Lue keskustelun säännöt.
Mieheni osoittautuikin vanhan koulukunnan sovinistiksi
07.11.2014 |
Lapsuuden perheessäni kotityöt oli jaoteltu erittäin tasaisesti ja tyttöjä arvostettiin aivan yhtä paljon kuin poikiakin. Olen myös asunut muissa Pohjoismaissa, joissa asenteet olivat vielä Suomeakin tasa-arvoisemmat. Kuitenkin "päädyin" naimisiin sovinistin kanssa, jonka unelmatilanne on se, että vaimo/nainen hoitaa _kaikki_ kotityöt ja joka pukkaa lapsia lisää joka vuosi (hän sanoi, että minun on saatava vähintään kolme, mielellään neljä lasta tai hän jättää minut). Hänellä on hyvä palkka ja hän tekee kahta hyväpalkkaista työtä ja lisäksi opiskelee; saatuaan edellisen lisätutkinnon valmiiksi, hän aloitti uuden. Mies itse on erittäin vanhakantaisesta kodista, jossa alistettu ja nujerrettu ja perheväkivallan myötä aikanaan pahoinpidelty äiti passaa ruoat poikansa ja miehensä eteen ja syökin eri pöydässä miesten jälkeen (oikeasti!). Miehen äiti on aikanaan käynyt pelkän kansakoulun ja tehnyt vain hanttihommia ja ollut työttömänä sen jälkeen kotia pyörittämässä. Anoppini itsekin sanoo, että minunkin pitäisi passata enemmän ja tehdä "akkojen hommat".
Meillä on kaksi aivan pientä lasta ja hän auttaa lasten hoidossa vain hyvin marginaalisesti ja lisäksi joudun nykyään tekemään kaikki kotityöt, sillä olen vanhempainvapaalla ja miehen mielestä tuon niin vähän rahaa taloon, että siitä vastineeksi joudun tekemään kaikki kotityöt. Hän ei myöskään päästä minua opiskelemaan, jotta saisin jossain vaiheessa vakaamman ja parempipalkkaisen ammatin, vaan hän haluaa, että olen lasten kanssa kotona _ja_ teen kaikki kotityöt sekä sen jälkeen menen takaisin pienipalkkaiseen työhön ilman mitään mahdollisuutta enää kouluttautua lisää. Olen aiemmin kouluttautunut yliopistossa, mutta alani on huonosti työllistävä.
Tilanne alkaa hieman ahdistaa. Toki haluaisin itsekin vielä yhden lapsen, mutta en tajunnut, että päätyisin tilanteeseen, jossa en saisi enää päättää asioista ja joissa joudun tekemään ison perheen _kaikki_ kotityöt yksin. Kun mainitsen asiasta, mies vain naurahtaa itsetyytyväisesti. Lisäksi hän ei oikeasti edes elätä koko perhettä yksin, sillä maksan itse juoksevista kuluista puolet. Hoitovapaan alkaessa joudumme alkaa kiristää ruokahuoltoa, sillä minun maksaessani puolet kaikesta kotihoidontuella, se tarkoittaa erittäin pieniä ruokamenoja ja hän itse säästää siinä samalla rahaa. Hän laittaa ne säästämänsä rahat osakkeisiin sen sijaan, että laittaisi ne perheen kulutukseen. Tilanne suoraan sanoen v*tuttaa minua ja haluaisin erota asap, mutta en uskalla. :(
Kommentit (30)
Juokse hyvä ihminen, juokse! Nyt on viimeinen aika pelastautua, pärjäät kahden lapsen kanssa vielä ihan hyvin yksin. Tuo tyyppi ei muutu, turha elätellä sellaisia toiveita. Oma asunto hakuun ja heti, sossu auttaa takuuvuokrissa jos sinulla ei ole säästöjä. Haet opiskelemaan kun lapset ovat tarpeeksi isoja. Älä pelkää, kaikki järjestyy. Ei naisen tarvitse nykyaikana alistua synnytyskoneeksi ja kotiorjaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainiin, ymmärsin tarkemmin luettuani että sinulla on työ mihin palata hoitovapaiden jälkeen. Eihän sinulla ole mitään hätää, oikeasti nyt pelko pois!
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 10:07"]
Ap näyttää olevan tosi sanavalmis niin eikö seurustelun aikana tullut mieleen jutella miehen kanssa millaiset on tulevaisuuden suunnitelmat vai suunnittelitko kaiken vain itseksesi ja yllätyit kun mies ei ollutkaan ajatustenlukija?? Monesti tosiaan ihmetyttää kuinka vähän ihmiset tietävät puolisostaan. Paremmat matchit saataisiin arpomalla :D
[/quote]
Olen sanavalmis vain paperilla, ts. livenä ja asioista neuvoteltaessa olen melko hiljainen ja jopa hissukka. Tuossa mainitsemassasi asiassa on perää; hieman liikaa suunnittelin kaikkea hiljaa itsekseni ja kuvittelin loput. Olimme molemmat todella paljon töissä ja asuimme aluksi melko pitkään eri osoitteissakin, joten en tosiaan oppinut oikeastaan tuntemaan miestäni. Vieläpä tosiaan kuvittelin hänen osaavan lukea asenteitani katseista ja hyvin hienovaraisesti vihjaavista sanamuodoista jne. Niinpä sitten teinkin rankkoja virhearvioita. :( Kaikki oli niin kaunista ajatuksissa, mutta totuus löi vasten kasvoja.
Olet edennyt suhteessa liian nopeasti, jos tuo tulee kahden lapsen jälkeen yllätyksenä.
Speermanvalkeata jouluuaaa! Kaikillee viituun huoriilleeeee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ihmeessä tuollainen nyt muka voi yhtäkkiä paljastua? Ihan varmasti merkit on olleet ilmassa jo alusta lähtien. Jos väkipakolla haluaa elää tällaisen luonnehäiriöisen kanssa, niin kannattaa sitä kohdella kuin arvaamatonta koiraa: päätä mitä haluat, osoita selvät rajat ja pidä niistä kiinni, älä anna koskaan periksi jos mies uhkailee, hätätilanteessa vie huomio muualle. Jos et saa tilannetta hallintaan, lopeta (suhde).
Kun tilanne on hallinnassa, palkitse hyvästä käytöksestä. Älä provosoi vaan jätä huono käytös huomiotta. Ole kuitenkin aina varuillasi ja valmis suojaamaan itsesi. Jos omat rahkeet ei riitä, pyydä apua. Pyydä jotain luotettavaa tuttua keskustelemaan miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt vasta huomasin että haluat erota. Hae apua, mene turvakotiin lasten kanssa ja kerro tilanteesta.
Sulla on vain yksi elämä.
Haluutsä käyttää sen näin?
Voimia <3
Ihan ensimmäiseksi tulojen tasaus. Mies ei voi olettaa että maksat pienillä tuloillasi perheen ruokamenoja kun hän kasvattaa itselleen eläkettä ja hankkii taloudellista varmuutta itselleen. Kun olet vanha, sinulle maksetaan huonoa eläkettä, miehesi sen sijaan saa kissanpäivät.
Toisekseen väkivallalla uhkailu on väkivaltaa. Koskaan missään olosuhteissa ei saa hyväksyä väkivaltaa.
Istuta miehesi pöydän ääreen ja esitä kaksi vaihtoehtoa hänelle, joko tasa-arvoinen parisuhde missä sinä saat itse päättää tulevaisuudestasi tai ero. Jos hän uhkailee väkivallalla, on vastauksesi siinä.