10 vuoden häämatka jatkuu yhä

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 22:33"]

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 22:25"]

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 22:20"]Ap, et vastannut kysymykseeni lapsen mietteistä lähtönne suhteen. Olisi mielenkiintoista tietää miten hän suhtautuu ajatukseen, että hän jää yksin Suomeen. Onhan se nyt ihan eri asia asua Suomessa eri kaupungeissa kuin toisella puolella maapalloa. [/quote] No herranjumala! Joku muuttaaa ulkomaille! Ihan tiedoksi, moni meistä lapsistakin muuttaa toiselle puolelle maapalloa! Ilmeksesti kyseessä nyt sitten jo aikuinen lapsikin vielä.

[/quote]

"Kun lapsi lähtee maailmalle" eli opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Onko lapsi silloin 16, 18 vai 25? Kyllä minä olisin järkyttynyt nuorena (ja edelleenkin olisin), jos vanhempani olisivat ilmoitusluontoisena asiana todenneet, että lähtevät maailmalle, eivätkä välttämättä koskaan tule takaisin pieniä visiittejä lukuunottamatta.

[/quote]Kuten ketjussa on todettukin, ihmiset muuttavat jatkuvasti ulkomaille. Niin vanhemmat kuin lapsetkin, ja hyvin pärjäävät silti. Järkyttyä toki voi, mutta kyllä siitäkin selvitään.

Ap

Siitä vain sananen, että vaikka yhteydenpito skypen kautta kuulostaa kivalta niin se nyt vaan ei ikinä korvaa oikeaa yhdessäoloa. Sanon tämän kymmenen ulkomaanvuoden kokemuksella. Te putoatte lähes kaikkien läheisten ihmistenne elämästä. Heidän arkensa jatkuu entisellä tavalla, vain te puututte siitä. Teidän elämänne muuttuu melko täysin. Teille yhteydenpitokotimaahan on varmasti tärkeää, niille läheistenne joiden elämä jatkuu entisellään se e ole niin tärkeää. Näin se vaan menee. On itsensä huijaamista väittää että läheidet ihmissuhteet pysyvät samoina ja niitä kannattelee tarpeeksi satunnainen skype-juttelu. Tämä on yoki uhraus jonka voitte hyvinkin valita tehdä, itse en suostusi tekemään sitä enää ikinä.

Mitä jos jompikumpi teistä sairastuu siten, että tarvitsee jatkuvaa lääkehoitoa, ei vain tabletteja vaan esim. kylmässä säilytettäviä lääkkeitä ja säännöllisiä lääkärissäkäyntejä? Olen joskus miettinyt, että olisi hienoa vain ottaa ja lähteä matkalle, jonka kestoa ei ole ennalta päätetty, mutta luulisin, että ykköstyypin diabetekseni asettaisi siihen pitkässä juoksussa liikaa rajoitteita.

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 22:40"]

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 22:33"]

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 22:25"]

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 22:20"]Ap, et vastannut kysymykseeni lapsen mietteistä lähtönne suhteen. Olisi mielenkiintoista tietää miten hän suhtautuu ajatukseen, että hän jää yksin Suomeen. Onhan se nyt ihan eri asia asua Suomessa eri kaupungeissa kuin toisella puolella maapalloa. [/quote] No herranjumala! Joku muuttaaa ulkomaille! Ihan tiedoksi, moni meistä lapsistakin muuttaa toiselle puolelle maapalloa! Ilmeksesti kyseessä nyt sitten jo aikuinen lapsikin vielä.

[/quote]

"Kun lapsi lähtee maailmalle" eli opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Onko lapsi silloin 16, 18 vai 25? Kyllä minä olisin järkyttynyt nuorena (ja edelleenkin olisin), jos vanhempani olisivat ilmoitusluontoisena asiana todenneet, että lähtevät maailmalle, eivätkä välttämättä koskaan tule takaisin pieniä visiittejä lukuunottamatta.

[/quote]Kuten ketjussa on todettukin, ihmiset muuttavat jatkuvasti ulkomaille. Niin vanhemmat kuin lapsetkin, ja hyvin pärjäävät silti. Järkyttyä toki voi, mutta kyllä siitäkin selvitään.

Ap

[/quote]

Eli teitä vanhempia ei kiinnosta ollenkaan mitä mieltä lapsenne on asiasta? Minkä ikäinen lapsi on silloin kun mahdollisesti lähdette?

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 22:43"]

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 22:40"]

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 22:33"]

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 22:25"]

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 22:20"]Ap, et vastannut kysymykseeni lapsen mietteistä lähtönne suhteen. Olisi mielenkiintoista tietää miten hän suhtautuu ajatukseen, että hän jää yksin Suomeen. Onhan se nyt ihan eri asia asua Suomessa eri kaupungeissa kuin toisella puolella maapalloa. [/quote] No herranjumala! Joku muuttaaa ulkomaille! Ihan tiedoksi, moni meistä lapsistakin muuttaa toiselle puolelle maapalloa! Ilmeksesti kyseessä nyt sitten jo aikuinen lapsikin vielä.

[/quote]

"Kun lapsi lähtee maailmalle" eli opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Onko lapsi silloin 16, 18 vai 25? Kyllä minä olisin järkyttynyt nuorena (ja edelleenkin olisin), jos vanhempani olisivat ilmoitusluontoisena asiana todenneet, että lähtevät maailmalle, eivätkä välttämättä koskaan tule takaisin pieniä visiittejä lukuunottamatta.

[/quote]Kuten ketjussa on todettukin, ihmiset muuttavat jatkuvasti ulkomaille. Niin vanhemmat kuin lapsetkin, ja hyvin pärjäävät silti. Järkyttyä toki voi, mutta kyllä siitäkin selvitään.

Ap

[/quote]

Eli teitä vanhempia ei kiinnosta ollenkaan mitä mieltä lapsenne on asiasta? Minkä ikäinen lapsi on silloin kun mahdollisesti lähdette?

[/quote]Lapsen tunteet kiinnostavat meitä tottakai, mutta emme voi olla olemassa vain häntä varten. Hän on itse ilmaissut halunsa lähteä opiskelemaan kauemmas ja tietää, että se tarkoittaa yksin asumista  ja itsenäistymistä.

Lapsi haluaa yliopistoon, eli riippuu vähän siitä että pääseekö ensiyrittämällä vai ei. Eli siinä 19-21.

Ajatteletko tosiaan, että meidän pitää pysyä kotona siksi, että lapsi ei tuntisi oloansa "turvattomaksi" vaikka asuisikin meistä useamman sadan kilometrin päässä joka tapauksessa?

Ap

Onneksi olen vapaa kuin taivaan lintu ja lapseton, voin vaikka heti huomenna ottaa pitkän matkan Kuubaan! olisi kauheaa olla katkerana 24/7 Suomessa räntäsateessa koskaan matkustamatta ja näkemättä maailmaa!!! ei ihme että ihmiset katkeroituvat Suomessa jos noin ajatellaan ettei mitään muuta saisi nähdä ja ei saisi tutustua edes uusiin kulttuureihin. Nuo häämatkalaiset vaikuttavat tarpeeksi rikkailta itse kustantamaan omat matkansa, jolloin se on myös oikein.

"Mistä teidän elämänne sitten koostuu? Teillä ei ole sukulaisia ja ystäväsuhteetkin tuntuvat olevan pintapuolisia, ettekä käsittääkseni ole edes joka viikko tekemisissä? Siis että viettäisitte aikaa yhdessä?"

minulla on niin oudot sukulaiset että vaikka en koskaan matkustaisi ja olisin samalla paikkakunnalla 24/7 niin en siltikkään näkisi kuin muutamaa sukulaistani kerran tai pari kuussa! ovat niin kiireisiä tai sellaisia että heillä on ne omat menonsa ja muutamia sukulaisiani en näe ollenkaan enkä edes halua nähdä kun välit ovat menneet. On aivan sama missä asuu ja sehän on vähän sama kuin ulkomailla olisi jos sukulaiset asuvat Helsingissä ja jos itse asuisi Lapissa, kyllä Suomessakin voi olla pitkät välimatkat. Tämän lisäksi viihdyn myös aivan loistavasti omissa oloissani ja teen mielellään tutkimusmatkoja, olen kuin kotonani lentokentillä ja muissa sellaisissa mielestäni niissä on enemmän elämänmakua kuin arkiostoksilla jossain räntäsateisen Alepan kassalla.

"Minkälaista on elämä ilman läheisiä ihmisiä? Työtä? Kyllä teidän tilanteessanne ymmärrän, että sitä elämää ja elämyksiä on etsittävä muualta. "

Hyvää elämää silloinkin on, riippuu ihmisestä ja asenteesta että miten suhtautuu mihinkin asiaan. Mielestäni on läheisyysriippuvaisuutta jos ei selviä arjestaan yksin, lapsille ja vanhuksille se on tietysti normaalia mutta muille ei.

Liki 20 vuotta maailmaa kiertäneenä (ensin yksin, sitten perheen kanssa) voin sanoa, että ne ystävyyssuhteet joilla on merkitystä pysyy ja kestää kilometreistä ja vuosista huolimatta. Ennen ei ollut kuin kirjeet (puhelut oli niin kalliita) ja ahkeraan kirjeet lenteli.

Jokainen tehköön niin kuin parhaaksi kokee. Tehtyjä ja koettuja asioita harvemmin katuu, kuin tekemättömiä.

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 22:42"]

Mitä jos jompikumpi teistä sairastuu siten, että tarvitsee jatkuvaa lääkehoitoa, ei vain tabletteja vaan esim. kylmässä säilytettäviä lääkkeitä ja säännöllisiä lääkärissäkäyntejä? Olen joskus miettinyt, että olisi hienoa vain ottaa ja lähteä matkalle, jonka kestoa ei ole ennalta päätetty, mutta luulisin, että ykköstyypin diabetekseni asettaisi siihen pitkässä juoksussa liikaa rajoitteita.

[/quote]Jos näin käy, asetumme sitten asumaan tuonne ostamaamme asuntoon ja elelemme siellä. Ei näitä tosiaan voi etukäteen ennustaa, ja jos jotain tapahtuu, tilanne ratkaistaan sitten niillä ehdoilla. Eli ei tämä mikään ehdoton ole, että henkemme uhalla reissataan.

Ap

Voi kuule. Suurin osa ihmisistä tässä maailmassa elää elämäänsä, toivottavasti myös ihan tyytyväisinä, vaikka eivät ikinä pääse matkustamaan ja tutustumaan uusiin kulttuureihin. Eihän turismi, joka on kuitenkin pienen eliitin etuoikeus tässä maailmassa, voi olla mikään onnellisuuden ja hyvän elämän olennainen lähde.

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 22:55"]

Onneksi olen vapaa kuin taivaan lintu ja lapseton, voin vaikka heti huomenna ottaa pitkän matkan Kuubaan! olisi kauheaa olla katkerana 24/7 Suomessa räntäsateessa koskaan matkustamatta ja näkemättä maailmaa!!! ei ihme että ihmiset katkeroituvat Suomessa jos noin ajatellaan ettei mitään muuta saisi nähdä ja ei saisi tutustua edes uusiin kulttuureihin. Nuo häämatkalaiset vaikuttavat tarpeeksi rikkailta itse kustantamaan omat matkansa, jolloin se on myös oikein.

"Mistä teidän elämänne sitten koostuu? Teillä ei ole sukulaisia ja ystäväsuhteetkin tuntuvat olevan pintapuolisia, ettekä käsittääkseni ole edes joka viikko tekemisissä? Siis että viettäisitte aikaa yhdessä?"

minulla on niin oudot sukulaiset että vaikka en koskaan matkustaisi ja olisin samalla paikkakunnalla 24/7 niin en siltikkään näkisi kuin muutamaa sukulaistani kerran tai pari kuussa! ovat niin kiireisiä tai sellaisia että heillä on ne omat menonsa ja muutamia sukulaisiani en näe ollenkaan enkä edes halua nähdä kun välit ovat menneet. On aivan sama missä asuu ja sehän on vähän sama kuin ulkomailla olisi jos sukulaiset asuvat Helsingissä ja jos itse asuisi Lapissa, kyllä Suomessakin voi olla pitkät välimatkat. Tämän lisäksi viihdyn myös aivan loistavasti omissa oloissani ja teen mielellään tutkimusmatkoja, olen kuin kotonani lentokentillä ja muissa sellaisissa mielestäni niissä on enemmän elämänmakua kuin arkiostoksilla jossain räntäsateisen Alepan kassalla.

"Minkälaista on elämä ilman läheisiä ihmisiä? Työtä? Kyllä teidän tilanteessanne ymmärrän, että sitä elämää ja elämyksiä on etsittävä muualta. "

Hyvää elämää silloinkin on, riippuu ihmisestä ja asenteesta että miten suhtautuu mihinkin asiaan. Mielestäni on läheisyysriippuvaisuutta jos ei selviä arjestaan yksin, lapsille ja vanhuksille se on tietysti normaalia mutta muille ei.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 22:41"]

Siitä vain sananen, että vaikka yhteydenpito skypen kautta kuulostaa kivalta niin se nyt vaan ei ikinä korvaa oikeaa yhdessäoloa. Sanon tämän kymmenen ulkomaanvuoden kokemuksella. Te putoatte lähes kaikkien läheisten ihmistenne elämästä. Heidän arkensa jatkuu entisellä tavalla, vain te puututte siitä. Teidän elämänne muuttuu melko täysin. Teille yhteydenpitokotimaahan on varmasti tärkeää, niille läheistenne joiden elämä jatkuu entisellään se e ole niin tärkeää. Näin se vaan menee. On itsensä huijaamista väittää että läheidet ihmissuhteet pysyvät samoina ja niitä kannattelee tarpeeksi satunnainen skype-juttelu. Tämä on yoki uhraus jonka voitte hyvinkin valita tehdä, itse en suostusi tekemään sitä enää ikinä.

[/quote]

Jaa. Minä olin italiassa vuosi sitten pitkän ajan ja isäni on kuollut, niin eipä ehtinyt tulla ikävä ketään ja en muutenkaan ole sitä tyyppiä että ketään edes ikävöisin, ihmisiä on erilaisia. On aika naurettavaa ajatella että joka ihminen olisi noin läheisyysriippuvainen ettei kykenisi elämään ilman sukulaisia. Onko se sitten sitä kun esim. jotkut bloggaajat lentävät Suomeen monta kertaa kuussa, niin taitaa olla kyse silloin läheisyysriippuvaisuudesta jota minä en ole koskaan ymmärtänyt koska en ole siihen sairastunut. Mutta jokainen tyylillään, yleensä kaikenlaiset pakkomielteet ovat kumminkin rasittavia! oli kyse mistä tahansa riippuvuudesta tai pakkomielteestä!

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 22:53"]

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 22:43"]

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 22:40"]

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 22:33"]

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 22:25"]

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 22:20"]Ap, et vastannut kysymykseeni lapsen mietteistä lähtönne suhteen. Olisi mielenkiintoista tietää miten hän suhtautuu ajatukseen, että hän jää yksin Suomeen. Onhan se nyt ihan eri asia asua Suomessa eri kaupungeissa kuin toisella puolella maapalloa. [/quote] No herranjumala! Joku muuttaaa ulkomaille! Ihan tiedoksi, moni meistä lapsistakin muuttaa toiselle puolelle maapalloa! Ilmeksesti kyseessä nyt sitten jo aikuinen lapsikin vielä.

[/quote]

"Kun lapsi lähtee maailmalle" eli opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Onko lapsi silloin 16, 18 vai 25? Kyllä minä olisin järkyttynyt nuorena (ja edelleenkin olisin), jos vanhempani olisivat ilmoitusluontoisena asiana todenneet, että lähtevät maailmalle, eivätkä välttämättä koskaan tule takaisin pieniä visiittejä lukuunottamatta.

[/quote]Kuten ketjussa on todettukin, ihmiset muuttavat jatkuvasti ulkomaille. Niin vanhemmat kuin lapsetkin, ja hyvin pärjäävät silti. Järkyttyä toki voi, mutta kyllä siitäkin selvitään.

Ap

[/quote]

Eli teitä vanhempia ei kiinnosta ollenkaan mitä mieltä lapsenne on asiasta? Minkä ikäinen lapsi on silloin kun mahdollisesti lähdette?

[/quote]Lapsen tunteet kiinnostavat meitä tottakai, mutta emme voi olla olemassa vain häntä varten. Hän on itse ilmaissut halunsa lähteä opiskelemaan kauemmas ja tietää, että se tarkoittaa yksin asumista  ja itsenäistymistä.

Lapsi haluaa yliopistoon, eli riippuu vähän siitä että pääseekö ensiyrittämällä vai ei. Eli siinä 19-21.

Ajatteletko tosiaan, että meidän pitää pysyä kotona siksi, että lapsi ei tuntisi oloansa "turvattomaksi" vaikka asuisikin meistä useamman sadan kilometrin päässä joka tapauksessa?

Ap

[/quote]

19-21-vuotias on oikeasti vielä aika kokematon, ei todellakaan valmis aikuinen.

En ajattele, että vanhemmat elävät vain lasta varten, mutta mielestäni tuollainen määrittelemättömäksi ajaksi maailmalle lähteminen on itsekästä siinä tilanteessa kun nuori vasta opettelee itsenäistymään.

On ihan eri asia tulla apuun tarpeen vaatiessa muutamat sadat kilometrit Suomen sisällä kuin tuhannet kilometrit maapallon perämetsistä.

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 22:41"]Voi kuule. Suurin osa ihmisistä tässä maailmassa elää elämäänsä, toivottavasti myös ihan tyytyväisinä, vaikka eivät ikinä pääse matkustamaan ja tutustumaan uusiin kulttuureihin. Eihän turismi, joka on kuitenkin pienen eliitin etuoikeus tässä maailmassa, voi olla mikään onnellisuuden ja hyvän elämän olennainen lähde.

[/quote]

Uusiin kulttuureihin voi yrittää tutustua myös esim. kirjojen kautta tai tutustumalla ulkomaalaisiin ihmisiin kotimaassa, vaikka silloin ei koskaan näe minkälaisista yhteiskunnista he ovat lähtöisin. Kuulostat hieman katkeralta ja maailmaa näkemättömältä ihmiseltä, etpä tiedä mitä menetät jähmettymällä Suomeen, mutta toivottavasti osaat edes arvostaa ja nauttia räntäsateesta ja kylmyydestä kerta et matkustelua arvosta laisinkaan.

"19-21-vuotias on oikeasti vielä aika kokematon, ei todellakaan valmis aikuinen."

Vaikka kommentti ei ollutkaan minulle tarkoitettu niin Suomen lain mukaan 18 vuotias on joka tapauksessa jo aikuinen ihminen, jota ei vanhempien tarvitse olla kaitsemassa, ohjeistamassa, valvomassa, pitämässä kaidalla tiellä, auttamassa siivoamisessa, ruuanlaitossa jne. Yleensä tämä onnistuukin aika hyvin suomalaisilta sivistyneiltä, koulunsa käyneiltä ihmisiltä.

Niin, voit tietysti kutsua normaalia ja rakastavaa elämän ja huolenpidon jakamista läheisten ihmisten kanssa läheisriippuvaisuudeksi tai pakkomielteeksi. Monille ihmisille se on kuitenkin elämän tärkein asia ja sisällön tuoja. Jos se ei ole sinun n.s. teekupposesi, niin olen kyllä hieman surullinen puolestasi.

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 23:01"]

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 22:41"]

Siitä vain sananen, että vaikka yhteydenpito skypen kautta kuulostaa kivalta niin se nyt vaan ei ikinä korvaa oikeaa yhdessäoloa. Sanon tämän kymmenen ulkomaanvuoden kokemuksella. Te putoatte lähes kaikkien läheisten ihmistenne elämästä. Heidän arkensa jatkuu entisellä tavalla, vain te puututte siitä. Teidän elämänne muuttuu melko täysin. Teille yhteydenpitokotimaahan on varmasti tärkeää, niille läheistenne joiden elämä jatkuu entisellään se e ole niin tärkeää. Näin se vaan menee. On itsensä huijaamista väittää että läheidet ihmissuhteet pysyvät samoina ja niitä kannattelee tarpeeksi satunnainen skype-juttelu. Tämä on yoki uhraus jonka voitte hyvinkin valita tehdä, itse en suostusi tekemään sitä enää ikinä.

[/quote]

Jaa. Minä olin italiassa vuosi sitten pitkän ajan ja isäni on kuollut, niin eipä ehtinyt tulla ikävä ketään ja en muutenkaan ole sitä tyyppiä että ketään edes ikävöisin, ihmisiä on erilaisia. On aika naurettavaa ajatella että joka ihminen olisi noin läheisyysriippuvainen ettei kykenisi elämään ilman sukulaisia. Onko se sitten sitä kun esim. jotkut bloggaajat lentävät Suomeen monta kertaa kuussa, niin taitaa olla kyse silloin läheisyysriippuvaisuudesta jota minä en ole koskaan ymmärtänyt koska en ole siihen sairastunut. Mutta jokainen tyylillään, yleensä kaikenlaiset pakkomielteet ovat kumminkin rasittavia! oli kyse mistä tahansa riippuvuudesta tai pakkomielteestä!

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 21:25"]

Kyllä mä pohdin et onpahan siinä taas isä... Veikkaan, että lapsensa oli alaikäinen, kun kymmenen vuotta sitten aloitti häämatkansa.

[/quote]

Olen lukenut yhden heidän kirjoistaan ja muistaakseni miehen tytär oli 6 tai 7 kun lähtivät tälle matkalle. Ja kyllä mulla ainakin särähti korvaan aika pahasti, kun kirjassa luki (lähelle tätä tyyliä): "... Ei meillä ollut mitään, mikä meitä olisi pitänyt Suomessa...."

Niin, eipä varmaan naisella, mutta pieni tyttö olisi varmaan halunnut tavata isäänsä hiukan useammin kuin 3 kertaa 10 vuodessa...

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 23:10"]

"19-21-vuotias on oikeasti vielä aika kokematon, ei todellakaan valmis aikuinen."

Vaikka kommentti ei ollutkaan minulle tarkoitettu niin Suomen lain mukaan 18 vuotias on joka tapauksessa jo aikuinen ihminen, jota ei vanhempien tarvitse olla kaitsemassa, ohjeistamassa, valvomassa, pitämässä kaidalla tiellä, auttamassa siivoamisessa, ruuanlaitossa jne. Yleensä tämä onnistuukin aika hyvin suomalaisilta sivistyneiltä, koulunsa käyneiltä ihmisiltä.

[/quote]

Toki lain silmissä on, mutta henkisesti tuon ikäinen ei ole aikuista nähnytkään. Tuon ikäinen voi tarvita kuitenkin vielä paljon vanhempien tukea, neuvoja ja apuja, vaikka olisi aivan täysjärkinen yksilö.

Toki on niitä vanhempia, jotka potkivat lapsensa pihalle tämän täytettyä 18 vuotta ja lopettavat kaiken avustamisen, ja minusta se on pelkästään surullista.

Et voisi olla juuri enempää väärässä.

[/quote]

Uusiin kulttuureihin voi yrittää tutustua myös esim. kirjojen kautta tai tutustumalla ulkomaalaisiin ihmisiin kotimaassa, vaikka silloin ei koskaan näe minkälaisista yhteiskunnista he ovat lähtöisin. Kuulostat hieman katkeralta ja maailmaa näkemättömältä ihmiseltä, etpä tiedä mitä menetät jähmettymällä Suomeen, mutta toivottavasti osaat edes arvostaa ja nauttia räntäsateesta ja kylmyydestä kerta et matkustelua arvosta laisinkaan.

[/quote]

"Niin, voit tietysti kutsua normaalia ja rakastavaa elämän ja huolenpidon jakamista läheisten ihmisten kanssa läheisriippuvaisuudeksi tai pakkomielteeksi. Monille ihmisille se on kuitenkin elämän tärkein asia ja sisällön tuoja. Jos se ei ole sinun n.s. teekupposesi, niin olen kyllä hieman surullinen puolestasi." Jäkä jäkä! ole onnellinen että sinulla on "rakastava ja huolehtiva" suku, se on oikeasti harvinaista nykypäivänä luulen. Minun sukuni on täynnä outoja hyypiöitä ja pari narsistia, niin en näe mitään järkeä jättää kaikkea matkustelua väliin. En tiedä eikö kaaliisi mene se että sukuja on myös erilaisia. Ei kaikilla ole hyvää ilmapiiriä suvun keskellä, kaikkea löytyy ja jokainen on vapaa matkustamaan niin kauas kuin pippuri kasvaa ilman että se olisi joltain toiselta pois! Ihminen ei ole puu jonka juuret kasvavat kiinni sukulaisissa.

On aika ihmeellistä jos joku aikuinen ihminen ei pysty olemaan ja elämään ilman sukua, minulle tulee lähinnä vain mieleen romanisuvut jos on pakko roikkua kii suvussa 24/7! Suomessa ei ole sellaista kulttuuria että olisi pakko olla suvun kanssa koko ajan tekemisissä, onneksi! Tosin Suomessa voitaisiin kyllä enemmän huolehtia vanhuksista, eikä sysätä heitä yksin sivuun kuin jonain erillisinä ihmisinä.

No jos sen näin puet sanoiksi niin kyllähän se kaaliin menee. Olen pahoillani puolestasi ja ymmärrän nyt paremmin hieman aggressiivisen ulosantisi. Toki, jokainen etsiköön onnea ja merkitystä elämäänsä valitsemallaan tavalla.

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 23:17"]

"Niin, voit tietysti kutsua normaalia ja rakastavaa elämän ja huolenpidon jakamista läheisten ihmisten kanssa läheisriippuvaisuudeksi tai pakkomielteeksi. Monille ihmisille se on kuitenkin elämän tärkein asia ja sisällön tuoja. Jos se ei ole sinun n.s. teekupposesi, niin olen kyllä hieman surullinen puolestasi." Jäkä jäkä! ole onnellinen että sinulla on "rakastava ja huolehtiva" suku, se on oikeasti harvinaista nykypäivänä luulen. Minun sukuni on täynnä outoja hyypiöitä ja pari narsistia, niin en näe mitään järkeä jättää kaikkea matkustelua väliin. En tiedä eikö kaaliisi mene se että sukuja on myös erilaisia. Ei kaikilla ole hyvää ilmapiiriä suvun keskellä, kaikkea löytyy ja jokainen on vapaa matkustamaan niin kauas kuin pippuri kasvaa ilman että se olisi joltain toiselta pois! Ihminen ei ole puu jonka juuret kasvavat kiinni sukulaisissa.

[/quote]