuutta, ahdistusta ja masennusta. Usein ahdistun, kun mies kysyy voiko lähteä iltamenoihin aikana x, koska hänellä ei viime kuukausina ole ollut suhteellisuudentajua mikä määrä omia menoja on kohtuullista. Ollaan yhdessä päätetty hankkia uusi lapsi. Kummallakin edellisistä suhteista lapsia. Ja mies esim. Kesällä saattoi mennä 4/7 päivää viikosta iltamenoihin kuukauden ajan höm, töiden päälle, kun itse olin raskaana kotona ja en niinkään pystynyt liikkumaan vaikka olisin muuten voinut mennä (lapsen ja mahan kanssa) omille reissuille.

Sitten kuukauden kuluttua nostin kissan pöydälle ja piti kovastikkin sanoa, että heräsi siihen mikä määrä omia menoja pikkulapsi perheessä on kohtuullista. Hän ei itse siinä nähnyt mitään vikaa että oli yli puolet ajasta pois, kun itse olin kotona paksuna huonossa kunnossa.

Kyllä tällöin olin miehestä kontrolloiva 😬

Siis pakko esittää kysymys; jos teillä molemmilla on jo jälkikasvua edellisistä suhteista ja lisäksi sinulla masennusta, ahdistusta ja henkistä epävarmuutta, niin miksi päätitte hankkia vielä yhteisen lapsen?

Hyvä kysymys, johon en miehen puolesta löydä vastausta itsellenikään. Mä halusin esikoiselleni sisaruksen ja ylipäänsä toisen lapsen. Masentuneisuus ja ahdistus on alkanut raskausaikana, koska miehen käytös muuttuu, kun mut oli "pussitettu himaan"

Mielenkiintoista tosiaan kuulla mitä muut tästä tilanteesta mme on mieltä, koska oon itsekkin tosi hämmentynyt miehen ailahtelevuudesta.

Seurusteltu ennen lapsentekoa jo 3 vuotta, kun sitä varmaan hämmästellään seuraavaksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kerran viikossa on sovittu kun lapsi vielä 1v. ja mies on se joka tienaa. Enemmänkin kaipaan yhteistä aikaa miehen kanssa ilman lasta. Se on vaikeaa kun isovanhemmat asuu kaukana.

Miten "miehen tienaaminen" liittyy sinun omaan aikaasi?

Tämä on vain oma mielipiteeni, mutta liittyy paljonkin.

En voisi kuvitellakaan, että pyytäisin perheen elättävää miestä käyttämään omaa vapaa-aikaansa kotitöihin/lastenhoitoon tms. Koska tekee pitkiä päiviä ja pitkää viikkoa, niin hänelle myös tottakai kuuluu enemmän aikaa harrastaa tai mitä ikinä haluaakaan tehdä. Omat tuloni ovat todella mitättömät, ja minusta silloin 1pv/kk on oikein hyvä määrä omaa aikaa, yleensä silloin mies menee lasten kanssa mummolaan tms ja saan tehdä vaikka perusteellisen siivouksen.

Ap

Eihän isään synny mitään suhdetta, jos isä on viikot poissa ja kotona ollessaan harrastaa ja on omissa menoissaan.

Niin, se on vain toisilla pakko käydä kaukana töissä.

Suomalaisen voimaantuneen naisen mielestä miehen pitää käydä töissä ja elättää perheensä, mutta olla silti paikalla, läsnä ja käytettävissä 24/7. Miehen tulee maagisesti vain saada se raha ilmestymään joka kuukausi yhteiselle tilille (ei tietenkään omalle). Kotoa poistumiseen tarvitaan pätevä syy ja ennakkoon anottu lupa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset rakentavat omista kodeistaan ja parisuhteistaan vankiloita? En käsitä.

Etenkin henkisistä epävarmuuksista kärsivillä naisilla on usein jopa sairaalloinen kontrollinhalu, joka monilla ilmenee pahimmillaan lasten syntymän jälkeen vauva- ja pikkulapsiaikana. Liittyy jotenkin pelkoon turvan ja elannon menettämisestä, ja siksi nämä yrittävät täysin sairaalla tavalla rajoittaa puolison menemistä ja vapaa-aikaa.

Mulla on henkistä epävarmuutta, ahdistusta ja masennusta. Usein ahdistun, kun mies kysyy voiko lähteä iltamenoihin aikana x, koska hänellä ei viime kuukausina ole ollut suhteellisuudentajua mikä määrä omia menoja on kohtuullista. Ollaan yhdessä päätetty hankkia uusi lapsi. Kummallakin edellisistä suhteista lapsia. Ja mies esim. Kesällä saattoi mennä 4/7 päivää viikosta iltamenoihin kuukauden ajan höm, töiden päälle, kun itse olin raskaana kotona ja en niinkään pystynyt liikkumaan vaikka olisin muuten voinut mennä (lapsen ja mahan kanssa) omille reissuille.

Sitten kuukauden kuluttua nostin kissan pöydälle ja piti kovastikkin sanoa, että heräsi siihen mikä määrä omia menoja pikkulapsi perheessä on kohtuullista. Hän ei itse siinä nähnyt mitään vikaa että oli yli puolet ajasta pois, kun itse olin kotona paksuna huonossa kunnossa.

Kyllä tällöin olin miehestä kontrolloiva 😬

Tuossa tilanteessa sinun pitäisi hakea apua ongelmiisi eikä ajatellakaan lasten hankkimista. Henkisesti epävakaa ja kontrolloiva äiti on pahoinvoivan perheen ja avioerojen tehokkain polttoaine.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset rakentavat omista kodeistaan ja parisuhteistaan vankiloita? En käsitä.

Etenkin henkisistä epävarmuuksista kärsivillä naisilla on usein jopa sairaalloinen kontrollinhalu, joka monilla ilmenee pahimmillaan lasten syntymän jälkeen vauva- ja pikkulapsiaikana. Liittyy jotenkin pelkoon turvan ja elannon menettämisestä, ja siksi nämä yrittävät täysin sairaalla tavalla rajoittaa puolison menemistä ja vapaa-aikaa.

Mulla on henkistä epävarmuutta, ahdistusta ja masennusta. Usein ahdistun, kun mies kysyy voiko lähteä iltamenoihin aikana x, koska hänellä ei viime kuukausina ole ollut suhteellisuudentajua mikä määrä omia menoja on kohtuullista. Ollaan yhdessä päätetty hankkia uusi lapsi. Kummallakin edellisistä suhteista lapsia. Ja mies esim. Kesällä saattoi mennä 4/7 päivää viikosta iltamenoihin kuukauden ajan höm, töiden päälle, kun itse olin raskaana kotona ja en niinkään pystynyt liikkumaan vaikka olisin muuten voinut mennä (lapsen ja mahan kanssa) omille reissuille.

Sitten kuukauden kuluttua nostin kissan pöydälle ja piti kovastikkin sanoa, että heräsi siihen mikä määrä omia menoja pikkulapsi perheessä on kohtuullista. Hän ei itse siinä nähnyt mitään vikaa että oli yli puolet ajasta pois, kun itse olin kotona paksuna huonossa kunnossa.

Kyllä tällöin olin miehestä kontrolloiva 😬

Tuossa tilanteessa sinun pitäisi hakea apua ongelmiisi eikä ajatellakaan lasten hankkimista. Henkisesti epävakaa ja kontrolloiva äiti on pahoinvoivan perheen ja avioerojen tehokkain polttoaine.

Hyvä yritys, mutta masennus on alkanut tässä raskausaikana. Raskautta suunnitellessa meillä meni paremmin ja itsellä oli ura tavotteita ja muita vahvuuksia jäljellä. Edelleenkin on ja tukiverkostoa vahvistin ammattilaisilla tietenkin, kun oma vointi romahti.

Meillä on ollut miehelle itsestään selvää että niin kauan kuin minä olen se joka olen raskaana ensin 9 kk ja olen vuoden kotona lapsen kanssa hoitaen yöt ja miehen työpäivän ajan, minun oma aikani menee miehen oman ajan edelle kunnes palaan töihin. Kun molemmat ovat taas töissä molemmat saavat omaa aikaa vuoropäivinä halutessaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kerran viikossa on sovittu kun lapsi vielä 1v. ja mies on se joka tienaa. Enemmänkin kaipaan yhteistä aikaa miehen kanssa ilman lasta. Se on vaikeaa kun isovanhemmat asuu kaukana.

Miten "miehen tienaaminen" liittyy sinun omaan aikaasi?

Tämä on vain oma mielipiteeni, mutta liittyy paljonkin.

En voisi kuvitellakaan, että pyytäisin perheen elättävää miestä käyttämään omaa vapaa-aikaansa kotitöihin/lastenhoitoon tms. Koska tekee pitkiä päiviä ja pitkää viikkoa, niin hänelle myös tottakai kuuluu enemmän aikaa harrastaa tai mitä ikinä haluaakaan tehdä. Omat tuloni ovat todella mitättömät, ja minusta silloin 1pv/kk on oikein hyvä määrä omaa aikaa, yleensä silloin mies menee lasten kanssa mummolaan tms ja saan tehdä vaikka perusteellisen siivouksen.

Ap

Jos mies on poissa 25 päivää kuukaudesta, eikö hän silloin ehdi harrastaa? Ymmärrän, että kotona ollessa ei tarvitse tehdä viikkosiivousta, mutta ei kai mies mihinkään golfkierrokselle lähde, kun on viikonoppuna kerrankin kotona?