Auttakaa... :(
Tuore suhde ja jälleen kerran tuntuu siltä, ettei tästäkään mitään tule. Alkuun oli niin upeaa, mutta se on mennyttä se. Ehkä parisuhteet eivät vain ole minua varten vaikka kuinka yritän :'(
Ongelma on siis riitely. Tiedän, että olen äkkipikainen ja aloitan yleensä raivoamalla ja lopuksi lepyn. En jostain syystä osaa ottaa iisisti, jos koen että minua kohdellaan huonosti. Suoraan sanottuna en usko, että kukaan välittää minusta aidosti. Minulla on heikko itsetunto, tuhat ja sata huonoa kokemusta menneisyydessä, tuhat ja sata ongelmaa, ei ketään, siis oikeasti ketään jonka puoleen voisin kääntyä ja itkeä pahaa oloani. Edes miesystäväni ei ole sellainen ihminen. Jos kertoisin KAIKEN, tästä tulisi aivan liian pitkä teksti. Siksi kerron mielestäni tärkeimmät asiat. Siis miesystäväni suuttuu eräästä asiasta aivan järjettömästi ja se on toistunut muutamaan
otteeseen. Ensin hän puhuu kauniisti, sitten minä (usein tajuamattani) jotenkin "väheksyn" tätä The Asiaa, ja siitäkös syntyy sota. Siis aivan kamalaa huutamista, haukkumista, levotonta kuljeskelua eestaas, sitten taas huutoa, joskus hän tulee ihan korvani juureenkin huutamaan. Ja haukkuu, haukkuu, haukkuu... niin rumia sanoja. "Minkä takia mä jaksan aina tätä paskaa, minkä takia mä pyydän anteeks turhaan, tässä on kiitos, aina tätä samaa paskaa, saatanan kakara, sä oot niin ylimielinen, aina vaan sä oot uhri, vittu tätä samaa paskaa, minkä takia mä aina kuuntelen tätä saatana!!!!" Jne... siis oikeasti 5 minuuttia aikaisemmin
hän on puhunut tosi kauniisti minulle ja silitellyt, kysellyt mikä minulla on kun saan raivareita jne... ja pari mimuuttia myöhemmin raivokohtaus ja huutoa, miten tämä on aina, aina, AINA tätä samaa paskaa. Minun on siihen väliin turha sanoa mitään, koska mies mitätöi kaiken sanomani ja sanoo minun tekeytyvän uhriksk vaikka olen itse ilkeä.
Minun on erittäin vaikeaa pyytää anteeksi, tiedön sen. Nykyään en edes haluaisi kuulla mitään kauniita sanoja mieheltä, koska tiedän, että yksi väärä sana niin helvetti on irti ja haukkumasanat lentelevät. Minä saatan olla hiljaa ja vain kuunnella loputonta kiroilun ja nimittelyn tulvaa.
En ole tossu, mutta haluan varmistaa etten ole itse aiheuttanut mahdollista eroa tuollaisessa tilanteessa. Siispä varon sanojani. Mies ei varo kyllä ollenkaan...
Tätä en kehtaa sanoa ääneen, koska se kuulostaa säälinkerjuulta, mutta riitatilanteissa ajattelen omaa kuolemaani, ja tämä on toistuvaa. Olen ommut masentunut ja ilmeisesti se kierre on tullut jäädäkseen. Ajattelen vakavissani, että haluan kuolla ja kuvittelen sen tilanteen mielessäni. Kun olen hiljaa, mies pitää minua ylimielisenä. Oikeasti vain yritän niellä kyyneliä ja ajattelen, että kunpa pääsisin lopullisesti pois tästä helvetistä. Elämäni ei tunni olevan ikinä elämisen arvoista.
Jos tästä nyt mitään selvää sai, niin mitä mieltä olette? Onko miehen käytös tervettä? Kyllä, itsekin raivoan. En väitä muuta.. mutta en ole uhkaava enkä nimittele noin törkeästi kuin hän minua. En vain jaksaisi enää. Tuntuu, että pitäisi erota, mutta jotenkin haluaisi pitää kiinni siitä illuusiosta, että nyt on se oikea löytynyt. No, selkeästi ei olekaan...
Kommentit (54)
Hirveästi kirj.virheitä, pahoittelut siitä... Ap
Pitäisikö minun pyytää anteeksi sanojani? Se tuntuisi niin alistavalta. Ensin tuollaista törkytekstiä, sitten pyytäisin anteeksi, ja asiat olisivat hyvin niin kauan kunnes sanoisin taas väärin jotain.
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 06:56"]Auttakaa...
[/quote]
Älkää peukutelko vaan sanokaa jotain.
Autoin ap:ta ja laitoin rivinvälit, helpompi lukea.
Tuore suhde ja jälleen kerran tuntuu siltä, ettei tästäkään mitään tule. Alkuun oli niin upeaa, mutta se on mennyttä se. Ehkä parisuhteet eivät vain ole minua varten vaikka kuinka yritän :'( Ongelma on siis riitely. Tiedän, että olen äkkipikainen ja aloitan yleensä raivoamalla ja lopuksi lepyn. En jostain syystä osaa ottaa iisisti, jos koen että minua kohdellaan huonosti. Suoraan sanottuna en usko, että kukaan välittää minusta aidosti. Minulla on heikko itsetunto, tuhat ja sata huonoa kokemusta menneisyydessä, tuhat ja sata ongelmaa, ei ketään, siis oikeasti ketään jonka puoleen voisin kääntyä ja itkeä pahaa oloani. Edes miesystäväni ei ole sellainen ihminen. Jos kertoisin KAIKEN, tästä tulisi aivan liian pitkä teksti. Siksi kerron mielestäni tärkeimmät asiat.
Siis miesystäväni suuttuu eräästä asiasta aivan järjettömästi ja se on toistunut muutamaan otteeseen. Ensin hän puhuu kauniisti, sitten minä (usein tajuamattani) jotenkin "väheksyn" tätä The Asiaa, ja siitäkös syntyy sota. Siis aivan kamalaa huutamista, haukkumista, levotonta kuljeskelua eestaas, sitten taas huutoa, joskus hän tulee ihan korvani juureenkin huutamaan. Ja haukkuu, haukkuu, haukkuu... niin rumia sanoja. "Minkä takia mä jaksan aina tätä paskaa, minkä takia mä pyydän anteeks turhaan, tässä on kiitos, aina tätä samaa paskaa, saatanan kakara, sä oot niin ylimielinen, aina vaan sä oot uhri, vittu tätä samaa paskaa, minkä takia mä aina kuuntelen tätä saatana!!!!" Jne... siis oikeasti 5 minuuttia aikaisemmin hän on puhunut tosi kauniisti minulle ja silitellyt, kysellyt mikä minulla on kun saan raivareita jne... ja pari mimuuttia myöhemmin raivokohtaus ja huutoa, miten tämä on aina, aina, AINA tätä samaa paskaa. Minun on siihen väliin turha sanoa mitään, koska mies mitätöi kaiken sanomani ja sanoo minun tekeytyvän uhriksk vaikka olen itse ilkeä. Minun on erittäin vaikeaa pyytää anteeksi, tiedön sen.
Nykyään en edes haluaisi kuulla mitään kauniita sanoja mieheltä, koska tiedän, että yksi väärä sana niin helvetti on irti ja haukkumasanat lentelevät. Minä saatan olla hiljaa ja vain kuunnella loputonta kiroilun ja nimittelyn tulvaa. En ole tossu, mutta haluan varmistaa etten ole itse aiheuttanut mahdollista eroa tuollaisessa tilanteessa. Siispä varon sanojani. Mies ei varo kyllä ollenkaan...
Tätä en kehtaa sanoa ääneen, koska se kuulostaa säälinkerjuulta, mutta riitatilanteissa ajattelen omaa kuolemaani, ja tämä on toistuvaa. Olen ommut masentunut ja ilmeisesti se kierre on tullut jäädäkseen. Ajattelen vakavissani, että haluan kuolla ja kuvittelen sen tilanteen mielessäni. Kun olen hiljaa, mies pitää minua ylimielisenä. Oikeasti vain yritän niellä kyyneliä ja ajattelen, että kunpa pääsisin lopullisesti pois tästä helvetistä. Elämäni ei tunni olevan ikinä elämisen arvoista.
Jos tästä nyt mitään selvää sai, niin mitä mieltä olette? Onko miehen käytös tervettä? Kyllä, itsekin raivoan. En väitä muuta.. mutta en ole uhkaava enkä nimittele noin törkeästi kuin hän minua. En vain jaksaisi enää. Tuntuu, että pitäisi erota, mutta jotenkin haluaisi pitää kiinni siitä illuusiosta, että nyt on se oikea löytynyt. No, selkeästi ei olekaan...
Mitä mieltä olette, pitääkö pyytää anteeksi tuollaisen törkytekstin jälkeen? Itsekin toki osaan raivota ja olen äkkipikainen, mutta noin törkeälle linjalle en kyllä lähde.
Tiivistäkää tekstiänne, perkele. Ei näitä muuten vitsi lukea.
Jooooooo, Kanada!~!!
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 07:04"]Tiivistäkää tekstiänne, perkele. Ei näitä muuten vitsi lukea.
Jooooooo, Kanada!~!!
[/quote]
Piti oleelliset asiat kertoa että saisi apua oikeaan ongelmaan eikä jotain sinne päin...
Ei teidän suhteesta mitään tule, joten erotkaa ihan sovussa. Turha siinä on kummankaan roikkua jos elämä on pelkkää rähinää ja epävakautta. Olette kummatkin ilmeisesti aika tuuliviirejä ja yhdessä olette sellainen pommi, että riitoja ei voi välttää mitenkään. En siis ymmärrä miksi yhdessä haluatte olla yleensäkään. Luulen, että ihan kaikki neuvovat samaa.
Käykää keskustelemassa ammattiauttajan kanssa. Ehkä teidän täytyy vaan oppia riitelemään rakentavammin.
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 07:06"]Käykää keskustelemassa ammattiauttajan kanssa. Ehkä teidän täytyy vaan oppia riitelemään rakentavammin.
[/quote]
Tuntuu vain että nuo ammattiavut ovat ikuisuuden yhdessä olleita pareja varten :( tämä on niim tuore suhde :(
Mitä iloa meidän olisi täällä syyttää sun miestäsi kamalaksi ihmiseksi? Mitä se hyödyttää sinun tilannetta? Sinä et voi miestä muutta etkä parantaa, mutta itsellesi saat apua ja voit parantua.
Veikkaan että jäät suhteeseen ja sitten 15vuoden päästä tajuat että haluat olla onnellinen ja lähdet suhteesta ja aloitat uuden elämän.
Mutta voimia...
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 07:09"]Mitä iloa meidän olisi täällä syyttää sun miestäsi kamalaksi ihmiseksi? Mitä se hyödyttää sinun tilannetta? Sinä et voi miestä muutta etkä parantaa, mutta itsellesi saat apua ja voit parantua.
Veikkaan että jäät suhteeseen ja sitten 15vuoden päästä tajuat että haluat olla onnellinen ja lähdet suhteesta ja aloitat uuden elämän.
Mutta voimia...
[/quote]
Sanoinko miehen haukkumisesta jotain? Halusin tietää, että "pitääkö" minun pyytää anteeksi tuollaisen törkytekstin jälkeen, vaikka sama toistuu satavarmasti heti taas, kun sanon jotain väärin The Asiaan liittyen.
Harkitsisin ammattiauttajan puoleen kääntymistä. Varaa vaikka terveysasemalta lääkäriaika ja sitä kautta pyydä apua. Sinun pitää saada oma pääsi kuntoon ennenkuin pystyt elämään parisuhteessa. Apua löytyy kyllä
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 07:07"]
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 07:06"]Käykää keskustelemassa ammattiauttajan kanssa. Ehkä teidän täytyy vaan oppia riitelemään rakentavammin. [/quote] Tuntuu vain että nuo ammattiavut ovat ikuisuuden yhdessä olleita pareja varten :( tämä on niim tuore suhde :(
[/quote]Ei, älkää menkö yhdessä ammattiauttajalle, vaan menet ihan yksin. Eroat tästä suhteestasi reilusti ja haet yksin apua. Tämä mies ei ole ainoa mies maailmassa ja sinun ei tarvitse huolehti miehen ongelmista ollenkaan, huolehdit vain omistasi ja haet niihin apua. Jossakin vaiheessa asiat selkenee kyllä ja olet valmis löytämään hyvän ja normaalin suhteen.
Myös seurakunnilla on parineuvontaa joka on maksutonta ja johon voi hakeutua vaikka ei olisikaan kirkon jäsen. Ja huom: vaikka se onkin kirkon järjestämää, siellä ei käsitellä mitään jeesuksia vaan teitä pariskuntana, ei tuputeta uskontoa eikä mitään muutakaan.
Yksi ystävä kävi miehensä kanssa tuollaisessa kirkon parineuvonnassa (muistaakseni 5 krt yhteensä) ja oli siihen oikein tyytyväinen. Heillä oli suhde aika solmussa ennen sitä ja miettiävt erotako vai ei. Tuolla parineuvonnassa pohtivat asioita ja päätyivät sitten eroon.
Siis mitä sinä tarkalleen teit/sanoit ennen miehen suuttumista? Aika oleellinen pointti, että osaa tähän vastata.
Kauan olette olleet yhdessä? No, sillä niin väliä, itse en tuhlaisi aikaani ja elämääni parisuhteeseen, jossa raivotaan ja nimitellään, kohdellaan toista vähätellen, ei osata perus käytöstapoja, kuten anteeksipyyntöä ja kunnioitusta jne.
Hirveästi kirj.virheitä, pahoittelut siitä... Ap