Poikaystävä tuli taas oksennuskunnossa kotiin

Sun (ex-)poikaystäväsi kuitenkin skippaa sen lauantain menon kun on oksennellut ja sammunut taas ja sitten sä itket kuitenkin. Et vastaa sille mitään jos se lähettää sulle jotain turhia viestejä tai kyselee kuulumisia, koska jos sä heti vastaat sille niin se ajattelee että se voi tehdä mitä vaan ja sä kuitenkin aina annat sille anteeksi niin silloin sen ei tarvitse muuttua. Sun täytyy "pelästyttää" se olemalla tiukka asian suhteen ja väläyttämällä hänelle ajatusta lopullisesta erosta niin hän saattaa muuttua jopa lopullisesti jos et tingi pätkääkään ehdoistasi vaan pysyt lujana. Asutko nyt siis äitisi luona?

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 18:46"]

Minä elin alkoholistin kanssa useamman vuoden.
Kunnes hän yritti kännipäissään tappaa minut.

Seuraava mieheni oli myös viinaan menevä. (ilmeisesti minulla on jokin taipumus sekaantua hankaliin miehiin). Suhteemme oli pitkään vähän tuon tyyppistä. Mieheni ei juonut niinkään usein, mutta kerralla paljon. Saattoi myös kadota omille reissuilleen, kun putki lähti päälle.
Erota meinattiin monesti. Mies kuitenkin oli hyvä isä (lapsia on) ja muuten hyvä mies, lukuunottamatta näitä katoamisreissuja ja putkia.
Annoin siis aina anteeksi. Mutta kyllähän siellä pohjalla käytiin suhteessa.
Ikinä en olisi uskonut, mutta lopulta mies teki valinnan minun ja viinan välillä. Tämä sen jälkeen, kun eräs parantunut alkoholisti jututti häntä ohimennen.
Sen jälkeen ei ole juonut. Useita vuosia tästä jo on.
Enpä tätä silti suosittelisi kenellekkään. On epätodennäköistä, että alkoholisti parantuu. Mutta vaikka parantuukin, on kaikki tuollainen ryyppyjuttu jo tuhonnut luottamusta suhteessa niin paljon, ettei parisuhde ole täysipainoinen.
Vielä tänäkin päivänä pelkään, että mieheni vielä retkahtaa joskus juomaan. Hän tietää, etten sitä hyväksyisi, ja lähtisin saman tien kun korkki aukeisi, kuuntelematta selityksiä.
Mieheni siis joi murheisiin ja huoliin. Hänellä on vaikea lapsuus ja nuoruus, ja oli jonkinlaisessa tunnelukossa. Ainakun tuli vaikeampi hetki elämässä, mies katosi ryyppyputkeen.
Olen nyt onnellinen. Rakastan miestäni, hän on hieno ihminen selvinpäin.

Mutta jos olisin tuossa tilanteessa kuin sinä. Lähtisin. Se ei ole kaiken sen arvoista.
Erityisesti, jos teillä ei ole vielä lapsia. Voin kertoa sen, että kun lapset astuu kuvioihin, niin ongelma vähintään triplaantuu, en siis meinaa miehen juomista, vaan sen tuomia seurauksia.
Vaikka miehesi nyt lopettaisikin juomisen, niin vielä vuosia miettisit jokainen viikonloppu "joko nyt".
Se on raskasta.

[/quote]

Rakastat miestästäsi ja kiristät häntä samalla?

Mitäs rakkautta tuollainen on. Eli rakastat, mutta jätät jos mies juo joskus kännit? Kivat paineet miehellä kotona. Yrittää pitää sinut tyytyväisenä ja samalla kestää kaikkia oikkujasi selvinpäin.

Kuulostat äärimmäisen kontrolloivalta naiselta. Sääliksi käy miestä jotenkin.

-Mark-

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 09:06"]

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 18:46"]

[/quote]

Rakastat miestästäsi ja kiristät häntä samalla?

Mitäs rakkautta tuollainen on. Eli rakastat, mutta jätät jos mies juo joskus kännit? Kivat paineet miehellä kotona. Yrittää pitää sinut tyytyväisenä ja samalla kestää kaikkia oikkujasi selvinpäin.

Kuulostat äärimmäisen kontrolloivalta naiselta. Sääliksi käy miestä jotenkin.

-Mark-

[/quote]

En tiedä, miksi edes vaivaudun vastaamaan sinulle. Yrität selkeästi vain provosoida minua.
Oletko koskaan kuullut sairaudesta nimeltä alkoholismi?. Oletko koskaan kuullut mikä on hoito alkoholismiin?.
Kun ihmisellä on ongelmia alkoholin kanssa, se "sillointällöin vedän kännin" ei toimi.
Kyseessä ei ole siis se, että mies ei voisi vetää kännit silloin tällöin. Aivan vapaasti saisi, jos se ei tarkoittaisi sitä, että hän juo itsensä tajuttomaksi, häviää useaksi päiväksi, löytyy jostakin toiselta puolelta suomea, eikä tiedä miten itsekkään on sinne joutunut, hakattuna katuojasta.
Talvella löysin hänet lumihangesta sammuneena, kun lähdin etsimään häntä, vietti sairaalassa useita päiviä. Hän ei ole ollenkaan sama ihminen humalassa. Hän on uhkaava ja inhottava, ei edes itse pidä itsestään ja saa vaikeita ahdistuskohtauksia humalassa. Hän ei koskaan ole pitänyt hauskaa viinan kanssa. Hän joi nimenomaa vain murheeseen, yksin jossakin, pakeni huolia, ei rällästänyt baareissa ja pitänyt kavereiden kanssa hauskaa.

Hänellä on täysi oikeus juoda tasan silloin, kun hän haluaa. Minä en vain voi enää elää yhdenkään alkoholistin kanssa, enkä erityisesti altistaa lapsia sille. Lasten ei koskaan enää tarvitse kysyä missä isä on ja nähdä kun äiti on huolissaan missä isä tälläkertaa onkaan.

Minä en myöskään osaa oikutella. Olen saanut usein "moitteita" siitä, että olen aivan liian ymmärtäväinen. Annan kohdella itseäni kaltoin. En nalkuta tai huuda koskaan puolisolleni.

Minä en voi päättää mitä mieheni elämältä haluaa. Jos hän haluaa jatkaa tuollaisella itsetuhoisella juomatiellä, niin valitettavasti hän saa tehdä sen sitten yksin. Tai tottakai häntä pyrin auttamaan parhaani mukaan vielä silloinkin. Mutta parisuhde silloin on ohi.
Mutta onneksi minä ja mieheni olemme onnellisia nyt. Hän on usein kiittänyt minua siitä, että olen pysynyt hänen rinnallaan, vaikka hän joi. Ja on onnellinen, ettei hänen tarvitse juoda enään, hän on löytänyt muut keinot surun hallintaan.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 09:06"]

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 18:46"]

Minä elin alkoholistin kanssa useamman vuoden.
Kunnes hän yritti kännipäissään tappaa minut.

Seuraava mieheni oli myös viinaan menevä. (ilmeisesti minulla on jokin taipumus sekaantua hankaliin miehiin). Suhteemme oli pitkään vähän tuon tyyppistä. Mieheni ei juonut niinkään usein, mutta kerralla paljon. Saattoi myös kadota omille reissuilleen, kun putki lähti päälle.
Erota meinattiin monesti. Mies kuitenkin oli hyvä isä (lapsia on) ja muuten hyvä mies, lukuunottamatta näitä katoamisreissuja ja putkia.
Annoin siis aina anteeksi. Mutta kyllähän siellä pohjalla käytiin suhteessa.
Ikinä en olisi uskonut, mutta lopulta mies teki valinnan minun ja viinan välillä. Tämä sen jälkeen, kun eräs parantunut alkoholisti jututti häntä ohimennen.
Sen jälkeen ei ole juonut. Useita vuosia tästä jo on.
Enpä tätä silti suosittelisi kenellekkään. On epätodennäköistä, että alkoholisti parantuu. Mutta vaikka parantuukin, on kaikki tuollainen ryyppyjuttu jo tuhonnut luottamusta suhteessa niin paljon, ettei parisuhde ole täysipainoinen.
Vielä tänäkin päivänä pelkään, että mieheni vielä retkahtaa joskus juomaan. Hän tietää, etten sitä hyväksyisi, ja lähtisin saman tien kun korkki aukeisi, kuuntelematta selityksiä.
Mieheni siis joi murheisiin ja huoliin. Hänellä on vaikea lapsuus ja nuoruus, ja oli jonkinlaisessa tunnelukossa. Ainakun tuli vaikeampi hetki elämässä, mies katosi ryyppyputkeen.
Olen nyt onnellinen. Rakastan miestäni, hän on hieno ihminen selvinpäin.

Mutta jos olisin tuossa tilanteessa kuin sinä. Lähtisin. Se ei ole kaiken sen arvoista.
Erityisesti, jos teillä ei ole vielä lapsia. Voin kertoa sen, että kun lapset astuu kuvioihin, niin ongelma vähintään triplaantuu, en siis meinaa miehen juomista, vaan sen tuomia seurauksia.
Vaikka miehesi nyt lopettaisikin juomisen, niin vielä vuosia miettisit jokainen viikonloppu "joko nyt".
Se on raskasta.

[/quote]

Rakastat miestästäsi ja kiristät häntä samalla?

Mitäs rakkautta tuollainen on. Eli rakastat, mutta jätät jos mies juo joskus kännit? Kivat paineet miehellä kotona. Yrittää pitää sinut tyytyväisenä ja samalla kestää kaikkia oikkujasi selvinpäin.

Kuulostat äärimmäisen kontrolloivalta naiselta. Sääliksi käy miestä jotenkin.

-Mark-

[/quote]

Edes rakkaus ei voi pakottaa ketään jäämään uppoavaan laivaan. Joskus täytyy myös rakastaa itseään ja ajatella omaa parastaan.

Mä erosin pari kk sitten tällaisesta suhteesta (viiden vuoden seurustelun jälkeen). Kyllästyin niihin jatkuviin tyhjiin lupauksiin ja siihen, että jouduin aina pettymään. Ei koskaan mitään positiivisia yllätyksiä. Vaikka ero otti todella koville (jo senkin takia, että pelkäsin miehen alkavan juomaan entistä enemmän) niin nyt parin kuukauden jälkeen alkaa olo pikkuhiljaa normalisoitua. Mä olen jopa alkanut tykkäämään viikonlopuista, aiemmin mä vihasin viikonloppuja, koska jouduin aina stressaamaan toisen juomisista. Nyt voin mennä nukkuun rauhassa ja nukkua yöni yhtäjaksoisesti ilman, että joku tulee kotiin neljän-viiden maissa sotkemaan ja möykkäämään. Ei tarvitse olla lainaamassa rahaa kun toinen on onnistunut juomaan omansa. Tai siivota hänen tai hänen ystäviensä jälkiä kun ovat päättäneet tulla tänne etkoilemaan tai jatkoilemaan.

Suosittelen eroa! Ehkä sitten kun tyypille tulee ikää lisää ja hän kasvaa aikuiseksi niin voitte katsella uudestaan. Tän ikäisenä tuntuu, että monet miehet priorisoivat sen alkoholin ennen parisuhdetta. 

Täällä toinen parikymppinen kenellä oli just samanlainen poikaystävä. Aina juomassa joka viikonloppu. Uhkasin monta kertaa jättää ja aina aina olin lähtemässä suhteesta, mutta silti jäin. Puhuttiin ja hän oli samaa mieltä että hänellä on alkoholi ongelma. No sitten meni lääkärin puheille tuosta ongelmasta ja oli hetken aikaa juomatta, mutta eihän sitä kauaa kestänyt ja juominen taas alkoi. Päätin lähteä suhteesta vaikka lupasi muuttua ja muuta paskaa jauhoi. Mutta sen sanon että oli elämäni paras valinta että jätin tuollaisen kusipää luuserin.

Jätä se. Et tuu katumaan.

En jaksa lukea koko ketjua, mutta lähde Ap nyt heti. Ajattele jos sulla on muutaman vuoden päästä lapsi ja sillä lapsella sitten tuollainen isä! Mistään ei vaan mitään tule alkoholistin kanssa! Sulla on myös suuri vaara joutua pahoinpideltäväksi, miehestäsi tulee todennäköisesti työtön jossain vaiheessa tuollamenolla ja viinan vetäminen vaan lisääntyy. Olen ollut samassa tilanteessa, naimisiinkin menin mutta onneksi en saanut lapsia hänen kanssaan. Rahat oli aina loppu, mutta viimeisilläkin rahoilla olisi muka pitänyt ostaa kaljaa eikä mun tarvitsemia lääkkeitä. Siis viina oli niin paljon tärkeämpää kuin mun terveys. Nyt minulla on hyvä mies, käyttää kohtuullisesti alkoholia eli lähinnä juhlissa ja on ihana isä meidän kahdelle lapselle. LÄHDE!!! Hyvä elämä odottaa!!!! 

Riippuu ihan mitä rakkaus kestää. Mun unelmien miehellä on ongelma. Toistakymmentä vuotta juonut vähintään kerran viikossa. Ihan viimevuosina on joskus onnistunut olemaan sammumatta. Ei tässä mitään järkeä, mutta hänet silti haluan. Ei lapsia, joten ei "muita kärsijöitä". Kukin tehkööt valintansa.

Ap, miksi tilität täällä tilannettasi ja sitten et kuitenkaan tee asialle mitään? En viitsinyt sulle vastata kun tämän ketjun marraskuussa aloitit, koska tiesin jo silloin ettet kuitenkaan tee niinkuin sulle neuvotaan!!
ukkos lupaa taas olla sulle vaikka loppiaiseen juomatta, mutta jo joulunpyhinä oot täällä ruikuttamassa kun äijä on räkä poskella!
näin Se vaan menee ja kestää tasan niin kauan kuin sitä katsot!
onnea valinnallesi!

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 14:12"]

Riippuu ihan mitä rakkaus kestää. Mun unelmien miehellä on ongelma. Toistakymmentä vuotta juonut vähintään kerran viikossa. Ihan viimevuosina on joskus onnistunut olemaan sammumatta. Ei tässä mitään järkeä, mutta hänet silti haluan. Ei lapsia, joten ei "muita kärsijöitä". Kukin tehkööt valintansa.

[/quote] olen pahoillani! ei tuolla ole rakkauden kanssa pienintäkään tekemistä, olet läheisriippuvainen.

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 14:14"]

Ap, miksi tilität täällä tilannettasi ja sitten et kuitenkaan tee asialle mitään? En viitsinyt sulle vastata kun tämän ketjun marraskuussa aloitit, koska tiesin jo silloin ettet kuitenkaan tee niinkuin sulle neuvotaan!! ukkos lupaa taas olla sulle vaikka loppiaiseen juomatta, mutta jo joulunpyhinä oot täällä ruikuttamassa kun äijä on räkä poskella! näin Se vaan menee ja kestää tasan niin kauan kuin sitä katsot! onnea valinnallesi!

[/quote]

Näin se valitettavan usein on. Tässäkin ketjussa ap on moneen otteeseen jo uhonnut, että ei katsele enää tuollaista ja lähtee, mutta sitten kun pitäisi oikeasti laittaa hommalle piste niin alkaa voivottelu kun äääh on niin vaikeaa nyyh :'( Eikä siinä mitään, niin se onkin vaikeaa ja surullista. Mutta tuo kaava on niin nähty.

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 14:25"]

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 14:12"]

Riippuu ihan mitä rakkaus kestää. Mun unelmien miehellä on ongelma. Toistakymmentä vuotta juonut vähintään kerran viikossa. Ihan viimevuosina on joskus onnistunut olemaan sammumatta. Ei tässä mitään järkeä, mutta hänet silti haluan. Ei lapsia, joten ei "muita kärsijöitä". Kukin tehkööt valintansa.

[/quote] olen pahoillani! ei tuolla ole rakkauden kanssa pienintäkään tekemistä, olet läheisriippuvainen.

[/quote]

En kyllä ole itse mistään riippuvainen. Mutta kuten sanoin, oma valinta. Turha odottaa muutosta tämän asian suhteen., Ap:lle ohje siis.

Näin kuvia joissa tämä helvetin sankari oli oksentanut parvekkeen täyteen ja oli sammuneena olohuoneessa. Mulle kertoi että "on vähän huono olo ni oottelen et menee ohi".... :) aion mennä puhumaan hänen äidilleen näistä asioista, kovin tuo yrittää kiellellä mua mutta en nää mitä väärää asiassa olisi. "Ei sotketa sitä turhaan tähän"..
T. Ap

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 16:47"]

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 15:40"]Näin kuvia joissa tämä helvetin sankari oli oksentanut parvekkeen täyteen ja oli sammuneena olohuoneessa. Mulle kertoi että "on vähän huono olo ni oottelen et menee ohi".... :) aion mennä puhumaan hänen äidilleen näistä asioista, kovin tuo yrittää kiellellä mua mutta en nää mitä väärää asiassa olisi. "Ei sotketa sitä turhaan tähän".. T. Ap [/quote] Olet toivoton. :/ Valitan, mutta ei kyllä ole mitään ideaa enää yrittää kannustaa sinua. En myöskään ihmettele, jos kaveripiirisi on luovuttanut suhteesi.

[/quote] niin samaa mieltä! ap viimeisenä viestinäni tähän ketjuun. ei anoppisi voi sinua auttaa, älä sotke häntä asiaan. ymmärrä jo! ainoa joka omalla tahdollaan voi tilannetta auttaa on poikakaverisi, hän ei selvästikään ole siihen valmis. 

Lyön vetoa että puolen vuoden päästä ap täsmälleen samassa tilanteessa, muttei enää kehtaa tänne tulla marisemaan...ellei sitten tee uutta aloitusta :-D

En ymmärrä naisia, jotka tuollaista katselee. Siis jos ei itse ole samanlainen. Minä juon alkoholia ehkä kerran tai kaksi vuodessa pari lasia, enkä todellakaan seurustelisi jonkun rapajuopon kanssa. Onneksi mies on nykyään melkeinpä absolutisti, koska mikään ei ole minusta vähemmän seksikästä kuin humalainen mies. Jo muutama kalja muuttaa olemusta vastenmieliseen suuntaan, saati sitten että oksentelisi pitkin kämppää. Hyi helvetti! Miten ihmeessä tuollaista pystyy rakastamaan? Mä näkisin mielessäni vaan sen känniääliön 24/7, enkä varmaan pitkään muistaisi, mikä miehessä alunperin viehätti.

Olen nyt saanut sen verran aikaiseksi, että laitoin poikaystävälle eilen viestin siitä miten mietin asioita, päädyin siihen lopputulokseen että en voi antaa anteeksi ja etten halua nähdä häntä. Loppuun kirjoitin että minun tulee nyt arvostaa itseäni sen verran, että olen hänestä erossa.
Vastaus oli tosi asiallinen, että ymmärtää ja että kunhan minä olen onnellinen. Ja että toivoo voivansa vielä korjata asiat.
Meillä on yhteinen sovittu (peruuttamaton) meno lauantaina, saa nähdä mitä siitä tulee. Poikaystävä puhui eilen vähän äitinsä kanssa ja hän aikoo nyt tarjota pojalle apukeinoja ongelmasta pois pääsemiseen. Aikovat jutella tänään vielä paremmin. Toivon että saavat jotain ratkaisua asioihin. Yritän olla enää murehtimatta hänen asioistaan. Tuli todella hyvä olo kun sain laitettua tuon eilisen viestin, ja nyt olen pyytänyt kavereita näkemään, jotta saisin kaverisuhteita parannettua kun niihin en poikaystävän aikana paljoa panostanut. Hyvä olla ainakin jonkin aikaa yksin, vaikka poikaystävä pyysikin jo eilen voisimmeko nähdä.. :)
T. Ap

Ap, sähän varsinainen lässyttäjä olet. 

Mietipä itseäsi 10 vuoden päähän, ja näe siinä sama oksennusukkeli samassa kunnossa ördäämässä. Onko kiva kuva, mitä?

Koska se on sun todellisuutta silloin, aikuisenakin. Ei toi muutu mihinkään, pahenee vaan. 

Rakkaus rauhoitti minutkin. Olisin voinut olla pahin jätkä Korsossa, mutta rauhotuin rakkaudesta.

Matamini rauhoitti minut tiukalla niskalenkillä. Välillä retkahdin, mutta matamini jaksoi odottaa raitistumistani. Tärkeintä on ettette pakota miestänne muuttumaan vaan mies tajuaa itse miten epäterveellistä juopottelu on.

Viimeistään lapsen syntymä raitistaa tai vähentää ryynäämistä. Enkä väitä etteikö juoppo voisi rakastaa. Osa porukasta onnistuu raitistumaan. Tärkeintä olisi ettette yritä tehdä mitään uskonnollista käännytystä täysin nollatoleranssille linjalle.

Naisten pitäisi osata antaa pojille seksiä ennenkuin pojat turvautuvat alkoholiin tai muihin päihteisiin. Seksi ei nimittäin tunnu enää niin hyvältä vaihtoehdolta viettää loppuelämä, kun on maistanut viinaa.

Onnekkaita ovat ne, jotka ovat pimperoa maistaneet ennen ensimmäistä viinapaukkuaan. Toisaalta viina helpottaa nuorta ujostuksessa. Ja ujona on vaikea maistaa pimppaa.

T: Pimppa timppa

20- kymppinen on vielä nuori ja se vähän kuuluu tohon nuoruuteen tollanen käyttäytyminen. Varmasti loppuu ihan luonnostaan kun tulee järkee päähän. En lähtis sanomaan alkoholistiks ihan heti. TOiset kypsyy hitaammin siihen aikuisen rooliin.