Vauva tulee taloon, esikoinen jatkaa päivähoidossa?
Kysyisin kokemuksianne yllä mainitusta asiasta. Eli meidän perheeseen pitäisi syntyä keväällä uusi perheenjäsen, entuudestaan meillä on ensi keväänä 3 vuotta täyttävä ERITTÄIN ENERGINEN poika, joka on viihtynyt hyvin ryhmäperhepäivähoidossa jossa on paljon kavereita.
Harkitsemme osittaista päivähoitoa: 2 lyhyttä hoitopäivää viikossa sekä yhtenä päivänä seurakunnan pyhäkoulu.
Kuinka olette toimineet vastaavassa tilanteessa? Kuinka päiväkodissa suhtaudutaan hoidossa jatkamiseen, vaikka äiti jää kotiin?
Harkitsemme tätä osittaista päivähoidon jatkamista ihan oman jaksamisen ja esikoisen sosiaalisten suhteiden ylläpitämisen vuoksi.
Kommentit (71)
Muuhun en enää jaksa puuttua, olen sanottavani sanonut, mutta pari sanaa vielä päivähoidosta. Kunnilla voi olla erilaiset käytännöt ja eri päiväkodeissa erilaiset järjestelyt, mutta monin paikoin lyhyetkin päivät (esim. max 3 tuntia) ovat mahdollisia.
Kerhoissa on tietysti hyvät puolensa, joita mm. Insinööriäiti esitteli. Mutta joillakin paikkakunnilla sopivia kerhoja voi olla vaikea löytää (esim. seurakunnan kerhot eivät sovi kaikkien ajatusmaailmaan tai paikoista on pulaa). Ja niin kuin aiemmin kirjoitin, esikoisemme kanssa perhekahvilat yms., joissa oli paljon ihmisiä, olivat täysin poissuljettu vaihtoehto. Eli taas sama päätelmä: mikä sopii yhdelle, ei ehkä sovi toiselle.
Olisi varmaan mielenkiintoista (toisessa ketjussa?) miettiä ihmisten käsityksiä ja kokemuksia kerhoista ja päiväkodeista. Esim. päivähoidossa on suuria eroja: on " perinteisiä" päiväkoteja isoine lapsiryhmineen, on perhepäivähoitajia, on ryhmiksiä jne.
Jännä, miten asiat täällä palstaillessa joskus kärjistyvät. Molemmat siskoni ovat hoitaneet lapsiaan kotona vuosikausia, mutta enpä vain ole heidän kanssaan saanut kinaa aikaiseksi lastemme hoitojärjestelyistä. Sekin kiinnittää huomiota, kuinka vahvasti tämäkin asia liitetään nimen omaan äitinä olemiseen. Joten: peace, siskot (ja veljet) :)
Tuhat ja sata neuvoja olet jo saanutkin. Varmasti osassa vähän jotain muuta kuin asialinjaakin.
Meillä kuopuksen syntymää odoteltiin tietoisena että myöskin ERITTÄIN vilkas poikamme jatkaa osittaishoidossa muutaman kk:n vauvan tulon jälkeenkin vielä. Ja syy ei ollut tuo vilkkaus ja energisyys vaan se, että tiedossa oli se, että tulisin olemaan heikossa kunnossa synnytyksen jälkeen. Esikoisesta tehtiin lähes täysi verensiirto ja samaan varauduttiin nytkin. Selvittiin viikon sairaalassa ololla ja verensiirroilla, mutta toipuminen kesti jälleen aika pitkään. Pari kk vauvan synt jälkeen poika oli 2pv viikossa hoidossa vielä ja oli kyllä luojan onni että oli! En olisi ikimaailmassa heti pystynyt molemmista huolehtimaankaan. Hyvä että itseni ja vauvan sain jotenkuten ruokittua. Meillä kävi myös siivooja ja äitini teki ruuatkin ensimmäiset kuukaudet.
Joten, tilanteen mukaanhan se pitää ratkaisut tehdä!
Ja vielä piti sanomani tuosta päiväkodin asennoitumisesta: meillä miehen oli pakko sanoa perustelut sille että esikko jatkoi vielä hoidossa, kun joka krt kun hain lasta, he jollain tavalla loukkasivat vaikka varmaan näkivät että olin harmaa kuin syksyinen taivas koettelemukseni jälkeen.
se asia, ettei yli 3-vuotiaita juuri näe pihoilla enää- muita kuin päiväkotien pihoilla ! asumme pk-seudulla ja realismia tuntuu olevan että siitä 3-vuotiaasta ylöspäin lapset todellakin työnnetään päiväkotiin. myös ne lapset joilla on pienempiä sisaruksia.
poikamme tulee olemaan 3,5 vuotta kun toinen lapsemme syntyy. hän on tähän asti ollut kotihoidossa (au pair). ja hyvin on mennyt. nyt olen harkinnut, että hän voisi aloittaa tarhassa /hoidossa jossa olisi muita samanikäisiä, niin muutaman tunnin päivässä jos se onnistuu, kun itse jään kotiin.
mutta syy tähän on se, ei oma jakasaminen tai huoli siitä, vaan se, että melkein KAIKKI tuon ikäiset ovat siellä päiväkodissa ! meillä ei suomessa ole kotiäiti-kulttuuria eikä myöskään enää kodinhoitaja/lastenhoitaja-kulttuuria. siis luontevia paikkoja kohdata tämänikäisiä ei juuri ole olemassa !! siis muta kuin päiväkoteja. se on minusta järkyttävää ja omituisen vinoutunutta !
eli minua kiinnostaa eniten se, että pojallani olisi mahdollisuus päivittäin leikkiä jonkun aikaa ikäistensä lasten seurassa.
minua eniten ärsyttää tässä vaihtoehtoisten hoitojärjestelyjen ja elämisen mallit. Suomessa on liiaksi menty tähän yhteen ainoaan- päiväkoti-vaihtoehtoon. minusta se ei ole oikein- vaikka onkin hyvä että sekin vaihtoehto on olemassa. mutta ei se ainoa saisi olla.
Isompien lasten osalta leikkipuistot ja perhekerhot usein ammottavat tyhjyyttään. Sen mistä meillä on löytynyt isommille lapsille leikkiseuraa ovat juuri päiväkerhojen kautta. Siellä yleensä käy näitä kotihoidettuja lapsia. Sitten ei kun vaan tutustumaan vanhempiin ja treffailemaan- tosin maalla tämä onnistui paremmin, kaupungissa en onnistunut tässä ihan niin varauksetta. Lisäksi useampi kotiäiti on pidemmän uran kotona tehnyt ja samoilla alueilla samanikäisten lasten kotiäidit tuntevat toisensa aika hyvin, niin homma toimii aika sisäänpäinlämpiävästi. Kun näihin tutustuu tai tuntee näitä pidemmän linjan kotiäitejä, niin sitä kautta voi löytää lapsille ja itselle seuraa.
Tuntuu että kotona isompia lapsia hoidettaessa saa jo tehdä töitä ja olla itse aktiivinen että lapset saavat lapsiseuraa. Ja päiväkotien pihat sitten tosiaan vilisevät niitä lapsia ja puiston ainoita käyttäjiä tuntuvat olevan perhepäivähoitajat oman " rinkinsä" kanssa.
Bojo:
kyllä 6kk ilman yhtään kokonaista yötä oli ainakin mulle lähes mahdoton kestää ihan selväpäisenä
Juu, kyllähän se tiukoille tekee. Itse nukuin ekan kerran läpi yön, kun tämä kuopus oli 11,5 kk. Joten tiedän mitä väsymys tekee...
Toisaalta olen sitä mieltä, että Rosen ja muiden olisi joskus hyvä vierailla päiväkodissa - tulisi vähän perspektiiviä muihinkin kuin niihin omiin lapsiin. Voin nimittäin kertoa että maailmaan mahtuu hiljaisia, ujoja, sosiaalisia, villejä, energisiä, rauhallisia, iloisia, juroja, puheliaita, tottelevaisia, omapäisiä ja vaikka minkälaisia ja mallisia 3 vuotiaita poikia.
Ja kyllä minä ihan muitakin lapsia näen kuin omiani ;)
Vähän hei suvaitsevaisuutta peliin siskot hyvät !!! ; ) Miksi on niin vaikeaa ymmärtää ja hyväksyä sitä, että jos toisessa perheessa kotihoito toimii hyvin niin jossain toisessa voi joku muu vaihtoehto olla paljon parempi?! Onko todellakin niin, että jossain sisimmässään sitä on epävarma/kateellinen tai harmissaan omasta huonosta vaihtoehdostaan ettei kestä sitä että joku toinen tekee parempia valintoja vai voitteko te todellakin olla niin varmoja siitä, että se oma malli toimii auringon varmasti ihan kaikilla ja kaikkialla?!?
Mä voin 100 % varmasti sanoa, että en todellakaan ole kateellinen niille äideille, jotka vievät toisen lapsensa hoitoon vauvan synnyttyä.
Joku toinenkin sitä sanoi, että tuntuu vaan olevan tämän päivän käytäntö tämä, että lapsi jää hoitoon, kun sisarus syntyy. Itse olen saanut aika monta kertaa selitellä sitä miksen jättänyt esikoista hoitoon ja nurinkurista se on sekin.
Kerhot ovat mielestäni aivan asia erikseen. Meillä esim. srk:n kerho kestää 2 h/pvä ja on se mun mielestäni aika paljon vähemmin mitä 3 pvää viikossa hoidossa.
Mutta kukin tavallaan. Itse en vaihtaisi pois tätä aikaa, jonka olen saanut lasten kanssa olla kotona :) vaikka onkin olemassa päiviä, jolloin mieluusti veisin lapset heti johonkin hoitoon ja olisin itse missä tahansa muualla kuin kotona heidän kanssaan. Rankkaahan tämä on, sitä ei kait kukaan kiellä, mutta joistain pienistä asioista ne arjen ilot tulee ja sen avulla jaksaa!
Insinööriäiti:
Isompien lasten osalta leikkipuistot ja perhekerhot usein ammottavat tyhjyyttään. Sen mistä meillä on löytynyt isommille lapsille leikkiseuraa ovat juuri päiväkerhojen kautta.
Kertokaahan muutkin kerhoissa lapsiaan käyttävät: onko kerhoissa minkä verran poikia? Itse olen nimittäin huomannut sen, että kerho kuin kerho niin pojat ovat selvä vähemmistö... Ovatko kaikki isommat pojat viety hoitoon?!? :/
POika oli silloin reilut 2- vuotias, jäi siis juhannuksesta kesälomalle, sen jälkeen sumplittiin miehen kanssa työaikoja, ja elokuun lopussa syntyi vauva. Siitä lähtien poika on ollut kotona, tosin käynyt 2 krt/vko 2,5 h puistossa leikkimässä vanhojen hoitokavereidensa kanssa. Siinäkin oli vaihe, että poika ei olisi halunnut mennä, mutta nyt kun hän on 3-v 4kk, niin menee tosi mielellään mukaan, ja kun se puisto on tossa ihan vieressä, niin vähän arasta esikoisesta huolissaan ollut äiti on käynyt välillä kurkkimassa kuinka siellä sujuu. JA hyvin sujuu, poika pääsee aina suoraan mukaan toisten ulkoleikkeihin.
Mulla on ollut todella helppohoitoiset lapset, ja esikoinen on aina ollut kotona viihtyvää sorttia, joten tämä ratkaisu on ollut itsestään selvä meille. Esikoisella on kuitenkin myös kontakteja muihin lapsiin, joten senkin puolesta homma on ollut meille ihan selvä näin.
Omasta lapsuudestani muistaen, että siinä n. 4- vuotiaana olin todella kateellinen kaikille lapsille, jotka PÄÄSIVÄT tarhaan. Kävin kerhossa 2krt/vko, mutta ei se oikein riittänyt. Muistan, että koin kotona olon todella tylsänä, tosin eipä äitini hirveästi jaksanut myöskään panostaa viihtymiseeni. Itse siis olisin todella kaivannut " täysipäiväistä" leikkiseuraa. Sen takia minusta on ihan fiksua kuunnella myös niitä omia isompia lapsia, mitä he haluavat.
Rose:
Kertokaahan muutkin kerhoissa lapsiaan käyttävät: onko kerhoissa minkä verran poikia? Itse olen nimittäin huomannut sen, että kerho kuin kerho niin pojat ovat selvä vähemmistö... Ovatko kaikki isommat pojat viety hoitoon?!? :/
Mun esikoisen kerhoryhmässä (kaupungin järjestämä, jossa lastentarhanopettaja + lastenhoitaja vetäjinä) oli tyttöjä ja poikia aika tasan. Vanhimmat olivat 5-vuotiaita ja nuorimmat vajaa 3-vuotiaita. Pojat olivat jääneet kotiin pikkusisarusten synnyttyä ja saivat leikkiseuraa asukaspuistosta ja kerhosta.
15 lasta ja vain 2 tyttöä siinä ryhmässä. Alle 4-vuotiaita heistä on 8.
Isommat pojat, 5-vuotiaat, melkein puuttuvat. Mutta omalle 3-vuotiaalleni on hyvin löytynyt seuraa. Ainoa mikä tosiaan harmittaa on se että kerhoa on vain 2xvkossa. Poika kun menisi sinne mieluusti joka päivä.
Rose:
Kertokaahan muutkin kerhoissa lapsiaan käyttävät: onko kerhoissa minkä verran poikia? Itse olen nimittäin huomannut sen, että kerho kuin kerho niin pojat ovat selvä vähemmistö... Ovatko kaikki isommat pojat viety hoitoon?!? :/
Toivottavasti luit kirjoituksestani muutakin kuin vain tuon yhden lauseen, mihin tartuit. Missasit kyllä olennaisen koko jutussani. Kerhoista en tosiaan tiedä paljon enkä päiväkodistakaan. Myönnän. Mutta en ottanutkaan kantaa varsinaiseen asiaan vaan peräänkuulutin suvaitsevaisuutta. Oma lapsikin on pelkästään kotona. Elämä opettaa. Jos jokaiselle äidille, joka parjaa päiväkotiin vieviä äitejä, sattuisi omalle kohdalle vammainen, pitkäaikaissairas lapsi, puolison sairastuminen, synnytyksen jälkeinen masennus (tai mitä tahansa TODELLA koettelevaa) kummasti kenties alkaisivat mielipiteet, varsinkin jyrkät sellaiset muuttua. Itse olen oppinut kantapään kautta. Ehkä kukin vuorollaan.