Paljonko "omaa aikaa" on ok pienten vanhemmille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset rakentavat omista kodeistaan ja parisuhteistaan vankiloita? En käsitä.

Ei ne mitään rakenna. Elämä nyt vaan on sellaista. Lapsista täytyy huolehtia, ruokaa pitää saada, vuokrat ja asuntolainat yms on maksettava joten "kiikissä " ollaan.

Meinaat että lasten hengissä pysyminen, ruoan saanti, vuokrien ja asuntolainojen maksu vaatii sitä, että molemmat vanhemmat päivystävät kotona lasten äärellä 24x7 vain pienin erikseen sovituin poikkeuksin? Ulos menemistä sallitaan vähemmän kuin elinkautisvangeille?

Mitä sä höpötät, ihan pihalla.

Olen pahoillani että olet pihalla, mutten nyt ehdi vääntämään sinulle erikseen rautalangasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kerran viikossa on sovittu kun lapsi vielä 1v. ja mies on se joka tienaa. Enemmänkin kaipaan yhteistä aikaa miehen kanssa ilman lasta. Se on vaikeaa kun isovanhemmat asuu kaukana.

Miten "miehen tienaaminen" liittyy sinun omaan aikaasi?

Siihen että miehen palkka on kova. Itse vasta opiskelen ja alaa jossa ei palkka päätä huimaa. Jos mies jäisi kotiin hoitamaan lasta kuoltaisiin alle kuukaudessa nälkään. Tämä on ihan toimiva systeemi. Enkä minä ole se joka valitan, on ihanaa olla kotona lapsen kanssa, tavata ystäviä joilla saman ikäiset tenavat, käydä kahviloita ja puistoissa jne. Mies sitten viettää lapsen kanssa aikaa kun on kotona ja yhteistä aikaa illat ja viikonloput.

Se riippuu paljon perheen tilanteesta, mutta itsekin olen tuon ekan vastaajan linjoilla että n. 1-2x viikko joku parin tunnin homma + lisäksi satunnaisemmin viikonloppuja ja muita menoja tarpeen mukaan. Ja niin, että se arjen vastuu myös jaetaan eikä ole aina toisen homma järjestää ruokaa, päiväunia, nukkumaanmenoaikaa, päiväkotiin lähtöä, siivousta jne. sillä välin kun toinen vaan leikkii lasten kanssa ja käy ehkä välillä kaupassa (yksin). Ainakin jos molemmat käy töissä.

Omaa aika pitää olla joka päivä. Itsellä se oli lasten mentyä nukkumaan. Eli klo 21-24. Aikaisemmin kun en koskaan mennyt nukkuun. Tuo oli aikaa tv:n katseluun, koiran kanssa rauhassa lenkkeilyyn, nettsurffailuun, käsitöille.

Toki päivälläkin oli omaa aikaa sovittassa lasten ja isän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kerran viikossa on sovittu kun lapsi vielä 1v. ja mies on se joka tienaa. Enemmänkin kaipaan yhteistä aikaa miehen kanssa ilman lasta. Se on vaikeaa kun isovanhemmat asuu kaukana.

Miten "miehen tienaaminen" liittyy sinun omaan aikaasi?

Mies tienaa, nainen saa lomailla lapsen kanssa kotona päivät pitkät.

Eihän sekään lomaa ole. Vastuu lapsesta ja kaikki mikä siihen liittyy käy usein työstä. Taidat olla lapseton?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on sopimus miehen kanssa, että molemmilla on yksi harrastus ilta viikossa eli 3-4 tuntia omaa aikaa.

Lisäksi käydään vuorotellen (lyhyesti) lenkillä, kaupassa jne. Niin että saa pienen hengähdyksen lapsista. Lasten iltasatu hoidetaan vuorotellen ja sillä aikaa toinen siivoaa keittiön eli siitäkin saa lapsivapaan hetken.

Yhden harrastus illan lisäksi molemmilla on satunnaisesti omia menoja lähinnä viikonloppuisin, mutta niistä sovitaan aina erikseen ja toisella on (sopimisvaiheessa) oikeus sanoa ei.

Oho 😲

Itsellä on yksi kaupassakäyntiviikossa, sekä 1xkk harrastuspäivä

Ap

Mulla on ollut 8 ja puoleen vuoteen ehkä 5 maksimissa lapsetonta päivää ja saman verran lapsettomia iltoja. Tälle vuodelle yhtenä iltana olen ollut ilman lapsia. Iskä

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset rakentavat omista kodeistaan ja parisuhteistaan vankiloita? En käsitä.

Etenkin henkisistä epävarmuuksista kärsivillä naisilla on usein jopa sairaalloinen kontrollinhalu, joka monilla ilmenee pahimmillaan lasten syntymän jälkeen vauva- ja pikkulapsiaikana. Liittyy jotenkin pelkoon turvan ja elannon menettämisestä, ja siksi nämä yrittävät täysin sairaalla tavalla rajoittaa puolison menemistä ja vapaa-aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kerran viikossa on sovittu kun lapsi vielä 1v. ja mies on se joka tienaa. Enemmänkin kaipaan yhteistä aikaa miehen kanssa ilman lasta. Se on vaikeaa kun isovanhemmat asuu kaukana.

Miten "miehen tienaaminen" liittyy sinun omaan aikaasi?

Mies tienaa, nainen saa lomailla lapsen kanssa kotona päivät pitkät.

Eihän sekään lomaa ole. Vastuu lapsesta ja kaikki mikä siihen liittyy käy usein työstä. Taidat olla lapseton?

Kaksi lasta. Omien lasten hoitaminen kotona ei ole mitään työtä.

Jaa. Minun pitäisi saada kahdeksan tuntia kunnon unta, noin pari tuntia omaa aikaa ja sit vielä yhdessäkin olisi kiva tehdä jotain. Siksipä tähän kuvioon ei lapset mahdu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset rakentavat omista kodeistaan ja parisuhteistaan vankiloita? En käsitä.

Etenkin henkisistä epävarmuuksista kärsivillä naisilla on usein jopa sairaalloinen kontrollinhalu, joka monilla ilmenee pahimmillaan lasten syntymän jälkeen vauva- ja pikkulapsiaikana. Liittyy jotenkin pelkoon turvan ja elannon menettämisestä, ja siksi nämä yrittävät täysin sairaalla tavalla rajoittaa puolison menemistä ja vapaa-aikaa.

Niinpä, koska kyllä miehellä pitäisi olla oikeus jatkaa elämäänsä täysin samanlaisena lasten saannin jälkeen, nähdä kavereita ja harrastaa niin paljon kuin ikinä haluaa. Ei missään nimessä ole oikein, että isä joutuisi joskus osallistumaan lapsensa hoitoon omien menojen sijaan, sitä vartenhan lapsella on äiti että se hoitaa aina kaiken. Ja äidin pitää myös maksaa puolet perheen menoista ja isomman osan lapsen kuluista, koska muu olisi loisimista.

Meillä ei oo sopimuksia, kumpikin saa mennä miten tykkää ja milloin tarvitsee omaa aikaa. Hyvin toiminut ainakin tän parin vuoden ajan.

Minulla ei ollut mitään muuta "omaa aikaa" kuin se, että tein kotitoimistossa iltaisin, öisin ja viikonloppuisin töitäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on sopimus miehen kanssa, että molemmilla on yksi harrastus ilta viikossa eli 3-4 tuntia omaa aikaa.

Lisäksi käydään vuorotellen (lyhyesti) lenkillä, kaupassa jne. Niin että saa pienen hengähdyksen lapsista. Lasten iltasatu hoidetaan vuorotellen ja sillä aikaa toinen siivoaa keittiön eli siitäkin saa lapsivapaan hetken.

Yhden harrastus illan lisäksi molemmilla on satunnaisesti omia menoja lähinnä viikonloppuisin, mutta niistä sovitaan aina erikseen ja toisella on (sopimisvaiheessa) oikeus sanoa ei.

Oho 😲

Itsellä on yksi kaupassakäyntiviikossa, sekä 1xkk harrastuspäivä

Ap

Ja siis mies käy kotona joka toinen viikonloppu, joten muuten arki on minun pyöritettävänä.

Ap

Häh? Eihän tuollainen tilanne ole mitenkään normaali? Eihän tuossa tilanteessa omaa aikaa mitenkään voi olla samalla tapaa kuin jos kumpikin arjessa mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kerran viikossa on sovittu kun lapsi vielä 1v. ja mies on se joka tienaa. Enemmänkin kaipaan yhteistä aikaa miehen kanssa ilman lasta. Se on vaikeaa kun isovanhemmat asuu kaukana.

Miten "miehen tienaaminen" liittyy sinun omaan aikaasi?

Tämä on vain oma mielipiteeni, mutta liittyy paljonkin.

En voisi kuvitellakaan, että pyytäisin perheen elättävää miestä käyttämään omaa vapaa-aikaansa kotitöihin/lastenhoitoon tms. Koska tekee pitkiä päiviä ja pitkää viikkoa, niin hänelle myös tottakai kuuluu enemmän aikaa harrastaa tai mitä ikinä haluaakaan tehdä. Omat tuloni ovat todella mitättömät, ja minusta silloin 1pv/kk on oikein hyvä määrä omaa aikaa, yleensä silloin mies menee lasten kanssa mummolaan tms ja saan tehdä vaikka perusteellisen siivouksen.

Ap

Olisi ihan kiva saada sitä omaa aikaa edes joskus. Kun toista vanhempaa ei ole mailla halmeilla, ei ole omaa aikaa edes vessakäynnin vertaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kerran viikossa on sovittu kun lapsi vielä 1v. ja mies on se joka tienaa. Enemmänkin kaipaan yhteistä aikaa miehen kanssa ilman lasta. Se on vaikeaa kun isovanhemmat asuu kaukana.

Miten "miehen tienaaminen" liittyy sinun omaan aikaasi?

Tämä on vain oma mielipiteeni, mutta liittyy paljonkin.

En voisi kuvitellakaan, että pyytäisin perheen elättävää miestä käyttämään omaa vapaa-aikaansa kotitöihin/lastenhoitoon tms. Koska tekee pitkiä päiviä ja pitkää viikkoa, niin hänelle myös tottakai kuuluu enemmän aikaa harrastaa tai mitä ikinä haluaakaan tehdä. Omat tuloni ovat todella mitättömät, ja minusta silloin 1pv/kk on oikein hyvä määrä omaa aikaa, yleensä silloin mies menee lasten kanssa mummolaan tms ja saan tehdä vaikka perusteellisen siivouksen.

Ap

Lapsilla on oikeus läsnäolevaan isään joka viettää heidän kanssaan aikaa ja tarjoaa heille asianmukaisen vanhemman malli.

Ei tässä sinusta ole kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on sopimus miehen kanssa, että molemmilla on yksi harrastus ilta viikossa eli 3-4 tuntia omaa aikaa.

Lisäksi käydään vuorotellen (lyhyesti) lenkillä, kaupassa jne. Niin että saa pienen hengähdyksen lapsista. Lasten iltasatu hoidetaan vuorotellen ja sillä aikaa toinen siivoaa keittiön eli siitäkin saa lapsivapaan hetken.

Yhden harrastus illan lisäksi molemmilla on satunnaisesti omia menoja lähinnä viikonloppuisin, mutta niistä sovitaan aina erikseen ja toisella on (sopimisvaiheessa) oikeus sanoa ei.

Oho 😲

Itsellä on yksi kaupassakäyntiviikossa, sekä 1xkk harrastuspäivä

Ap

Ja siis mies käy kotona joka toinen viikonloppu, joten muuten arki on minun pyöritettävänä.

Ap

Häh? Eihän tuollainen tilanne ole mitenkään normaali? Eihän tuossa tilanteessa omaa aikaa mitenkään voi olla samalla tapaa kuin jos kumpikin arjessa mukana.

Mitä tarkoitat, että tilanne ei ole normaali? Kyllä se minusta on ihan normaali reissutyöläisen perheen elämää.

AP

Kiltti nöyrä kotiorja ap. Onneksi tuollaisia surkimuksia ei enää kovin montaa ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset rakentavat omista kodeistaan ja parisuhteistaan vankiloita? En käsitä.

Etenkin henkisistä epävarmuuksista kärsivillä naisilla on usein jopa sairaalloinen kontrollinhalu, joka monilla ilmenee pahimmillaan lasten syntymän jälkeen vauva- ja pikkulapsiaikana. Liittyy jotenkin pelkoon turvan ja elannon menettämisestä, ja siksi nämä yrittävät täysin sairaalla tavalla rajoittaa puolison menemistä ja vapaa-aikaa.

Ei kannattaisi yleistää. Ylipäätään ei ole olemassa "kaikki baiset" ja "kaikki miehet" sääntöä. Toki taipumusta voi olla kontrolliin ihan kenellå vaan mutta se kertoo turvattomuudentunteesta. Ja se onkin isompi aihealue pohdittavaksi.

Kolme alle kouluikäistä lasta ja omaa aikaa on iltaisin lasten mentyä nukkumaan. Voisin varmasti silloin tällöin harrastaakin, mutta nyt kun olen palannut töihin näen lapsia niin paljon vähemmän että haluan viettää aikaa myös heidän kanssaan.

Varmasti kunhan tässä arki tasaantuu ja lapset kasvaa, alan kaipaamaan enemmän omaa aikaa.