Rahojen jakaminen suhteessa jossa isot tuloerot?

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei kyllä ole isot tuloerot, minä taidan tienata enemmän kuin mies. Mutta rahat menevät samalle tilille ja sieltä kumpikin käyttää myös omiin menoihinsa. Juju on siinä, että kumpikaan ei elä yli varojen.

Sama paitsi, että tuloero on aika iso. Isommista hankinnoista päätetään yhdessä.

Toi vuokranmaksu kerto jo kaiken..

Rahan jakaminen suoraan verrannollinen toosan jakamiseen. Mitä enemmän tuheroa, sitä enemmän fyrkkaa.

Näin meillä.

Meillä rahat menee yhteiselle tilille, josta kumpikin käyttää niitä haluamallaan tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Toi vuokranmaksu kerto jo kaiken..

Ai minkä? Esim sen että Helsingissä on hankala saada ostettua perheasuntoa ja siksi moni asuu vuokralla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä 40% kummankin tuloista menee taloustilille, 30% säästöön ja loput 30% voi käyttää ihan mihin itse haluaa.

Saa olla aika isot tulot jos 40 % riittää kattamaan lapsiperheessä kaikki menot asumisesta ruokaan ja lasten hankintoihin.

Sori, unohtui mainita että ollaan lapseton aviopari.

Taloustili kattaa vuokran, autopaikan, auton liisauksen, autoveron, julkisen liput, kaikki vakuutukset, jäsenmaksut, netin, sähkön, puhelinlaskut, ruoan ja taloustavarat. Käyttöraha on siten todellakin vapaaseen kulutukseen ja tällä systeemillä rahasta ei ole tarvinnut riidellä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki kulut tasan puoliksi

Ihmettelen kyllä naisia, jotka antaa parempituloinen miehen loisia omalla lompakollaan.

Kaikki menee, mitä tulee.

Ei miettimistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä 40% kummankin tuloista menee taloustilille, 30% säästöön ja loput 30% voi käyttää ihan mihin itse haluaa.

Saa olla aika isot tulot jos 40 % riittää kattamaan lapsiperheessä kaikki menot asumisesta ruokaan ja lasten hankintoihin.

Sori, unohtui mainita että ollaan lapseton aviopari.

Taloustili kattaa vuokran, autopaikan, auton liisauksen, autoveron, julkisen liput, kaikki vakuutukset, jäsenmaksut, netin, sähkön, puhelinlaskut, ruoan ja taloustavarat. Käyttöraha on siten todellakin vapaaseen kulutukseen ja tällä systeemillä rahasta ei ole tarvinnut riidellä.

Usein lapsen saaminen muuttaa merkittävästi kuviota. Kulut kasvaa paljon ja toisen tuloihin tulee pidemmäksi aikaa iso lovi.

Minä tienaan enemmän, mies vähemmän. Maksamme kaiken puoliksi, paitsi itse ehkä maksan lapsen kuluista enemmän, kun hän ei ole niin kiinnostunut mistään uusien toppavaatteiden ostosta ym.

Hänellä on lainoja ja muita kuukausittaisia kuluja enemmän kuin minulla. Mutta ajattelen sen niin, että kun hän on ennen minun tapaamistaan ryypännyt tilinsä tyhjäksi eikä viitsi edes yrittää hankkia parempia töitä (on korkeammin koulutettu kuin minä), niin en ala rahojani hänelle jakamaan. Itse olen kuitenkin säästäväinen ihminen, tehnyt töitä opintojen ohella ja selvinnyt ilman opintolainoja, ei kiinnosta alkaa tuhlaamaan niitä muille kuin omaan ja lapsemme hyvinvointiin.

Jos ollaan naimisissa. Tai on yhteisiä lapsia, niin tulot on yhteiset. Muuten puoliksi kaikki menot. Jos edellisestä liitosta lapsia, niin hänen omat vanhemmat hoitavat kaksin lasten kulut. Aikuisiin, kun ei oo elatus velvollisuutta. Jos naiselle jää lasten ja kodinhoito, niin mies maksaa siitä myös, kun pääsee helpolla.

Vierailija kirjoitti:

Toi vuokranmaksu kerto jo kaiken..

Miten niin? Itse muutan muutaman vuoden välein työn perässä. Rahaa olisi kyllä ostaa omakin asunto mutta ei ole tarvis, ja tiedän hyvin että 2-4 vuoden päästä voi olla taas muutto edessä.

Kaikki kulut jaetaan tasan. Jos akan talous ei kestä sitä, niin se on sitten adiós!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei kyllä ole isot tuloerot, minä taidan tienata enemmän kuin mies. Mutta rahat menevät samalle tilille ja sieltä kumpikin käyttää myös omiin menoihinsa. Juju on siinä, että kumpikaan ei elä yli varojen.

Jos on suunnilleen sama palkka niin tuo voi toimiakin. Mutta jos on iso tuloero niin helposti toinen kokee tilanteen epäreiluksi.

Meillä on iso tuloero ja kaikki on yhteistä. En koe tilannetta epäreiluksi, vaikka eletään pääasiassa minun tuloillani. Kumpikin tekee paljon yhteisen hyvän vuoksi ja rahaa käytetään harkiten. Hankinnoista keskustellaan, mutta periaatteessa kumpikin saa ostaa mitä haluaa.

Eipä ole yhteistä eron jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Jos ollaan naimisissa. Tai on yhteisiä lapsia, niin tulot on yhteiset. Muuten puoliksi kaikki menot. Jos edellisestä liitosta lapsia, niin hänen omat vanhemmat hoitavat kaksin lasten kulut. Aikuisiin, kun ei oo elatus velvollisuutta. Jos naiselle jää lasten ja kodinhoito, niin mies maksaa siitä myös, kun pääsee helpolla.

Mieheni on sitä mieltä että tulot eivät ole yhteiset vaan kummankin tulot on omia tuloja ja että häm elättää minua ja lapsia koska olen pienten lasten kanssa kotona. Minua tämä asenne jossain määrin kaihertaa, sillä siinä on aika alentuva sävy.

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole yhteistä eron jälkeen.

Mihis tämä liityy?

Meillä keskustellaan.

Palkat menee yhteiselle tilille, josta pakolliset menot nk. hoidetaan.

Kun niistä yli jää, niin puhutaan. Laitetaan talteen jommallekummalle, tai joskus tuhlataan, matkustetaan, tms.

Tärkeintä on luottamus siihen, ettei kumpikaan höylää tilejä tyhjäksi toiselta kysymättä.

Näin on menty jo lähes kaksikymmentä vuotta, eikä ole koskaan riidelty rahasta. Muista jutuista ehkä joskus, vähän..

Meillä on iso tuloero (tienaan noin viisi kertaa enemmän kuin puolisoni), mutta ei tulisi mieleenkään, etteikö rahat olisi yhteiset. Molemmilla on omat tilit, mutta puolisolla on myös kortti minun tililleni. Sitten on lisäksi yhteinen säästötili.

Tällä tavalla ostetaan se mitä ostetaan eikä se toiselle kuulu. Aikanaan on sovittu yhdessä vähän siitä, millaisista ostoksista puhutaan etukäteen, ja hyvin on sujunut viimeiset kahdeksan vuotta.

Olisi hurjan hankala ajatella, että elettäisiin puolisoina eri talouksissa. Eikä lisäraha tätä päätöstä ainakaan vaikeammaksi tee vaan päinvastoin. Kun jaettavaa on enemmän siitä riittää varmasti kaikille.

Tuloerokysymys lieneekin kaikkein vaikein kahdelle pienituloiselle (esim. kotihoidontuki + matalapalkka-alan kuukausiliksa). Molemmat osallistuvat yhteisen talouden hoitoon, mutta vähiä pelimerkkejä jaettaessa helposti varmaan palkkatöissä käyvä voi kokea oikeudekseen saada enemmän. Tässäkin toki uskoisin yhteisen taloudenpidon enemmänkin auttavan kuin vaikeuttavan asian hoitoa.

Meillä se maksaa kellä rahaa, suurin osa kiinteistä laskuista menee suoraa miehen tililtä. Kumpikaan ei harrasta mitään kallista tai oikeestaan ostelekkaan itselle juuri mitään. Mutta jos nyt tarviin vaikka talvikengät viin je ostaa kyselemättä.