Ärsyttää amerikkalaisten työkaverien keskustelutyyli

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessako muka rintarinnan elelee vaikkapa yliopisto proffa ja kouluttamaton vankilakundi. Ihan sulassa sovussa naapureina?

Ainakin minun tuttavapiiriini kuuluu niin yliopiston professori, kuin elämässään huonommat kortit saaneita, pitkäaikaistyöttömiä jne. Osa tuntee myös toisensa. Vankilakundinkin tunnen, ei tosin mikään murhamies tms. Eikö sinulla ole monenlaisia tuttavia? Eivät elä naapureina, se on totta.

Ja USA:ssa tämä on mahdotonta?

Fakta, ei minun tai sinun kokemuksiisi perustuva toive/mielipide, vaan kylmä fakta on että USA on näissä asioissa hyvin polarisoitunut maa, Suomessakin on polarisaatiota, se on myös pienessä kasvussa, mutta ollaan täysin eri leveleillä. Ei voida ns. puhua samassa lauseessa. Tämä on siis yhteiskunnallinen tosiasia, jos tuli sinulle yllätyksenä. Wonderful, marvelous.

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä kassalla ja kyllä minä ihan aidosti toivon ihmisille hyvää viikonloppua. Miksi muuten sitä toivoittaisin? Ei kukaan vahdi, toivottelenko viikonloppuja ja asiakkaat eivät sitä odota.

Mua ärsytti nämä viikonlopun toivotukset kun olin viikonloppuna töissä ja tauolla hakemassa kaupasta syötävää. Kun olen siinä työvaatteissa kassalla ja työpäivä puolivälissä, niin ärsyttävää kun toivotellaan hyvää viikonloppua. Ei se viikonloppuna töissä oleminen mitään herkkua ollut. 

Mutta ajattelin aina, että kassat on siihen pakotettu. Vähän niin kuin R-kioskilla tai huoltoasemalla ne yrittävät väkisin kaupustella suklaapatukoita muiden ostosten lisäksi. Koska työnantaja käskee. 

Vierailija kirjoitti:

Mulle kävi näin kun olin teininä Roomassa äidin kanssa. Oltiin syömässä ravintolassa ja mulla oli shortsit jalassa, kun oli heinäkuu ja lämmintä 37 astetta. Alkoi siinä vanhempi amerikkalainen rouva sitten kovaan ääneen sättimään miehelleen, miten häntä ÄLLÖTTÄÄ katsella, kun joku oli shortseissa ravintolassa. Miehensä oli vain hiljaa ja katseli lattiaa. Shortsini olivat ihan tavalliset kangasshortsit, ei mitkään takapuolenvilauttelumalliset.  

Tästä huolimatta shortseissa yhtään hienommassa ravintolassa syöminen ei ole periaatteessa etiketin mukaista, mutta tuollainen ääneen toisten pukeutumisen haukkuminen on tosi tuhat kertaa pahempi etikettisynti.

Et siis ymmärrä yhtään, että maailmassa on erilaisia keskustelukulttuureja? Hävettäis muakin jos olisin sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä kassalla ja kyllä minä ihan aidosti toivon ihmisille hyvää viikonloppua. Miksi muuten sitä toivoittaisin? Ei kukaan vahdi, toivottelenko viikonloppuja ja asiakkaat eivät sitä odota.

Mua ärsytti nämä viikonlopun toivotukset kun olin viikonloppuna töissä ja tauolla hakemassa kaupasta syötävää. Kun olen siinä työvaatteissa kassalla ja työpäivä puolivälissä, niin ärsyttävää kun toivotellaan hyvää viikonloppua. Ei se viikonloppuna töissä oleminen mitään herkkua ollut. 

Mutta ajattelin aina, että kassat on siihen pakotettu. Vähän niin kuin R-kioskilla tai huoltoasemalla ne yrittävät väkisin kaupustella suklaapatukoita muiden ostosten lisäksi. Koska työnantaja käskee. 

Jossain saattaakin olla pakotettu, en tiedä. Itse kyllä toivottelin vain jos aidosti tarkoitin. Sinulle tuskin olisin toivottanut, en siksi etten olisi toivonut hyvää viikonloppua, vaan koska näen että olet töissä. Enemmänkin olisin sanonut jonkun myötätuntoisen lauseen tai ollut hiljaa jos olisit näyttänyt siltä, että juttelut ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen työkaverilta meni työpaikka, kun sanoi jollekin amerikkalaiselle kollegalle liian suoraan, ilman sokerikuorrutusta. Tämä amerikkalainen loukkaantui ja suorapuheisen kanssa sitten neuvoteltiin irtisanoutumissopimus. Älytöntä pelleilyä, mutta riittävästi kun maksoivat, niin pääsivät sopimukseen.

Ei tarvi mennä kauemmas, kuin Ruotsiin niin sokeria odotetaan. Siellähän on ongelmana päätöksenteossa se, että kaikkien on oltava samaa mieltä ja kellään ei saa olla paha mieli ja päätösten tekeminen on vaikeaa, vaikkakin tunnelma jättekiva. Näkyy koronankin hoidossa. Mulla on sisäpiirin tietoa ja kokemusta työskentelystä ruotsalaisten kanssa, olen itse vieläpä hyvin kohtelias ja positiivinen ihminen. Mutta oli siinä hyvätkin puolensa, sillä se tunnelma todella oli jättekiva! :) Ja ruotsalaiset näyttävät tyylillään monessa menestyvän.

Mutta menee jollakulla Ruotsissakin huonosti, joten se positiivisuus on pelkkää valetta.

Ihan käsittämätön näkökanta. Joku Svante Göteborgissa on depiksessä ja tyttöystäväkin jätti niin koko maassa ei kellään saa olla kivaa, kun se muuten on valetta. Oletko ihan kilipää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen työkaverilta meni työpaikka, kun sanoi jollekin amerikkalaiselle kollegalle liian suoraan, ilman sokerikuorrutusta. Tämä amerikkalainen loukkaantui ja suorapuheisen kanssa sitten neuvoteltiin irtisanoutumissopimus. Älytöntä pelleilyä, mutta riittävästi kun maksoivat, niin pääsivät sopimukseen.

Työpaikkakiusaamistaan se on loukata toisia tahallaan. 

Kyse ei ollut mistään tahallaan loukkaamisesta. Vaan kaveri sanoi jotain tyyliin "tämä asia olisi pitänyt tehdä näin, ei noin". Mutta kun siinä ei ollut sitä amerikkalaisten kaipaamaa sokerikuorrutusta, niin tämä palautetta saanut tyyppi loukkaantui. Ja ilmeisesti tämä loukkaantunut hienohelma oli yritykselle sen verran tärkeä, että tämä toinen maksettiin ulos, jotta hienohelma leppyisi. (Ja ihan miehiä molemmat, vaikka tässä hienohelmasta puhunkin.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä kassalla ja kyllä minä ihan aidosti toivon ihmisille hyvää viikonloppua. Miksi muuten sitä toivoittaisin? Ei kukaan vahdi, toivottelenko viikonloppuja ja asiakkaat eivät sitä odota.

Mua ärsytti nämä viikonlopun toivotukset kun olin viikonloppuna töissä ja tauolla hakemassa kaupasta syötävää. Kun olen siinä työvaatteissa kassalla ja työpäivä puolivälissä, niin ärsyttävää kun toivotellaan hyvää viikonloppua. Ei se viikonloppuna töissä oleminen mitään herkkua ollut. 

Mutta ajattelin aina, että kassat on siihen pakotettu. Vähän niin kuin R-kioskilla tai huoltoasemalla ne yrittävät väkisin kaupustella suklaapatukoita muiden ostosten lisäksi. Koska työnantaja käskee. 

Tämähän on rantautunut jo Suomeenkin. Ainakin joissakin kauppaketjuissa toivotetaan hyvät päivän jatkot ja viikonloppuja asiakkaille.

Sitäpautsi tuo jenkkien kohteliaisuua on etupäässä työ- ja liike- elämässä.

Ei parisuhteessa ole tota jargonia alati, vaikka hellittelyilmaisuja viljelevätkin luontevasti ja erittäin paljon.

Olisin tosi onnellinen, jos suomalaisillakin työpaikoilla oltaisiin ystävällisiä. Saattaisin harkita jopa palaamista hoitoalalle, jos uskoisin, että töissä olisi mukava tunnelma. Ehkä jonain päivänä.

Vierailija kirjoitti:

Olisin tosi onnellinen, jos suomalaisillakin työpaikoilla oltaisiin ystävällisiä. Saattaisin harkita jopa palaamista hoitoalalle, jos uskoisin, että töissä olisi mukava tunnelma. Ehkä jonain päivänä.

Hoitoala nyt on oma lukunsa. Tai silkka epäystävällisyys. Minun kokemukseni suomalaisesta työpaikasta on täysin toinen, mutta niin on alakin. Ystävällisyyttä ilman teennäisyyttä, luotettavat, ahkerat työkaverit ja selvä ero vapaa-ajan ja työn välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä kassalla ja kyllä minä ihan aidosti toivon ihmisille hyvää viikonloppua. Miksi muuten sitä toivoittaisin? Ei kukaan vahdi, toivottelenko viikonloppuja ja asiakkaat eivät sitä odota.

Mua ärsytti nämä viikonlopun toivotukset kun olin viikonloppuna töissä ja tauolla hakemassa kaupasta syötävää. Kun olen siinä työvaatteissa kassalla ja työpäivä puolivälissä, niin ärsyttävää kun toivotellaan hyvää viikonloppua. Ei se viikonloppuna töissä oleminen mitään herkkua ollut. 

Mutta ajattelin aina, että kassat on siihen pakotettu. Vähän niin kuin R-kioskilla tai huoltoasemalla ne yrittävät väkisin kaupustella suklaapatukoita muiden ostosten lisäksi. Koska työnantaja käskee. 

Tämähän on rantautunut jo Suomeenkin. Ainakin joissakin kauppaketjuissa toivotetaan hyvät päivän jatkot ja viikonloppuja asiakkaille.

Sitäpautsi tuo jenkkien kohteliaisuua on etupäässä työ- ja liike- elämässä.

Ei parisuhteessa ole tota jargonia alati, vaikka hellittelyilmaisuja viljelevätkin luontevasti ja erittäin paljon.

Nimenomaan Suomesta puhuin (ja luulin että muutkin, tässä alkuperäisen aiheen sivujuonteessa). Muistan itse senkin ajan, kun kaupan kassalla ei ollut edes tapana tervehtiä. Minusta on kiva, että nykyisin sentään tervehditään. Mutta päivänjatkojen tai viikonloppujen toivottelu on minusta jo liikaa. Höpötelkööt enempi niiden yksinäisten mummelien kanssa, jotka ovat juttukaveria vailla.

Onneksi nykyisin on myös itsepalvelukassa melkein joka kaupassa. 

Vierailija kirjoitti:

Mutta päivänjatkojen tai viikonloppujen toivottelu on minusta jo liikaa. Höpötelkööt enempi niiden yksinäisten mummelien kanssa, jotka ovat juttukaveria vailla.

Onneksi nykyisin on myös itsepalvelukassa melkein joka kaupassa. 

Mulla on teoria, että itsepalvelukassat ovat tähän muutokseen vaikuttaneet. Kaupat olettavat, että jos haluaa ihmiskassalle niin haluaa ehkä jutella/ihmiskontaktia tms. Voisiko olla perää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä kassalla ja kyllä minä ihan aidosti toivon ihmisille hyvää viikonloppua. Miksi muuten sitä toivoittaisin? Ei kukaan vahdi, toivottelenko viikonloppuja ja asiakkaat eivät sitä odota.

Mua ärsytti nämä viikonlopun toivotukset kun olin viikonloppuna töissä ja tauolla hakemassa kaupasta syötävää. Kun olen siinä työvaatteissa kassalla ja työpäivä puolivälissä, niin ärsyttävää kun toivotellaan hyvää viikonloppua. Ei se viikonloppuna töissä oleminen mitään herkkua ollut. 

Mutta ajattelin aina, että kassat on siihen pakotettu. Vähän niin kuin R-kioskilla tai huoltoasemalla ne yrittävät väkisin kaupustella suklaapatukoita muiden ostosten lisäksi. Koska työnantaja käskee. 

Tämähän on rantautunut jo Suomeenkin. Ainakin joissakin kauppaketjuissa toivotetaan hyvät päivän jatkot ja viikonloppuja asiakkaille.

Sitäpautsi tuo jenkkien kohteliaisuua on etupäässä työ- ja liike- elämässä.

Ei parisuhteessa ole tota jargonia alati, vaikka hellittelyilmaisuja viljelevätkin luontevasti ja erittäin paljon.

Kyllä oma amerikkalainen aviomieheni on kohtelias ja huomaavainen myös kotona ja puhuu kauniisti tunteistaan. 

Kun Suomessa yrittäjyys on joko vaikeaa tai aika harvinaista, USAssa se on keskeistä elämässä. Liiketoimissa kohteliaisuus on merkki sivistyneisyydestä ja sujuvuudesta.

Ja kun yhteiskunta on tosi demokraattinen, silloin tunteetkin ovat enemmän pinnassa. Värikäs tunneilmaisu nähdään siellä vapaan yksilön tunnuksena. Äärimmillään se ulottuu tiedevastaisuuteen. "Persumainen" ilmiö.

Persuissa ja amerikkalaisissa on mielestäni paljon enemmän samaa kuin persuissa ja esim. 1800-luvun tai edes 1900-luvun alun suomalaisissa.

Vierailija kirjoitti:

Kun Suomessa yrittäjyys on joko vaikeaa tai aika harvinaista, USAssa se on keskeistä elämässä. Liiketoimissa kohteliaisuus on merkki sivistyneisyydestä ja sujuvuudesta.

Ja kun yhteiskunta on tosi demokraattinen, silloin tunteetkin ovat enemmän pinnassa. Värikäs tunneilmaisu nähdään siellä vapaan yksilön tunnuksena. Äärimmillään se ulottuu tiedevastaisuuteen. "Persumainen" ilmiö.

Lisäksi tuo ns. hyvinvointivaltion puutteellisuus rohkaisee ihmisiä keräämään omaa sosiaalista pääomaa. Kun valtio ei välttämättä auta, on tärkeää olla hyvät verkostot ja paljon ystäviä. Ihan arkipäivässä on tärkeää olla kohtelias myös niille spurguille ja muille hämärähemmoille, koska niillä saattaa olla rahapula ja ase. Siksi niillekään ei voi uskalla tavalla haistatella ja möllöttää kuin Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Kun Suomessa yrittäjyys on joko vaikeaa tai aika harvinaista, USAssa se on keskeistä elämässä. Liiketoimissa kohteliaisuus on merkki sivistyneisyydestä ja sujuvuudesta.

Ja kun yhteiskunta on tosi demokraattinen, silloin tunteetkin ovat enemmän pinnassa. Värikäs tunneilmaisu nähdään siellä vapaan yksilön tunnuksena. Äärimmillään se ulottuu tiedevastaisuuteen. "Persumainen" ilmiö.

En pidä amerikkailaisia erityisen sivistyneinä käytökseltään ainoastaan sokerisina hehkuttajina. Pidän sivistyneenä ja kohteliaana sellaista hienotunteista ja toisen aidosti huomioivaa käytöstä, jota en yhdistä amerikkalaisiin, enkä tosin suomalaisiinkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun Suomessa yrittäjyys on joko vaikeaa tai aika harvinaista, USAssa se on keskeistä elämässä. Liiketoimissa kohteliaisuus on merkki sivistyneisyydestä ja sujuvuudesta.

Ja kun yhteiskunta on tosi demokraattinen, silloin tunteetkin ovat enemmän pinnassa. Värikäs tunneilmaisu nähdään siellä vapaan yksilön tunnuksena. Äärimmillään se ulottuu tiedevastaisuuteen. "Persumainen" ilmiö.

Lisäksi tuo ns. hyvinvointivaltion puutteellisuus rohkaisee ihmisiä keräämään omaa sosiaalista pääomaa. Kun valtio ei välttämättä auta, on tärkeää olla hyvät verkostot ja paljon ystäviä. Ihan arkipäivässä on tärkeää olla kohtelias myös niille spurguille ja muille hämärähemmoille, koska niillä saattaa olla rahapula ja ase. Siksi niillekään ei voi uskalla tavalla haistatella ja möllöttää kuin Suomessa.

Totta. Suomessa sama ratkaistaan sanojen sijaan teoilla, annetaan ihmisille kohtuulliset elinolot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen työkaverilta meni työpaikka, kun sanoi jollekin amerikkalaiselle kollegalle liian suoraan, ilman sokerikuorrutusta. Tämä amerikkalainen loukkaantui ja suorapuheisen kanssa sitten neuvoteltiin irtisanoutumissopimus. Älytöntä pelleilyä, mutta riittävästi kun maksoivat, niin pääsivät sopimukseen.

Työpaikkakiusaamistaan se on loukata toisia tahallaan. 

Kyse ei ollut mistään tahallaan loukkaamisesta. Vaan kaveri sanoi jotain tyyliin "tämä asia olisi pitänyt tehdä näin, ei noin". Mutta kun siinä ei ollut sitä amerikkalaisten kaipaamaa sokerikuorrutusta, niin tämä palautetta saanut tyyppi loukkaantui. Ja ilmeisesti tämä loukkaantunut hienohelma oli yritykselle sen verran tärkeä, että tämä toinen maksettiin ulos, jotta hienohelma leppyisi. (Ja ihan miehiä molemmat, vaikka tässä hienohelmasta puhunkin.)

No voi

Tuo ei ole Koko tarina

Tietenkin vieraassa maassa eletään maan tavalla

älä sabotoi omaa ammattiasi

Tietenkin se on ongelma Jos olet liian blunt. Oli maa mikä hyvänsä, opi paikallisten käytos tavat.

Excellent question: ei tarkoita mitään erikoista, antaa puhelijalle mahdillisuuden miettiä hetken ennenkuin vastaa.

Suomalaiset ei koskaan tiedä milloin ulkomaalainen sanoo ei

Amerikassa tyopaikka on at-will, eli voit saada kenkää mistä tahansa syystä.

älä ole se muokkamainen suomalainen joka ajattelee että voi kohdella muita kuin huvittaa

Kohteliaisuudet ovat tärkeitä

Vierailija kirjoitti:

Ja tämä muistuttaakin hyvin, miksi en aio palata Suomeen. En edes asu Yhdysvalloissa, mutta minusta on kiva puhua kohteliaasti ja jakaa kohteliaisuuksia ja kehuja. Ja kohteliaasti toivotella, että keskustelukumppani voi hyvin sekä ne huomenet, viikonloput jne. Osaan myös ottaa kohteliaisuudet, kiitän ja sanom jotain positiivista (en; ai tämä vanha rätti). Eikä tämä tarkoita, että höpistään ummet lammet turhia tai pitkitetään small talkia, vaan, että saadaan positiivinen vire.

Miten ihmiset voi viihtyä erakoituneena, vähäsanaisena ja kohteliaisuuksia kartellen? No arvostetaanhan niitä vihamielisiä sananlaskujakin, joissa naurajasta ei miestä tule ja kuuseenhan ei kurkotella. Ja halveksutaan positiivisia amerikkalaisia ihan kuin maailmassa olidi liikaa hyväntahtoisuutta.

Palasin Suomeen työ,-ja perhetilanteen vuoksi ja kaipaan kauheasti kohteliaisuutta, ystävällisyyttä ja juuri sitä myönteistä perusvirettä.

En minäkään asunut Yhdysvalloissa, vaan briteissä.

Ystäväpiiriin kylläkin kuului amerikkalaisia.

Suomessa on paljon hyvää, mutta voi kunpa täällä avoimuus, hyvät tavat, sosiaalisen kanssakäymisen sujuvuus ja myönteinen elämän asenne tulisivat jo viimeinkin ihan normaaleiksi asioiksi.

Helpottavat elämää ja ihmisistä voi pitää, kaikkien kanssa voi tulla toimeen ja onhan se elämä kaikkineen aika fantastista.

Jopa pidättyväiset ja kohteliaat britit ovat iloluontoisia hölöttäjiä suomalaisiin verrattuna.

Ja tarkoitin todella mitä sanoin, elämä in aika fantastista, mikä on sen vaihtoehto ja miksei olisi.

En tiedä miksi Suomessa suorastaan kilpaillaan siitä, kenellä on kurjinta ja kuka on kovin introvertti.