Rahojen jakaminen suhteessa jossa isot tuloerot?

Meillä molemmat ihan hyvätuloisia, mutta miehellä kuitenkin selvästi paremmat tulot. Avioliiton alusta asti (eli yli 20 vuotta) meillä on ollut yksi yhteinen tili, mutta käytännössä se on otettu aktiiviseen käyttöön vasta hiljattain. Kummallakin palkka tulee omalle tilille ja periaatteessa kummallakin on omat rahat. Käytännössä olemme tehneet yhteisen budjetin ja sopineet kumpi hoitaa mitkäkin laskut ja kulut, niin että niiden jälkeen molemmilla olisi käyttörahaa suurin piirtein saman verran.

Tämä on meille ainoa ja oikea toimintamalli, sillä toinen tekee hankintoja varsin impulsiivisesti isommillakin summilla ja toinen on harkitseva rahan käyttäjä - suorastaan pihi. Näin raha ei aiheuta riitoja vaan kumpikin saa toimia itselleen luontaisella tavalla. Isompien hankintojen tai muiden suunnittelemattomien kulujen kohdalla yleensä käy niin että ”pihi” hoitaa hankinnan, mutta toinen maksaa sitten oman puoliskonsa takaisin vähän kerrallaan.

Mitä tuumaatte tästä asiasta? kirjoitti:

Tuttu mies tienaa yli 10 000 euroa kuukaudessa. Vaimo noin 3000. Miinus verot. Maksavat puoliksi asuntolainan, yhtiövastikkeen, ruuat, asumiskulut jne. Vaimolle jää käteen alle 500 euroa kaiken jälkeen, ja hän ostaa kirppikseltä vaatteet sekä itselleen että lapsille. Lapset hoitaa lähes yksin koska mies työkuvioiden takia lähes aina poissa. Mies ehtii kaikesta huolimatta hankkia kalliita välineitä harrastuksiinsa, matkustella harrastuksensa takia monta kertaa vuodessa(+kisoja). Minusta vaan on niin epäreilua että menot jaetaan puoliksi kun vaimo hoitaa lapset, on aina niin yksin ja taloudellisena ihmisenä vielä valmistaa itse ruuat ja niukistelee vaate- ym ostoksissa jotta jotain jäisi hänellekin käteen. En ymmärrä miksi suostuu, kun käytännössä on yh- äiti. Hänellä ei ole rahaa matkustella ja hankkia urheiluvälineitä. Ei omas aikaakaan kun työt ja lasten hoito hänen harteillaan. Ihan liian kiltti mielestäni ja mies käyttää tätä kiltteyttä hyväkseen.

Miksi hän suostuu tuollaiseen? Mun mielestä perheessä ei voi olla kahta erilaista elintasoa eli tulot ja menot ovat yhteisiä, jos kerran perhettä ollaan. Kämppiksen kanssa on erilliset rahat ei puolison.

Mies tienaa varmaan yli 10 kertaa enemmän kuin minä. Saan palkkaa noin 1100e/kk ja mies laittaa tililleni 1500e/kk. Maksan omat harrastukset, osan ruuista, lapselle edullisia vaatteita, pieniä laskuja.

Kumpikaan ei törsää mihinkään tavaroihin. Syödään kyllä paljon rafloissa, matkustellaan ja harrastetaan kalliisti.

Avioliitossa molemmilla tulee olla lain mukaan samanlainen elintaso. Jos enemmän ansaitseva elää isommilla tuloilla, se on taloudellista väkivaltaa. 

Pahoittelen jos tämä jo mainittiin ja tulee toistoa. Lain kannalta asia on siis aivan selvä, jos avioliitossa olette. Seurustelusuhteita ja avoliittoja koskevia lainkohtia ei ole tässä asiassa.

Se, että molemmille jää pakollisten maksujen jälkeen sama raha käyttöön.

Yhteinentili helpoin, jos rahankäytttötavat ovat samanlaiset. Mutta jos toinen tuhlaa ja toinen säästää, niin sitten ei toimi.

Molemmilla omat tilit jonne palkka tulee. Sitten on yhteinen tili, jonne molemmat maksavat 70% palkkatuloistaan kuukausittain. Yhteiseltä tililtä maksetaan kaikki yhteiset menot. Loput 30% palkastaan molemmat voivat käyttää miten haluavat. Maksuprosenttia voi muuttaa tarpeen mukaan. Ei riitoja.

Yhteiselle taloustilille tulojen suhteessa kumpikin maksoi palkkapäivänä tietyn summan ja sieltä pyöri lainat ja laskut. Lopuilla omilla rahoilla sai tehdä mitä haluaa. Exän kanssa näin. Hän tuhlasi omat rahansa, minä säästin. Jos olis ollut vain yksi yhteinen tili, mies olis tuhlannut munkin osuuden.

Nyt ollaan erottu ja mulla on uusi mies. Nyt mies maksaa yksin kaikki laskut ja asumisen, minä maksan vain oman auton kulut, vaatteet ja harrastukset. Loput sijoitan.

Vaimo tienaa n 100 00 vuodessa, minä noin puolet siitä. Kulut jaetaan puoliksi.

Mitäs (nais)raati täällä sanoo tästä?