Ärsyttää amerikkalaisten työkaverien keskustelutyyli

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle kävi näin kun olin teininä Roomassa äidin kanssa. Oltiin syömässä ravintolassa ja mulla oli shortsit jalassa, kun oli heinäkuu ja lämmintä 37 astetta. Alkoi siinä vanhempi amerikkalainen rouva sitten kovaan ääneen sättimään miehelleen, miten häntä ÄLLÖTTÄÄ katsella, kun joku oli shortseissa ravintolassa. Miehensä oli vain hiljaa ja katseli lattiaa. Shortsini olivat ihan tavalliset kangasshortsit, ei mitkään takapuolenvilauttelumalliset.  

Tästä huolimatta shortseissa yhtään hienommassa ravintolassa syöminen ei ole periaatteessa etiketin mukaista, mutta tuollainen ääneen toisten pukeutumisen haukkuminen on tosi tuhat kertaa pahempi etikettisynti.

Jos pukukoodia olisi rikottu, niin eiköhän ravintolan henkilökunta olisi huomauttanut asiasta jo ovella. Se, että joku asiakas alkaa haukkumaan toista, on silkkaa kusipäistä luonnetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tämä muistuttaakin hyvin, miksi en aio palata Suomeen. En edes asu Yhdysvalloissa, mutta minusta on kiva puhua kohteliaasti ja jakaa kohteliaisuuksia ja kehuja. Ja kohteliaasti toivotella, että keskustelukumppani voi hyvin sekä ne huomenet, viikonloput jne. Osaan myös ottaa kohteliaisuudet, kiitän ja sanom jotain positiivista (en; ai tämä vanha rätti). Eikä tämä tarkoita, että höpistään ummet lammet turhia tai pitkitetään small talkia, vaan, että saadaan positiivinen vire.

Miten ihmiset voi viihtyä erakoituneena, vähäsanaisena ja kohteliaisuuksia kartellen? No arvostetaanhan niitä vihamielisiä sananlaskujakin, joissa naurajasta ei miestä tule ja kuuseenhan ei kurkotella. Ja halveksutaan positiivisia amerikkalaisia ihan kuin maailmassa olidi liikaa hyväntahtoisuutta.

Ymmärrän pointin, mutta mulle tuo aiheuttaa positiivisuuden inflaation. Jos vaikka kaikista pikkuasioista saa kehuja, niin ei ne kehut tunnu lopulta enää miltään. Epäaidon kehun myös tunnistaa heti.

-AP

No, todellisuudessa ketään ei kiinnosta henkilökohtaiset inflaatiosi ja se mitä luulet kehuksi, on vain kohteliaisuutta. Kansainvälinen yritysmaailma nyt vaan on erilaisten kommunikointitapojen välillä sumplimista ja jos ottaa joka sanan noin tosissaan niin ehkäpä pysyt sitten ihan kotikonnuilla kaikin puolin.

-- eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle kävi näin kun olin teininä Roomassa äidin kanssa. Oltiin syömässä ravintolassa ja mulla oli shortsit jalassa, kun oli heinäkuu ja lämmintä 37 astetta. Alkoi siinä vanhempi amerikkalainen rouva sitten kovaan ääneen sättimään miehelleen, miten häntä ÄLLÖTTÄÄ katsella, kun joku oli shortseissa ravintolassa. Miehensä oli vain hiljaa ja katseli lattiaa. Shortsini olivat ihan tavalliset kangasshortsit, ei mitkään takapuolenvilauttelumalliset.  

Tästä huolimatta shortseissa yhtään hienommassa ravintolassa syöminen ei ole periaatteessa etiketin mukaista, mutta tuollainen ääneen toisten pukeutumisen haukkuminen on tosi tuhat kertaa pahempi etikettisynti.

Jos pukukoodia olisi rikottu, niin eiköhän ravintolan henkilökunta olisi huomauttanut asiasta jo ovella. Se, että joku asiakas alkaa haukkumaan toista, on silkkaa kusipäistä luonnetta. 

Italiassa näin kyllä aikamoisen lihavia ja huonotapaisia amerikkalaisia ravintolassa, mutteivät sentään päässeet tälle tasolle hekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ON rasittavaa.

Muistan kun USAssa tuntui ensin kivalta, kun ventovieras kaupan kassakin kyseli kuulumisia ja oli (yli) kohtelias. Viikon jälkeen se alkoi jo ärsyttää ja teki mieli tiuskaista että vttuako se sulle kuuluu. Saattoi toki aikaeroväsymyskin olla silloin pahimmillaan.

Mutta tuo työkaverien keskinäinen kehujargonia menee tosiaan vielä ihan eri tasolle. Ei tekisi lainkaan mieli mennä siihen mukaan, mutta sitten pidetään töykeänä jos vaan sanoo että mikäs tässä, ihan hyvin menee ja oivallinen kysymys tuo ja hyvä huomio sullakin.

Niimpä. Ymmärrän kyllä, että tässä on kaksi puolta;

Jos vastaan esim. "How are you?" -kysymykseen "Great!", niin se on usein vale.

Toisaalta taas olisi tarpeetonta vastata "Not so great..", koska kysymys on vaan retorinen eikä kysyjää oikeasti kiinnosta kuulumiset.

-AP

Sehän siinä just on, kun siihen vaan _kuuluu_ vastata tietyllä tavalla. Eikä vain kysytä mitäpäs kuuluu, vaan vielä ärsyttävämpää että kuinkas on päivä mennyt ja kuinka perhe voi? Argggghh! Kun eihän niitä kiinnosta se vatun vertaa, vaan siihen pitää vain vastata ylisanoilla, ihan kuin olisimme juuri voittaneet 10 miljoonaa raaputusarvasta.

Yhdysvalloissa parikymmentä vuotta asuneena niin pitää Suomessa muistutella itseään olemaan tosi varovainen siinä, ettei vain tervehdi ihmisiä esimerkiksi työpaikalla sillä tavalla mikä vaikuttaisi itsestä normaalilta. Kun tervehdyshän se "How are you?" on, ei se ole kysymys eikä siihen ole tarkoitus vastata mitään kunnollista muuta kuin "Good, thanks, how are you?" Niin hemmetti sitten kun joku suomalainen ottaa sen tosissaan ja alkaa selostaa oikeasti juttujaan. Sitä on ihan silleen että voi hitto, olisi pitänyt muistaa pitää suu kiinni. Mutta siitä tunnistaakin ystävyyden USA:ssa, että silloin tuo on oikea kysymys ja siihen voi vastata rehellisesti. Mutta hyvänpäiväntutuille tuollaiseen avautuminen on huonoa käytöstä.

Mutta kyllä itsekin pidän kohteliaammasta puhetavasta kuin monilla suomalaisilla. Ei kiroilua työpaikalla, "kiitos", "ole hyvä", yms. käytössä. Yleensä ylempiluokkaisilla suomalaisilla onkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että Suomessa on keskimäärin paljon autismin kirjolla olevia ihmisiä. Nämä vaikuttavat koko yhteiskunnan tasolla puhetapaan ja myös yleiseen möllöttämisen tapaan, joka on siis tässä maassa hyväksyttyä ja tavallista.

Et taida kovin paljon tietää autismista? Eiköhän kulttuuriin ole enemmän vaikuttanut harva asutus. 

Ei keskelle korpea kukaan muuta asumaan, ellei ole autisti.

Tuolla kommentilla paljastit kyllä olevasi aikamoisen tietämätön tai tahallasi urpo. Välillä näkee autismia käytettävän jopa haukkumasanana, toivon että se ei sentään ollut tarkoituksesi. T. Suvussa autismia ja tiedän aiheesta

Tarkoitin toki henkilöä, jonka persoonassa on autistisia piirteitä. Näitä on Suomessa lähes joka suvussa, eikä lievempiä tapauksia lainkaan diagnosoida. Suomessa menee neuronormaalista paljon sellaisia ihmisiä, jotka saisivat hoitoa muualla. Korven keskellä asuminen on sosiaalisilta taidoiltaan heikolle, mutta usein pedantille, ahkeralle ja tunne-elämältään melko hillitylle ihmistyypille mitä parhain vaihtoehto.

Amerikkalaisten small talk voi tuntua tosi ihmeelliseltä, mutta oikeasti he EIVÄT välitä pätkääkään mitä sinulle oikeasti kuuluu. Voisi sanoa ihan suomalaisittain; paskanjauhamista.  Ei heitä kiinnosta.

En muista mistä kuulin tarinan, että joku suomalainen oli kerran oikeasti alkanut kertoa mitä hänelle kuuluu, kun joku oli kysynyt, että how are you...  Jenkki oli ollut aivan paniikissa :D

Siis pelkkää sanahelinää. 

Suomalainen kun sanoo jotain, hän myös TARKOITTAA sitä. 

Mua hävetti matkailla tällaisen "kansainvälisiä tapoja" omaavan amerikkalaisen kanssa, kun ei yhtään kunnioittanut paikallisia tapoja tai yleisiä sääntöjä. Meni esim. GoPro-kameransa kanssa kiipeilemään ihan mihin sattui idean saamaan. Suomessa yritti venkoilla ja mm. saada jätettyä narikan maksamatta, vaikka ei ole mikään köyhä. Ja muuten päällepäin ihan ystävällinen, kohtelias, fiksu. Ihmettelen missä kunnioitus muiden tapoja ja sääntöjä kohtaan? Tuli ihan uusia puolia esiin.

Jos johonkin kulttuuriin liitän toisen kunnioituksen, näistä kahdesta se on Suomi.

Huoh, se how are you on pelkkä heitto joka viestii yleensä "huomaan että olet siinä". Suomessa kaikki ovat ankeuttajia ja tuttujakaan ihmisiä ei vaivauduta puhuttelemaan. Asioita ei voi esitää posiitiivisen kautta tai huumorilla. Keskusteluja ei osata aloittaa millään keveällä vaan mennään suoraan valittamaan väsymystä, vitutusta ja ties mitä. Kohta taas saadaan 7kk syystalvea kun kaikki kilpailee siitä kuka on väsynein ja masentunein eikä positiivisia juttuja kaivata.

Eräs espanjalaissyntyinen suomea opiskellut kuunteli töissä suomalaisten keskustelua ja ihmetteli miksi ihmiset ovat toisilleen niin tylyjä. Ei ymmärtänyt kaikkea kuulemaansa ja tuli hädissään kysymään miksi toiset riitelee ja mihin asia liittyy. Ei tottunut koko loppuaikana siihen tylytykseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että Suomessa on keskimäärin paljon autismin kirjolla olevia ihmisiä. Nämä vaikuttavat koko yhteiskunnan tasolla puhetapaan ja myös yleiseen möllöttämisen tapaan, joka on siis tässä maassa hyväksyttyä ja tavallista.

Et taida kovin paljon tietää autismista? Eiköhän kulttuuriin ole enemmän vaikuttanut harva asutus. 

Ei keskelle korpea kukaan muuta asumaan, ellei ole autisti.

Tuolla kommentilla paljastit kyllä olevasi aikamoisen tietämätön tai tahallasi urpo. Välillä näkee autismia käytettävän jopa haukkumasanana, toivon että se ei sentään ollut tarkoituksesi. T. Suvussa autismia ja tiedän aiheesta

Tarkoitin toki henkilöä, jonka persoonassa on autistisia piirteitä. Näitä on Suomessa lähes joka suvussa, eikä lievempiä tapauksia lainkaan diagnosoida. Suomessa menee neuronormaalista paljon sellaisia ihmisiä, jotka saisivat hoitoa muualla. Korven keskellä asuminen on sosiaalisilta taidoiltaan heikolle, mutta usein pedantille, ahkeralle ja tunne-elämältään melko hillitylle ihmistyypille mitä parhain vaihtoehto.

No ainakin paljastit tietämättömyytesi.

Vierailija kirjoitti:

Amerikkalaisten small talk voi tuntua tosi ihmeelliseltä, mutta oikeasti he EIVÄT välitä pätkääkään mitä sinulle oikeasti kuuluu. Voisi sanoa ihan suomalaisittain; paskanjauhamista.  Ei heitä kiinnosta.

En muista mistä kuulin tarinan, että joku suomalainen oli kerran oikeasti alkanut kertoa mitä hänelle kuuluu, kun joku oli kysynyt, että how are you...  Jenkki oli ollut aivan paniikissa :D

Siis pelkkää sanahelinää. 

Suomalainen kun sanoo jotain, hän myös TARKOITTAA sitä. 

Eli kun suomalainen toteaa työkaverin kysymykseen, että "pitääkö tämä sulle rautalangasta vääntää?" ja pyörittelee silmiään, jonka jälkeen tuhahdellen selittää mahdollisimman epäselvästi kolmella sanalla asian, se pitää tulkita niin, että suomalainen ihan aidosti TARKOITTAA olla inhottava.

Vierailija kirjoitti:

Huoh, se how are you on pelkkä heitto joka viestii yleensä "huomaan että olet siinä". Suomessa kaikki ovat ankeuttajia ja tuttujakaan ihmisiä ei vaivauduta puhuttelemaan. Asioita ei voi esitää posiitiivisen kautta tai huumorilla. Keskusteluja ei osata aloittaa millään keveällä vaan mennään suoraan valittamaan väsymystä, vitutusta ja ties mitä. Kohta taas saadaan 7kk syystalvea kun kaikki kilpailee siitä kuka on väsynein ja masentunein eikä positiivisia juttuja kaivata.

Eräs espanjalaissyntyinen suomea opiskellut kuunteli töissä suomalaisten keskustelua ja ihmetteli miksi ihmiset ovat toisilleen niin tylyjä. Ei ymmärtänyt kaikkea kuulemaansa ja tuli hädissään kysymään miksi toiset riitelee ja mihin asia liittyy. Ei tottunut koko loppuaikana siihen tylytykseen.

Itä-Suomessa ollaan ystävällisempiä, onneksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Amerikkalaisten small talk voi tuntua tosi ihmeelliseltä, mutta oikeasti he EIVÄT välitä pätkääkään mitä sinulle oikeasti kuuluu. Voisi sanoa ihan suomalaisittain; paskanjauhamista.  Ei heitä kiinnosta.

En muista mistä kuulin tarinan, että joku suomalainen oli kerran oikeasti alkanut kertoa mitä hänelle kuuluu, kun joku oli kysynyt, että how are you...  Jenkki oli ollut aivan paniikissa :D

Siis pelkkää sanahelinää. 

Suomalainen kun sanoo jotain, hän myös TARKOITTAA sitä. 

Eli kun suomalainen toteaa työkaverin kysymykseen, että "pitääkö tämä sulle rautalangasta vääntää?" ja pyörittelee silmiään, jonka jälkeen tuhahdellen selittää mahdollisimman epäselvästi kolmella sanalla asian, se pitää tulkita niin, että suomalainen ihan aidosti TARKOITTAA olla inhottava.

Missä käyttäydytään noin? Ei edusta mitään suomessa hyvänä käytöksenä pidettyä mallia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ON rasittavaa.

Muistan kun USAssa tuntui ensin kivalta, kun ventovieras kaupan kassakin kyseli kuulumisia ja oli (yli) kohtelias. Viikon jälkeen se alkoi jo ärsyttää ja teki mieli tiuskaista että vttuako se sulle kuuluu. Saattoi toki aikaeroväsymyskin olla silloin pahimmillaan.

Mutta tuo työkaverien keskinäinen kehujargonia menee tosiaan vielä ihan eri tasolle. Ei tekisi lainkaan mieli mennä siihen mukaan, mutta sitten pidetään töykeänä jos vaan sanoo että mikäs tässä, ihan hyvin menee ja oivallinen kysymys tuo ja hyvä huomio sullakin.

Niimpä. Ymmärrän kyllä, että tässä on kaksi puolta;

Jos vastaan esim. "How are you?" -kysymykseen "Great!", niin se on usein vale.

Toisaalta taas olisi tarpeetonta vastata "Not so great..", koska kysymys on vaan retorinen eikä kysyjää oikeasti kiinnosta kuulumiset.

-AP

Sehän siinä just on, kun siihen vaan _kuuluu_ vastata tietyllä tavalla. Eikä vain kysytä mitäpäs kuuluu, vaan vielä ärsyttävämpää että kuinkas on päivä mennyt ja kuinka perhe voi? Argggghh! Kun eihän niitä kiinnosta se vatun vertaa, vaan siihen pitää vain vastata ylisanoilla, ihan kuin olisimme juuri voittaneet 10 miljoonaa raaputusarvasta.

Yhdysvalloissa parikymmentä vuotta asuneena niin pitää Suomessa muistutella itseään olemaan tosi varovainen siinä, ettei vain tervehdi ihmisiä esimerkiksi työpaikalla sillä tavalla mikä vaikuttaisi itsestä normaalilta. Kun tervehdyshän se "How are you?" on, ei se ole kysymys eikä siihen ole tarkoitus vastata mitään kunnollista muuta kuin "Good, thanks, how are you?" Niin hemmetti sitten kun joku suomalainen ottaa sen tosissaan ja alkaa selostaa oikeasti juttujaan. Sitä on ihan silleen että voi hitto, olisi pitänyt muistaa pitää suu kiinni. Mutta siitä tunnistaakin ystävyyden USA:ssa, että silloin tuo on oikea kysymys ja siihen voi vastata rehellisesti. Mutta hyvänpäiväntutuille tuollaiseen avautuminen on huonoa käytöstä.

Mutta kyllä itsekin pidän kohteliaammasta puhetavasta kuin monilla suomalaisilla. Ei kiroilua työpaikalla, "kiitos", "ole hyvä", yms. käytössä. Yleensä ylempiluokkaisilla suomalaisilla onkin.

Sinänsä hassua, että fraseologia on ensimmäisiä asioita mitä englanninkielen opiskelussakin käydään läpi. Joka ikinen enkun opettaja käy läpi ne miten näihin sopii ja ei sovi vastata. Ihmetyttää myös miten kukaan voi olla niin autistinen ja itsekeskeinen ajattelussaan, että ajattelee edes kaupan kanssan tai tarjoilijan oikeasti kysyvän tuiki tuntemattomalta kuulumisia. 

Vierailija kirjoitti:

Itä-Suomessa ollaan ystävällisempiä, onneksi.

Mulla on ainakin Itä-Suomesta kummallisia kokemuksia, jossa esim. vieras jätetään selviytymään omillaan. Oulussa ollut vieraanvaraisempaa ja avoimempaa.

Vierailija kirjoitti:

Mutta kyllä itsekin pidän kohteliaammasta puhetavasta kuin monilla suomalaisilla. Ei kiroilua työpaikalla, "kiitos", "ole hyvä", yms. käytössä. Yleensä ylempiluokkaisilla suomalaisilla onkin.

Kuulunko sitten ylhäistöön, kun nämä ovat minulle itsestäänselvyyksiä? :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Amerikkalaisten small talk voi tuntua tosi ihmeelliseltä, mutta oikeasti he EIVÄT välitä pätkääkään mitä sinulle oikeasti kuuluu. Voisi sanoa ihan suomalaisittain; paskanjauhamista.  Ei heitä kiinnosta.

En muista mistä kuulin tarinan, että joku suomalainen oli kerran oikeasti alkanut kertoa mitä hänelle kuuluu, kun joku oli kysynyt, että how are you...  Jenkki oli ollut aivan paniikissa :D

Siis pelkkää sanahelinää. 

Suomalainen kun sanoo jotain, hän myös TARKOITTAA sitä. 

Eli kun suomalainen toteaa työkaverin kysymykseen, että "pitääkö tämä sulle rautalangasta vääntää?" ja pyörittelee silmiään, jonka jälkeen tuhahdellen selittää mahdollisimman epäselvästi kolmella sanalla asian, se pitää tulkita niin, että suomalainen ihan aidosti TARKOITTAA olla inhottava.

Missä käyttäydytään noin? Ei edusta mitään suomessa hyvänä käytöksenä pidettyä mallia.

Ei, mutta on oman kokemuksen mukaan ihan tavallista. Varsinkin möllötys ja surkeat ohjeet. Ikinä ei kukaan myöskään onnettomat ohjeet annettuaan kysy, menivätkö ne perille. Ihan kuin tarkoitus olisi vaan saada työkavereille ankea fiilis ja varmistaa siten, että kellään ei voi olla kivaa. Suomessa oman kokemuksen mukaan se menee usein niin, että koko työyhteisö toimii sen möllin ehdoilla, siinä kun jossain vähän positiivisemmassa kulttuurissa muut jyräisivät möllin ja pitäisivät hyvää ilmapiiriä yllä tästä huolimatta. Ja se mölli savustettaisiin ulos, eikä se, joka puhuu ystävällisesti ja hymyilee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Amerikkalaisten small talk voi tuntua tosi ihmeelliseltä, mutta oikeasti he EIVÄT välitä pätkääkään mitä sinulle oikeasti kuuluu. Voisi sanoa ihan suomalaisittain; paskanjauhamista.  Ei heitä kiinnosta.

En muista mistä kuulin tarinan, että joku suomalainen oli kerran oikeasti alkanut kertoa mitä hänelle kuuluu, kun joku oli kysynyt, että how are you...  Jenkki oli ollut aivan paniikissa :D

Siis pelkkää sanahelinää. 

Suomalainen kun sanoo jotain, hän myös TARKOITTAA sitä. 

Eli kun suomalainen toteaa työkaverin kysymykseen, että "pitääkö tämä sulle rautalangasta vääntää?" ja pyörittelee silmiään, jonka jälkeen tuhahdellen selittää mahdollisimman epäselvästi kolmella sanalla asian, se pitää tulkita niin, että suomalainen ihan aidosti TARKOITTAA olla inhottava.

Missä käyttäydytään noin? Ei edusta mitään suomessa hyvänä käytöksenä pidettyä mallia.

Ei, mutta on oman kokemuksen mukaan ihan tavallista. Varsinkin möllötys ja surkeat ohjeet. Ikinä ei kukaan myöskään onnettomat ohjeet annettuaan kysy, menivätkö ne perille. Ihan kuin tarkoitus olisi vaan saada työkavereille ankea fiilis ja varmistaa siten, että kellään ei voi olla kivaa. Suomessa oman kokemuksen mukaan se menee usein niin, että koko työyhteisö toimii sen möllin ehdoilla, siinä kun jossain vähän positiivisemmassa kulttuurissa muut jyräisivät möllin ja pitäisivät hyvää ilmapiiriä yllä tästä huolimatta. Ja se mölli savustettaisiin ulos, eikä se, joka puhuu ystävällisesti ja hymyilee.

Tämä kuulostaa kyllä erittäin ikävältä. Mulle ei ole sattunut tuollaista vastaan, mutta voi olla hyvää tuuria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Amerikkalaisten small talk voi tuntua tosi ihmeelliseltä, mutta oikeasti he EIVÄT välitä pätkääkään mitä sinulle oikeasti kuuluu. Voisi sanoa ihan suomalaisittain; paskanjauhamista.  Ei heitä kiinnosta.

En muista mistä kuulin tarinan, että joku suomalainen oli kerran oikeasti alkanut kertoa mitä hänelle kuuluu, kun joku oli kysynyt, että how are you...  Jenkki oli ollut aivan paniikissa :D

Siis pelkkää sanahelinää. 

Suomalainen kun sanoo jotain, hän myös TARKOITTAA sitä. 

Eli kun suomalainen toteaa työkaverin kysymykseen, että "pitääkö tämä sulle rautalangasta vääntää?" ja pyörittelee silmiään, jonka jälkeen tuhahdellen selittää mahdollisimman epäselvästi kolmella sanalla asian, se pitää tulkita niin, että suomalainen ihan aidosti TARKOITTAA olla inhottava.

Missä käyttäydytään noin? Ei edusta mitään suomessa hyvänä käytöksenä pidettyä mallia.

Ei, mutta on oman kokemuksen mukaan ihan tavallista. Varsinkin möllötys ja surkeat ohjeet. Ikinä ei kukaan myöskään onnettomat ohjeet annettuaan kysy, menivätkö ne perille. Ihan kuin tarkoitus olisi vaan saada työkavereille ankea fiilis ja varmistaa siten, että kellään ei voi olla kivaa. Suomessa oman kokemuksen mukaan se menee usein niin, että koko työyhteisö toimii sen möllin ehdoilla, siinä kun jossain vähän positiivisemmassa kulttuurissa muut jyräisivät möllin ja pitäisivät hyvää ilmapiiriä yllä tästä huolimatta. Ja se mölli savustettaisiin ulos, eikä se, joka puhuu ystävällisesti ja hymyilee.

Ongelma ei ole lainkaan paha, jos työpaikalla on vain yksi mölli. Yleensä niitä on useita, ja hallitsevat juuri tuolla antisosiaalisella robotismilla, mihin yhdistyy ihmisviha ja täydellinen sosiaalisten taitojen puute.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Australiahan on todellakin rikollisten geeneillä rakennettu.

En tunne Australian historiaa – ovatko hekin olleet yhtä kusipäisiä hirviöitä abroginaaleille?

Vankejahan sinne aikoinaan asutettiin.

Sen tottakai tiedän. Mitä se kertoo aborginaalien kohtelusta ja yleisestä kusipäisyydestä maahan asettumisessa? He eivät tainneet vapaaehtoisesti vallata muiden maita.

Myötähäpeä. Käy nyt wikipediassa vaikka lukemassa äläkä osoita typeryyttä enempää. 

Pointti oli se, että amerikkaisena olo on suuri häpeä jo ihan maan historian ja olemassaolon syyn takia. Jotenkin lapsellisuudessaan onnistuvat kääntämään se kehuksi. Kukaan muu ei ajattele heitä kuin moukkina. Se, ovatko australialaiset samanlaisia / parempia ei oikeastaan muuta asiaa, vaikka yrittäisit viedä keskustelua muualle.

Siellä on oikein jonkin tulipunaisen kommariperheen kasvatti! Tuollaista propagandaahan Neuvostoliitto Suomessa levitti suomettumisen ajan ja joissain suvuissa se on jäänyt päälle. Paitsi että joissain suvuissa se kommarius on kyllä sitäkin vanhempaa. Luulisi hävettävän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Australiahan on todellakin rikollisten geeneillä rakennettu.

En tunne Australian historiaa – ovatko hekin olleet yhtä kusipäisiä hirviöitä abroginaaleille?

Vankejahan sinne aikoinaan asutettiin.

Sen tottakai tiedän. Mitä se kertoo aborginaalien kohtelusta ja yleisestä kusipäisyydestä maahan asettumisessa? He eivät tainneet vapaaehtoisesti vallata muiden maita.

Myötähäpeä. Käy nyt wikipediassa vaikka lukemassa äläkä osoita typeryyttä enempää. 

Pointti oli se, että amerikkaisena olo on suuri häpeä jo ihan maan historian ja olemassaolon syyn takia. Jotenkin lapsellisuudessaan onnistuvat kääntämään se kehuksi. Kukaan muu ei ajattele heitä kuin moukkina. Se, ovatko australialaiset samanlaisia / parempia ei oikeastaan muuta asiaa, vaikka yrittäisit viedä keskustelua muualle.

Siellä on oikein jonkin tulipunaisen kommariperheen kasvatti! Tuollaista propagandaahan Neuvostoliitto Suomessa levitti suomettumisen ajan ja joissain suvuissa se on jäänyt päälle. Paitsi että joissain suvuissa se kommarius on kyllä sitäkin vanhempaa. Luulisi hävettävän.

Kommariperheen. :D Jaahas, aika päinvastaiseen päätyyn painottuu minun perheeni, Kokoomus varmaan suosituin puolue. Tunnetko yhtään USA:n historiaa ja jos tunnet, miksi noin hyökkäävä asenne? Et kestä tosiasioita?