10 vuoden häämatka jatkuu yhä

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 21:34"]

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 21:30"][quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 21:28"] [quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 21:25"][quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 21:20"] Me mieheni kanssa emme ole mitenkään yksinäisiä. Sisaruksia tosin kummallakaan ei ole ja miehen vanhemmat asuvat kaukana, mutta ystäviä on kummallakin ja minulla läheinen äiti. Mutta kyllä kaikilla aikuisilla on oma elämänsä eikä unelmia kannata jättää toteuttamatta vain siksi että läheiset jäävät tänne. Nykyajan teknologialla yhteydenpito on helppoa. Ap [/quote] Skypen kautta viestittely ei ole sama kun osallistuminen toisen ihmisen arkeen, oleminen läsnä. Itse en ymmärrä. Itselläni todella läheinen äiti, tädin perhe, kaikki kummilapset (joiden varttumista haluan seurata vierestä, viettää aikaa heidän kanssaan), miehellä iso suku, siskot, veljet perheineen jne... Olisi kamalaa jättää kaikki! Ollaan todella läheisissä väleissä ja osallistutaan toistemme elämään, joka viikko. Eniten kauhistuttaisi jättää pienet kummilapset... Nautin niistä hetkistä jotka saan viettää heidän kanssaan. Sukulaisten lisäksi vielä ne ystävät! Kaikki yhteiset lounaat, illanvietot... Kaikki jäisi pois. Kamalaa. En ikinä, ikinä haluaisi sitä! Mielummin matkustan vaikka sen 4 viikkoa vuodessa. [/quote]Okei, no sinulöa on erilainen suku kuin meillä. Minulla on tosiaan äiti, kummitäti ja kaksi serkkua? Ja näistä vain äiti asuu lähellä. Miehen suku asuu kaukana. Joten meillä ei noin tiivistä yhteydenpitoa ole. Ap [/quote] Olen pahoillani. Jos minulla olisi samanlainen tilanne niin olisi kai sama missä sitä asuisi. [/quote]Ei tämä mitään kamalaa ole :) Kaikilla vain ei ole iso suku, ei siinä mitään ihmeellistä ole. Ap

[/quote]

Mistä teidän elämänne sitten koostuu? Teillä ei ole sukulaisia ja ystäväsuhteetkin tuntuvat olevan pintapuolisia, ettekä käsittääkseni ole edes joka viikko tekemisissä? Siis että viettäisitte aikaa yhdessä? Minkälaista on elämä ilman läheisiä ihmisiä? Työtä? Kyllä teidän tilanteessanne ymmärrän, että sitä elämää ja elämyksiä on etsittävä muualta. 

Mitä lapsi on tuumannut ideastanne? Jätätte hänet yksin Suomeen, teillä kun ei niitä sukulaisiakaan ole?

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 21:42"]

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 21:34"]

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 21:30"][quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 21:28"] [quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 21:25"][quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 21:20"] Me mieheni kanssa emme ole mitenkään yksinäisiä. Sisaruksia tosin kummallakaan ei ole ja miehen vanhemmat asuvat kaukana, mutta ystäviä on kummallakin ja minulla läheinen äiti. Mutta kyllä kaikilla aikuisilla on oma elämänsä eikä unelmia kannata jättää toteuttamatta vain siksi että läheiset jäävät tänne. Nykyajan teknologialla yhteydenpito on helppoa. Ap [/quote] Skypen kautta viestittely ei ole sama kun osallistuminen toisen ihmisen arkeen, oleminen läsnä. Itse en ymmärrä. Itselläni todella läheinen äiti, tädin perhe, kaikki kummilapset (joiden varttumista haluan seurata vierestä, viettää aikaa heidän kanssaan), miehellä iso suku, siskot, veljet perheineen jne... Olisi kamalaa jättää kaikki! Ollaan todella läheisissä väleissä ja osallistutaan toistemme elämään, joka viikko. Eniten kauhistuttaisi jättää pienet kummilapset... Nautin niistä hetkistä jotka saan viettää heidän kanssaan. Sukulaisten lisäksi vielä ne ystävät! Kaikki yhteiset lounaat, illanvietot... Kaikki jäisi pois. Kamalaa. En ikinä, ikinä haluaisi sitä! Mielummin matkustan vaikka sen 4 viikkoa vuodessa. [/quote]Okei, no sinulöa on erilainen suku kuin meillä. Minulla on tosiaan äiti, kummitäti ja kaksi serkkua? Ja näistä vain äiti asuu lähellä. Miehen suku asuu kaukana. Joten meillä ei noin tiivistä yhteydenpitoa ole. Ap [/quote] Olen pahoillani. Jos minulla olisi samanlainen tilanne niin olisi kai sama missä sitä asuisi. [/quote]Ei tämä mitään kamalaa ole :) Kaikilla vain ei ole iso suku, ei siinä mitään ihmeellistä ole. Ap

[/quote]

Mistä teidän elämänne sitten koostuu? Teillä ei ole sukulaisia ja ystäväsuhteetkin tuntuvat olevan pintapuolisia, ettekä käsittääkseni ole edes joka viikko tekemisissä? Siis että viettäisitte aikaa yhdessä? Minkälaista on elämä ilman läheisiä ihmisiä? Työtä? Kyllä teidän tilanteessanne ymmärrän, että sitä elämää ja elämyksiä on etsittävä muualta. 

[/quote]

Jatkan vielä: Minusta olisi kamalaa jos rakas äitini vaan ottaisi ja lähtisi maailmalle, kävisi Suomessa kerran kaksi vuodessa. Viimeksi tänään käytiin yhdessä lounaalla. Olen 29-vuotias, mutta kyllä minä edelleen rakastan ja tarvitsen äitiäni. Onhan hän minulle tärkein ihminen aviomieheni rinnalla.

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 21:48"][quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 21:42"]

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 21:34"]

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 21:30"][quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 21:28"] [quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 21:25"][quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 21:20"] Me mieheni kanssa emme ole mitenkään yksinäisiä. Sisaruksia tosin kummallakaan ei ole ja miehen vanhemmat asuvat kaukana, mutta ystäviä on kummallakin ja minulla läheinen äiti. Mutta kyllä kaikilla aikuisilla on oma elämänsä eikä unelmia kannata jättää toteuttamatta vain siksi että läheiset jäävät tänne. Nykyajan teknologialla yhteydenpito on helppoa. Ap [/quote] Skypen kautta viestittely ei ole sama kun osallistuminen toisen ihmisen arkeen, oleminen läsnä. Itse en ymmärrä. Itselläni todella läheinen äiti, tädin perhe, kaikki kummilapset (joiden varttumista haluan seurata vierestä, viettää aikaa heidän kanssaan), miehellä iso suku, siskot, veljet perheineen jne... Olisi kamalaa jättää kaikki! Ollaan todella läheisissä väleissä ja osallistutaan toistemme elämään, joka viikko. Eniten kauhistuttaisi jättää pienet kummilapset... Nautin niistä hetkistä jotka saan viettää heidän kanssaan. Sukulaisten lisäksi vielä ne ystävät! Kaikki yhteiset lounaat, illanvietot... Kaikki jäisi pois. Kamalaa. En ikinä, ikinä haluaisi sitä! Mielummin matkustan vaikka sen 4 viikkoa vuodessa. [/quote]Okei, no sinulöa on erilainen suku kuin meillä. Minulla on tosiaan äiti, kummitäti ja kaksi serkkua? Ja näistä vain äiti asuu lähellä. Miehen suku asuu kaukana. Joten meillä ei noin tiivistä yhteydenpitoa ole. Ap [/quote] Olen pahoillani. Jos minulla olisi samanlainen tilanne niin olisi kai sama missä sitä asuisi. [/quote]Ei tämä mitään kamalaa ole :) Kaikilla vain ei ole iso suku, ei siinä mitään ihmeellistä ole. Ap

[/quote]

Mistä teidän elämänne sitten koostuu? Teillä ei ole sukulaisia ja ystäväsuhteetkin tuntuvat olevan pintapuolisia, ettekä käsittääkseni ole edes joka viikko tekemisissä? Siis että viettäisitte aikaa yhdessä? Minkälaista on elämä ilman läheisiä ihmisiä? Työtä? Kyllä teidän tilanteessanne ymmärrän, että sitä elämää ja elämyksiä on etsittävä muualta. 

[/quote]

Jatkan vielä: Minusta olisi kamalaa jos rakas äitini vaan ottaisi ja lähtisi maailmalle, kävisi Suomessa kerran kaksi vuodessa. Viimeksi tänään käytiin yhdessä lounaalla. Olen 29-vuotias, mutta kyllä minä edelleen rakastan ja tarvitsen äitiäni. Onhan hän minulle tärkein ihminen aviomieheni rinnalla.
[/quote]Ystävyyssuhteemme eivät ole mielestäni pintapuolisia, mutta jos sinulla on niin tiiviit suhteet, että et voisi muuttaa sen takia, niin siihen verrattuna sitten varmaan on. Ja ollaan kyllä joka viikko tekemisissä, samoin kuin minä olen tekemisissä äitini kanssa useita kertoja viikossa.
Reissussa voi saada myös uusia ystäviä ja kuten sanoin, töitäkin aiomme tehdä.

Ap

Vähän yksisilmäistä porukkaa täällä, näkevät vain sen oman tavan elää ainoana vaihtoehtona. Jos ei ole läheinen perheen kanssa, eikä tarvitse jatkuvaa tukea olemassaolevista kavereista, voi ihan hyvin matkustella, tutustua uusiin ihmisiin ja nähdä asioita vähän eri perspektiivistä. Ei sitä voi palata takaisin, jos ei ikinä uskalla lähteä. 

Ajatella, että joku haluaa tietää muistakin asioista kuin mitä naapurin Janna käytti tukkansa valkaisuun. 

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 21:56"]

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 21:48"][quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 21:42"] [quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 21:34"] [quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 21:30"][quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 21:28"] [quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 21:25"][quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 21:20"] Me mieheni kanssa emme ole mitenkään yksinäisiä. Sisaruksia tosin kummallakaan ei ole ja miehen vanhemmat asuvat kaukana, mutta ystäviä on kummallakin ja minulla läheinen äiti. Mutta kyllä kaikilla aikuisilla on oma elämänsä eikä unelmia kannata jättää toteuttamatta vain siksi että läheiset jäävät tänne. Nykyajan teknologialla yhteydenpito on helppoa. Ap [/quote] Skypen kautta viestittely ei ole sama kun osallistuminen toisen ihmisen arkeen, oleminen läsnä. Itse en ymmärrä. Itselläni todella läheinen äiti, tädin perhe, kaikki kummilapset (joiden varttumista haluan seurata vierestä, viettää aikaa heidän kanssaan), miehellä iso suku, siskot, veljet perheineen jne... Olisi kamalaa jättää kaikki! Ollaan todella läheisissä väleissä ja osallistutaan toistemme elämään, joka viikko. Eniten kauhistuttaisi jättää pienet kummilapset... Nautin niistä hetkistä jotka saan viettää heidän kanssaan. Sukulaisten lisäksi vielä ne ystävät! Kaikki yhteiset lounaat, illanvietot... Kaikki jäisi pois. Kamalaa. En ikinä, ikinä haluaisi sitä! Mielummin matkustan vaikka sen 4 viikkoa vuodessa. [/quote]Okei, no sinulöa on erilainen suku kuin meillä. Minulla on tosiaan äiti, kummitäti ja kaksi serkkua? Ja näistä vain äiti asuu lähellä. Miehen suku asuu kaukana. Joten meillä ei noin tiivistä yhteydenpitoa ole. Ap [/quote] Olen pahoillani. Jos minulla olisi samanlainen tilanne niin olisi kai sama missä sitä asuisi. [/quote]Ei tämä mitään kamalaa ole :) Kaikilla vain ei ole iso suku, ei siinä mitään ihmeellistä ole. Ap [/quote] Mistä teidän elämänne sitten koostuu? Teillä ei ole sukulaisia ja ystäväsuhteetkin tuntuvat olevan pintapuolisia, ettekä käsittääkseni ole edes joka viikko tekemisissä? Siis että viettäisitte aikaa yhdessä? Minkälaista on elämä ilman läheisiä ihmisiä? Työtä? Kyllä teidän tilanteessanne ymmärrän, että sitä elämää ja elämyksiä on etsittävä muualta.  [/quote] Jatkan vielä: Minusta olisi kamalaa jos rakas äitini vaan ottaisi ja lähtisi maailmalle, kävisi Suomessa kerran kaksi vuodessa. Viimeksi tänään käytiin yhdessä lounaalla. Olen 29-vuotias, mutta kyllä minä edelleen rakastan ja tarvitsen äitiäni. Onhan hän minulle tärkein ihminen aviomieheni rinnalla. [/quote]Ystävyyssuhteemme eivät ole mielestäni pintapuolisia, mutta jos sinulla on niin tiiviit suhteet, että et voisi muuttaa sen takia, niin siihen verrattuna sitten varmaan on. Ja ollaan kyllä joka viikko tekemisissä, samoin kuin minä olen tekemisissä äitini kanssa useita kertoja viikossa. Reissussa voi saada myös uusia ystäviä ja kuten sanoin, töitäkin aiomme tehdä. Ap

[/quote]

Entä sinun lapsesi? Etkö ole tiiviisti hänen kanssaan tekemisissä? Miten viitsit hänet jättää tänne? Itse en voisi kuvitellakaan tuollaista tilannetta! Vietetään äitini kanssa paljon aikaa yhdessä.  Kuten aiemmin totesin, onhan hän minulle maailman tärkein ihminen aviomieheni rinnalla. Ajatus etten pääsisi hänen kanssaan lenkille, lounaalle, shoppailemaan... tuntuu todella kamalalta.

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 21:57"]

Vähän yksisilmäistä porukkaa täällä, näkevät vain sen oman tavan elää ainoana vaihtoehtona. Jos ei ole läheinen perheen kanssa, eikä tarvitse jatkuvaa tukea olemassaolevista kavereista, voi ihan hyvin matkustella, tutustua uusiin ihmisiin ja nähdä asioita vähän eri perspektiivistä. Ei sitä voi palata takaisin, jos ei ikinä uskalla lähteä. 

Ajatella, että joku haluaa tietää muistakin asioista kuin mitä naapurin Janna käytti tukkansa valkaisuun. 

[/quote]

Haha, mua ei kiinnosta naapurin Janna, minua kiinnostaa viettää aikaa rakkaitteni kanssa.

Mun puolesta senkun menette, itse en tykkäisi, mutta olenkin tällaista kotihiirityyppiä. Ainoa vaan, että toivoisin teidänkin huomioivan maapallon resurssit ja kantokyvyn, ja ette tosiaan lentelisi ympäriinsä. En ymmärrä tätä "pitää elää täysillä" ajattelua, jos samalla ei kunnioiteta sitä, mikä on sen elämän mahdollistanut.

Muuten sanon, hyvää matkaa. Täytyy tosiaan pitää puolisostaan, että jaksaisi hänen seuraansa noin tiiviisti koko ajan. (Rakastan kyllä omaa miestäni, mutta joskus on vaan kiva olla yksin.)

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 21:22"][quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 21:20"]

Me mieheni kanssa emme ole mitenkään yksinäisiä. Sisaruksia tosin kummallakaan ei ole ja miehen vanhemmat asuvat kaukana, mutta ystäviä on kummallakin ja minulla läheinen äiti. Mutta kyllä kaikilla aikuisilla on oma elämänsä eikä unelmia kannata jättää toteuttamatta vain siksi että läheiset jäävät tänne. Nykyajan teknologialla yhteydenpito on helppoa. Ap

[/quote]

Kannattaa unelmoida ihan arkisia ja lähellä olevia asioita niin ei tarvitse istua kulkuneuvoissa tai kävellä vuosikaupalla.
[/quote]

Hahahaa! Perusvastaus, pidä nyt sinäkin vaan unelmat pieninä, niin et vaan pääse maailmalle, kun minullekin riittää se Naantalin kylpylä. Ihmiset ovat erilaisia, joilleki se 8-16 elämä voi olla häkki. Veikkaan, että moni miettii, pohtii ja haaveilee uudesta, mutta harvalla kantti kestää. Miksi muuten olisi niin paljon keski-iänkriisejä?

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 21:59"][quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 21:56"]

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 21:48"][quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 21:42"] [quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 21:34"] [quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 21:30"][quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 21:28"] [quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 21:25"][quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 21:20"] Me mieheni kanssa emme ole mitenkään yksinäisiä. Sisaruksia tosin kummallakaan ei ole ja miehen vanhemmat asuvat kaukana, mutta ystäviä on kummallakin ja minulla läheinen äiti. Mutta kyllä kaikilla aikuisilla on oma elämänsä eikä unelmia kannata jättää toteuttamatta vain siksi että läheiset jäävät tänne. Nykyajan teknologialla yhteydenpito on helppoa. Ap [/quote] Skypen kautta viestittely ei ole sama kun osallistuminen toisen ihmisen arkeen, oleminen läsnä. Itse en ymmärrä. Itselläni todella läheinen äiti, tädin perhe, kaikki kummilapset (joiden varttumista haluan seurata vierestä, viettää aikaa heidän kanssaan), miehellä iso suku, siskot, veljet perheineen jne... Olisi kamalaa jättää kaikki! Ollaan todella läheisissä väleissä ja osallistutaan toistemme elämään, joka viikko. Eniten kauhistuttaisi jättää pienet kummilapset... Nautin niistä hetkistä jotka saan viettää heidän kanssaan. Sukulaisten lisäksi vielä ne ystävät! Kaikki yhteiset lounaat, illanvietot... Kaikki jäisi pois. Kamalaa. En ikinä, ikinä haluaisi sitä! Mielummin matkustan vaikka sen 4 viikkoa vuodessa. [/quote]Okei, no sinulöa on erilainen suku kuin meillä. Minulla on tosiaan äiti, kummitäti ja kaksi serkkua? Ja näistä vain äiti asuu lähellä. Miehen suku asuu kaukana. Joten meillä ei noin tiivistä yhteydenpitoa ole. Ap [/quote] Olen pahoillani. Jos minulla olisi samanlainen tilanne niin olisi kai sama missä sitä asuisi. [/quote]Ei tämä mitään kamalaa ole :) Kaikilla vain ei ole iso suku, ei siinä mitään ihmeellistä ole. Ap [/quote] Mistä teidän elämänne sitten koostuu? Teillä ei ole sukulaisia ja ystäväsuhteetkin tuntuvat olevan pintapuolisia, ettekä käsittääkseni ole edes joka viikko tekemisissä? Siis että viettäisitte aikaa yhdessä? Minkälaista on elämä ilman läheisiä ihmisiä? Työtä? Kyllä teidän tilanteessanne ymmärrän, että sitä elämää ja elämyksiä on etsittävä muualta.  [/quote] Jatkan vielä: Minusta olisi kamalaa jos rakas äitini vaan ottaisi ja lähtisi maailmalle, kävisi Suomessa kerran kaksi vuodessa. Viimeksi tänään käytiin yhdessä lounaalla. Olen 29-vuotias, mutta kyllä minä edelleen rakastan ja tarvitsen äitiäni. Onhan hän minulle tärkein ihminen aviomieheni rinnalla. [/quote]Ystävyyssuhteemme eivät ole mielestäni pintapuolisia, mutta jos sinulla on niin tiiviit suhteet, että et voisi muuttaa sen takia, niin siihen verrattuna sitten varmaan on. Ja ollaan kyllä joka viikko tekemisissä, samoin kuin minä olen tekemisissä äitini kanssa useita kertoja viikossa. Reissussa voi saada myös uusia ystäviä ja kuten sanoin, töitäkin aiomme tehdä. Ap

[/quote]

Entä sinun lapsesi? Etkö ole tiiviisti hänen kanssaan tekemisissä? Miten viitsit hänet jättää tänne? Itse en voisi kuvitellakaan tuollaista tilannetta! Vietetään äitini kanssa paljon aikaa yhdessä.  Kuten aiemmin totesin, onhan hän minulle maailman tärkein ihminen aviomieheni rinnalla. Ajatus etten pääsisi hänen kanssaan lenkille, lounaalle, shoppailemaan... tuntuu todella kamalalta.
[/quote]Sinulla on siis erilaiset tunteet ja ajatukset kuin minulla, ei sen kummempaa. Minä taas näen asian niin että voin olla puheissa läheisteni kanssa etäältä, käydä tarvittaessa Suomessa ja elää omaa elämääni ja toteuttaa haaveitani.
Lapsi joutuu muuttamaan luotamme kun lähtee opiskelemaan. Varmistamne tietenkin ensin että hän pärjää uudella paikkakunnalla ja opinnoissaan ennen kuin lähdemme mihinkään. Siksi tuo ajankohta ei olekaan vielä varma. Ja lapsen takia tulemne myös välillä Suomern. Mutta lapsi joutuu muuttamaan meistä joka tapauksessa kauas opiskelujen vuoksi, niin kauas että emme pysty tapaamaan edes viikottain vaikka asuisimmekin täällä.

Ap

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 22:03"]Mun puolesta senkun menette, itse en tykkäisi, mutta olenkin tällaista kotihiirityyppiä. Ainoa vaan, että toivoisin teidänkin huomioivan maapallon resurssit ja kantokyvyn, ja ette tosiaan lentelisi ympäriinsä. En ymmärrä tätä "pitää elää täysillä" ajattelua, jos samalla ei kunnioiteta sitä, mikä on sen elämän mahdollistanut.

Muuten sanon, hyvää matkaa. Täytyy tosiaan pitää puolisostaan, että jaksaisi hänen seuraansa noin tiiviisti koko ajan. (Rakastan kyllä omaa miestäni, mutta joskus on vaan kiva olla yksin.)
[/quote]Ei ole tarkoituskaan lennellä, ei sitä budjettikaan kestäisi. Toki jonnekin joutuu varmasti lentämäänkin mutta pääsääntöisesti ei. Ja löysin sivuston jonka kautta pääsee töihin luomutiloille ruokapalkalka joten yritetään myös tuollaisilla teoilla korvata reissaamisen jälkiä.

Kiitos toivotteluista :)

Ap

Täällä kirjoittavat ne lähihoitaja-Pirkot, joiden elämän matkaaminen on ollut kahvipannun ympäri kahvaa etsien. Eivät he uskalla, vaikka ehkä mieli tekisi saati ymmärrä erilaisia ihmisiä

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 22:13"]Täällä kirjoittavat ne lähihoitaja-Pirkot, joiden elämän matkaaminen on ollut kahvipannun ympäri kahvaa etsien. Eivät he uskalla, vaikka ehkä mieli tekisi saati ymmärrä erilaisia ihmisiä
[/quote]No minä en ihan noin jyrkästi sanoisi, ymmärrän kyllä ettei tällainen sovi kaikille. Jokaisella on omat haaveet ja tavat, kunnioitetaan niitä puolin ja toisin.

Ap

Ap, et vastannut kysymykseeni lapsen mietteistä lähtönne suhteen. Olisi mielenkiintoista tietää miten hän suhtautuu ajatukseen, että hän jää yksin Suomeen.

Onhan se nyt ihan eri asia asua Suomessa eri kaupungeissa kuin toisella puolella maapalloa.

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 22:20"]

Ap, et vastannut kysymykseeni lapsen mietteistä lähtönne suhteen. Olisi mielenkiintoista tietää miten hän suhtautuu ajatukseen, että hän jää yksin Suomeen.

Onhan se nyt ihan eri asia asua Suomessa eri kaupungeissa kuin toisella puolella maapalloa.

[/quote]Lapselle ei vielä ole puhuttu asiasta, puhutaan lähempänä kun on ajankohtaista.

ap

Siitä tässä onkin kyse, kuka haluaa mitäkin. Minä oon sitä mieltä, että kotio pääsee aina, ei sen takia kannata jättää lähtemättä. Minä lähtisin mielelläni, mutta ymmärrän myös erittäin hyvin niitä, jotka eivät lähtisi. Ei se ole pois minulta, mitä joku toinen haluaa.

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 22:20"]Ap, et vastannut kysymykseeni lapsen mietteistä lähtönne suhteen. Olisi mielenkiintoista tietää miten hän suhtautuu ajatukseen, että hän jää yksin Suomeen.

Onhan se nyt ihan eri asia asua Suomessa eri kaupungeissa kuin toisella puolella maapalloa.
[/quote]

No herranjumala! Joku muuttaaa ulkomaille! Ihan tiedoksi, moni meistä lapsistakin muuttaa toiselle puolelle maapalloa! Ilmeksesti kyseessä nyt sitten jo aikuinen lapsikin vielä.

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 22:23"]

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 22:20"]

Ap, et vastannut kysymykseeni lapsen mietteistä lähtönne suhteen. Olisi mielenkiintoista tietää miten hän suhtautuu ajatukseen, että hän jää yksin Suomeen.

Onhan se nyt ihan eri asia asua Suomessa eri kaupungeissa kuin toisella puolella maapalloa.

[/quote]Lapselle ei vielä ole puhuttu asiasta, puhutaan lähempänä kun on ajankohtaista.

ap

[/quote]

Mitäs, jos hän ei tahdo teidän lähtevän? Ei lapsesta tee aikuista toiselle paikkakunnalle opiskelemaan muuttaminen. Voi tulla aikamoisena järkytyksenä.

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 22:25"]

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 22:20"]Ap, et vastannut kysymykseeni lapsen mietteistä lähtönne suhteen. Olisi mielenkiintoista tietää miten hän suhtautuu ajatukseen, että hän jää yksin Suomeen. Onhan se nyt ihan eri asia asua Suomessa eri kaupungeissa kuin toisella puolella maapalloa. [/quote] No herranjumala! Joku muuttaaa ulkomaille! Ihan tiedoksi, moni meistä lapsistakin muuttaa toiselle puolelle maapalloa! Ilmeksesti kyseessä nyt sitten jo aikuinen lapsikin vielä.

[/quote]

"Kun lapsi lähtee maailmalle" eli opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Onko lapsi silloin 16, 18 vai 25? Kyllä minä olisin järkyttynyt nuorena (ja edelleenkin olisin), jos vanhempani olisivat ilmoitusluontoisena asiana todenneet, että lähtevät maailmalle, eivätkä välttämättä koskaan tule takaisin pieniä visiittejä lukuunottamatta.

Mua ahdistaisi kyllä jatkuva uuden oman tilan löytäminen ja jatkuva uusiin ihmisiin tutustuminen. Asuimme kaksi vuotta maalla, ja oli ihanaa palata takaisin Helsinkiin tuttujen ihmisten pariin, siihen että on paljon ihmisiä ympärillä, joita tavata ja joiden kanssa jakaa jo historiaa. Mies haluaisi muuttaa ulkomaille, ja en ole siitä kovin innoissani. Tuollaiseen reppuelämään en itse lähtisi, jos ei pakko olisi. Kyllä minua vähän huolettaisi myös se sairaanhoito, kehitysmaissa sairaalahoito maksaa tosi paljon, jos on mitään vakavampaa - ja jos mitään taustatukea ei ole, niin kyllähän siinä oikeasti voisi olla tilanteessa, ettei kuolemalle ole vaihtoehtoa. Mutta mää olen tosi turvallisuushakuinen tyyppi monessa suhteessa.