Lue keskustelun säännöt.
Mies märisee että katuu lapsimäärää eikä voi enää tehdä mitä haluaa
30.10.2014 |
Mies kertoi jutelleensa eilen kolleegansa kanssa jolla on myös kolme lasta kuten meillä, ja tämä kolleega katuu lapsilukuaan, yksi olisi kuulemma riittänyt.
Mieheni sanoo että on ihan samaa mieltä, harmi että tehtiin kolme
Kolleega joutuu jopa viikonloppuisin tehdä paljon lastensa kanssa!
Mieheni sanoo ettei tiennyt ettei voi enää elää elämäänsä vaan pitää huolehtia muista. Ei voi tehdä sitä mitä haluaa.
Hän sanoi esimerkiksi että kun tulee töistä ei voi linnoittautua olohuoneeseen,laittaa ovea lukkoon ja katsoa telkkaria. Tai voi, mutta sitten ajattelee,että onhan mulla ne lapset enkä ole nähnyt niitä koko päivänä.
Ei voi matkustaa miten haluaa.Ei mennä eikä tulla.
Mies käy siis töissä ja tulee kello 18 maissa kotiin. Suoraan ruokapöytään. Sitten syömme koko perhe yhdessä, mies käy sohvalle makaamaan,keitän hänelle kahvin ja tuon sohvalle.Lapset kstsovat välillä lasten ohjelmia ja mies näpyttelee kännykkää, välilä ovat huoneissaan ja mies katsoo telkkaa. Yleensä näpyttelee kännykkää.
minä siivoan keittiön, suihkutan lapset, siivoan heidän kanssaan huoneet ja laitan 2 lasta nukkumaan,mies yhden.
Sitten hän alkaa nukkua sohvalla, minä katsontelkkaa tai luen kirjaa. Joskus 23 maissa mennään nukkumaan.
Seksiä on jouluna ja juhannuksena. Mieheni on aina niin väsynyt, tai kiukkuinen ettei halua tai niin ilkeä minulle etten minä halua. En ole kyllä koskaan joutunut kieltäytymään sillä hän tekee niin harvoin aloitteen.
Niin. Sanoin hänelle että miksi se työkaveri ei sitten eroa ja ala elämään poikamieselämää ja näe lapsia kun jaksaa. Kuulemma tämä ei ole ratkaisu. Se olisi karmeaa.
Esikoinen oli samassa huoneessa joten en jatkanut keskustelua.Kuulemma isänä ei voi olla oma itsensä ja tehdä mitä haluaa.
En ihan ymmärrä sillä mielestäni en vaadi häneltä paljoa, hoidan kodin ja lapset, viikonloppuisin mies on ainakin puolet kummastakin päivästä omien kaveriensa kansss. En sano koskaan mitään. Hän voisi harrastaa mitä vain. Ei vain tee sitä.
Miten jatkaisin tätä keskustelua?
Ovatko tuollaiset mietteet normaaleja vähän päälle 40-vuotiaalla miehellä?
Miksi ero olisi karmea? Minusta se on täysin ok ratkaisu jos ei kestä perhe-elämää. Miehelle vielä helppo ratkaisu kun lapset jää yleensä äidille.
Minä en siis ollenkaan ymmärrä häntä, rakastan lapsiamme ja minusta heitä ei ole liikaa, kolme oli molempien suosikkilapsiluku, siihen jäi vaikka olisin vielä yhden voinut ottaa.
Tykkään olla lasten kanssa ja omaa aikaa minulla on illalla kun he nukkuvat. Se on ok.
Mietin että mitä ratkaisuja mieheni mahtaa tähän sitten keksiä jos ero on karmeaa. Ei kai se aio perhesurmata meitä? Sehän olisi vieläkin karmeampaa.
Osaako joku auttaa?On aika kurja olo tuon eilisen pikku keskustelun takia. Haluaisin jatkaa sitä illalla rakentavasti.
Kommentit (26)
Miehesi on tuuliviiri. Ensin halusi kolme ja sitten ei haluakaan. Eipä teidän suhde kovin hauskalta muutenkaan kuulosta. Ehkä se ahdistaa miestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neljänkympin kriisi. Ihminen alkaa ensimmäistä kertaa tajuta että tässäks tää nyt on.
Onko miehelläsi stressiä töistä? Kuulostaa siltä, jos tekee pitkää päivää, ei jaksa kotona mitään. Vai onko aina ollut noin? Kannattaa nyt nostaa kissa pöydälle ja saada mies puhumaan lisää omista toiveistaan. Voithan sanoa, ettei sinun mielestäsi ero ole mahdoton ajatus jos mies ei kerran ole tyytyväinen perhe-elämään. Kuulostaa siltäkin, että miehellä on ristiriitaiset fiilikset mitä haluaisi, mitä pitäisi ja mitä ajattelee että kuuluisi tehdä. Ja tee selväksi, että lasten kuullen ei asioita pidä puida.
Onneksi ymmärsimme jättää lapsiluvun aikanaan yhteen. Voimme mennä ja tulla yksin, kaksin tai perheenä, eikä kukaan ole ahdistunut tai tunne tulleensa mitenkään rajoitetuksi. Perheessä yksi teini. 4-kymppisiä olemme myös eikä meistä kumpikaan haikaile minnekään muualle.
Minun enoni erosi vaimostaan 4-kymppisenä kun ajatteli ettei voi elää omaa elämää. Nyt hengailee teinien kanssa (15-20v) ja osti prätkän ja jenkkiauton joilla sitten kyyditsee teinejä. Äitini arveli että enolle iski joku 4-kympin kriisi.
Minkä ikäinen miehesi on? Olisko joku ikäkriisi? Yritä kertoa hänelle perhe-elämän hyviä puolia. Eihän se aina helppoa ole ja rankkaa on kun joutuu asettamaan omat halut ja tarpeet toissijalle lasten takia. Muistuta häntä myös että tulee aika kun lapset ovat muualla ja saa keskittyä vain itseensä ja sinuun. Silloin varmasti kaipaakin sitä perhe-elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai kerroitkin että miehesi on 4-kymppinen. Varmaan on sitten joku ikäkriisi.
t. 7
Vaikka tiedän, että palstan velat ja täydelliset äidit minut kivittää, niin minulle on äitinäkin joskus tullut tuollainen olo vuosien varrella ajoittain. Nyt kun katson taaksepäin (lapset siis aikuisia), muistan, että kriisikohdissa esim. 40v oli pelko, että elämä loppuu äkkiä ja tässäkö tämä oli. Oli hiukan paniikinomainen olo, että mies ja lapset estää minua elämästä ja kohta ei ole aikaa jäljellä.
Aina kriisin yllättäessä otin aikaa itselleni ja selkeytin, että ei minun onneani kukaan estä, vaan minä itse teen itseni onnelliseksi tai onnettomaksi.
Ja velat voi nyt vastata, että onneksi jätin lapset tekemättä, niin ei ole tuollaisia ikinä tullut mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskustelittehan lapsiluvusta etukäteen, tietenkin? Tuollainen ei voi yllätyksenä tulla.
Ps. Se on kollega.
Sellaista se on elämä aikuisena. miehenä ja isänä...aina ei voi olla kivaa mutta sillä mennään mitä on!
Minä en kyllä ymmärrä miksi pyörität yksin tuota "lapsiperhe-arkea" ja mies käy vaan kotona oleilemassa kuin hotellissa eikä ole edes kiinnostunut omista lapsistaan.
Ehkä miehesi tuntisi kuuluvansa paremmin perheeseen jos hänellä olisi normaalit isän velvollisuudet ja hänkin tekisi jotain kotihommia?
Miksi itse tyydyt tuollaiseen parisuhteeseen? Saatko siitä mitään iloa?
Sano miehelle suoraan että jos sinä ja lapset ja perhe-elämä ei oikeasti kiinnosta niin hän tietää missä on ovi. Turha pitää mitään "kulissi-perhettä" vain sen takia että se perhe pitää olla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi tulisi harrastaa jotain liikuntaa ettei olisi aina vain väsynyt. Ja jaksaisi kiinnostua siitä seksistäkin. On ikävää, jos näkee lapset vain taakkana, eikä osaa iloita heistä. Mutta kyllä minullakin välillä oli noita fiiliksiä, varsinkin silloin kun parisuhde ei ollut kunnossa. Entä jos mies kokee itsensä jotenkin ulkopuoliseksi kun sinä osaat nauttia lapsista ja teillä on mukavaa? Eikä se parisuhdekaan ole kunnossa? Yksinkö se mies haluaisi mennä vai sinun kanssasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin pakolliset:
Aloitus todennäköisesti provo. Toiseksi, miksi on niin vaikeaa tehdä kappalejakoa.
Kommentoidaan sitten ujutettuja tärppejä.
- jos seksiä on kaksi kertaa vuodessa, niin kyllä siinä alkaa miettimään onko tässä mitään järkeä
- "suosikkilapsiluku" >> yhdessä päätetty >> mies turpa kiinni, kun olet tuohon sitoutunut
- ap, tuo perhesurmaheitto alkaa olla jo mauton
Minkä ikäisiä lapsia? Eihän tuollainen lasten hyysääminen kuitenkaan 20 vuotta kestä. Pienet lapset kuormittavat, se on selvä, mutta jo yli kymmenvuotiaat ovat erittäin omatoimisia ja sitten viimeistään helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän takia itse olen aina ajatellut, että nuoruus kannattaa elää kunnolla. Biletysvaihe on jo ohi, mutta esimerkiksi reissata haluaisin ja paljon. Toki se on lastenkin kanssa mahdollista, mutta haastavampaa. Ollaan poikaystävän kanssa puhuttu lapsistakin, mutta vielä ei ole niiden aika. Hänestä yksi lapsi kuulostaa oudolle, koska "siitä tulee itsekäs". Kasvatuksella voi vissiin vaikuttaa tähänkin... Enkä nyt sano, että mieheltäsi on jäänyt nuoruus elämättä, voihan tuo olla tosiaan joku kriisikin tai stressiä.
Kyllä minutakin ja miehestänikin tun tuu välillä tuolta (tässäkö tämä nyt on jne), vaikka meillä on vain yksi lapsi. Uskon kuitenkin että sitten myöhemmin, jo vanhemmalla iällä tämä kaikki maksaa itsensä tuplasti takaisin. Kun on aikuinen lapsi, ehkäpä lapsenlapsia ja sama ihana mies vierellä jonka kanssa yhdessä vanheta ja matkustaa.
Minulla ikää 26 ja miehellä 33, lapsi on pian 4v.
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:38"]
Ensin pakolliset:
Aloitus todennäköisesti provo. Toiseksi, miksi on niin vaikeaa tehdä kappalejakoa.
Kommentoidaan sitten ujutettuja tärppejä.
- jos seksiä on kaksi kertaa vuodessa, niin kyllä siinä alkaa miettimään onko tässä mitään järkeä
- "suosikkilapsiluku" >> yhdessä päätetty >> mies turpa kiinni, kun olet tuohon sitoutunut
- ap, tuo perhesurmaheitto alkaa olla jo mauton
[/quote]
Aloitus tod.näk. ei ole provo. Itsestäni tuntuu miehenä ihan samalta, mutta meillä ei ole kuin yksi vahinkolapsi. Olisi tuntunut todella tyhmältä jättää rakastamani äiti vain sen takia, että hän on synnyttänyt oman lapseni.
Virhe, minkä mies tekee, on että hän sanoo ajatuksensa ääneen. Näin suomalaisesta näkökulmasta.
Seksiä ei ole varmasti enempää kuin 2 krt/vuosi, ei voisi vähempää kiinnostaa, kun lapsi on aina kotona jos itse olen. Jostain syystä äitinsä ei ole jättänyt minua vielä siitä huolimatta. Perseessä myös pelko lisälapsista, toista vahinkoa ei tapahdu, jos se minusta on kiinni.
*varma tieto*: Mies voi pimahtaa IHAN koska tahansa ja tappaa koko perheensä. Näitä on jotain 1 viidestä miljoonasta jollain aikavälillä. Kukaan ei ole vielä onnistunut tätä estämään.
Toi muo just ärsyttää monissa miehissä kuten omassakin että joskus kun on rankkaa niin napistaan että miksi niitä lapsia piti tehdä niin monta, mutta silloin kun ollaan hyvällä päällä niin sitten ollaan muka niin rakastavia isiä. Puhuin nyt siis oman mieheni käytöksestä. Hänkin on n. nelikymppinen ja nyt monet asiat painaa päälle kun monet asiat eivät ole kunnossa. Hänellä on ollut jo pidempään jo kriisiä päällä johon liittyy rahahuolia, työttömyyttä, kriisiä siitä mitä oikein tulee tekemään "isona", mutta se mikä minua on oikeastaan eniten loukannut on ollut ne muutamat kommentit siitä että miksi meillä pitää olla lapsia niin monta ja vihjailut siihen kuinka paljon helpompaa olisi esim. yhden kanssa. Esim. kun tulimme sairaan pikkulapsen kanssa sairaalasta kyllä alkoi itkettää kun mies vihaisena tiuski jotain että "joo tehdään vaan lisää lapsia" ja siis oli tarkoitettu sarkastiseksi kommentiksi siitä että niitä lapsia ei pitäisi olla niin monta. Olihan hän tosi väsynyt kun työpäivän jälkeen piti päivystyksessä olla muutamia tunteja mutta itse en voi vain sietää tuollaisia tunteenpurkauksia. Minusta kuitenkin hänenkin tapauksessa tuollaiset ajatukset kielii jostakin itsekkyydestä. Vaikka itse olisin kuinka väsynyt niin ikinä ole ainakaan sanonut mitään negatiivisia kommentteja lapsista siihen tyyliin että ihan kun toivoisin että heitä ei olisi. Tottakai joskus on käynyt mielessä ihan yhden sekunnin ajan kuinka paljon helpompaa olisi sillion jos perheessä olisi vain isoja lapsia, mutta ne ajatukset kaikkoavat nopeasti ja en missään nimessä kadu lapsiani vaan tämä vauvakin on tietenkin maailman ihanin ja söpöin lapsi ja olen kiitollinen että hänet vielä sain vaikka töitä teettääkin hirveästi!
Hänkin joskus möläyttelee kommentteja kavereistaan joilla on yksi lapsi tai lapsettomista kuinka on ihanaa ja helppoa elämää kun voi matkustella jne. kun näkee facessa jonkun sinkkukaverin postauksen jostain matkasta ja kyllä pistää vihaksi. Olen kyllä monta kertaa tokaissutkin että siitä vaan, ota itsellesi asunto ja lähde viettämään sitä ihanaa sinkkuelämää ja ota vielä joku hemaiseva tyttöystävä päälle. Herra on vapaa lähtemään. Ja sitten sitä ei kuitenkaan lähdetä. Totuushan on että monet miehet pelkäävät lähteä. Hänkin joskus riidoissa sanoo että syy että ei voi lähteä on lapset, joka on siinä mielessä naurettavaa että eihän hän heitä edes paljon yhtään hoida vaan samalla tavalla kun ap. minä hoidan lapset oikeastaan täysin yksin ja hän hoitaa ehkä joskus jonkun ulosviemisen puistoon jota ei ole kyllä tapahtunut esim. nyt parin kuukauden aikana yhtään kun ilman on huonot eli vain kesällä viimeksi. Kotona lähinnä juttelee tai leikkii muutaman minuutin ja se siinä. Toisaalta lapsikin on tullut jo niin äidin perään että huutaa aina äitiä joka asiaan eli isä ei edes kelpaa koska ei ole tottunut muuhun kun siihen että äiti hoitaa kaiken eli ei edes anna isän hoitaa. Itse asiassa uskon että moni mies kuitenkin pelkää ja tietääkin että ei se sinkkuelämä nyt niin herkkua välttämättä ole. Voi olla tosi yksinäistä, taloudellisesti ehkä jopa tiukempaa, ei pelaa palvelu enää kotona, uusi tyttöystävä voi olla vielä "vaikeampi" kun oma vaimo jne. eli kuitenkin tiedetään että ei se ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolella mutta silti purnataan siitä nykyisestä perhe-elämästä. Miksi pitäisi aina haikailla jotain muuta tai sellaista mitä voi saavuttaa tai mitä ei ole. Onnellisuuden pitäisi yrittää saavuttaa sillä mitä on tällä hetkellä ja miettiä miten sitä nykyistä elämää voi parantaa jotta olisi tyytyväisempi ja onnellisempi.
Tuolta minustakin tuntuisi, jos olisi lapsia erehtynyt tekemään.
Onneksi en tehnyt, joten voin joka päivä "tehdä mitä haluan"
Elämästään voi tehdä kivaa tai ikävää ihan oman mielensä mukaan.
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 09:33"]
Miehesi on tuuliviiri. Ensin halusi kolme ja sitten ei haluakaan. Eipä teidän suhde kovin hauskalta muutenkaan kuulosta. Ehkä se ahdistaa miestä?
[/quote]
Enpä tuuliviiristä tiedä. On vaan ollut sitä mieltä että lapset ois kivoja. Kiva ei ole sama juttu kun vastuu ja vaiva ja huoli.
Eihän sinulla ole miestä vaan pikkupoika. Jokainen varmasti miettii sellaisia ajatuksia että olisi helpompaa jos lapsia ei ole olisi, voisi matkustella, tehdä mitä hvuittaa ja ostaa mitä haluaa. Minä olisin miehesi tapauksessa huolissani siitä että a) hän ei vaikuta olevan ollenkaan kiinnostunut lapsista, jos vain makaa sohvalla b) hän ei vaikuta olevan ollenkaan kiinnostunut sinusta c) hän ei vaikuta tajuavan edes tilannettanne jos sinä teet kaiken ja hän viettää kaiken vapaajan kavareiden kanssa tai makaa sohvalla. Olisikohan palaverin paikka jossa kerrot tuon mitä kirjoitit
Mies. 39 vuotta