Vauva tulee taloon, esikoinen jatkaa päivähoidossa?

Esikoisella säilyy jokin tuttu arkirutiini ja hänen oma juttunsa kun tulee iso muutos eli vauva. Lapsesta riippuen ei esikoiselle aina ole paras ratkaisu jäädä kokonaan kotiin, erityisesti jos vauva on itkuinen ja äidin pitää tätä koko ajan kannella/imettää jne. Kokopäivähoitoa en kuitenkaan jatkaisi.



Juuri tuossa ratkaisussa mitä harkitset on minusta hyvä että esikoinen ehtii olla tavallista enemmän myös sinun ja vauvan kanssa + tutustua vauvaan, mutta kuitenkin hänkin saa ns hengähdystaukoja. Niin, ja erityisesti jos lapsi on hyvin energinen niin väsyneen äidin seura ei ehkä riitä ihan 24/7...

Meillä muuten sama tilanne eli esikoinen oli juuri täyttänyt 3v, mutta meille vauvoja tuli kaksin kappalein. Poika ei ennestään ollut hoidossa, mutta aloitti kk ennen pienten syntymää. Aluksi ol 4,5h ja myöhemmin 6,5-8h 10pv/kk. Poika sai kaivattua kaveri seuraa ja itse sain jopa nukkua päivällä, jos vauvat sattuivat hetken nukkumaan samaan aikaan. Lisäksi poika kävi 2x viikossa kerhossa, toinen 1h ja toinen 2h. Yhdessä kävimme kaikki perhe- ja äiti&lapsi kerhossa 1-2x viikossa.

Me pidimme esikoisen kotona kokonaan ensimmäisen viikon, kun pienet ja minä kotiuduimme sairaalasta. Tällöin ei ainakaan saanut tunnetta olevansa ulkopuolinen.

ja katsoimme kun äidit tuovat " isomman" 1,5v lapsen hoitoon ja jäi kotiin toisen kanssa ja lapsia oli 8 tuntia hoidossa. ei tuntunut järkevältä, mutta



minusta sinun ratkaisu on todella hyvä. lapsi todellakin varmaan kaipaa ikäistensä seuraa ja näin hän sitä saisi ja kerkee hyvin olemaan myös kotona. Toinen mikä mielestäni oisi hyvä ratkaisu oisi osittainen päivä. eli lapsi tulisi joka päivä hoitoon mutta olisi vaikka 4h siellä.



meillä lapset ova aloittaneet päivkodin nyt syksyllä ja mietteissä olisi kolmas lapsi. itse mietin myös mikä oisi hyvä ratkaisu tähän päiväkoti juttuun sitten kun vauva tulisi. esikoinen tosin lähtee jo ensivuinna esikouluun, jotenka hän olisi 4 tuntia siellä jokatapauksessa ja mietinkin oisiko järkevä pitää toinenkin sen aikaa hoidossa, jolloin olisi aikaa siellä touhuta ikäistensä kanssa. ja loppupäivä kotona.



jokainen tyylillään :)

Tosin puhun vahan eri nakökulmasta koska asumme saksassa ja taalla kaikki 3v tayttavat menevat tarhaan vaikka aiti olisi kotonakin. 3v aloittaa siella vasta nyt ensi viikolla, ja minusta on hyva etta han ehtii tottua tarhaan hyvissa ajoin ennen kuin vauva tulee. Ovat molemmat tarhassa klo 9 - 13.30. Ei tulisi mieleenikaan riistaa heilta ystavapiiria ja tarhan kivoja touhuja pelkastaan siksi, etta meille tulee vauva. Lisaksi oman jaksamisen kannalta on hyva etta on aamupaivisin aikaa esim. levata, jos vauva esim valvottaa yöt. Itsellani on aika hyvin mielessa se aika kun meidan kakkonen syntyi, esikoinen oli myös tuolloin kotona (1.5- vuotias). Vauva valvotti kaiket yöt ja esikoinen lopetti paivaunien nukkumisen. Olin aarimmaisen vasynyt ja siina olisi kylla auttanut paljon jos olisin saanut esikoisen edes joskus jonnekin hoitoon, ja olisin varmaan vienytkin, mutta ei ollut mitaan paikkaa minne vieda.



Nain asiaa sivusta seuranneena olen vakisinkin huomannut etta suomessa tasta asiasta seka syyllistytaan etta syyllistetaan ihan turhaan. Tallaisiin ketjuihin tulee aina muutama " alkaa tehkö lapsia kun ette kerran jaksa niita hoitaa" -kommentti. Ne kannattaa minusta kuitenkin jattaa ihan omaan arvoonsa, koska jokaisen perheen tilanne on erilainen ja jokaisen vanhemman jaksaminen erilaista. Eli siis ap:n tilanteeseen palatakseni: Jos omasta mielestasi on seka esikoisen etta koko perheen etu etta han jatkaa hoidossa, niin on varmasti paras ratkaisu etta han todellakin jatkaa siella :)

varsinkin kun on jo päivähoidossa ja siellä viihtyy. Meillä oli sama tilanne eli esikoinen oli 2v8kk kuopuksen syntyessä ja ollut jo puolivuotta (pakon sanelemana ; ) päiväkodissa. Paikka oli tuttu ja kavereitakin oli ehtinyt saada. Mietin myös muita vaihtoehtoja (avoimet päiväkodit, kerhot jne.), mutta meille tämä 2-3 päivää ja 6h kerrallaan per viikko on ollut kaikkein paras vaihtoehto:

- esikoinen saa riittävästi kaveriseuraa ja touhuja

- 2-3 päivää riittää, jotta kaverisuhteet ei kärsi

- kuudessa tunnissa ehtii hyvin päiväkodin ryhtmin läpi ja myös äitinä sain levättyä vauvan kanssa ensi kuukausina (myös päiväkodissa oltiin sitä mieltä, että kannattaa olla ennemmin muutama koko päivä kun pelkkiä aamupäiviä - lisäksi hakemisen ja viemisen kanssa olisi ollut tekemistä lyhyemmän päivän ja pienen vauvan kanssa)

- silti jää ihan riittävästi aikaa olla kotona äidin ja vauvan kanssa myös esikoiselle



Nyt ollaankin mielenkiintoisessa tilanteessa eli poika haluaisi olla enemmän (tai oikeastaan pidempään " kun on aina vika joka menee ja eka joka haetaan pois" - ja tää ei oo positiivinen kommentti) ja toisaalta taas kuopus 9kk taas on ihan " kitinäkalle" niinä päivinä kun esikoinen ei ole paikalla. Siltikin näin mennään vielä vuosi kunnes juniori on riittävän iso samaan päiväkotiin esikoisen kanssa.



Meillä tää oli paljon parempi vaihtoehto kun lähteä tosi hankalassa vaiheessa (vauva tulee taloon, vie huomiota jne) vielä muuttamaan näitä tuttuja hoitokuvioita johonkin ihan vieraaseen kerhoon tms. En pysty edes kuvittelemaan kuinka paljon se olisi sotkenut koko perheen elämää viime talvena.

Mutta ehkä siellä kolme päivää ja jättäisin pyhäkoulun väliin.

Meille suositeltiin kolmea päivää hoidossa, ettei lapsi ole ihan pihalla päiväkodin rutiineista ja kaveripiireistä - muutkun ovat siellä päivittäin.

Mutta mietin mikä sinun lapsesi kohdalla on paras.

Minä olen ajatellut myös antaa tytön jatkaa osittaisessa hoidossa ensi keväänä, kun vauva pitäisi syntyä. Esikoinen silloin n. 3v8kk. On viihtynyt hyvin tarhassa ja menee sinne aina mielellään. Kaverit ja aikuiset ovat tärkeitä ihmisiä hänelle.



Alustavasti olen ajatellut hoitoa kaksi päivää viikossa, esim ma+ti ja loput päivät sitten kotona. Tyttö saisi leikkiä tuttujen kavereiden kanssa, äiti saisi pienen hengähdystauon olla kahdestaan vauvan kanssa, ja turvattaisi myös se että sama tuttu tarhapaikka säilyisi ja pikkusisaruskin pääsisi sitten kun hoito koittaa samaan tarhaan.

tai vaihtoehtoisesti kerhon aloittaminen. Kerhohan on kuitenkin tarkoitettu kotihoidossa oleville lapsille ja päiväkodin päivärytmi kokopaiväisille lapsille (esim. jos nukkuu päiväunet siellä, on vaikea tehdä lyhyempää kuin 6h päivää jäämättä monista leikeistä ulkopuolelle).



Meidän lapset aloittivat päiväkodissa kuukausi sitten ja ovat kumpikin olleet kotona sitä ennen (ikäeroa 1v 10kk). Nyt huomaan sen raskaan elämänvaiheen tuomat hedelmät (eli kahden pienen kotihoito): heidän sisarussuhteensa on erinomainen! Rakastava ja toista tukeva.



Päiväkodissa on pari lasta, joiden pikkusisarus on / on ollut kotihoidossa. Toinen esikoinen ei haluaisi millään jäädä päiväkotiin, kun äiti on kotona (vaikka hoitopäivät ovat lyhyita ja osaviikkoisia) ja toinen on äärettömän mustasukkainen pikkusisaruksestaan. Näyttää siltä, että isosisarus on kääntänyt kaiken vihansa ja kiukkunsa pikkusisarustaan kohtaan. Kannattaa olla tarkkana, että tuon kaltaista mustasukkaisuutta ei pääse syntymään. Pikkusisaruksen syntyminen on joka tapauksessa suuri shokki esikoiselle.



Nämä halusin kertoa asian kääntöpuolena. (olin päiväkodissa harjoittelemassa lasteni kanssa 2vk ja sinä aikana tuli seurattua muita lapsia ja vanhempia, sen kautta nämä kokemukset) Varmasti on paljon lapsia, joilla homma sujuu erinomaisesti!

Meillä tulossa vauva parin viikon sisällä. Poika 3,3v aloitti tänään kokopäiväisesti tarhassa. Oli ollut ennen sitä perhepäivähoitajalla 1,3 vuotiaasta saakka. Jouduttiin vaihtamaan tarhaan kun ei enää viihtynyt hoitajalla koska hänellä kolme muuta lasta jotka iältään yhden vuoden kieppeillä. Poika kaipasi isompiensa leikkiseuraa. On ollut myös lyhyempiä hoitojaksoja tarhassa(hoitajan lomat) ja viihtynyt siellä erinomaisesti.

Suunnitelmissa on ottaa poika kotiin vauvan synnyttyä vähäksi aikaa tutustumaan uuteen tulokkaaseen..aikaa en vielä ole miettinyt.

Meillä poika on tosi energinen ja kaikki tuttuvat asiantuntijoita myöden(lastenlääkäri,perhepäivähoidon ohjaaja,psykologi) ovat olleet puhumassa tarhahoidon puolesta.

Meillä on huippuenerginen 2 v poika, ja jos saisi pikkusisaruksen (ajattelen, että jos nyt tulisi raskaaksi ->poika olisi melkein 3, kun vauva syntyisi), jatkettaisiin päivähoitoa ainakin osittain. Kannattaa ajatella äidinkin jaksamista siltä kannalta, että jos vauva on valvottavaa sorttia (kuten tämä meidän poika oli), pakkohan äidin on ottaa päiväunet, kun vauva nukkuu, ainakin joinain päivinä. Olisin itse varmaan kuollut, jos en vauva-aikana olisi saanut välillä nukkua päivisin; saati, jos pitäisi vauvan lisäksi huolehtia vilkkaasta leikki-ikäisestä. 3-vuotias ei välttämättä enää nuku päikkäreitä, joten koska äiti sitten nukkuisi... Joku voi ajatella, että tämä on itsekkyyttä jne., mutta minusta vain tervettä järkeä. Lapsia on erilaisia, ja rauhallisen lapsen äiti voisi ajatella tästä asiasta eri tavoin.

Eli sen mukaan miten isompi reagoi ja miten vaikuttaisi menevän. Nuo aiemmin mainitut mustasukkaisuus ja mahdollinen leikkien ulkopuolelle jääminen, jos hoitoaikaa paljon vähemmän kuin muilla, saattavat olla negatiivisia puolia. Näitä siis yrittäisin seurata. Toisaalta vielä enemmän seuraisin miten lapsi viihtyy hoidossa ja haluaako olla kotona, onko lähdöt hoitoon vaikeita kun äiti ja vauva on kotona jne. Eli katsoisin lapsen mukaan, en tekisi tarkkoja suunnitelmia etukäteen. Hoidossa käynti voi olla ihan hyvä juttu lapselle, tai sitten ei. Lisäksi miettisin että tarvitseeko 3v ihan oikeasti joka päivä jonkun aktiviteetin viikolla, eikö joku " kotipäivä" ulkoiluineen olisi joskus ihan riittävä. Sekin vaikuttaa miten illat vietetään ja onko iltaisin paljon toimintaa ja kavereita.



Ja mitä tulee siihen että lapsi on vilkas, niin tekisi mieli miettiä myös sitä rauhoittaisiko kotihoito, kun välillä tuntuu että juuri hoidossa olevat lapset ovat niitä vilkkaimpia- eli mikä on syy ja mikä seuraus. Tuntuu vain että tuohon vilkkauteen vedotaan usein, kun lapsessa on muitakin puolia ja ympäristö myös muovaa osaltaan lasta.

Aika monet seikat ratkaisevat, miten hoito/aktiviteetit kannattaa järjestää. Meillä tyttö oli ollut pari vuotta hoidossa ennen veljen syntymää. Jäin sairauslomalle rv26. Samantien alettiin päiväkodista painostaa, että ottaisin tytön pois hoidosta. Onneksi en ottanut, sillä jouduin totaaliseen vuodelepoon rv31 ja vauva syntyi rv34. Alku vauvan kanssa oli varsin raskasta, joten pidimme esikoista edelleen hoidossa 4pv/vk, 6t kerrallaan. Vauvan ollessa 2kk, tilanne helpottui ja otimme silloin esikoisen kotiin. Meillä oli sikäli vähän hankalaa, että isä ei pystynyt kuljettamaan esikoista hoitoon. Itseäni hoitoon vieminen ja hakeminen pienen vauvan kanssa rasitti aika tavalla. Kesän alkaessa koin helpommaksi hoitaa tyttöä kotona. Nyt syksyllä tyttö on aloittanut 3 kertaa viikossa päiväkerhossa.



kotona hoidettua lasta en todennäköisesti laittaisi päivähoitoon vauvan syntyessä, mutta tutussa ryhmässä jatkaminen on luonnollista. Lisäksi päiväkerhojen ryhmät ovat vakiintuneet talven aikana, joten lapsen voi olla vaikeampaa liittyä keväällä uuteen ryhmään.

lapsi kaipaa rutiinia arkeen ja se tua lapselle turvallisuuden tunteen. tuttuun porukkaan on hyvä mennä päivittäin.

itse valitsisin hoidoksi osapäivähoidon 4krt/vk.

tiedän, että täällä tampereella kaupunki sekä lastenlääkärit ja ym. eivät kannata enään satunnaista hoitoa.

lapsesi jää ulkopuoliseksi ryhmästä. itselläni oli esikoinen 2pvä/vk hoidossa ja hoitajilta tuli heti palautetta, että liian vähän. myöskin kokemusta 3pvä/vk. paras on ollut säännönmukainen hoito eli 4-5pvä/vk.

itselläni on vilkas poika ja sanoisin, että mitä energisempi kaveri sitä enemmän kaipaa tekemistä.

kerho on eri asia, koska siellä kaikki muutkin käyvät epäsäännöllisesti.

Kuten insinööriäiti viisaasti sanoikin, niin itsekin olen vasta pähkäillyt asiaa ja miellän, että mieliala voi muuttua, vaikka kuinka nyt suunnittelisi. Nyt voi tosiaan alustavasti pähkäillä asioita, mutta vauvan tultua taloon, voivat kuviot muuttuakin. :-)



Kuitenkin, meidän suunnitelmamme tässä vaiheessa on, että lapsi on tarhassa 3-4 päivänä viikossa ihan täysipäiväisesti, joka meillä tarkoittaa klo 9-16. Itse en näe meidän kohdallamme järkeä siinä, että hakisin lapsen tarhasta jo klo 13, mutta mieleni voi kyllä muuttua. Sen näkee sitten.



Meillä syinä esikoisen jatkamiseen tarhassa on esikoisen ikä (vauvan syntyessä melkein 4 v) ja äidin jaksaminen. Esikoinen oli nimittäin niin kurja nukkuja 11-kuukautiseksi ja olin itse niin totaalisen väsynyt koko sen ajan, että aion armahtaa itseni ja lapseni tämän takia. Jos vauva onkin hyvä nukkuja, tilanne onkin sitten eri.



Tarhaan on ilmoitettu, että poika jatkaa siellä eikä hoitopaikkaa tulla irtisanomaan. Sekin on muuten yksi peruste: olemme tyytyväisiä päiväkotiin ja ryhmään emmekä halua vaihtaa niitä. Tarha on tuttu, sillä poika on ollut siellä nyt jo 2,5 vuotta.



Sitäkin olen miettinyt, että lomat tulevat sitten olemaan pidempiä. Poika on joulu-, pääsiäis- ja kesälomilla normaalia paljon pidempään. Mietin jo sitäkin, että ensi vuoden kesä- ja heinäkuu voisivat olla ihan kokonaan lomakuukausia.



Mutta tämä on tietenkin vasta suunnittelun asteella. Voi olla, että poika otetaankin pois hoidosta kokonaan tai sitten, että hän on tuon 4 päivää viikossa siellä. Kaverisuhteiden säilymisen puolesta en pelkää, sillä monet tarhakavereista tekevät jo nyt " lyhennettyä viikkoa" .

Insinööriäiti:

Ja mitä tulee siihen että lapsi on vilkas, niin tekisi mieli miettiä myös sitä rauhoittaisiko kotihoito, kun välillä tuntuu että juuri hoidossa olevat lapset ovat niitä vilkkaimpia- eli mikä on syy ja mikä seuraus. Tuntuu vain että tuohon vilkkauteen vedotaan usein, kun lapsessa on muitakin puolia ja ympäristö myös muovaa osaltaan lasta.

Vilkkaan lapsen äitinä voin kertoa, että on niitä luonnostaan vilkkaitakin. Kotihoitovaiheessakin vauhti oli hurja, samoin nyt tarhan kesälomalla. Meillä pikemminkin hoitoon meno rauhoitti touhukkuutta, ilmeisesti ei jaksettu kotona kehittää tarpeeksi menevää tekemistä. En ole mikään fanaattinen päivähoidon kannattaja, mutta omasta kokemuksesta voin kertoa, että joillekin lapsille päivähoito hyvässä hoitopaikassa (meillä pieni pk) on pelkkää plussaa.

Meidän esikoinen oli 3v4kk kun kuopus syntyi. Hän oli hoidossa, mutta jäi heti kotiin, kun minä jäin äitiyslomalle. En osannut edes ajatella muuta vaihtoehtoa.



Hän kävi kyllä sitten seurakunnan kerhossa, kerran viikossa aamupäivän. Muutoin vietimme aikaamme keskenään. Ulkoilimme yhtäaikaa perhepäivähoitajien kanssa läheisessä puistossa. Kävimme vierailuilla ystävien luona. Olimme pitemmillä mummolareissuilla.



Nyt neljä ja puoli vuotiaana hän on taas hoidossa. Kolmesta viiteen päivää viikossa, kuudesta kahdeksaan tuntia kerralla. Samoin kuopuksemme. Jos jäisin äitiyslomalle ennen esikoisen esikoiulua, ottaisin hänet taas pois hoidosta. En osaa edes kuvitella raahaavani häntä hoitoon, jos itse olen kotona.



Esikoisen kohdalla jännäsimme vähän miten käy kaveripiirin, kun hän ei ole joka päivä hoidossa. Hyvin näyttää sujuvan. Onneksi päiväkodissakin kannustetaan kovasti ottamaan kaikki mukaan, onneksi myös muillakin lapsilla on osa-aikaista hoitoa. Emme ole ainuita.



Itse en ole lapsena ollut hoidossa oikeastaan lainkaan. Silti en koe, että olisi ollut jotenkin vaikeaa sopeutua kouluun tai esikouluun, kun sen aika tuli.



Tietenkin jokainen pohtii asiat omalta kantiltaan. Ja tekee kuten perheelle parhaaksi näkee. Silti minusta tuntuu tosi hassulta, että kolmivuotias menee hoitoon, vaikka äiti on kotona.

päivähoito sopimusta voi muuttaa aina kuukauden alusta eli päiviä voi lisätä tai vähentää.

paljon parempi on pitää hoitopaikka, kuin irtisanoa se hätäpäissään.

no itse kannatan päivähoitoa. meidän vilkkaalle pojalle se sopii hyvin, kun vielä taajama alueella asutaan.

varmasti kilteille, rauhallisille ja aroille lapsille sopii kotihoito tarhaa paremmin. ärsyttää tosiaan toi äitejen syyllistäminen, jos esikoinen hoidossa ja vauva kotona. meillä jos esikoinen olisi kot hoidossa, niin se tarkoittaisi sitä ettei hän muita lapsia näkisi. puistot loistaa tyhjyyttään. missä ne kotihoidossa olevat lapset on?

kerhoon pääsisi 2 kertaa viikossa ja kuka vahtisi ettei poika karkaa.

moni lapsi on hoidossa, vaikka äiti on kotona, tämän tiedon olen saanut todella luotettavalta taholta.

Meillä par' aikaa pohditaan asiaa. Laskettu aika on joulukuussa, mutta esikoinen ei aikoinaan sinne asti malttanut odottaa. Se on varmaa, että jos äitiyslomalle ehdin tai sairauslomalle joudun ennen vauvan syntymää, kohta 3-vuotias esikoinen jatkaa ryhmiksessä ainakin vauvan syntymään saakka.



Haluaisin ensin katsoa, tuleeko vauvalle koliikkia tms. ennen kuin lopullisesti päätetään mitään. Ehkä pidämme esikoisen kotona, ehkä emme. Tyttö kaipaa jo leikkiseuraa, jota tosin voisi saada leikkipuistosta tai kerhostakin. Toisaalta ryhmiksessäkin menee hyvin emmekä haluaisi paikasta luopua, ettei taas tulisi uutta hakuruljanssia - vajaassa puolessatoista vuodessa tämä nykyinen ryhmis on tytön kolmas ja kesäaikaan on koettu hoitojaksoja kahdessa eri päiväkodissa. Ollaan mietitty yhtenä vaihtoehtona hoidon tilapäistä keskeytystä, jolloin hoitopaikka käsittääkseni säilyisi.

Mikä ihmisiin on mennyt , kun nykyään lapsiaan ei uskalleta/ei uskota jaksavan/ei haluta etc. litanniahan on mahdottoman pitkä, mutta miksi ei enää uskota omaan kykyyn/jaksamiseen äitinä/kasvattajana hoitaa omia lapsia ?????? Miksi usein hyvin pienenkin esikoisen paikan uskotaan olevan päiväkodissa, koska siellähän hänelle on virikkeitä, hyvää seuraa, mukavaa tekemistä etc.

No samaa mieltä olen asiasta, että jokainen lapsi on oma erikoisuutensa/tempperamenttinsa, joten asiaa on tietysti syytä pohtia lapsikohtaisesti.



Sen verran täytyy nyt kertoa tuosta lapsi esim vain aamupäivisin hoidossa ratkaisusta...... monet lapset jäävät silti hieman ulkopuolisiksi, koska ns. " järjestetty" aktiviteetti tapahtuu aamupäivisin ja ns " vapaa leikki" = jolloin kaverisuhteita usein ylläpidetään tapahtuu iltapäivisin. Näin ollen lapsi usein jää kuitenkin hieman ulkopuolisiksi, koska ne lapset, jotka viettävät siellä aikaa kello 17 asti lyövät aika tiiviisti hynttyyt yhteen.

No anyway, mietinpähän vaan, miten ennen vanhaan on pärjätty lapsikatraan kanssa ihan vain " kotona" . Kukin tyylillään.....



Nim. 3 äiti ja lastentarhanopettaja

vaakamom:

Mikä ihmisiin on mennyt , kun nykyään lapsiaan ei uskalleta/ei uskota jaksavan/ei haluta etc. litanniahan on mahdottoman pitkä, mutta miksi ei enää uskota omaan kykyyn/jaksamiseen äitinä/kasvattajana hoitaa omia lapsia ?????? --- No anyway, mietinpähän vaan, miten ennen vanhaan on pärjätty lapsikatraan kanssa ihan vain " kotona" . Kukin tyylillään..... Nim. 3 äiti ja lastentarhanopettaja

Usein " lapsikatraan kanssa kotona" on ollut apuna joku muu: sukulainen, apulaistyttö. Äidilläni ja isällänikin oli apulainen kotona vielä 60-luvulla, kun isoveljeni oli pieni, ja huom! lapsia oli vain yksi. Lapsia on saatettu hoitaa " rinnakkain" naapurin rouvan kanssa, tai hyvinkin lähellä on ollut mummola, jossa lapset ovat voineet välillä olla. Itse vietin lapsena paljon aikaa mummin kanssa, ja se oli varmasti hyvä ratkaisu.

Itsellä kun vain ei ole _ketään_ sukulaisia alle 150 km:n päässä eikä sellaisia ystäviäkään, jotka voisivat ottaa osavastuun lapsesta edes viemällä joskus puistoon leikkimään, olisimme mieheni kanssa hyvin, hyvin yksin ilman lapsemme ihanan päiväkodin apua. Tämäkin on lapsikohtaista, mutta oikeasti minua (päivähoitomahdollisuudesta huolimatta) muutenkin pelottaa toisen lapsen hankkiminen: jos se on yhtä huonouninen ja vilkas kuin tämä ensimmäinen, edessä on kahden vuoden musta aukko. Ongelma ei ole " virikkeet" ja " tekeminen" tai siis niiden puute, vaan äidin (ja isän) jaksaminen silloin, kun yöunet jäävät _todella_ vähiin.

Joku tässä ketjussa sanoi viisaasti, ettei kannattaisi hätäisesti luopua hyvästä päivähoitopaikasta. Jos vauva osoittautuukin olevan helppo ja rauhallinen, voihan sen hoitopaikan jättää sittenkin. Tai ottaa esikoisen kotiin, kun vauvan koliikki helpottaa. Ei ole pakko päättää ennen kuin tietää vähän, millaiseksi elämä muodostuu.