Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää amerikkalaisten työkaverien keskustelutyyli
23.09.2021 |
Käyttävät koko ajan äärimmäisiä kehuja ja superlatiiveja.
Kaikki on "perfect", "absolutely incredible".
"I value your feedback enormously".
"That's a fantastic question! Thank you so much!" (vaikka joku kysyi jotain ihan itsestäänselvää)
Ihan kuin pikkulasta kehuisivat; "Ooh, voi vitsi kuinka hienosti konttaat, Aamos!!!"
Tulee sellainen olo, kuin pitäisivät mua idioottina. Voihan se tietty olla, että pitävätkin.
Kommentit (363)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tämä muistuttaakin hyvin, miksi en aio palata Suomeen. En edes asu Yhdysvalloissa, mutta minusta on kiva puhua kohteliaasti ja jakaa kohteliaisuuksia ja kehuja. Ja kohteliaasti toivotella, että keskustelukumppani voi hyvin sekä ne huomenet, viikonloput jne. Osaan myös ottaa kohteliaisuudet, kiitän ja sanom jotain positiivista (en; ai tämä vanha rätti). Eikä tämä tarkoita, että höpistään ummet lammet turhia tai pitkitetään small talkia, vaan, että saadaan positiivinen vire.
Miten ihmiset voi viihtyä erakoituneena, vähäsanaisena ja kohteliaisuuksia kartellen? No arvostetaanhan niitä vihamielisiä sananlaskujakin, joissa naurajasta ei miestä tule ja kuuseenhan ei kurkotella. Ja halveksutaan positiivisia amerikkalaisia ihan kuin maailmassa olidi liikaa hyväntahtoisuutta.
Palasin Suomeen työ,-ja perhetilanteen vuoksi ja kaipaan kauheasti kohteliaisuutta, ystävällisyyttä ja juuri sitä myönteistä perusvirettä.
En minäkään asunut Yhdysvalloissa, vaan briteissä.
Ystäväpiiriin kylläkin kuului amerikkalaisia.
Suomessa on paljon hyvää, mutta voi kunpa täällä avoimuus, hyvät tavat, sosiaalisen kanssakäymisen sujuvuus ja myönteinen elämän asenne tulisivat jo viimeinkin ihan normaaleiksi asioiksi.
Helpottavat elämää ja ihmisistä voi pitää, kaikkien kanssa voi tulla toimeen ja onhan se elämä kaikkineen aika fantastista.
Jopa pidättyväiset ja kohteliaat britit ovat iloluontoisia hölöttäjiä suomalaisiin verrattuna.
Ja tarkoitin todella mitä sanoin, elämä in aika fantastista, mikä on sen vaihtoehto ja miksei olisi.
En tiedä miksi Suomessa suorastaan kilpaillaan siitä, kenellä on kurjinta ja kuka on kovin introvertti.
Missä sinä oikeit Suomessa asut ja työskentelet? Mulla on ainakin suorastaan hauskaa, niin töissä kuin vapaalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun Suomessa yrittäjyys on joko vaikeaa tai aika harvinaista, USAssa se on keskeistä elämässä. Liiketoimissa kohteliaisuus on merkki sivistyneisyydestä ja sujuvuudesta.
Ja kun yhteiskunta on tosi demokraattinen, silloin tunteetkin ovat enemmän pinnassa. Värikäs tunneilmaisu nähdään siellä vapaan yksilön tunnuksena. Äärimmillään se ulottuu tiedevastaisuuteen. "Persumainen" ilmiö.
Lisäksi tuo ns. hyvinvointivaltion puutteellisuus rohkaisee ihmisiä keräämään omaa sosiaalista pääomaa. Kun valtio ei välttämättä auta, on tärkeää olla hyvät verkostot ja paljon ystäviä. Ihan arkipäivässä on tärkeää olla kohtelias myös niille spurguille ja muille hämärähemmoille, koska niillä saattaa olla rahapula ja ase. Siksi niillekään ei voi uskalla tavalla haistatella ja möllöttää kuin Suomessa.
Totta. Suomessa sama ratkaistaan sanojen sijaan teoilla, annetaan ihmisille kohtuulliset elinolot.
Tämäkin on määritelmäkysymys. Amerikkalaisillahan on monessa mielessä paljon paremmat elinolot kuin suomalaisilla, siis keskimäärin. On isompi keskipalkka, paremmat asunnot, tyydyttävämpi sosiaalinen elämä, isompi julkinen panostus koulutukseen, jne. Elinajanodote on pari vuotta Suomea alempi.
Melkein luulen silti, että jos Suomessa puhuttaisiin toisille ihmisille yhtä paljon ja ystävälliseen sävyyn kuin USA:ssa, Suomesta loppuisi masennus välittömästi. Meidän ongelmat on juuri kommunikaatiossa, ei niinkään siinä, että systeemi ei tarjoaisi mahdollisuutta henkiinjäämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Melkein luulen silti, että jos Suomessa puhuttaisiin toisille ihmisille yhtä paljon ja ystävälliseen sävyyn kuin USA:ssa, Suomesta loppuisi masennus välittömästi. Meidän ongelmat on juuri kommunikaatiossa, ei niinkään siinä, että systeemi ei tarjoaisi mahdollisuutta henkiinjäämiseen.
Minä en ikinä haluaisi Suomeen samanlaista puhetyyliä, kuin USA:ssa. Sen sijaan vaikka Puolasta voisikin ottaa mallia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun Suomessa yrittäjyys on joko vaikeaa tai aika harvinaista, USAssa se on keskeistä elämässä. Liiketoimissa kohteliaisuus on merkki sivistyneisyydestä ja sujuvuudesta.
Ja kun yhteiskunta on tosi demokraattinen, silloin tunteetkin ovat enemmän pinnassa. Värikäs tunneilmaisu nähdään siellä vapaan yksilön tunnuksena. Äärimmillään se ulottuu tiedevastaisuuteen. "Persumainen" ilmiö.
Lisäksi tuo ns. hyvinvointivaltion puutteellisuus rohkaisee ihmisiä keräämään omaa sosiaalista pääomaa. Kun valtio ei välttämättä auta, on tärkeää olla hyvät verkostot ja paljon ystäviä. Ihan arkipäivässä on tärkeää olla kohtelias myös niille spurguille ja muille hämärähemmoille, koska niillä saattaa olla rahapula ja ase. Siksi niillekään ei voi uskalla tavalla haistatella ja möllöttää kuin Suomessa.
Totta. Suomessa sama ratkaistaan sanojen sijaan teoilla, annetaan ihmisille kohtuulliset elinolot.
Tämäkin on määritelmäkysymys. Amerikkalaisillahan on monessa mielessä paljon paremmat elinolot kuin suomalaisilla, siis keskimäärin. On isompi keskipalkka, paremmat asunnot, tyydyttävämpi sosiaalinen elämä, isompi julkinen panostus koulutukseen, jne. Elinajanodote on pari vuotta Suomea alempi.
Melkein luulen silti, että jos Suomessa puhuttaisiin toisille ihmisille yhtä paljon ja ystävälliseen sävyyn kuin USA:ssa, Suomesta loppuisi masennus välittömästi. Meidän ongelmat on juuri kommunikaatiossa, ei niinkään siinä, että systeemi ei tarjoaisi mahdollisuutta henkiinjäämiseen.
Miksi niitä masentuneita sitten on Suomessa ja USA:ssa kuitenkin lähes yhtä paljon? Joku tässä yhtälössä mättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muista lisätä aina lauseen loppuun ”bro”, oli keskustelukumppanisi mies tai nainen.
Toinen mitä itse käytin hämmentääkseni jenkkikollegoita oli vastata siihen vakio smalltalk-kysymykseen ”how are you” vaikkapa että ”absolutely fu**ing awful”, ”I hate my life”, ”tits” tai sitten pitkällä selityksellä mitä oikeasti kuuluu. Vähitellen ne typerät kyselyt lakkasivat.
Samat. Neljännelle hampparin myyjälle Newer Hearissä aloin kertoa mitenkä hieman eksyttiin kentällä tullessa ja kuinka turvassa meni 30 minsaa. Sitten hotelliin kirjautumista ja sitä hölmöö laittakaa nimi tähän hotellilaskuun Visa kohtaan ennenkuin siinä on mitään summaa. Voivat siis jälkikäteen veloittaa ihan mitä vaan minibaarista puuttuu. Tarjoilija ja sen työkaveri kiemursi mutta eivät päässeet lähteen, yritystä oli-))))!
Mun masennus vain pahenisi sellaisessa "wonderfull wonderfuull" höttömaassa. Täällä mut hyväksytään ja se auttaa. Ei ole paineita kulkea hymy perseessä, jos päivä on huono. Siitä olen kiitollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tämä muistuttaakin hyvin, miksi en aio palata Suomeen. En edes asu Yhdysvalloissa, mutta minusta on kiva puhua kohteliaasti ja jakaa kohteliaisuuksia ja kehuja. Ja kohteliaasti toivotella, että keskustelukumppani voi hyvin sekä ne huomenet, viikonloput jne. Osaan myös ottaa kohteliaisuudet, kiitän ja sanom jotain positiivista (en; ai tämä vanha rätti). Eikä tämä tarkoita, että höpistään ummet lammet turhia tai pitkitetään small talkia, vaan, että saadaan positiivinen vire.
Miten ihmiset voi viihtyä erakoituneena, vähäsanaisena ja kohteliaisuuksia kartellen? No arvostetaanhan niitä vihamielisiä sananlaskujakin, joissa naurajasta ei miestä tule ja kuuseenhan ei kurkotella. Ja halveksutaan positiivisia amerikkalaisia ihan kuin maailmassa olidi liikaa hyväntahtoisuutta.
Palasin Suomeen työ,-ja perhetilanteen vuoksi ja kaipaan kauheasti kohteliaisuutta, ystävällisyyttä ja juuri sitä myönteistä perusvirettä.
En minäkään asunut Yhdysvalloissa, vaan briteissä.
Ystäväpiiriin kylläkin kuului amerikkalaisia.
Suomessa on paljon hyvää, mutta voi kunpa täällä avoimuus, hyvät tavat, sosiaalisen kanssakäymisen sujuvuus ja myönteinen elämän asenne tulisivat jo viimeinkin ihan normaaleiksi asioiksi.
Helpottavat elämää ja ihmisistä voi pitää, kaikkien kanssa voi tulla toimeen ja onhan se elämä kaikkineen aika fantastista.
Jopa pidättyväiset ja kohteliaat britit ovat iloluontoisia hölöttäjiä suomalaisiin verrattuna.
Ja tarkoitin todella mitä sanoin, elämä in aika fantastista, mikä on sen vaihtoehto ja miksei olisi.
En tiedä miksi Suomessa suorastaan kilpaillaan siitä, kenellä on kurjinta ja kuka on kovin introvertti.
Luulen, että Suomessa on keskimäärin paljon autismin kirjolla olevia ihmisiä. Nämä vaikuttavat koko yhteiskunnan tasolla puhetapaan ja myös yleiseen möllöttämisen tapaan, joka on siis tässä maassa hyväksyttyä ja tavallista. Itse hyväksyn tämän osaksi suomalaista kulttuuria, eivätkä suomalaiset, jotka eivät ole koskaan asuneet kohteliaammissa maissa, osaa edes kaivata päivittäistä ystävällistä huomiota. Eivätkä he välttämättä lainkaan ymmärrä, mistä edes puhutaan, koska oma kokemus puuttuu tai se on todella pinnallista.
Tuosta olen samaa mieltä, että britit ovat oikeasti iloluontoisia hölöttäjiä, jotka eivät onneksi ota mitään tosissaan, paitsi introverttiin epäkohteliaisuuteen suhtautuvat keskuudessaan julmasti.
"Tits!" kuulostaa hyvältä vastaukselta ihan mihin vaan kysymykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä kassalla ja kyllä minä ihan aidosti toivon ihmisille hyvää viikonloppua. Miksi muuten sitä toivoittaisin? Ei kukaan vahdi, toivottelenko viikonloppuja ja asiakkaat eivät sitä odota.
Mua ärsytti nämä viikonlopun toivotukset kun olin viikonloppuna töissä ja tauolla hakemassa kaupasta syötävää. Kun olen siinä työvaatteissa kassalla ja työpäivä puolivälissä, niin ärsyttävää kun toivotellaan hyvää viikonloppua. Ei se viikonloppuna töissä oleminen mitään herkkua ollut.
Mutta ajattelin aina, että kassat on siihen pakotettu. Vähän niin kuin R-kioskilla tai huoltoasemalla ne yrittävät väkisin kaupustella suklaapatukoita muiden ostosten lisäksi. Koska työnantaja käskee.
Ei j*malauta!!😂
Onko missään muussa kulttuurissa tapana loukkaantua jos joku toivottaa hyvää mitä ikinään??? Ihan PERUSKÄYTÖSTAPOJA...
Olenkohan nyt itsekin loukannut esim kassoja toivottamalla heille samoin, esim hyvää viikonloppua kun selkeästihän he ovat töissä(eli ei voi olla vissiin mukava viikonloppu), lie sitten ottaneet veetuiluna🤦♀️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen työkaverilta meni työpaikka, kun sanoi jollekin amerikkalaiselle kollegalle liian suoraan, ilman sokerikuorrutusta. Tämä amerikkalainen loukkaantui ja suorapuheisen kanssa sitten neuvoteltiin irtisanoutumissopimus. Älytöntä pelleilyä, mutta riittävästi kun maksoivat, niin pääsivät sopimukseen.
Työpaikkakiusaamistaan se on loukata toisia tahallaan.
Kyse ei ollut mistään tahallaan loukkaamisesta. Vaan kaveri sanoi jotain tyyliin "tämä asia olisi pitänyt tehdä näin, ei noin". Mutta kun siinä ei ollut sitä amerikkalaisten kaipaamaa sokerikuorrutusta, niin tämä palautetta saanut tyyppi loukkaantui. Ja ilmeisesti tämä loukkaantunut hienohelma oli yritykselle sen verran tärkeä, että tämä toinen maksettiin ulos, jotta hienohelma leppyisi. (Ja ihan miehiä molemmat, vaikka tässä hienohelmasta puhunkin.)
No voi
Tuo ei ole Koko tarinaTietenkin vieraassa maassa eletään maan tavalla
älä sabotoi omaa ammattiasi
Tietenkin se on ongelma Jos olet liian blunt. Oli maa mikä hyvänsä, opi paikallisten käytos tavat.Excellent question: ei tarkoita mitään erikoista, antaa puhelijalle mahdillisuuden miettiä hetken ennenkuin vastaa.
Suomalaiset ei koskaan tiedä milloin ulkomaalainen sanoo eiAmerikassa tyopaikka on at-will, eli voit saada kenkää mistä tahansa syystä.
älä ole se muokkamainen suomalainen joka ajattelee että voi kohdella muita kuin huvittaa
Kohteliaisuudet ovat tärkeitä
"Kuin huvittaa". Mukava tuollainen yhteiskunta, jossa jokainen työläinen elää pelko perseen alla ja sen takia pitää lipoa kielensä kipeäksi. Suomessa mulla on ystävälliset työntekijät, jotka ovat ihan aidosti ystävällisiä, kukaan ei ase ohimolla pakota.
Se on nimeltä professialism
Suomessa olet vain suomalaisten kanssa
Amerikassa yhdessä tyopaikassa on juutalainen, Intiasta tullut imigrantti, African American joka saattaa helposti suuttua, muslimi, mormooni, Bangladeshilainen, Etiopiasta tullut maisteri, jne
Minä Olen ystävystynyt intialaisen kanssa, mutta heidän järjestetyt avioliitot eivät ole minun makuun. Hiukan liian erilaisia.
älä ajattele että koska se tehdään näin suomessa niin sen pitää olla se oikeampi tapa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen työkaverilta meni työpaikka, kun sanoi jollekin amerikkalaiselle kollegalle liian suoraan, ilman sokerikuorrutusta. Tämä amerikkalainen loukkaantui ja suorapuheisen kanssa sitten neuvoteltiin irtisanoutumissopimus. Älytöntä pelleilyä, mutta riittävästi kun maksoivat, niin pääsivät sopimukseen.
Työpaikkakiusaamistaan se on loukata toisia tahallaan.
Kyse ei ollut mistään tahallaan loukkaamisesta. Vaan kaveri sanoi jotain tyyliin "tämä asia olisi pitänyt tehdä näin, ei noin". Mutta kun siinä ei ollut sitä amerikkalaisten kaipaamaa sokerikuorrutusta, niin tämä palautetta saanut tyyppi loukkaantui. Ja ilmeisesti tämä loukkaantunut hienohelma oli yritykselle sen verran tärkeä, että tämä toinen maksettiin ulos, jotta hienohelma leppyisi. (Ja ihan miehiä molemmat, vaikka tässä hienohelmasta puhunkin.)
No voi
Tuo ei ole Koko tarinaTietenkin vieraassa maassa eletään maan tavalla
älä sabotoi omaa ammattiasi
Tietenkin se on ongelma Jos olet liian blunt. Oli maa mikä hyvänsä, opi paikallisten käytos tavat.Excellent question: ei tarkoita mitään erikoista, antaa puhelijalle mahdillisuuden miettiä hetken ennenkuin vastaa.
Suomalaiset ei koskaan tiedä milloin ulkomaalainen sanoo eiAmerikassa tyopaikka on at-will, eli voit saada kenkää mistä tahansa syystä.
älä ole se muokkamainen suomalainen joka ajattelee että voi kohdella muita kuin huvittaa
Kohteliaisuudet ovat tärkeitä
"Kuin huvittaa". Mukava tuollainen yhteiskunta, jossa jokainen työläinen elää pelko perseen alla ja sen takia pitää lipoa kielensä kipeäksi. Suomessa mulla on ystävälliset työntekijät, jotka ovat ihan aidosti ystävällisiä, kukaan ei ase ohimolla pakota.
Se on nimeltä professialism
Suomessa olet vain suomalaisten kanssa
Amerikassa yhdessä tyopaikassa on juutalainen, Intiasta tullut imigrantti, African American joka saattaa helposti suuttua, muslimi, mormooni, Bangladeshilainen, Etiopiasta tullut maisteri, jneMinä Olen ystävystynyt intialaisen kanssa, mutta heidän järjestetyt avioliitot eivät ole minun makuun. Hiukan liian erilaisia.
älä ajattele että koska se tehdään näin suomessa niin sen pitää olla se oikeampi tapa
Mutta juurihan tuossa selittelet ja nämä muutkin "ameriikan kävijät" kuinka se on ainut oikee tapa. Mihinkä se maassa maan tavalla joutui?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista lisätä aina lauseen loppuun ”bro”, oli keskustelukumppanisi mies tai nainen.
Toinen mitä itse käytin hämmentääkseni jenkkikollegoita oli vastata siihen vakio smalltalk-kysymykseen ”how are you” vaikkapa että ”absolutely fu**ing awful”, ”I hate my life”, ”tits” tai sitten pitkällä selityksellä mitä oikeasti kuuluu. Vähitellen ne typerät kyselyt lakkasivat.
Samat. Neljännelle hampparin myyjälle Newer Hearissä aloin kertoa mitenkä hieman eksyttiin kentällä tullessa ja kuinka turvassa meni 30 minsaa. Sitten hotelliin kirjautumista ja sitä hölmöö laittakaa nimi tähän hotellilaskuun Visa kohtaan ennenkuin siinä on mitään summaa. Voivat siis jälkikäteen veloittaa ihan mitä vaan minibaarista puuttuu. Tarjoilija ja sen työkaveri kiemursi mutta eivät päässeet lähteen, yritystä oli-))))!
Joo
Joissakin hotelleissa on room service ja usein muitakin kuluja, joten laskuttavat myohemmin riippuen siita mita kaytat
Ja tietenkin muistit antaa 20% tippia ravintolassa ja samoin taksikuskille, kampaajalle
Ja hotelissa jätä paivittain pari setelia siivoojalle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että Suomessa on keskimäärin paljon autismin kirjolla olevia ihmisiä. Nämä vaikuttavat koko yhteiskunnan tasolla puhetapaan ja myös yleiseen möllöttämisen tapaan, joka on siis tässä maassa hyväksyttyä ja tavallista.
Et taida kovin paljon tietää autismista? Eiköhän kulttuuriin ole enemmän vaikuttanut harva asutus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen työkaverilta meni työpaikka, kun sanoi jollekin amerikkalaiselle kollegalle liian suoraan, ilman sokerikuorrutusta. Tämä amerikkalainen loukkaantui ja suorapuheisen kanssa sitten neuvoteltiin irtisanoutumissopimus. Älytöntä pelleilyä, mutta riittävästi kun maksoivat, niin pääsivät sopimukseen.
Työpaikkakiusaamistaan se on loukata toisia tahallaan.
Kyse ei ollut mistään tahallaan loukkaamisesta. Vaan kaveri sanoi jotain tyyliin "tämä asia olisi pitänyt tehdä näin, ei noin". Mutta kun siinä ei ollut sitä amerikkalaisten kaipaamaa sokerikuorrutusta, niin tämä palautetta saanut tyyppi loukkaantui. Ja ilmeisesti tämä loukkaantunut hienohelma oli yritykselle sen verran tärkeä, että tämä toinen maksettiin ulos, jotta hienohelma leppyisi. (Ja ihan miehiä molemmat, vaikka tässä hienohelmasta puhunkin.)
No voi
Tuo ei ole Koko tarinaTietenkin vieraassa maassa eletään maan tavalla
älä sabotoi omaa ammattiasi
Tietenkin se on ongelma Jos olet liian blunt. Oli maa mikä hyvänsä, opi paikallisten käytos tavat.Excellent question: ei tarkoita mitään erikoista, antaa puhelijalle mahdillisuuden miettiä hetken ennenkuin vastaa.
Suomalaiset ei koskaan tiedä milloin ulkomaalainen sanoo eiAmerikassa tyopaikka on at-will, eli voit saada kenkää mistä tahansa syystä.
älä ole se muokkamainen suomalainen joka ajattelee että voi kohdella muita kuin huvittaa
Kohteliaisuudet ovat tärkeitä
"Kuin huvittaa". Mukava tuollainen yhteiskunta, jossa jokainen työläinen elää pelko perseen alla ja sen takia pitää lipoa kielensä kipeäksi. Suomessa mulla on ystävälliset työntekijät, jotka ovat ihan aidosti ystävällisiä, kukaan ei ase ohimolla pakota.
Se on nimeltä professialism
Suomessa olet vain suomalaisten kanssa
Amerikassa yhdessä tyopaikassa on juutalainen, Intiasta tullut imigrantti, African American joka saattaa helposti suuttua, muslimi, mormooni, Bangladeshilainen, Etiopiasta tullut maisteri, jneMinä Olen ystävystynyt intialaisen kanssa, mutta heidän järjestetyt avioliitot eivät ole minun makuun. Hiukan liian erilaisia.
älä ajattele että koska se tehdään näin suomessa niin sen pitää olla se oikeampi tapa
Mutta juurihan tuossa selittelet ja nämä muutkin "ameriikan kävijät" kuinka se on ainut oikee tapa. Mihinkä se maassa maan tavalla joutui?
Jos test zoomin kautta tyotä amerikkalaisten kanssa niin opi heidän tavat.
Customer is always right
Ja tuossa esimerkissa suomalainen sai kenkää Kun asui ulkomailla
Hyvät käytostavat on aina etu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun Suomessa yrittäjyys on joko vaikeaa tai aika harvinaista, USAssa se on keskeistä elämässä. Liiketoimissa kohteliaisuus on merkki sivistyneisyydestä ja sujuvuudesta.
Ja kun yhteiskunta on tosi demokraattinen, silloin tunteetkin ovat enemmän pinnassa. Värikäs tunneilmaisu nähdään siellä vapaan yksilön tunnuksena. Äärimmillään se ulottuu tiedevastaisuuteen. "Persumainen" ilmiö.
Lisäksi tuo ns. hyvinvointivaltion puutteellisuus rohkaisee ihmisiä keräämään omaa sosiaalista pääomaa. Kun valtio ei välttämättä auta, on tärkeää olla hyvät verkostot ja paljon ystäviä. Ihan arkipäivässä on tärkeää olla kohtelias myös niille spurguille ja muille hämärähemmoille, koska niillä saattaa olla rahapula ja ase. Siksi niillekään ei voi uskalla tavalla haistatella ja möllöttää kuin Suomessa.
Totta. Suomessa sama ratkaistaan sanojen sijaan teoilla, annetaan ihmisille kohtuulliset elinolot.
Tämäkin on määritelmäkysymys. Amerikkalaisillahan on monessa mielessä paljon paremmat elinolot kuin suomalaisilla, siis keskimäärin. On isompi keskipalkka, paremmat asunnot, tyydyttävämpi sosiaalinen elämä, isompi julkinen panostus koulutukseen, jne. Elinajanodote on pari vuotta Suomea alempi.
Melkein luulen silti, että jos Suomessa puhuttaisiin toisille ihmisille yhtä paljon ja ystävälliseen sävyyn kuin USA:ssa, Suomesta loppuisi masennus välittömästi. Meidän ongelmat on juuri kommunikaatiossa, ei niinkään siinä, että systeemi ei tarjoaisi mahdollisuutta henkiinjäämiseen.
Yhdysvalloissa on selkeästi yhteisöllisempi kulttuuri kuin Suomessa. Ihmiset luovat aktiivisesti yhteisöjään, osallistuvat paikalliseen seurakuntaansa, laulavat kuorossa ja käyvät kuororeissuilla, keräävät sukulaisiakin yhteen läpi koko mantereen. Yhteiskunnassa on tasoja laveammin ja leveämmin kuin sossu ja yksilö, mitä täällä surkeimmilla on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että Suomessa on keskimäärin paljon autismin kirjolla olevia ihmisiä. Nämä vaikuttavat koko yhteiskunnan tasolla puhetapaan ja myös yleiseen möllöttämisen tapaan, joka on siis tässä maassa hyväksyttyä ja tavallista.
Et taida kovin paljon tietää autismista? Eiköhän kulttuuriin ole enemmän vaikuttanut harva asutus.
Ei keskelle korpea kukaan muuta asumaan, ellei ole autisti.
Sanonpahan vain, että pitkillä automatkoilla olen kaivannut suomalaisia jöröjukkia autooni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että Suomessa on keskimäärin paljon autismin kirjolla olevia ihmisiä. Nämä vaikuttavat koko yhteiskunnan tasolla puhetapaan ja myös yleiseen möllöttämisen tapaan, joka on siis tässä maassa hyväksyttyä ja tavallista.
Et taida kovin paljon tietää autismista? Eiköhän kulttuuriin ole enemmän vaikuttanut harva asutus.
Ei keskelle korpea kukaan muuta asumaan, ellei ole autisti.
Tuolla kommentilla paljastit kyllä olevasi aikamoisen tietämätön tai tahallasi urpo. Välillä näkee autismia käytettävän jopa haukkumasanana, toivon että se ei sentään ollut tarkoituksesi. T. Suvussa autismia ja tiedän aiheesta
"Kuin huvittaa". Mukava tuollainen yhteiskunta, jossa jokainen työläinen elää pelko perseen alla ja sen takia pitää lipoa kielensä kipeäksi. Suomessa mulla on ystävälliset työntekijät, jotka ovat ihan aidosti ystävällisiä, kukaan ei ase ohimolla pakota.