Vauva tulee taloon, esikoinen jatkaa päivähoidossa?
Kysyisin kokemuksianne yllä mainitusta asiasta. Eli meidän perheeseen pitäisi syntyä keväällä uusi perheenjäsen, entuudestaan meillä on ensi keväänä 3 vuotta täyttävä ERITTÄIN ENERGINEN poika, joka on viihtynyt hyvin ryhmäperhepäivähoidossa jossa on paljon kavereita.
Harkitsemme osittaista päivähoitoa: 2 lyhyttä hoitopäivää viikossa sekä yhtenä päivänä seurakunnan pyhäkoulu.
Kuinka olette toimineet vastaavassa tilanteessa? Kuinka päiväkodissa suhtaudutaan hoidossa jatkamiseen, vaikka äiti jää kotiin?
Harkitsemme tätä osittaista päivähoidon jatkamista ihan oman jaksamisen ja esikoisen sosiaalisten suhteiden ylläpitämisen vuoksi.
Kommentit (71)
Niinkuin sanoin hieman kärkkäästi tuli, sorry ;-)
Ensinnäkin kerron sen verran taustaa, että minulla on ollut huonosti (surkeasti) nukkunut esikoinen, sydänvikainen keskimmäinen ja kolikkinen kuopus. Ja kyllä olen jaksanut aivan hyvin, vaikka itseänikin välillä hirvitti. Mutta me ihmiset olemme yksilöitä ja on erittäin hyvä tuntea omat rajansa.
Purkaukseni lähinnä johtuikin siitä, että minä olen AINA joutunut puolustelemaan ihmisille, MIKSI minä en pidä lapsen hoitopaikkaa, vaan haluan heidät kanssani kotiin uuden vauvan syntymän myötä ;-)
Ehkäpä ymmärtäisitte poittini, jos sen ilmaisisin näin : välillä luulen, että jotkut äidit eivät uskalla mm. muiden painostuksesta hoitaa lapsiaan kotona (vaikka ehkä sydänmessään niin haluaisivat), koska luulevat että kodissa " tavallinen" taapertaja äiti ei pysty tarjoamaan lapsilleen tarpeeksi virikkeellistä kasvuympäristöä ja toimintaa.
Niin en sitten tiedä varmasti, mistä johtuu, mutta meidän lapset eivät ikinä ole sisaruksiaan lyönyt, purrut, nipistellyt, tai muuten toistaan satuttanut, silloin kun toinen on ollut vielä pieni ja puolustuskyvytön.....olkoonkin, että nyt isompana kyllä nahistelevat siinä missä muutkin lapset ;-)
Mutta joo eläköön meidän ihmisten erillaisuuden rikkaus ja annettakoon kaikkien kukkien kukkia.
Vauva tulossa vuoden vaihteessa. Esikoinen on meillä silloin hieman alle 3 vuotta. Tällä hetkellä esikoinen on päiväkodissa ja olen ajatellut siellä häntä jatkossakin pitää esim. 3 pv/viikossa. Tilanteen mukaan sitten säädämme hoitoaikaa.
Syitä tähän ratkaisuun:
- Hyvä hoitopaikka, joten haluamme sen säilyttää ja pitää tuttuna paikkana. Vauvaa aiomme kotona hoitaa luultavasti noin vuoden ajan, joten hoitoon palaaminen olisi esikoisella joka tapauksessa vuoden jälkeen taas edessä.
- Ensimmäisen lapsen kanssa vietin ensimmäiset 6kk aika paljolti sumussa. Unien vähyys ei selvästikään minulle sovi. Lisäksi kärsin toistuvista rintatulehduksista, jotka veivät voimani. Eipä ole herkkua hoitaa vauvaa 39 asteen kuumeessa ja otetaan siihen sitten taaperoikäinen lisäksi... Siinä tilassa en minä pysty kuin lähinnä itkemään kivuissani. Ja kun ei ole sukulaisia, jotka voi hälyyttää apuun, olisi kiva, jos edes esikoisen saisi hyvään hoitoon ja ehkä joskus itsekin saisi nukuttua päivisin. Esikoinenkin ansaitsee parempaa seuraa silloin tällöin kuin väsyneen äidin ja huutavan vauvan (hieman kärjistäen :). Ja meillä siis esikoinen ei ollut mikään koliikkivauva vaan taisi olla suhteellisen helppo tapaus, joten jos tällä kertaa lisätään yhtälöön vielä koliikki...
- Tarhan tarjoamat palvelut: terveellistä ruokaa, leikkiseuraa, sosiaalisien tilanteiden harjoittelua, virikkeitä, esim. askerteluja yms, turvallisia aikuismalleja.... Kaiken tuon voi antaa kotonakin, mutta edellisen kohdan perusteella, en ole niin varma että pystyn niitä aina tarjoamaan kuluttamatta itseäni aivan puhki. Valitettavasti taloyhtiön pihaltakaan ei ensi vuonna todennäköisesti seuraa löydy.
Nuo olivat kolme päällimmäistä syytä. Samoja syitä siis kuin muillakin. Aika paljon asiaa olen nyt pohtinut ja tuohon tulokseen tullut. Moni asia on erilailla kuin ennen, joten ei minusta ole syytä päätyä vanhaan ratkaisuun vain, koska sillä on ennenkin on pärjätty. Todennäköisesti meillä esim. vanhoista malleista poiketen isä tulee hoitamaan vauvaa (ja esikoista) vuoden viimeiset kuukaudet vanhempain/hoitovapaalla, kun itse tulen töihin. Ja luulen, että organisointikykynsä ansiosta varmaan mies onnistuu hommassa paremmin kuin minä. ;)
Tietenkin tilannetta seurataan ja katsotaan miten esikoinen hoidossa viihtyy ja suunnitelmat muuttuvat aina tilanteen mukaan.
Lisäyksenä siis vielä, että vaikka aion hoitopaikan säilyttää, en ymmärrä miksi jokaisen niin pitäisi tehdä. Tietenkin lapsella voi hyvä olla myös kotona äidin ja lapsen kanssa. En epäile sitä ollenkaan.
Osuva lause taas kerran tässäkin lapsenhoito tilanteessa:" Teki niin tai näin, aina väärinpäin!" Eli aina joutuu haukuttavaksi joltakin suunnalta...
Tämä _ei_ siis nyt todellakaan kohdistu kielteisesti kehenkään, joka tästä aiheesta on kirjoittanut vaan yleiseen ilmapiiriin lastenhoidossa. Aina joku yrittää syyllistää. Esim. vaakamom on joutunut perustelemaan sitä miksi ottaa lapset kotiin ja siksi on oppinut olemaan puolustuskannalla ja joku toinen taas joutuu perustelemaan miksi ei ota...
Ja tavan vuoksi tai yleisen mielipiteen vuoksi ei ole kovin hyvä syy valita lapsen hoitojärjestelmää. Asioita voi myös kyseenalaistaa. Itse kannattaisin lapsen ja perheen olon seuraamista ja sitä kautta tulevia tarpeita (tämä tietenkin vaatii tiettyä sensitiivisyyttä ja samaistumista toisen tilanteeseen). Lapsesta kyllä näkee miten reagoi tilanteeseen ja lapsen tuntiessa luulisi että pystyy myös vähän ennakoimaan tulevaa. Eli tilanne lapsen ja tietenkin myös äidin (tätä ei voi nykyaikana unohtaa) mukaan.
Ilmiönä ihmetyttää kuitenkin se kuinka äidit luottavat päiväkoteihin, ei kaikki sielläkään aina niin auvoista ole ja hoitajatkin ovat vain ihmisiä huonoine ja hyvine päivineen. Kotihoito nähdään vauvasta väsyneen äidin kiukkuisena hoitona, mutta päiväkotia ei nähdä vastaavasti ylitäyden ja väsyneiden hoitajien paikkana. Virikkeet käsitetään askarteluhetkiksi yms. vaikka niitä ovat normaalit kotityötkin lapsen näkökulmasta, jos osallistuminen vaan on mahdollista. Eli aika mustavalkoista tuntuu olevan tämä vastakkainasettelu kotihoito vrs. päiväkoti. Eiköhän näissä molemmissa hoitomuodoissa ole hyviä ja huonoja puolia ja rehellisyys tässä asiassa auttaisi päätöksen teossa.
Moni tuntuu myös pitävän lähes 3v:sta niin isona että tarvitsee paljon kavereita ja toimintaa. Esikoisen ollessa kyseessä tämä on ymmärrettävää. Ehkä sitä ymmärtää paremmin vasta jälkikäteen että kyllä 3v on vielä aika pieni ja lapsen kasvun myötä voi huomata jälkikäteen asioita joita ei osannut aikanaan ajatella, tämä kai on osa äitinä oppimista.
Odotan toista syntyväksi loppuvuodesta ja olen toistaiseksi saanut kuulla vain ihmetteleviä kommentteja kun en jätä esikoista hoitoon, vaan otan hänet vauvan synnyttyä kotiin. Esikoinen kuitenkin vuodenvaihteessa jo 3v8kk.
Asumme alueella, jossa kerhoja riittää monelle päivälle, leikkipuistoissa on lapsia ja meidän omalla rivitalopihallammekin on muita lapsiperheitä, joista varmasti löytyy seuraa, jos ei muuten niin sitten iltaisin kun hoidossa käyvätkin palailevat kotiin. Joten seuraa varmasti meidän esikoisella riittää. Lisäksi vaikka lapsemme on ulospäinsuuntautunut, kohtalaisen vilkaskin, niin selvästi hän nauttii myös kiireettömästä kotona olosta. Alku tulee varmasti olemaan hieman raskasta, eikä meillä ole hoitoapua lähettyvillä, mutta olen ajatellut, että kyllä siitä selvitään.
Vaikka olen siis näinkin valmiiksi asian miettinyt, niin väkisinkin herää epäilys kun joka ikinen kysyy hoitojärjestelyistä ja ihmettelee, miksi en jätä lastani hoitoon vauvan synnyttyä. Arveluttaa siis lähinnä se, että jaksanko antaa esikoiselle huomiota vauvan synnyttyä (toisaalta saako hän päiväkodissa sen enempää huomiota) ja jaksanko ulkoilla hänen kanssaan tarpeeksi, jaksanko panostaa terveelliseen ja monipuoliseen ruokaan jne. Siksi olisikin vaihteeksi mukava kuulla niitä kotihoidon valinneiden kommentteja ja rohkaisun vuoksi mielellään niitä positiivisia... päivähoidon lopettamisesta menin jo ilmoittamaan ja ei kai sitä enää voi peruakaan, joten tässä valinnassa pysyn vaikka se sitten olisikin väärä.
Meillä esikoinen on jo koulussa, kakkonen täyttää 5v ja kolmas on 1,5v. Kukaan ei ole koskaan ollut hoidossa (olemme hoitaneet välissä mieheni kanssa työmme ristiin että saimme lapset hoidettua kotona, sitten olen pitänyt äitiyslomaa ja hoitovapaata). Hyvin on mennyt, poikki olisi ollut mahdollista olla noiden töiden ristiin tekemisen vuoksi, samalla olen ollut kahdesti raskaana ja mies rakensi taloa. Sukulaisten verkostoa ei ole (mummot eivät halukkaita hoitamaan lapsia ennen kuin ovat omatoimisia), eikä tuttavaperheiltä apua ole kysytty (heillä on ollut omat pienet lapsensa ja omat rakennusprojektinsa yms.). Väsymystä on ollut kun vauvat ovat olleet pieniä, mutta isompien lasten kanssa on ollut mukava olla- heistä on jo seuraakin ja pitävät päivän rytmissä.
Kotihoitoa ei meillä ole kukaan kritisoinut, ehkä luonteeni vuoksi (olisin voinut vastata vähemmän nätisti), positiivista palautetta kotihoidosta tuli esikoisen esikoulusta opettajalta. Lapset ovat suht mukavia, eivätkä mitenkään hankalia. Toisiaan eivät ole kohdelleet kaltoin (ei siis isompia mustasukkaisuuksia, ei puremista, lyömistä yms.), vaikka tietenkin riitelevät. Lyhyt ikäero kahden ensimmäisen kohdalla on vaikuttanut tosin että ovat " liian samalla viivalla" , eli jälkikäteen ajateltuna lasten kannalta olisi ollut hyvä että ikäeroa olisi ollut hitusen enemmän. Sisarusten suhteet ovat lämpimät, mutta enemmän kahdella ensimmäisellä ja kahdella viimeisellä, ikäero ja isoimman omat jutut tekevät jo ensimmäisen ja viimeisen välille eroa.
Kotihoidon osalta sanoisin että elämäämme on leimannut vielä aiemmin maalla asuminen. Silloin lapset olivat kiltimpiä ja rauhallisempia. Kun muutimme kaupunkiin tuli jonkinlainen " kulttuurishokki" kasvatusasioissa. Nyt vuoden asuttuamme olemme jo sopeutuneet kaupunkielämäänkin. Nyt lastemme elämässä on enemmän kaverisuhteita ja enemmän kaikkea. Tämä on osaltaan muuttanut lapsiakin.
Meillä lapset ovat kotihoidon lisäksi käyneet kerhossa ja minä olen käynyt perhekerhossa ja sopinut näkemisiä muiden äitien kanssa. Kotihoidon osalta voi olla etteivät lapset osaa alkuun pitää aina yhtä hyvin puoliaan (no viimeisen osalta olen tiedostanut tämän ja varmasti osaa jo paremmin), mutta kavereina näyttävät olevan aika kivoja. Tuntuu että tunnen lapseni ja tiedän heidän touhuistaan, myös heidän huonot puolensa. Olemme todella vastuussamme lapsistamme, sitä vastuuta en haluakaan siirtää kenellekään ammattikasvattajalle.
2 kertaa viikossa muutaman tunnin (esim 4 t). Ei se kovin suurta apua mielestäni tuo pienempien lasten hoitoon tai kodinhoitoon tai mihinkään. Yhtämittaista ramppaamista parin tunnin välein?
Mitä lisäarvoa se tuo lapselle? Parasta leikkiseuraa on minun mielestäni jos lapset saavat vapaasti sitten leikkiä (miel. ulkona), siinä saa purkaa energiaa. Tottakai musiikkihetki tms. voi olla ihan yhtä kiva mutta jos nyt ajattelee lapselle sitä leikkiseuraa saavansa sieltä pk:sta.
Ja viikon rytmitys: meidän lapset ovat pph:lla 3 päivää viikossa (vaikka faktinen hoidontarve olisikin vain 1 päivä työvuorojen takia). Miksi? No siksi, että saamme selkeän yhtenäisen hoitojakson ja sen jälkeen on taas selkeästi vapaajakso (esim. nyt tulee to-pe-la-su), sitten taas 3 hoitopäivää (jotka ensi viikolla ovatkin kaikki ihan työvuorojen mukaan tarpeellisia).
Aluksi kokeilimme hoitopäiviä vain tarpeen mukaan, mutta se oli sekavaa kaikille. Ja tässä mietin nyt sitä, että jos vähäiset hoitopäivät ovat vielä sikin sokin eri viikoilla, niin tuskin se mitään turvallista rytmiä ainakaan tuo? Inhoan itsekin sitä että työvuorollistalla on joskus irtsareita, siis yksi yksinäinen työpäivä vapaiden keskellä. On mukavampi elää muutama päivä työ-modella ja sitten taas muutama päivä free-modella...
Enkä oikeasti ymmärrä, miten jossain päiväkodissa tuollainen olisi mahdollista. Kai nyt sielläkin pitää olla tieto montako lasta on hoidossa että hoitajia on oikea määrä...
En siis todellakaan ota kantaa kenenkään hoitoonviemissunnitelmiin mutta tällaisia ajatuksia tässä heräsi. Näitä kyseltyitähän on täällä ihan yhtenään, ja ehkä nämä ajatukseni heräsivät kun joku kyseli paljonko maksaa juuri hoito 2 x viikossa 4 tuntia kerrallaan... En näe sellaisessa mitään pointtia.
tai jäi siis heti kun äitiyslomani alkoi. Esikoinen oli silloin täyttänyt juuri 3v. Hän on luonteeltaan vilkas ja seurallinen mutta itse en kuitenkaan koskaan miettinyt päiväkotipaikan säilyttämistä. Vaikka tuttavapiiristäkin aika monet näin tuntuvat tekevän.
En toki sitä kiellä etteikö alkuun olisi ollut rankkaa kun vauva valvotti öisin ja miehelläkin oli kiirettä töissä ja teki 12 tunnin työpäivää. Itselleni oli kuitenkin helpompaa olla kahden lapsen kanssa kotona. Nopeasti vauva oppi esikoisen rytmiin ja itsellekkin päivät sujuivat paremmin kun oli puuhaa. Ulkoilua, kotihommat yms. Eli tuli lähdettyä ulos vaikka väsytti ja ulkoilu ja muiden äitien tapaaminen piristi ainakin minua.
Meillä tyttö on käynyt kerhossa nyt kotona ollessaan ja minusta nämä päiväkerhot ovat tosi hyvä vaihtoehto osapäivähoidolle. Siellä kaikki lapset ovat saman aikaa kerhossa, ei jää porukasta pois. Saa uusia kavereita ketkä myös ovat kotihoidossa. Lisäksi luulen että kerhossa saa vähintään yhtä paljon jollei enemmän näitä ns. virikkeitä kun päiväkodissa. Ainakin meillä tyttö kertoo että on laulettu, loruteltu, askarreltu, maalattu, muovailtu ja tietty leikitty kavereiden kanssa.... Kerhot ovat lisäksi edullisempiä kuin päiväkoti ja itse en viitsi maksaa ulkoilusta, syömisestä, päivälevosta yms. mihin päiväkodissa kuluu suuri osa päivästä kun näitä voi tehdä kotonakin. Meillä on myös se onni että asutaan sellaisella alueella missä on paljon lapsiperheitä eli puistoista ja naapurustosta on löytynyt kavereita.
Jokainen toki tekee omat ratkaisunsa miten asiat järjestää. Osapäivähoito voi olla ihan hyvä ratkaisu jos ei lähettyvillä ole kerhoja eikä kavereita. Olen silti yllättynyt siitä että suurin osa vastaajista on sitä mieltä että esikoisen on parempi jatkaa hoidossa vauvan synnyttyä kun jäädä kotiin äidin ja vauvan kanssa....
Eli olen kolmen lapsen äiti, jolla ei sukulaisia lähelläkään.
Minulle ei tullut edes mieleeni että olisin vienyt vanhemmat lapset hoitoon kun uusi vauva syntyi.
Yritin lukea kaikkien viestit, ja minua vaan ei saa tajuamaan miksi lapsella olisi parempi olla päiväkodissa kun kotona äidin kanssa.
Olen monta kertaa seurannut näitä perheitä joilla osa lapsista hoidossa ja vauva kotona ja säälinyt näitä vanhempia lapsia. Miksi kaikilla lapsilla ei ole samaa oikeutta olla äidin/isän kanssa kun uudella vauvalla? Ajatelkaa mikä tunne kun äiti ja isä kotona vauvan kanssa ja vanhempi sisko tai veli ei huolita mukaan, vaan viedään pois hoitoon.
Meillä mentiin kerhoon 2 kertaa viikossa, toinen oli perhkerho ja toinen kerho yli 3v. Eli kerran oltiin yhdessä ja toisen kerran isommat lapset olivat pari tuntia yksin kerhossa. Tämän lisäksi vanhemmat sisarukset kävivät muskarissa ½h viikossa.
Asutaan niin maallla kun vaan voi joten, kyllä täälläkin harrastuksia löytyy jos vaan haluaa ja viitsii.
Me ainakin olemme hankkineet lapset tähän maailmaan hoitaaksemme ne itse, niin kauan kun vaan voidaan, eli se 3vuotta. Olisin toki kotona kauemminkin mutta kun haluaa käydä töissä ja on vakivirka niin tämä on meidän kannalta paras ratkaisu, muuten voi olla että työmatkat pitenee niin paljon, kun töitä ei pienellä paikkakunnalla saa ihan milloin vaan.
Minun meilestäni kannattaa todella miettiä sitä, onko päivähoidon tarkoitus hoitaa lapsenne kun vanhemmat ovat kotona! Jos olette tätä mieltä niin mielestäni työttömätkin voivat viedä lapsensa hoitoon . Sen lisäksi yhteiskunta voisi perustaa myös lisää ilta-yö ja viikonloppupäiväkoteja missä lapset voisivat viettää aikansa niin että saisivat ikäistensä seuraa, leikkiä " villejä" leikkejä ja riehua kun kotona ei näköjään niin saa tehdä.
Anteeksi jos mielipiteeni loukkaa jotakuta mutta oli vaan pakko päästä sanomaan kun niin harva näköjään uskaltaa olla eri mieltä täällä.
Täytyy sanoa, että nyt kyllä hieman provosoiduin. Luitko viestini tässä ketjussa? Joissain tapauksissa lapsen voi olla parempi viettää osa päivästä/viikosta kodin ulkopuolella.
Mua pelottaa eniten se, että tuleva vauva olisi myös koliikkivauva. Ja entäpä, jos hän on vielä niin kuin esikoinen, jonka kanssa ei moneen kuukauteen päässyt ihmisten ilmoille? Ulos kyllä, muttei ihmisiä tapaamaan esim. perhekerhoihin. Meillä kotona vieraat saivat viipyä max puolisen tuntia ennen kuin hysteerinen huuto alkoi. Mikä tällaisessa tilanteessa olisi esikoisen etu? Meillä ykkösvaihtoehtona on hoitaa esikoinen kotona vauvan kanssa, mutta on hyvä suunnitella vaihtoehtojakin.
Toisekseen, pääkaupunkiseudulla hoitopaikkoja ei tarvittaessa niin vain saa. Me odotimme esikoisellemme hoitopaikkaa asuinalueeltamme 10 kk ja nyt kun sen on saanut, ei siitä herkästi haluaisi luopua. Näinkin raadollisia asioita täytyy valitettavasti miettiä. Niin kuin edellä kirjoitin, mietimme tilapäistä hoidon keskeyttämistä yhtenä ratkaisuna, mutta kellään ei oikein tunnu olevan tietoa siitä, mitä se käytännössä tarkoittaa ja miten se tehdään.
Ja vielä: mikä päiväkodista tekee absoluuttisen pahan? Miksi muutama tunti päivässä tutussa ryhmiksessä olisi automaattisesti huonompi vaihtoehto kuin kerhoissa, muskareissa yms. käyminen?
smile2003:
Yritin lukea kaikkien viestit, ja minua vaan ei saa tajuamaan miksi lapsella olisi parempi olla päiväkodissa kun kotona äidin kanssa.
Voisiko kuitenkin olla niin, ettei se oma totuus ja oma mielipide olekaan niitä ainoita oikeita? Tai paremmin muotoiltuna: se, mikä sopii teille, ei ehkä sovikaan syystä tai toisesta muille perheille. Ja niitä syitä voi olla lukuisia.
En ala itse perustella sen enempää meidän ratkaisujamme tai mietteitämme tulevan suhteen. Me toimimme kuten meidän perheessämme ja tilanteessamme on parasta ja itse tulen olemaan ratkaisujemme kanssa sinut.
En ole kyllä lyönyt täysin lukkoon suunnitelmia, miten toimimme, kun kuopus syntyy. Kerroin kuitenkin omassa kirjoituksessani, miten meidän perheessämme toimitaan. Se sopi meidän perheellemme, mutta MINÄ ymmärrän mainiosti, että ratkaisumme eivät toimi toisessa perheessä. En haluaisi alkaa tuputtaa meidän perheemme lapsenhoitomalleja kaikille muille.
Mikä minua ärsyttää, on se, että aina löytyy ihmisiä, joiden täytyy yksisilmäisesti pitää sitä omaa tapaan ainoana oikeana! Argh!
Ehkä eniten tuossa smilen jutussa ärsytti seuraava kohta: " me ainakin olemme hankkineet lapset tähän maailmaan hoitaaksemme ne itse, niin kauan kun vaan voidaan, eli se 3 vuotta" .
Ensinnäkään en usko, että kukaan hankkii lapsia vain sen takia, että voisi laittaa ne muiden hoidettavaksi. Sehän on ihan naurettava ajatus.
Tuollainen kärjistys kotiäidiltä on kyllä itse asiassa aikasen törkeä! Ihan turha on sitten laittaa loppuun, että " anteeksi vaan jos loukkasin" , jos ainoa tarkoitus on hehkuttaa omia, ainoina oikeina pitämiään valintoja ja olla ymmärtämättä lainkaan tai edes haluamatta ymmärtää muiden näkökulmia. Tuollainen yksisilmäisyys sieppaa ja pirusti!
Tosin tämähän on tietenkin ikiaikainen kärjistys: kotihoito vs. hoito muualla. Voisi jopa ajatella niin, että miesten on ihan tarpeetonta sortaa naisia. Naiset (tai osa heistä) osaavat olla pahimmillaan sellaisia susia toisilleen, ettei siinä enää toista sukupuolta tarvita! Sen olen totisesti oppinut äidiksi tultuani.
Tietenkään näitä keskustelupalstoja ei pitäisi ottaa liian tosissaan, mutta...
Pakko kertoa pienen pieni totuuden siemen asiasta, " ei kai kukaan, niitä lapsia tee tänne muiden hoidettavaksi" .
Ikävä kyllä, olen työssäni nähnyt myös tapauksia, jossa lapsen hankinnan status on tuntunut olevan A) niin vain kuuluu tehdä (lapsia) B) haluan jotain " omaa" , mikä ei sitten ollutkaan niin kivaa. Sorry, mutta näinkin valitettavasti on.
Mitäs sanoisitte perheelle, joka sai 3 lapsen. Äiti ja isä olivat molemmat kotona tutustumassa perheen uuteen tulokkaaseen (kai), vanhemmat lapset 4v ja 2 v kiikutettiin hoitoon aamulla kello 7 ja haettiin kello 16. Isommat lapset eivät olleet kotona päivääkään isän isyysloman aikana. Isompi lapsi mm. mursi käsivartensa tramboliinilla tuona aikana ja vaikka puoli yötä oltiin vietetty sairaalassa, niin silti lapset kiikutettiin aamulla kello 7 hoitoon ja sanottiin vaan, että :" älkää ihmetelkö, jos se vähän väsymystä/kipua valittaa" . Siis oikeesti !!!!!!!!
Tai, mitäs sanotte perheestä, jossa syntyi 3 lapsi. Äiti, iskä ja vauva olivat kotona vauvan synnyttyä sen 2 viikkoa. Esikoinen oli eskarissa sen 4 tuntia, minkä jälkeen meni kotiin.......mutta, mutta, mitä tehtiin 2½v keskimmäiselle........hänet pidettiin päiväkodissa 8-16, kun, vanhempien sanoja lainaten :" se on niin hankalassa iässä, että ei sen kanssa voi mitään tehdä" . Tai: " musta on aamupäivisin niin kiva käydä ostoksilla ja kavereiden luona kahvilla, mutta eihän " ton" kanssa sinne voi mennä" .
Ja tapahtunut elävässä elämässä.
Meillä oli esikoinen (nyt 3,5v.)juuri kerinnyt aloittaa tarhassa, kun viimeisiä raskauskuukausia vietiin. Oletus olikin, että olisin ollut tuolloin töissä. Tarhapaikkaa hakiessa ei vaan sitä toivottua toista lasta millään kuulunut, 3v. läheni esikoisella, hän oli jo muutaman kuukauden itkenyt ystäviensä perään (tai ylipäänsä leikkiseuran pesään, täällä kun lähestulkoon kaikki yli 1v. vuotiaat ovat tarhassa - leikkipuistot tyhjinä ja hyvin heikosti kerhotoimintaa tms. tarjolla).
Sitten elämä yllätti, työpaikka meni konkurssiin ja saimme vauvan alulle!!! Esikoinen kuitenkin halusi sinne tarhaan ja mulla tuli todellisia ongelmia terveyden kanssa (ei pelkästään raskausoireita), joten hyvä, että sinne tarhaan pääsi. Kesällä oli tosin lomalla ja koko suvun ja muidenkin voimin koitettiin viihdytellä hyvin sosiaalista lasta, onnistuen välillä siinä kiitettävästi - välillä huonommin.
Mutta kyllä vaan se on hyvä, että tarhassa viihtyy! Tänä aamunakin hirveätä vauhtia ilosta rallattaen puki päällensä etc. Sitten pusutteli vauvaa ja vähän minuakin puhki ja ilosta kiljahdellen läksi tarhaan. Kotiin tullessa tämä kuvio sitten toisin päin : ). Mm. hänen paras ystävänsä (tuntenut 1v:stä lähtien) on samassa tarharyhmässä ja jos eivät olisi eivät näkisi toisiaan tällä erää juuri lainkaan.
Täällä puhutaan kovasti isompien lasten oikeudesta kotona oloon, sisaruksiinsa, kotona olevaan vanhempaan etc. Musta tuntuu, että välillä unohdetaan melkein ne VAUVAN oikeudet. Eli kun tilanne on tämä, että lapset syystä tai toisesta tulevat nykyaikana " liian lyhyin välein" täytyy olla valmis tekemään kompromisseja ja etsimään tosissaan sitä kultaista tietä, että kaikki saavat tarvitsemansa huomion ja hoidon.
Minusta muillakin kuin esikoisella on vauvana oikeus saada rutkasti syliä, tissiä, sitä että häntä huomioidaan paljon. Tämä on kuitenkin hankalampi toteuttaa ainakin joissakin perheissä isompien pyöriessä nurkissa 24h/7pv/vko ja vielä kun koti- ja pihatyötkin pitää hoitaa. Sanon teille saman kuin esikoisellemme: meidän perheessä KAIKKI lapset hoidetaan niin vauvana kuin myöhemminkin samalla tavalla kuin edelliset samassa vaiheessa. Esikoinen on tyytyväinen tilanteeseen. Kerromme hänelle, että teemme nyt näin vauvan kanssa - samalla tavalla teimme sinullekin. Pystyn imettämään vauvaamme lähinnä selinmakuulla (välillä kyljellä) jättivauvamme syö hyvin tiheästi, kakkaa paljon ja on ison siskonsa tavoin hyvin vaativa ja tod.näk. myös moniallerginen. Kultainen keskitie on se, että muista hommista vähennetään (esim.ei sitä kotia tarvitse kuurata koko ajan) - mutta ei vauvan tarpeista - eikä myöskään sen isomman lapsen.
Meillä onneksi asiat mallillaan. Tuntuu, ettei paremmin voisi olla - ja tähän kommenttin yhtyvät muutkin perheen jäsenet. Esikoinen on maailman ihanin isosisko, ei tippaakaan mustasukkainen : ). Eilisiltana (taas) muksut nukahtivat sekunnilleen yhtäaikaa toinen toiselle tissille, toinen toiselle. Sitten isi ja äiti pistivät vuokratun leffan pyörimään, nauttivat toisistaan ja elokuvasta ja onnellisina painelivat pehkuihin pikkuisten seuraksi.
Kaikki taaplaa tyylillään, eiköhän jokaisessa perheessä omat hommat parhaiten tiedetä. Ainin, esikoinen siis tällä erää neljänä päivänä viikossa seitsemän tuntia hoidossa. Ja sitten tarpeen tullen muutetaan tätä suuntaan tai toiseen. Helpottaa paljon kun vauva kasvaa, kohtahan se juokseekin jo itse, eikä äidin tarvitse hipata ulkona isonsiskon kanssa vauva kantoliinassa mukanaan : ).
- Tiina -
Teena:
Minusta muillakin kuin esikoisella on vauvana oikeus saada rutkasti syliä, tissiä, sitä että häntä huomioidaan paljon. Tämä on kuitenkin hankalampi toteuttaa ainakin joissakin perheissä isompien pyöriessä nurkissa 24h/7pv/vko ja vielä kun koti- ja pihatyötkin pitää hoitaa. Sanon teille saman kuin esikoisellemme: meidän perheessä KAIKKI lapset hoidetaan niin vauvana kuin myöhemminkin samalla tavalla kuin edelliset samassa vaiheessa. Esikoinen on tyytyväinen tilanteeseen. Kerromme hänelle, että teemme nyt näin vauvan kanssa - samalla tavalla teimme sinullekin. Pystyn imettämään vauvaamme lähinnä selinmakuulla (välillä kyljellä) jättivauvamme syö hyvin tiheästi, kakkaa paljon ja on ison siskonsa tavoin hyvin vaativa ja tod.näk. myös moniallerginen. Kultainen keskitie on se, että muista hommista vähennetään (esim.ei sitä kotia tarvitse kuurata koko ajan) - mutta ei vauvan tarpeista - eikä myöskään sen isomman lapsen.
- Tiina -
Pisti silmään tuo että KAIKKI lapset hoidetaan samalla tavalla. Meillä on 3lasta ja jokainen on syntynyt erilaiseen perheeseen. Esikoinen esikoiseksi, keskimmäinen keskimmäiseksi, kuopus kuopukseksi. Lapset ovat myöskin erilaisia, eikä meillä kaikkia hoideta samalla lailla. Lapsen persoona ja tarpeet määrittävät hoitoa (vaikka joskus kuvittelin että toinen lapsi on varmaan samanlainen kuin ensimmäinen, eipä ollut). Jopa minä olen äitinä muuttunut lasten myötä ja teen kolmannen kanssa joitain asioita erilailla kuin ensimmäisen kanssa. Käytännössä asiat muuttuvat vuosien myötä, kolmas lapsi joutuu meillä ainakin aikaisemmin hoitoon (luultavasti 3,5v:na) kun palaan vakityöhöni, vaikka kaksi edellistä eivät sitten koskaan ole hoidossa olleetkaan (mahdollisuus hoitaa heitä kotona koska nuoremmasta lapsesta ollut äitiyslomalla ja hoitovapaalla). Ei tulisi mieleenkään että joku lapsi hoidettaisiin tietyllä tavalla sen vuoksi että sisarus on hoidettu näin.
Otin esikoisen pph:lta (joka oli varmasti maailman paras! =)) heti äitiysloman alettua. Nyt kuopus on kohta 5 kk ja meillä on mennyt tosi hyvin.
Esikoinen käy kerran viikossa srk:n kerhossa ja yhdessä käymme perhekerhossa. Vierailemme kummillakin isovanhemmilla viikottain, vierailemme kaveriperheiden luona, kaverit vierailevat meillä. Käymme samassa puistossa leikkimässä missä käy perhepäivähoitajia ja muita äitejä. Eli esikoisella on paljon seuraa ja ohjelmaa sen lisäksi että on myös paljon rauhallisia kotipäiviä.
En ole naivi ja tiedän, että meillä tämä toimii, koska meillä tosiaan on tuota sosiaaliverkkoa ympärillä. Ja jos joskus väsyisin kunnolla, tiedän että isovanhemmat rientäisivät apuun. Tilanne saattaa olla vallan toisenlainen niissä perheissä, joilla ei ole samanlaista suvun ja ystävien verkkoa ympärillään. Tosin täytyy muistaa, että ei minullakaan ollut valmiiksi samassa tilanteissa olevia ystäviä vaan tutustuin lähialueen äiteihin puistoissa ja perhekerhossa ollessani äippälomalla esikoisesta.
Osa-aikaisen hoidon ymmärrän ja varsinkin niissä tilanteissa, joissa kerhoja yms. ei ole lähettyvillä. Sitä, että vanhemmat lapset olisivat koko päivän hoidossa viisi päivää viikossa en kyllä ymmärrä. Pienet lapset eivät tarvitse kodin askareiden ulkopuolista " virikkeitä" ja seuraa joka päivä.
Meillä ei muuten mustasukkaisuutta ole esiintyä oikeastaan ollenkaan, voisiko osittain syynä olla juuri se, että esikoinen on saanut oll mukana vauva-arjessa alusta asti täysillä?
Tottakai perhe kasvaa -> muuttuu, tilanteet ja jokainen niiden mukaan ja kaikki yksilöt ovat erilaisia, tarpeetkin lapsilla samassa iässä vaihtelevat.. Mutta tarkoitan, että termillä KAIKKI LAPSET SAMALLA TAVALLA sitä, että lähtökohdat samat, kaikilla samat OIKEUDET. Jos vilkaiset tuonne vauvapuolelle, niin huomaat, että siellä pohditaan mm. kuopusvauvan varhaisesta vieroituksesta, jopa imettämättä jättämisestä, koska se on liian työlästä/aikaa vievää.. sen vuoksi, etteivät muut lapset kotona saa tarpeeksi huomiota!
Miksi sen vauvan pitäisi toimia maksajana, jos lapset tussahtavat " liian lyhyin välein" (onneksi ei sittenkään tärpännyt meillä aikaisemmin..)? Tai miksi niiden isompien pitäisi olla vain äidin hoidosta/huomiosta/leikkiseurasta riippuvaisia? - Miksi äidin pitäisi oman jaksamisensakin rajamailla olla kaikki kaikessa? Jos ei muuta ole tarjolla kuin äiti päiväsaikaan ja ehkä paljon muutenkin (jos muulle siis tarvetta!), niin sitä varten on olemassa kunnallinen lastenhoito, joka ei ole tarkoitettu pelkästään työssäkäyvien vanhempien lapsille. Mutta pitää siis tosiaan se kultainen keskitie löytää, kuunnella lasten omia mielipiteitä, jaksamista, haluja.. Meillä tosiaan tosi vilkas, hyvin sosiaalinen 3, 5v. jolle en enää ollut riittänytkään jo ennen vauvan tuloa : ) ja joka itsekin teki selväksi asian. Vauva nyt 1,5kk. Tietysti ratkaisu olisi eri, jos esikoinen olisi vai 1,5v. tms. muuten minussa ja kodissaan kiinni! Meillä nyt tilanne näin. Salaa haaveilen, että esikko olisi vieläkin kotona (ikävä häntä ja kantoliinoineni pystyn kuitenkin aika paljon touhuamaan hänen kanssaan), mutta minkäs voit kun likka itsekin haluaa jo muuta! (Meillä aika tiukka rahatilanne, joten sen puolestakaan ei haittaisi, jos kotona olisi. pennejä säästyisi..) Ristiriitaista ;) kaikinpuolin.
Mutta tosiaan päivä kerrallaan! Päiväkodin johtajaa siteeraten: " Se tarhasopimus voidaan kirjoittaa, vaikka joka viikko uusiksi."
- Tiina -
Omalta kohdalta tämä aika on jo ohi, pojat 7 ja 8v. Menivät tarhaan, kun esikoinen aloitti eskarin.
Sitä tässä muiden kommenttien lisäksi ihmettelen, miten kolmivuotiaalta ITSELTÄÄN pyydetään/ hänen annetaan päättää tällaisesta asiasta ?
Maalimankuva ei todellakaan siinä iässä ole vielä sellainen, että tällaisesta asiasta voisi itse päättää. Mielipiteen tietysti voi kysyä, mutta en kyllä senkään perusteella tekisi näin isoa päätöstä. Lapsi kokee hyväksi sen, mikä on tuttua ja opittua, ja useimmat myös tyytyvät siihen, mitä on tarjolla. Toiset vähän helpommin ja toiset hitaammin. Ja tämä koskee sitäkin kohtaa, kun lapsi jää pois sieltä hoidosta, ei pelkästään sitä, kun aloittaa hoidossa.
Jotenkin koen, että äidit eivät enää uskalla luottaa omiin voimiinsa ja jaksamiseensa, ja että vaikeuksia/raskaita elämänvaiheita ei uskalleta kohdata oman perheen kesken. Tähän tietysti on osaksi johtanut se, että tarhapaikkoja tarjotaan myös lapsille, joilla jompi kumpi vanhemmista on kotona.
Perheen tilanne tosiaan muuttuu jokaisen uuden lapsen kohdalla, ja jokaisen on siinä kohtaa löydettävä oma paikkansa, niin perheen lasten kuin aikuistenkin. Minusta isomman ( pienen ) lapsen hoitoonvieminen uudessa tässä elämäntilanteessa on huono ratkaisu joka tapauksessa. Helppo ratkaisu se varmaan monessa kohtaa on, se on totta.
Niin ja sellainen taustatieto tähän vielä, että olen itse ollut useammassa alueemme tarhassa sijaisena ja nähnyt siis aika paljon tuota tarhaelämää.
Eiköhän siinä ole " maksajana" (????) koko perhe kun perhekoko muuttuu? Kyllä siinä isäkin maksaa osansa. Ja vaikka koirakin.
Jo alkaa olla hommaa, jos vanhemmat lapset pitää laittaa hoitoon että äiti voi imettää vauvaa. Äitikö sitten imettää 4 tuntia putkeen kun muut lapset ovat hoidossa???
Tarkoitukseni oli kuulla erilaisia kokemuksia ja kiitos niistä.
Kotiäitien mielipiteitä olisin kaivannut vain siinä tapauksessa, jos olisin itse kotiäiti. Kaipasin mielipiteitä työssäkäyviltä/opiskelevilta äideiltä, joiden esikoinen on ollut hoidossa ja jotka puntaroivat samaa asiaa kuin minä eli jatkaako esikoinen hoidossa, kun vauva tulee vai ei.
Kukin kasvattakoon lapsensa parhaalla katsomallaan tavalla = )
On tuossakin pointtia, mutta keskosena syntyneen hermoheikon koliikkivauvan äitinä opin tuntemaan oman jaksamiseni rajat. Jos nukkumaan pääsisi viideltä aamulla ja esikoinen heräisi seitsemältä, saattaisin tarvita kodin ulkopuolista apua lastenhoidossa.
Ennen on pärjätty miten kuten. Mä elän kuitenkin nyt tätä päivää ja tunnen itse oman tilanteeni. Joillakin on ollut sukulaisia ja naapureita auttamassa, joillakin ei. Itse olen viisilapsisesta perheestä ja muistan, että meillä kävi suht usein mummu tai kodinhoitajia auttamassa. Yritäpä tähän maailmanaikaan saada kotiapua, jos olet esim. sairaana lasten kanssa.
vaakamom: