Onko sinulle tärkeää, että lapsesi lukee kirjoja?

Kyllä on. Etenkin lapsena, jotta sanavarasto kasvaa ja syntyy ymmärrys suomen kielen lauserakenteista; se kehittää myös lapsen oikeinkirjoitustaitoa. Valitettavasti opettajan työssä huomaa, kuinka lukemisen vähäisyys vaikuttaa lapsen luku- ja kirjoitustaitoon ihan olennaisesti.

On. Kirjat ovat tie lukemattomiin maailmoihin. Kehittää mielikuvitusta, empatiakykyä jne. Keskittymiskyky paranee, opiskelu on helpompaa kun hyvä lukutaito.

Ei nyt sillä tavalla, että yrittäisin pakottaa. Mutta olen kyllä hyvin iloinen siitä, että lapsi lukee. Olen iloinen siitäkin, että hän on kiinnostunut hyvistä elokuvista ja musiikista.

Minä en saanut  innostumaan, vaikka vein kirjastoon, luin päivittäin lapselle ja meillä oli aina paljon kirjoja ja itse luen oikeastaan aina. Ja kiinnostui kirjamista ja sanoista pienenä, ja oppi lukemaan varhain. 

Äidinkieli oli kuitenkin aina kiitettävä ja työkin on sellaista, jossa on hyötynyt rikkaasta kielestä ja runsaasta sanavarastosta ( ja siitä, että on aina kuitenkin etsinyt paljon tietoa asioista ).

Sujuva lukutaito ja on tavattoman tärkeää ja sitä pitää kehittää ahkerasti kun lapsi oppii lukemaan. Jo kolmannella luokalla läksytekstit alkavat muuttua vaikeammiksi.

Vapaa-ajan luluharrastuksen avulla ja lukutekniikan kehittyessä lapsi tavallaan pysyy koulukirjojen lukutaitovaatimusten edellä.

Kun lukutaito on rutiinia, lapsi voi keskittyä opittavaan asiasisältöön.

Jos lapsi ei innostu lukemisesta, kannattaa häntä vaikka palkita lukemisesta, koska tehty työ koituu suoraan hänen hyödykseen.

Itsellä kaksi lasta joista toinen luki jo ala-asteella Sinuhe Egyptiläisen ja minkä tahansa elämäkerran puhtaasta mielenkiinosta. Silti ei ikinä pärjänyt koulussa läheskään niin hyvin kun isosisarensa joka pänttäämällä päntti vain koulukirjojaan eikä lukeminen kiinostanut muuten yhtään. No historiassa oli kieltämättä täys kymppi nuorempi. Mutta jokainen tyylillään. Ei se lukeminen kenellekkään ainekaan pahaa tee.

Olen aina ihmetellyt, miksi joitakin ei kiinnosta minkäänlaisten kirjojen lukeminen. Vaikka kirja kertoisi jostakin sellaisesta aiheesta, josta asianomainen on kiinnostunut, niin ei sittenkään... Mikä siinä kirjan lukemisessa niin kauhean vaikeaa on.

Minun lapseni eivät koskaan kiinnostuneet lukemisesta. Kirjastossa juostiin ja iltasatuja luettiin, mutta ei kun ei. Opintojen myötä he ovat kyllä joutuneet lukemaan ihan kiitettävästi, mutta surettaa, että he eivät koskaan löytäneet sitä ihanaa maailmaa, mikä romaanien kautta ainakin itselleni aikoinaan avautui. 

Lukeminen on tärkeä juttu mutta omien lasten kannalta pidän innostusta liikuntaan/urheiluharrastuksiin vielä tärkeämpänä.

Ei.

Vierailija kirjoitti:

Lukeminen on tärkeä juttu mutta omien lasten kannalta pidän innostusta liikuntaan/urheiluharrastuksiin vielä tärkeämpänä.

Voi kiesus! Miten vastuutonta!

Vierailija kirjoitti:

Minä en saanut  innostumaan, vaikka vein kirjastoon, luin päivittäin lapselle ja meillä oli aina paljon kirjoja ja itse luen oikeastaan aina. Ja kiinnostui kirjamista ja sanoista pienenä, ja oppi lukemaan varhain. 

Äidinkieli oli kuitenkin aina kiitettävä ja työkin on sellaista, jossa on hyötynyt rikkaasta kielestä ja runsaasta sanavarastosta ( ja siitä, että on aina kuitenkin etsinyt paljon tietoa asioista ).

Tiedän perheen, jossa kirjojen lukeminen oli lähes kiellettyä ja lapsista tuli himolukijoita. Kai lapset usein haluavat tehdä juuri sitä, mitä kielletään, tai ainakaan eivät halua tehdä sitä mihin kannustetaan.

Olisi kivaa, jos olisi somalinkielisiä lastenkirjoja. Valtion pitäisi kustantaa.