Poikaystävä tuli taas oksennuskunnossa kotiin

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 12:33"]

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 12:28"]No, lähdethän sitten myös pois? Joko haluat tai et halua erota. Se, että valittaa mutta silti jää odottamaan taas uutta lupauksen rikkomista, ei ole jotain pyhää kärsivällisyyttä. Se tarkoittaa ainoastaan sitä, että sinä valitset itse tuollaisen elämän. Olet antanut jo muutenkin liian monta uutta mahdollisuutta, kaikki tästä eteenpäin (oikeastaan jo kuukausi sitten oli sama tilanne) on itse itsellesi haalimiasi ongelmia, joista et voi syyttää miestä, vaan itseäsi. [/quote] Yritän lähteä. Se on hankalaa kun toinen itkee vieressä "mä en anna tätä anteeks ittelleni, mä en juo nyt loppuvuoteen ainakaan, myönnän nyt että mulla on ongelma...". Sanoin että haluan puhua hänen äidilleen mutta ei anna millään lupaa... T. Ap

[/quote]

Ei hän ole kyllä nyt minkäänlaisessa asemassa antaa lupaa mihinkään. :/ Sinä sanelet ehdot, joiden nojalla jatketaan - ja jos päätät jatkaa, niin niiden ehtojen on paras olla täysin selkeät ja tarkkaan määritellyt, jotta ei jouduta taas tällaiseen anelu-/neuvottelutilanteeseen tai siihen, että mies voisi löytää porsaanreikiä oman toimintansa oikeuttamiseen.

En kuitenkaan suoraan sanoen ymmärrä, miksi edes haluat jatkaa. Ymmärrätkö, että sinä itse valitset tämän p*skan? Sinä itse valitset tällaisen kohtelun? Miksi et koe ansaitsevasi parempaa? :/

Ap, ole nyt kiltti äläkä liity siihen loputtomaan heikkojen naisten rintamaan, joka yrittää parantaa miehen päihteidenkäyttöä rakastamalla! Et pysty siihen, eikä kukaan muukaan pysty. Mies anelee ja lupaa muutosta tällä hetkellä _vain_siksi_, että on vaarassa menettää itselleen miellyttävän ja helpon tilanteen (eli parisuhteen, jossa nainen suostuu kestämään tuollaista kohtelua). Jos hän olisi itse halukas muuttumaan, hän lupaisi ja pitäisi lupauksensa joskus muulloin kuin eron uhatessa. Hän lupailee vain pitääkseen sinut roikkumassa. On tehnyt niin ennenkin, ja tulee jatkossakin tekemään.

Joo. Tottakai 20vee ikäset juhlii.

Mutta jos AP ei tykkää juopottelusta niin ei kannata jäädä siihen suhteeseen.

Olette tosi nuoria!!!! Herätkää!!!

Ja minkä ihmeen takia pitää asua yhdessä noin nuorena? En tiedä AP:n tilannetta tässä asiassa.
Jokaisen olisi hyvä asua aina ensin yksin ennen kun muuttaa miehen/naisen kanssa yhteen!
Juu, ennen jotkut sai jo lapsia tuon ikäisenä. Mutta maailma muuttuu ;)

Eläkää ja nauttikaa omasta elämästä ennen kun joudutte kaitsemaan muita. Ja mitä iloa on kaitsea omaa miestä?!

Älä hyvä nainen uhriudu alkoholistimiehen kanssa elämällä. Lupauksia ja kyyneleitä mieheltä kyllä satelee tarvittaessa, mutta niillä ei ole mitään pohjaa, on vain tarkoitus sitoa sinut niihin kiinni. Onko tässä nyt kyse sinun elämästäsi vai ongelmakäytöksisen miehen kannattelusta? Jo sulla on ollut jo kauan paha olla tuossa suhteessa, niin miksi ihmeessä kiusaat itseäsi ja annat kerta toisensa jälkeen anteeksi. Laita heti arkena toimeksi ja muuta pois. Siis älä lykkää enää ongelmaa.Jos mies on luvannut korjata itseään, hän tekee sen kyllä ilman sinuakin. Olet itse tavallaan mahdollistanut tuota kierrettä jäämällä siihen ja sairastut ajastaan itse. Siksipä ainoa rohto on toiminta eli muutos. Arvosta itseäsi ja elämääsi, ansaitset sen.

Luultavasti teet hänelle palveluksen kun lähdet.

Tuo lupausten rikkominen ja anelu uudestaan ja uudestaan on sitä addiktiivisuuden ydintä. Molemmat toiminnot ruokkii toista.

Voithan ajatella että ehkä hän joskus raitistuu ja sitten, ehkä 10 v päästä, voitte katsoa tän jutun uudestaan.

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 12:38"][quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 12:33"]

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 12:28"]No, lähdethän sitten myös pois? Joko haluat tai et halua erota. Se, että valittaa mutta silti jää odottamaan taas uutta lupauksen rikkomista, ei ole jotain pyhää kärsivällisyyttä. Se tarkoittaa ainoastaan sitä, että sinä valitset itse tuollaisen elämän. Olet antanut jo muutenkin liian monta uutta mahdollisuutta, kaikki tästä eteenpäin (oikeastaan jo kuukausi sitten oli sama tilanne) on itse itsellesi haalimiasi ongelmia, joista et voi syyttää miestä, vaan itseäsi. [/quote] Yritän lähteä. Se on hankalaa kun toinen itkee vieressä "mä en anna tätä anteeks ittelleni, mä en juo nyt loppuvuoteen ainakaan, myönnän nyt että mulla on ongelma...". Sanoin että haluan puhua hänen äidilleen mutta ei anna millään lupaa... T. Ap

[/quote]

Ei hän ole kyllä nyt minkäänlaisessa asemassa antaa lupaa mihinkään. :/ Sinä sanelet ehdot, joiden nojalla jatketaan - ja jos päätät jatkaa, niin niiden ehtojen on paras olla täysin selkeät ja tarkkaan määritellyt, jotta ei jouduta taas tällaiseen anelu-/neuvottelutilanteeseen tai siihen, että mies voisi löytää porsaanreikiä oman toimintansa oikeuttamiseen.

En kuitenkaan suoraan sanoen ymmärrä, miksi edes haluat jatkaa. Ymmärrätkö, että sinä itse valitset tämän p*skan? Sinä itse valitset tällaisen kohtelun? Miksi et koe ansaitsevasi parempaa? :/
[/quote]

Ymmärrän että valitsin itse tämän paskan... on vaan niin helvetin vaikeaa lähteä pois. Mulla ei ole pahemmin omaa sosiaalista elämääkään kun on mennyt niin paljon aikaa tuon kanssa... olisi vaikea joutua ns. tyhjän päälle ja olla yksin. En tiedä yhtään nyt mitä oikeasti teen.
t. Ap

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 12:58"]

Älä hyvä nainen uhriudu alkoholistimiehen kanssa elämällä. Lupauksia ja kyyneleitä mieheltä kyllä satelee tarvittaessa, mutta niillä ei ole mitään pohjaa, on vain tarkoitus sitoa sinut niihin kiinni. Onko tässä nyt kyse sinun elämästäsi vai ongelmakäytöksisen miehen kannattelusta? Jo sulla on ollut jo kauan paha olla tuossa suhteessa, niin miksi ihmeessä kiusaat itseäsi ja annat kerta toisensa jälkeen anteeksi. Laita heti arkena toimeksi ja muuta pois. Siis älä lykkää enää ongelmaa.Jos mies on luvannut korjata itseään, hän tekee sen kyllä ilman sinuakin. Olet itse tavallaan mahdollistanut tuota kierrettä jäämällä siihen ja sairastut ajastaan itse. Siksipä ainoa rohto on toiminta eli muutos. Arvosta itseäsi ja elämääsi, ansaitset sen.

[/quote]

Aamen tälle. Ja tietysti lähteminen on aina hirveän hankalaa, varsinkin kun toinen itkee vieressä. Sinun pitää vain hyväksyä se, että vaikeaa on, ja lähteä silti. Ja muista kertoa miehelle myös jälkikäteen, jos jälkipuheita vielä tulee, että eron syy on miehen juomisessa ja katteettomissa lupauksissa, jollaisia ei kukaan kumppaniaan todella arvostava mies antaisi. Jos pehmittelet eron syitä jollain muulla, niin teet miehelle myös karhunpalveluksen, kun hän voi jatkaa itsepetostaan.

Jos sulla NYT ei ole ollut sosiaalista elämää nii kuvittele, missä tilanteessa olet 5-10 v päästä kun tuo jatkuu!

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 13:03"]

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 12:38"][quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 12:33"] [quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 12:28"]No, lähdethän sitten myös pois? Joko haluat tai et halua erota. Se, että valittaa mutta silti jää odottamaan taas uutta lupauksen rikkomista, ei ole jotain pyhää kärsivällisyyttä. Se tarkoittaa ainoastaan sitä, että sinä valitset itse tuollaisen elämän. Olet antanut jo muutenkin liian monta uutta mahdollisuutta, kaikki tästä eteenpäin (oikeastaan jo kuukausi sitten oli sama tilanne) on itse itsellesi haalimiasi ongelmia, joista et voi syyttää miestä, vaan itseäsi. [/quote] Yritän lähteä. Se on hankalaa kun toinen itkee vieressä "mä en anna tätä anteeks ittelleni, mä en juo nyt loppuvuoteen ainakaan, myönnän nyt että mulla on ongelma...". Sanoin että haluan puhua hänen äidilleen mutta ei anna millään lupaa... T. Ap [/quote] Ei hän ole kyllä nyt minkäänlaisessa asemassa antaa lupaa mihinkään. :/ Sinä sanelet ehdot, joiden nojalla jatketaan - ja jos päätät jatkaa, niin niiden ehtojen on paras olla täysin selkeät ja tarkkaan määritellyt, jotta ei jouduta taas tällaiseen anelu-/neuvottelutilanteeseen tai siihen, että mies voisi löytää porsaanreikiä oman toimintansa oikeuttamiseen.

En kuitenkaan suoraan sanoen ymmärrä, miksi edes haluat jatkaa. Ymmärrätkö, että sinä itse valitset tämän p*skan? Sinä itse valitset tällaisen kohtelun? Miksi et koe ansaitsevasi parempaa? :/ [/quote] Ymmärrän että valitsin itse tämän paskan... on vaan niin helvetin vaikeaa lähteä pois. Mulla ei ole pahemmin omaa sosiaalista elämääkään kun on mennyt niin paljon aikaa tuon kanssa... olisi vaikea joutua ns. tyhjän päälle ja olla yksin. En tiedä yhtään nyt mitä oikeasti teen. t. Ap

[/quote]

Niin, se pelottaa. :/ Tuossa suhteessa oleminen ei kuitenkaan poista tätä yksinäisyyttäsi, vaan ilmeisesti vain pahentaa sitä, kun kerran sosiaalinen elämäsi on kärsinyt suhteesta.

Eroamisen jälkeiseen yksinolemiseen totuttelu on oikeasti kaikille vaikeaa, ja tuntuu oudolta, kun ei ole sitä kumppania mukana päivittäisessä elämässä. Se outo ja tyhjä olo helpottaa kuitenkin jo parin-kolmen viikon päästä, koska on kyse vain uuteen tilanteeseen tottumisesta. Sinä pystyt kyllä siihen. Tässä on sinulla nyt tilaisuus vahvistua ja ruveta rakentamaan elämääsi sellaista sisältöä, mitä haluaisit siinä olevan. :) Ei välttämättä ole helppoa, mutta sen arvoista kylläkin.

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 02:30"]

Valehteli juomiensa määrät alakanttiin, sammui vessanpöntölle ja oksensi monta kertaa siitä noustuaan. Juuri 3vk sitten äitini ilmaisi huolensa poikaystävän alkoholinkäytöstä, ei halua mun joutuvan katselemaan ongelmakäyttöä. Aina kun olemme olleet äidin luona käymässä niin poikaystävä on joko ollut tai on menossa ryyppäämään. Teimme diilin että hän ei joisi aina kun siihen on mahdollisuus. Tänään oli ensimmäinen mahdollisuus pariin viikkoon ryypätä, kun aiemmin ollut kurssimenoja tms. viikonloppuaamuisin. Tottakai hän näytti että osaa olla ilman alkoholia (ei) ja meni ryyppäämään. Lupasi kuitenkin ettei vedä perskännejä. Mitenkäs siinä jälleen kerran kävi... koko asunto haisee oksennukselta ja saatiin muutenkin paskaan suhteeseen vaan lisää riitoja aikaiseksi. Pitääkö mun enää katsella tuota jätkää? Ollaan parikymppisiä, itse juon 1-6x vuodessa, hän siis aina kun on mahdollisuus. Koko kesänkin tissutteli myös joka arkipäivä. Puhe ei auta.

[/quote]

Ymmärrän kyllä hyvin tilanteesi ap. Mielestäni kannattaa muistaa, että alkoholismiin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa alkoholinkäyttö kokonaan.

Alkoholiongelmaisen kumppanille voi antaa yhden ainoan neuvon: joko puoliso lähtee hoitoon, tai se on ero. Nykyään päihderiippuvuuksiin on olemassa tehokasta hoitoa. Googlettakaa minnesota, tutustukaa siihen ja antakaa ukollenne tasan kaksi vaihtoehtoa. Mitään muuta ette voi tehdä! Terv. Itse käynyt sen avomuotoisena ha tiedän monia muitakin joilla elämä ja parisuhde parantunut hoidon ansiosta

Onko joillekin yksinäisyys pahempi vaihtoehto kuin elää lupauksensa pettävän juopon kanssa? Vai onko itsellä lopultakin elämässä selvittämättömiä umpisolmuja, joita on vaikea kohdata? Helpompi elää juopon kanssa ja valittaa ja pitää omat ongelmat maton alla. Suosittelen todellakin oman elämän hankkimista ja itsensä hoitamista. Vasta sen jälkeen on kykenevä terveeseen parisuhteeseen. Kukaan ei ratko ongelmia, ne on työstettävä itse. Joku terapia voi olla avuksi, saa uutta näkökulmaa asioille.

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 13:15"]

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 02:30"]

Valehteli juomiensa määrät alakanttiin, sammui vessanpöntölle ja oksensi monta kertaa siitä noustuaan. Juuri 3vk sitten äitini ilmaisi huolensa poikaystävän alkoholinkäytöstä, ei halua mun joutuvan katselemaan ongelmakäyttöä. Aina kun olemme olleet äidin luona käymässä niin poikaystävä on joko ollut tai on menossa ryyppäämään. Teimme diilin että hän ei joisi aina kun siihen on mahdollisuus. Tänään oli ensimmäinen mahdollisuus pariin viikkoon ryypätä, kun aiemmin ollut kurssimenoja tms. viikonloppuaamuisin. Tottakai hän näytti että osaa olla ilman alkoholia (ei) ja meni ryyppäämään. Lupasi kuitenkin ettei vedä perskännejä. Mitenkäs siinä jälleen kerran kävi... koko asunto haisee oksennukselta ja saatiin muutenkin paskaan suhteeseen vaan lisää riitoja aikaiseksi. Pitääkö mun enää katsella tuota jätkää? Ollaan parikymppisiä, itse juon 1-6x vuodessa, hän siis aina kun on mahdollisuus. Koko kesänkin tissutteli myös joka arkipäivä. Puhe ei auta.

[/quote]

Ymmärrän kyllä hyvin tilanteesi ap. Mielestäni kannattaa muistaa, että alkoholismiin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa alkoholinkäyttö kokonaan.

[/quote]

Monethan tietysti älähtävät nyt, että parikymppisellä juhliminen on ihan normaalia. Tässä kuitenkin on pari hälyttävää asiaa.

1) Vaikka kuinka olisi vasta parikymppinen, niin jokapäiväinen tissuttelu ja aina tilaisuuden tullen juominen lupauksista huolimatta kyllä ON ongelma.

2) Ihan kuin sillä, onko kyseessä varsinainen päihderiippuvuus, olisi mitään väliä kun Ap:ta asia kuitenkin todella haittaa, hänellä on itsellään täysin eriävät alkoholinkäyttötavat, mies pettää lupauksensa, asettaa oman päihteidenkäyttönsä parisuhteensa edelle ja vielä on usein vähätellyt Ap:n tarpeita ja toiveita? Ei Ap tarvitse mitään virallisen päihderiippuvuusdiagnoosin tuomaa "oikeutusta" lähteä huonosta suhteesta. Ap, jos joku yrittää syyllistää sinua siitä, ettei sinulla muka ole tarpeeksi syytä jättää mies, niin älä kuuntele sellaista.

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 13:22"]

Onko joillekin yksinäisyys pahempi vaihtoehto kuin elää lupauksensa pettävän juopon kanssa? Vai onko itsellä lopultakin elämässä selvittämättömiä umpisolmuja, joita on vaikea kohdata? Helpompi elää juopon kanssa ja valittaa ja pitää omat ongelmat maton alla. Suosittelen todellakin oman elämän hankkimista ja itsensä hoitamista. Vasta sen jälkeen on kykenevä terveeseen parisuhteeseen. Kukaan ei ratko ongelmia, ne on työstettävä itse. Joku terapia voi olla avuksi, saa uutta näkökulmaa asioille.

[/quote]

Tämä on niin totta. Ap, tunnet varmasti olevasi hukassa tässä tilanteessa, mutta yksinäisyyden pelko on turhaa. Ihminen nyt vain monesti valitsee mieluummin sen tutun ja turvallisen pahan kuin tuntemattoman, kuitenkin todennäköisesti paremman vaihtoehdon. Niin uhkaa käydä myös sinulle. Ole vahva!

Olet nuori eikä sinulla vielä ole lapsia. Sinä voit lähteä ja saada ihan uuden erilaisen elämän, se on sinulle nyt paljon helpompaa kuin myöhemmin! Ja sinulla on edessä paljon ihania asioita edessä, kun saat vain riuhtaistua itsesi irti!

Muutaman vuoden päästä olet mitä todennäköisimmin tyytyväinen elämääsi ja parisuhteessa sellaisen miehen kanssa, joka ei koskaan voisi kuvitellakaan tekevänsä sinulle mitään tuollaista. Tuo ei nimittäin ole normaalia tai tavallista käytöstä mieheltä. Voit silloin katsoa taaksepäin ja huokaista helpotuksesta, kun ymmärsit lähteä. :)

Minäkin olin suhteessa, jossa alkoholi oli hallitsevana. En ensin tiennytkään sitä, koska elimme kaukosuhteessa. Kun muutimme yhteen, sain huomata kuinka alkoholia kului. Tai olin vaan nuori ja sinisilmäinen. Minusta tuli siinä suhteessa nalkuttava äitihahmo, jonka tärkein tehtävä oli huolehtia kännisestä idiootista harva se kerta. Paras päätös ikinä oli ero. Jätkä dokaa edelleen ja minä olen tällä hetkellä hyvässä, rehellisessä ja tasapainoisessa parisuhteessa. Nykyinen mieheni käyttää joskus alkoholia saunakaljan tai viinilasin verran, hänen mielestään elämä on mukavampaa selvinpäin. Me olemme onnellisia.
Eropäätös ei koskaan ole helppo, mutta rakas ap, älä pilaa sun kaunista elämääsi juopporentun kanssa. Sua varten on olemassa jossakin hyvä mies, jolla ei ole ongelmaa alkoholin kanssa. Se mies kunnioittaa ja haluaa kohdella sinua hyvin.

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 14:26"]

Olen nyt saanut sen verran aikaiseksi, että laitoin poikaystävälle eilen viestin siitä miten mietin asioita, päädyin siihen lopputulokseen että en voi antaa anteeksi ja etten halua nähdä häntä. Loppuun kirjoitin että minun tulee nyt arvostaa itseäni sen verran, että olen hänestä erossa. Vastaus oli tosi asiallinen, että ymmärtää ja että kunhan minä olen onnellinen. Ja että toivoo voivansa vielä korjata asiat. Meillä on yhteinen sovittu (peruuttamaton) meno lauantaina, saa nähdä mitä siitä tulee. Poikaystävä puhui eilen vähän äitinsä kanssa ja hän aikoo nyt tarjota pojalle apukeinoja ongelmasta pois pääsemiseen. Aikovat jutella tänään vielä paremmin. Toivon että saavat jotain ratkaisua asioihin. Yritän olla enää murehtimatta hänen asioistaan. Tuli todella hyvä olo kun sain laitettua tuon eilisen viestin, ja nyt olen pyytänyt kavereita näkemään, jotta saisin kaverisuhteita parannettua kun niihin en poikaystävän aikana paljoa panostanut. Hyvä olla ainakin jonkin aikaa yksin, vaikka poikaystävä pyysikin jo eilen voisimmeko nähdä.. :) T. Ap

[/quote]Toivottavasti kaverisi eivät ole sinua hylänneet, itse kyllä olisin ainakin jonkin verran katkera jos ystäväni olisi unohtanut minut täysin alettuaan seurustelemaan. Ja pysy kovana äläkä tapaa poikaystävääsi ainakaan vähään aikaan, veikkaan että hän luulee sinun antavan kuitenkin jossain vaiheessa anteeksi.

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 17:12"][quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 14:26"]

Olen nyt saanut sen verran aikaiseksi, että laitoin poikaystävälle eilen viestin siitä miten mietin asioita, päädyin siihen lopputulokseen että en voi antaa anteeksi ja etten halua nähdä häntä. Loppuun kirjoitin että minun tulee nyt arvostaa itseäni sen verran, että olen hänestä erossa. Vastaus oli tosi asiallinen, että ymmärtää ja että kunhan minä olen onnellinen. Ja että toivoo voivansa vielä korjata asiat. Meillä on yhteinen sovittu (peruuttamaton) meno lauantaina, saa nähdä mitä siitä tulee. Poikaystävä puhui eilen vähän äitinsä kanssa ja hän aikoo nyt tarjota pojalle apukeinoja ongelmasta pois pääsemiseen. Aikovat jutella tänään vielä paremmin. Toivon että saavat jotain ratkaisua asioihin. Yritän olla enää murehtimatta hänen asioistaan. Tuli todella hyvä olo kun sain laitettua tuon eilisen viestin, ja nyt olen pyytänyt kavereita näkemään, jotta saisin kaverisuhteita parannettua kun niihin en poikaystävän aikana paljoa panostanut. Hyvä olla ainakin jonkin aikaa yksin, vaikka poikaystävä pyysikin jo eilen voisimmeko nähdä.. :) T. Ap

[/quote]Toivottavasti kaverisi eivät ole sinua hylänneet, itse kyllä olisin ainakin jonkin verran katkera jos ystäväni olisi unohtanut minut täysin alettuaan seurustelemaan. Ja pysy kovana äläkä tapaa poikaystävääsi ainakaan vähään aikaan, veikkaan että hän luulee sinun antavan kuitenkin jossain vaiheessa anteeksi.
[/quote]

Eivät ole hylänneet, olen vain nähnyt heitä harvemmin. En ole ehdottanut tapaamisia kovin usein, mutta aina jos kaverit ovat pyytäneet johonkin niin olen kyllä mennyt. Ja en ajatellut vielä heltyä :)
T. Ap

Mikä on niin tärkeä meno ettei sitä voi perua?

...lauantain jälkeen se on saanu puhuttua sut takaisin, tai sitten se on oksennus rinnuksillaan taas pettämässä lupaustaan.

Luin koko ketjun ja mietin, että kuinka nainen VOI OLLA NOIN DORKA!!!! Oikeasti.

Kunnes muistin, että niinhän minä itsekin olen ollut. Tapasin parikymppisenä alkoholistin ja ajattelin, että rakastan hänet terveeksi. No lisäksi olemme uskovaisia joten olin aivan varma, että Jumala parantaa, kun vaan jaksan uskoa ja rukoilla. No, näin ei tapahtunut. 14 vuoden jäljiltä meillä oli pari lasta ja asuntolaina jne. kuvioon kuuluvat.

Eroaminen oli elämäni paras päätös. Ja niin siinä van kävi, että kohtasin kaiken jälkeen sellaisen ihan tavallisen suomalaisen miehen. Luotettavan, rakastavan, kumppaniaan arvostavan. Ja ateistin, mutta se nyt on sivujuonne.

Usko nyt kun 7 sivua sulle on sanottu, että lähde vielä nyt kun se on helpompaa...