Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen pettynyt aikuisuuteen!
08.11.2014 |
Valmistuin vasta ja siirryin työelämään, vaikka tein myös opiskeluaikana töitä, mutta tottakai se oli vapaampaa ja vapaa-aikaa oli enemmän.
Nyt kun olen kokopäivätöissä, en jaksa arkisin mitään. Ja olen 25-vuotias naisihminen, jolla ei ole lapsia. Miten töissä käyvät ihmiset, joilla on lapsia, jaksavat? Aikuiset, kertokaa, onko elämä oikeasti tällaista, että odotetaan vain viikonloppuja ja lomia, että ehtisi ja jaksaisi jotakin? Tätäkö se elämä nyt on? Tätäkö varten olen opiskellut koko elämäni? Missä vaiheessa elän elämääni? :D
Kommentit (56)
[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 23:32"]
Minäkin olen pettynyt.Just yks päivä mietin,että mitä ihmettä ajattelin,kun yläasteella oikein haaveilin aikuisuudesta,että saa tehdä mitä huvittaa.Pelkkää stressiä ja vastuutahan tämä on,saisipa palata takaisin huolettomaan teini-ikään! :D
[/quote]
Jaa. Minä olen 30-vuotias, ja olen paljon vapaampi ja stressittömämpi kuin teininä.Nyt on itsetuntemusta, itseluottamista, hyvää makua ja rahaa. Tienaan mukavasti, tykkään työstäni, jätän duunit työpaikalle ja teen vapaa-ajalla ihan mitä haluan. Aikuisuus on paljon parempaa kuin olisin osannut odottaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkään en yhtään käsitä miten jotkut jaksaa? Heillä saattaa olla työ, kaksi lasta, koira, omakotitalo kotitöineen, pikku puutarha ja pari harrastetta. Missä välissä he elävät, vai onko se sitä elämää? Juostaan kellon kanssa kilpaa päivästä toiseen kuin perrr ammuttu karhu, ikinä ei jää aikaa olemiseen, tai jos jää niin aina iltaisin max. puoli tuntia ja sekin menee suihkussa? Mitä varten? Suoritat elämääsi itsesi ulkopuolelta ja ajat itsesi piippuun? Rakennat jotain missä et itse ole läsnä etkä ehdi siinä elämään? Ostatte talon, jossa ette koskaan ehdi elää kun teette niin paljon töitä maksaaksenne sen?
Mulle on työ, harrastus kerran viikkoon ja koira ihan riittäviä aikayöppöjä ja henkisiä menoeriä, enempää en todellakaan jaksaisi, enkä varmasti jaksaisi esim lasta, ja näillä geeneillä tuskin teenkään koskaan. Olenko oikeasti joku pohjasakkaluuseri kun sellainen elämä ei yhtään kiehdo?
Sama juttu... Paitsi että mä olen jo 40 v... Mutta tuota se juuri on ollut koko aikuisuus, että vaativasta ajattelutyöstä joka ilta ihan sippi, ei pysty kuin aivottomana surffaamaan netissä ja tuijottamaan telkkaria. Siihen telkkariinkaan ei pysty edes keskittymään, ajatukset on jossain muualla ja telkkari vain rauhoittavaa taustamelua. Viikonloput menee nukkuessa viikon univelkaa ja henkistä uupumusta pois.
Ei toivoakaan että jaksaisi harrastaa yhtään mitään. Eikä perheen perustamistakaan ole voinut harkita kun ei tahdo selvitä sinkkunakaan tästä työelämästä. Mutta eiköhän sitä eläkeikään jaksa kun tähänkin asti, toivottavasti sililoin on vielä terve ja voisi nauttia edes jokusen vuoden vapaasta elämästä.
Minä myös pettynyt. Ikävä aikoja kun sai vaan käydä koulussa ja asua kotona vanhempien kanssa.
-20v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 23:40"]
No sä laitat sen muun elämän nyt hyllylle odottamaan n. 67 ikävuoteen asti ja sitten sulla on aikaa viettää sitä. :)
Valitettavasti siihen mennessä olet jo niin aivopeseytynyt työelämään, että tunnet sen oikean elämäsi vieraaksi ja kaipaat takaisin työhön, jotta kokisit olevasi jotain.
Länsimainen hyvinvointivaltio, aah mikä unelma.
[/quote]
Voit mennä afrikkaan elämään niiden elämää
[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 23:45"]
[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 23:32"]
Minäkin olen pettynyt.Just yks päivä mietin,että mitä ihmettä ajattelin,kun yläasteella oikein haaveilin aikuisuudesta,että saa tehdä mitä huvittaa.Pelkkää stressiä ja vastuutahan tämä on,saisipa palata takaisin huolettomaan teini-ikään! :D
[/quote]
Jaa. Minä olen 30-vuotias, ja olen paljon vapaampi ja stressittömämpi kuin teininä.Nyt on itsetuntemusta, itseluottamista, hyvää makua ja rahaa. Tienaan mukavasti, tykkään työstäni, jätän duunit työpaikalle ja teen vapaa-ajalla ihan mitä haluan. Aikuisuus on paljon parempaa kuin olisin osannut odottaakaan.
[/quote]
Jokainen tyylillään. Minulla kesti kauan saada työ ja palkka jolla sitä teki mielellään. Palkka pitää kuitenkin olla hyvä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 00:07"]
Minäkään en yhtään käsitä miten jotkut jaksaa? Heillä saattaa olla työ, kaksi lasta, koira, omakotitalo kotitöineen, pikku puutarha ja pari harrastetta. Missä välissä he elävät, vai onko se sitä elämää? Juostaan kellon kanssa kilpaa päivästä toiseen kuin perrr ammuttu karhu, ikinä ei jää aikaa olemiseen, tai jos jää niin aina iltaisin max. puoli tuntia ja sekin menee suihkussa? Mitä varten? Suoritat elämääsi itsesi ulkopuolelta ja ajat itsesi piippuun? Rakennat jotain missä et itse ole läsnä etkä ehdi siinä elämään? Ostatte talon, jossa ette koskaan ehdi elää kun teette niin paljon töitä maksaaksenne sen?
Mulle on työ, harrastus kerran viikkoon ja koira ihan riittäviä aikayöppöjä ja henkisiä menoeriä, enempää en todellakaan jaksaisi, enkä varmasti jaksaisi esim lasta, ja näillä geeneillä tuskin teenkään koskaan. Olenko oikeasti joku pohjasakkaluuseri kun sellainen elämä ei yhtään kiehdo?
[/quote]
Et ole. Olen vähän samanlainen. Vaikka minulla on hyvät tulot niin en halua elämääni liikaa. En halua kesämökkiä koska en halua hoitaa sitä enkä jaksa ajella edes takaisin. Puoliso on mutta hän on hyvin samanlainen. En ostele juuri koskaan mitään koska haluan vähän tavaraa (helpottaa siivoamista ja on tilaa). Haluan pitää elämäni yksinkertaisena ja saada mahdollisimman paljon aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pettynyt ole minäkin. Ensimmäisen valmistumisen jälkeen olen ehtinyt olla vuosia töissä, vuosia työttömänä ja opiskella uuden alan, ja työskennellä taas. Opiskellessa ja työttömänä olen ollut onnellinen, tuntenut itseni vapaaksi ja kokenut, että toiminnallani on jokin päämäärä (kyllä, työttömänä olen ehtinyt harrastamaan, huolehtimaan kunnostani ja opiskelemaan kieliä, joten toiminta on tuntunut erittäin mielekkäältä).
Työssä. Plaah. Sama paska päivästä toiseen. Monotonista puurtamista, jolla ei ole mitään merkitystä. Pitkäveteistä, epämielekästä. Teen oman alani tutkimustyötä, joten sen pitäisi olla mielekästä, mutta kun ei ole. Nautin alani opiskelusta, mutta työ on puuduttavaa. Stressi vie yöunet, joten päivät ja arki-illat kuluvat koomaisessa sumussa. Tätä se työ on minulla aina ollut. Epäelämää.
[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 23:24"]
Siihen tottuu, kun on aloittanut töissä niin on aluksi tosi väsynyt. Jos liikut vähän, lisää liikuntaa, se piristää.
[/quote]
Hahah, liikuntahan se on ihmelääke kaikkeen nkyyään. Liikun 5 - 7 tuntia viikossa hyötyliikunta mukaan laskettuna. Ei piristä. Piristi ennen vanhaan, kun oli enemmän vapaa-aikaa. Nykyään tuntuu rasitteelta, kun pitää suorittaa työssä ja sitten vielä vapaa-ajalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen myös pettynyt. Töissä ollessani mietin, että tätäkö se elämä on. Jotkut tekee tätä kymmenen, kaksikymmentä vuotta. Missä vapaa-aika? Milloin ja millä rahalla kerkee nähä joskus maailmaa? Onko elämän idea se, että painetaan niska limassa töitä, sit lapset, tehdään lisää töitä, mennään ehkä lomalla viikoksi kanarialle, tehdään lisää töitä. Masennutaan talvi, odotetaan kesää. Tehdään töitä, jos niitä sattuu olemaan. Oravanpyörä :)
[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 23:43"]
Sen takia olisi varmaan kiva kun voisi tehdä unelmatyötään. Harvemmin esim. joku rokkitähti valittaa haastattelussa, että "tätä samaa paskaahan tää on, lomia ja viikonloppuja odottelen ja että pääsis joskus eläkkeelle. Jaa niin mistä se mun biisi Stairway to Heaven kertoo, no niistä Ikean rullaportaista, aateltiin emännän kanssa käydä kattomassa jalkarahia ens viikonloppuna." Kaipa me muut sitten vaan ollaan orjia kunnes kuolema vapauttaa.
[/quote]
Vähän nyt aiheen ohi, mut eiks ne muusikot ole joka haastattelussa itkemässä, kuinka tympeää on istua tuntikaupalla keikkabussissa ja roudata kamoja keikkapaikalta toiselle? Sit oma lukunsa onkin nää päihderiippuvaiset starbat, kokee elämänsä niin tyydyttäväksi että on ihan pakko vetää pää jatkuvasti sekaisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen vasta opiskelija, mutta tiedän jo nyt, että työelämä on lähinnä pelkkää stressaamista, seuraavan loman odottelua ja yt-neuvotteluiden pelkäämistä. Sen vuoksi mulla ei ole mitään kiirettä valmistua, vaikka sukulaiset jatkuvasti hengittää niskaan: "no, montako vuotta opiskeluja vielä jäljellä?" Rahakaan ei motivoi mua, kun olen aina tullut vähällä toimeen ja arvostan enemmän vapaa-aikaa ja yleistä vapautta, jota opiskeluelämä tarjoaa kylliksi. Ihanaa, kun tätä jatkuu vielä ainakin seuraavat 3 vuotta :)
Olen vähän poikkeus, mutta tykkään vilpittömästi ihan perusarjesta. 2 lasta on ja omakotitalo, ei lemmikkejä. En minä elämääni mitään ihmeellistä ole koskaan halunnutkaan, en koe etten eläisi vaikkei olekaan mitään hienoja harrastuksia. Tykkään tosi paljon työstäni ja saan siitä energiaa. Mulle riittää mainiosti tämmöinen elämä, olen vähään tyytyväinen.
Kun sota alkaa tai kunnollinen työttömyys, lama. Niin kyllä ap:lla tulee ikävä tätä aikaa mitä eletään.
Ihminen ei ikinä ole tyytyväinen mihinkään. Osa ehkä on, mutta en usko että on jalostunut ihmissukuja, joista jokainen kykenee elämään tasapaksua 8-16h töissä elämää lopun elämäänsä jollain tavalla sekoamatta.
Tietty porukka ajautuu jossain pisteessä rikoksen polulle, kun ei kestä tasapaksua elämää. Heidän sisäänsä on rakennettu riskienotolle mahdollistavia geenejä. Riskien otto kummasti antaa elämälle tarkoitusta ja palkitsee.
Kokeile jotain extremeä harrastusta.
Suosittelen ap:na välttelemään erilaisia päihteitä. Esimerkiksi hassis saattaa aiheuttaa ap:lle tyypillisiä negatiivisia ajatuksia tasapainoisesta yhteiskunnasta. Jos näin on niin lopeta hassiksen käyttö välittömästi ja mene vaikka lenkille. Päihteiden käyttö noin ylipäätään syrjäyttää ennenpitkään yhteiskunnasta. Kaikki alkaa tuollaisista ajatuksista. Yhteiskunnan vastaisista ajatuksista.
Monesti päihteiden käyttäjien aivotoiminta puolustelee ajatusta "elämä tässä ja nyt".
Tälläiset ajatukset eivät osaa ennakoida tulevaan, esimerkiksi tulevaan kylmään talveen.
Tulee mieleen tarina kahdesta veljeksestä, joista toinen oli viinaan menevä ja toinen raitis ja Jumalaan luottava mies.
Viinaan menevä juopotteli ja nautiskeli kesän antimilla, vältteli työtä.
Toinen veli taas teki töitä ja tutki luontoa. Hän totisesti tiesi talven tulevan. Teki töitä ja valmisteli talven varalle ravintoa ja polttopuita.
Kun talvi sitten tuli niin viinaan menevältä veljeltä loppui viina, ravinto ja polttopuut. Hän henkihieverissä koputti kunnon veljen ovelle ja velihän avasi. Voi hyvä veli sentään he viettivät yhdessä lämpimän joulun ja talven. Viinaan menevä veli oppi läksynsä ja paransi tapansa. Nykyään hän ymmärtää varoa viinanhenkeä. Viinan henki on viekas olento. Se houkuttelee kuolemantanssiin nyt ja heti. Se sanoo että elämä on nyt tässä ja nyt.
Vaikka elämä on melko pitkä aika ihmiselle.
Pointtini on että elämä ei ole tässä ja nyt. Ap:lla on tulevaisuus. Sinulla on kasvuvaihe, kukinta, synnytys, kasvatus ja nautit tulevaisuudessa pienokaisten pienokaisista. Jaat heille viisautta ja voit vaikka kertoa tarinani heille, jos elämä tuntuu tyhjältä.
t. Viisas Enokki
Alue: Aihe vapaa
Sen takia olisi varmaan kiva kun voisi tehdä unelmatyötään. Harvemmin esim. joku rokkitähti valittaa haastattelussa, että "tätä samaa paskaahan tää on, lomia ja viikonloppuja odottelen ja että pääsis joskus eläkkeelle. Jaa niin mistä se mun biisi Stairway to Heaven kertoo, no niistä Ikean rullaportaista, aateltiin emännän kanssa käydä kattomassa jalkarahia ens viikonloppuna." Kaipa me muut sitten vaan ollaan orjia kunnes kuolema vapauttaa.