Tavismiesten pariutuminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se vähän kumma että naisten vain pitää panostaa ulkonäköön mutta miesten ei.

Miksi luulet, että tavismiehet eivät panosta ulkonäköönsä?

Itse esimerkiksi treenaan 6 kertaa viikossa ja olen laittanut tuhansia euroja ulkonäkööni, jopa kosmeettinen kirurgia on kokeiltuna.

Mieluimmin tuhansia euroja siihen naiseen, niin ei tarvitse yksin kärvistellä peilin edessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se vähän kumma että naisten vain pitää panostaa ulkonäköön mutta miesten ei.

Miksi luulet, että tavismiehet eivät panosta ulkonäköönsä?

Itse esimerkiksi treenaan 6 kertaa viikossa ja olen laittanut tuhansia euroja ulkonäkööni, jopa kosmeettinen kirurgia on kokeiltuna.

Jos pitäisi antaa joku numereeninen arvio, niin kuinka monta prosenttia tavismiehistä treenaa 6x viikossa ja on käynyt plastiikkakirurgilla?

Suurin osa ihmisistä ei treenaa pakkomielteisesti. Vielä harvempi lähtee kirurgian avulla korjailemaan itseään. Pitennettiinkö jalkoja vai laitettiinko laatikkoleuka?

Ap, jos menet paikkaan, missä on 2 naista ja 8 miestä, niin luulisi että järkikin sen sanoo, että 6 miestä jää ilman. Mitä kohtaa tuosta ei itse jo ymmärrä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavismies saa naisen

kun tämä kyllästyy

Täällä on nyt vuosia ruikutettu ja odotettu sen karusellin pysähtymistä, mutta ilmeisesti aika heikosti vieläkin menee. Koskahan sä kuvittelit että se aika tulee kun sun ovella on jono puhkikulutettuja naisia valmiina perheenperustamiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavismies saa naisen

kun tämä kyllästyy

kul - li

- ka - ru - sellin 

jän - nä

 - miehiin 

Tämän ressukan ennuste on huono. Ei tule pääsemään tätä palstaa lähemmäs naisia ikänä.

Kannattaa ihan suosiolla siirtyä muiden homooeleiden pariin. MGTW on tiesi.

Mitä sinä ap höpöttelet.

Suomi on täynnä tavisperheitä.   Tavalliset naiset ja miehet perustavat perheen ja elävät tavallista suomalaista elämää.

Edelleenkin suuri osa suomalaisista tekee aivan tavallista duunia eri paikoissa.

Osa myös niistä, jotka ovat suorittaneet akateemisenkin tutkinnon.

Noihin muutamiin nirsoihin naisiin ei pidä kiinnittää huomiota ollenkaan, heidät voi jättää omaan liemeensä kiehumaan ja hakemaan sitten ihmemiestä, jota ei todellisuudessa ole olemassakaan.

Nämä naiset ovat juuri niitä, jotka jäävät ilman avo/aviomiestä kokonaan ja lopuksi itkevät näillä somepalstoilla, kun ketään ei löydy, enkä saanut perhettä enkä saanut lapsia, enkä mitään muutakaan, kuin vain tämän kurjan työn, johon opiskelin monta vuotta, mutta en nyt viihdykään tässä  hommassa yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Ap, jos menet paikkaan, missä on 2 naista ja 8 miestä, niin luulisi että järkikin sen sanoo, että 6 miestä jää ilman. Mitä kohtaa tuosta ei itse jo ymmärrä?

No mutta kun niiden naisten pitäisi priorisoida miehen säälittävyys muiden ominaisuuksien yli ja ottaa ne 2 pahnanpohjimmaista reppanaa. Tietysti ne 3. ja 4. huonoimmat jää sitten itkemään kun ei kelpaa.

Tavismiehet voisivat ihan aluksi olla kiinnostuneita naisista ihmisinä ja persoonina, ei vain potentiaalisina seksikumppaneina. Monistakaan deittisovellusten miehistä ei saa tätä kuvaa. Useimmilla sinkkunaisilla on myös näin 2020-luvulla aktiivinen oma elämä eikä miestä tarvita enää pakon vuoksi elättämään, vaan hänestä halutaan tasavertainen kumppani hauskaan yhdessäoloon, yhteisiin harrastuksiin ja fiksuun keskusteluun. Kannattaa siis miettiä, pystytkö tarjoamaan kaikkea tätä. Jos, niin flaksi varmasti ennen pitkää käy, ihan ulkonäöstä riippumatta.

Säälipillua odottavan aika on pitkä.

Tässähän on se ongelma että mukavat ja vuorovaikutustaitoiset ihmiset löytävät parisuhteen.

Sitten tämä jämäporukka niin miehissä kuin naisissakin jää ihmettelemään miksei nappaa.

Introverttius ja misogynia vaikeuttaa miesten pariutumista suuressa määrin. Kuten myös testosteronin aiheuttama typeryys. Jälkimmäinen on siitä huono ettei ne ressukat sille mitään voi .

Tavismiehet voisivat tajuta että heidän mahdollisuutensa pariutua ovat paljon isompia Tinderin ulkopuolella jota myös oikeaksi elämäksi kutsutaan.

Vierailija kirjoitti:

Tavismiehet voisivat tajuta että heidän mahdollisuutensa pariutua ovat paljon isompia Tinderin ulkopuolella jota myös oikeaksi elämäksi kutsutaan.

Jo pelkästään FB:n sinkkuryhmiin liittymällä se kasvaisi varmasti ainakin 300 %. Niissä on paljon enemmän naisia kuin miehiä.

Kun täällä joku kuvailee itseään ”tavismieheksi”, paljastuu eristäytyvän persoonan piirteillä varustettu mölli ilman mitään ihmissuhteita, mielenkiinnonkohteita tai harrastuksia. Ei siis ole edes tavallisia harrastuksia, mitä nyt tavalliset ihmiset puuhaavat, vaikka jotain frisbeegolfia, nikkarointia tai lenkkeilyä, vain ihan maksimissaan telkkarin katsomista. Ei tavanomaisia ihmissuhteita, kontakti korkeintaan äitiin.

Ja ”tavismiehen” kuvia linkittävät laittavat sellaisia hoopolla tavalla rumahkoja, kummelisketsihahmon näköisiä. Eikä saa vihjailla, että kannattaisia päivittää risat collarit ja linttaan astutut lenkkarit johonkin vähän siistimpään, se on ihan ihmisoikeusloukkaus.

Ja vaatimukset vastakkaiselle sukupuolelle, ne ovat pilvissä. En oikein tiedä, mitä ajatella palstatavallisista.

Anteeksi kaikki aikuisten oikeasti tavalliset.

Vierailija kirjoitti:

Kun täällä joku kuvailee itseään ”tavismieheksi”, paljastuu eristäytyvän persoonan piirteillä varustettu mölli ilman mitään ihmissuhteita, mielenkiinnonkohteita tai harrastuksia. Ei siis ole edes tavallisia harrastuksia, mitä nyt tavalliset ihmiset puuhaavat, vaikka jotain frisbeegolfia, nikkarointia tai lenkkeilyä, vain ihan maksimissaan telkkarin katsomista. Ei tavanomaisia ihmissuhteita, kontakti korkeintaan äitiin.

Ja ”tavismiehen” kuvia linkittävät laittavat sellaisia hoopolla tavalla rumahkoja, kummelisketsihahmon näköisiä. Eikä saa vihjailla, että kannattaisia päivittää risat collarit ja linttaan astutut lenkkarit johonkin vähän siistimpään, se on ihan ihmisoikeusloukkaus.

Ja vaatimukset vastakkaiselle sukupuolelle, ne ovat pilvissä. En oikein tiedä, mitä ajatella palstatavallisista.

Anteeksi kaikki aikuisten oikeasti tavalliset.

Tämä

Elämän perustaidot eivät ole hallussa

Normaalit ihmiset pariutuvat edelleenkin jossain muualla kuin deittipalveluissa.

Hyvinhän nuo näyttää ympärillä pariutuvan. Jopa sellaiset, joilla näyttää olevan monellle naiselle ei-toivottuja piirteitä. Esim. omassa lähipiirissä häitään ovat tänä vuonna viettäneet parit, joissa 1) mies on 165-senttinen ja pikkupojan näköinen vaikka kolmekymppinen, 2) mies on todella juntti ja viinaan menevä, ehkä joskus ollut komeahko mutta aika rupsahtanut ja kaljamahainen jo ja 3) naamastaan kolhon ruma ja päälaelta jo kaljuuntunut, lyhyehkö ja kuivikkaan laiha 35 v mies. 

Valitettava kokemus kyllä omasta suvusta ja tuttavapiiristä on, että ujous, introverttiys ja/tai asperger-piirteet voi estää pariutumisen aika tehokkaasti. Tunnen joitain todella mukavia ja fiksuja, jotkut jopa varsin hyvän näköisiä miehiä, jotka ei ole paria löytäneet näistä syistä. Esim. oma serkku: tumma, pitkä, söpöllä tavalla komea kasvoista, tekniikan tohtori, mukava ja älykäs. Mutta myös vetäytyvä, hyvin ujo ja vakavaluonteinen. Vielä 42 v:nä sinkku, eikä tietääkseni ole koskaan seurustellut. Muutamat yritykset lähestyä naisia on johtaneet torjuntoihin, koska ilmeiisesti vähän sosiaalisesti kömpelönä ja ujona hänen lähestymiset on vähän kömpelöitä ja naisten mielestä "creepyjä".

Vierailija kirjoitti:

Kannustaisin MGTOW-ajatusmalliin. Elämä on paljon helpompaa.

minäkin kanmustan. Olin tuon aatteen kannattaja, mutta en enää. Kun en enää ollut kiinnostunut naisten asioista, naiset alkoivat olemaan kiinnostuneita minun puuhailuatani ja tekivät usein tuttavuutta. Nykyään en ole enää MGTOW, vaan yksinkertaisesti noukin rusinoita pullasta lukuisien irtosuhteiden muodossa. Jättäkää ne naiset omaan arvoonsa ja lakatkaa antamasta erityisoikeuksia siksi joska ovat naisia. Jos pyydetään apua niin aina maksu rahalla ym.

Vierailija kirjoitti:

Tavismiehet voisivat ihan aluksi olla kiinnostuneita naisista ihmisinä ja persoonina, ei vain potentiaalisina seksikumppaneina. Monistakaan deittisovellusten miehistä ei saa tätä kuvaa. Useimmilla sinkkunaisilla on myös näin 2020-luvulla aktiivinen oma elämä eikä miestä tarvita enää pakon vuoksi elättämään, vaan hänestä halutaan tasavertainen kumppani hauskaan yhdessäoloon, yhteisiin harrastuksiin ja fiksuun keskusteluun. Kannattaa siis miettiä, pystytkö tarjoamaan kaikkea tätä. Jos, niin flaksi varmasti ennen pitkää käy, ihan ulkonäöstä riippumatta.

Tämä juna kulkee molempiin suuntiin. Myös naisten kannattaa miettiä onko heillä tarjottavaa miehelle, se pelkkä reikä kun ei tuo onnea naisellekkaan. Jos aina pettyy suhteisiin ja miehiin, se vika voi olla myös itsessä. Todella moni deittailemani nainen on sanonut esim harrastavansa vaellusta, mutta eivät ole koskaan vaeltaneet ja tekosyitä piisaa. Ei tarvitse olla kovinkaan välkky tajutakseen, että tuollaisella lähestymistavalla päätyy reiän asemaan ja samalla se mielikin pahoittuu.

Mun mielestä olen tavallinen mies. On liikunnallisia ja muuten sivistäviä harrastuksia, mutta kuitenkin siinä määrin, että jää aikaa myös parisuhteelle. Osa harrastuksista vie luontoon ja osa liikuntapaikoille. Lisäksi opikelen kieltä ja pidän kirjoista ja elokuvista. Olen siinä mielessä avoin, että mihin tahansa harrastukseen mahtuu mukaan tai toisaalta ne jättävät aikaa ja tilaa naisen omiin harrastuksiin. Käyn töissä ja maksan omaa asuntoa pois. Minulla on pitkän aikaa sitten päättyneen, yli 10 vuotta kestäneen suhteen jäljiltä teini-ikäinen lapsi joten parhaiten uskon kohtaavani sellaisen naisen kanssa, jolla on myös omia lapsia.

Haluan olla läsnä parisuhteessa ja haluan oikeastaan aivan kaiken tästä yhdestä ihmisestä. Haluan siis naisesta parhaan ystäväni, jota rakastella intohimoisesti. Suhtaudun joustavasti parisuhteen asumismuotoon ja sitoutumisen virallistamiseen, koska uskon, että kaksi toistaan rakastavaa ihmistä löytävät kyllä itselleen oikean tavan olla parisuhteessa. En kuitenkaan jousta uskollisuudesta, sitoutumisesta enkä me-hengestä. Minusta on sanottu, että minusta huomaa arvostukseni naista kohtaan ja onpa eksäni sanonut minun kohdelleen häntä kuin kukkaa kämmenellä.

Silti suhteet ovat päättyneet. Ekassa vaimoni petti ja sitä käsittelin terapiassa eikä minulla ole ollut luottamusongelmia sen jälkeisissä suhteissa. Parisuhdeterapiassa käynti kertokoon jotain halustani saada toimiva suhde ja valmiudestani katsella myös omaa toimintaani kriittisesti. Seuraava suhteeni, etäsuhde, päättyi kolmen vuoden jälkeen siihen, kun huomasin, että kumppanini ei ole valmis matkustamaan eli näkemään vaivaa suhteen ylläpitämiseksi samoin kuin minä. Lisäksi hän riitatilanteessa sanoi asioita, joita minä en ole valmis kumppanilleni sanomaan. Säilyttääkseni minuuteni sellaisena ihmisenä, joka minä haluan olla, oli erottava. Kolmas suhteeni päättyi, koska naisen käsitys yhteisestä ajasta muuttui radikaalisti ensimmäisen vuoden jälkeen. En kutsu parisuhteeksi sitä, että näen naapurikunnassa asuvaa naista kerran kuukaudessa eli harvemmin kuin näin etäsuhteessa ollessani 400km päässä olevaa kumppania. En varmasti ole täydellinen, mutta yritän liikkua oikeaan suuntaan. Lisäksi kieltäydyn uskomasta sitä, että sukupuoleni takia minulla on jokin merkittävä vika vuorovaikutustaidoissani tai luonteessani, joka erottaisi minut ikäisistäni naispuolisista uusiosinkuista, kun meillä kaikilla on kestävien ja onnistuneiden parisuhteiden lukumäärä 0. Voin ottaa vastuulleni sen, että olen rakastunut vääriin ihmisiin, mutta en tiedä miten muuttaisin sitä. Kukaan minua tuntematon ei kuitenkaan voi väittää sukupuoleni perusteella, että parisuhde ei ole minulle tärkeä enkä panosta siihen tai että en osaisi puhua tunteistani tai etten olisi liikkeellä kaikin puolin hyvin aikein liikkeellä.

3 kertaa olen siis ollut rakastunut ja kaikki rakkauteni kohteet tietävät tunteeni. En tiedä montako kertaa minulla on jäljellä. Jostain luin, että keskimäärin ihminen rakastuu 0-12 kertaa elämänsä aikana. Minulle riittäisi 4. Vaikeinta on hyväksyä, että edellinen kerta saattoi olla viimeinen. Jos jäljellä on kuitenkin kaipuu sen oikean löytämiseksi niin onko vielä toivoa? Yritän olla optimisti, mutta minä otan suhteen päättymisen melko vakavasti. Taistelen kyynistymistä vastaan. Myöskin oikean ihmisen kohtaaminen tuntuu vaativan melko monta kohtaamista väärän kanssa. Joskus uusiin ihmisiin tutustuminen on ihan mukavaa ja koitan tinderöintini sijoittaa näihin hetkiin, kun oikeasti olen kiinnostunut uusista ihmisistä. Koitan välttää suoranaista rakkauden etsimistä, koska uusia ihmisiä ei mielestäni tule liian nopeasti arvioida sitä kautta, että haluanko vanheta hänen kanssaan parisuhteessa.

M44

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä olen tavallinen mies. On liikunnallisia ja muuten sivistäviä harrastuksia, mutta kuitenkin siinä määrin, että jää aikaa myös parisuhteelle. Osa harrastuksista vie luontoon ja osa liikuntapaikoille. Lisäksi opikelen kieltä ja pidän kirjoista ja elokuvista. Olen siinä mielessä avoin, että mihin tahansa harrastukseen mahtuu mukaan tai toisaalta ne jättävät aikaa ja tilaa naisen omiin harrastuksiin. Käyn töissä ja maksan omaa asuntoa pois. Minulla on pitkän aikaa sitten päättyneen, yli 10 vuotta kestäneen suhteen jäljiltä teini-ikäinen lapsi joten parhaiten uskon kohtaavani sellaisen naisen kanssa, jolla on myös omia lapsia.

Haluan olla läsnä parisuhteessa ja haluan oikeastaan aivan kaiken tästä yhdestä ihmisestä. Haluan siis naisesta parhaan ystäväni, jota rakastella intohimoisesti. Suhtaudun joustavasti parisuhteen asumismuotoon ja sitoutumisen virallistamiseen, koska uskon, että kaksi toistaan rakastavaa ihmistä löytävät kyllä itselleen oikean tavan olla parisuhteessa. En kuitenkaan jousta uskollisuudesta, sitoutumisesta enkä me-hengestä. Minusta on sanottu, että minusta huomaa arvostukseni naista kohtaan ja onpa eksäni sanonut minun kohdelleen häntä kuin kukkaa kämmenellä.

Silti suhteet ovat päättyneet. Ekassa vaimoni petti ja sitä käsittelin terapiassa eikä minulla ole ollut luottamusongelmia sen jälkeisissä suhteissa. Parisuhdeterapiassa käynti kertokoon jotain halustani saada toimiva suhde ja valmiudestani katsella myös omaa toimintaani kriittisesti. Seuraava suhteeni, etäsuhde, päättyi kolmen vuoden jälkeen siihen, kun huomasin, että kumppanini ei ole valmis matkustamaan eli näkemään vaivaa suhteen ylläpitämiseksi samoin kuin minä. Lisäksi hän riitatilanteessa sanoi asioita, joita minä en ole valmis kumppanilleni sanomaan. Säilyttääkseni minuuteni sellaisena ihmisenä, joka minä haluan olla, oli erottava. Kolmas suhteeni päättyi, koska naisen käsitys yhteisestä ajasta muuttui radikaalisti ensimmäisen vuoden jälkeen. En kutsu parisuhteeksi sitä, että näen naapurikunnassa asuvaa naista kerran kuukaudessa eli harvemmin kuin näin etäsuhteessa ollessani 400km päässä olevaa kumppania. En varmasti ole täydellinen, mutta yritän liikkua oikeaan suuntaan. Lisäksi kieltäydyn uskomasta sitä, että sukupuoleni takia minulla on jokin merkittävä vika vuorovaikutustaidoissani tai luonteessani, joka erottaisi minut ikäisistäni naispuolisista uusiosinkuista, kun meillä kaikilla on kestävien ja onnistuneiden parisuhteiden lukumäärä 0. Voin ottaa vastuulleni sen, että olen rakastunut vääriin ihmisiin, mutta en tiedä miten muuttaisin sitä. Kukaan minua tuntematon ei kuitenkaan voi väittää sukupuoleni perusteella, että parisuhde ei ole minulle tärkeä enkä panosta siihen tai että en osaisi puhua tunteistani tai etten olisi liikkeellä kaikin puolin hyvin aikein liikkeellä.

3 kertaa olen siis ollut rakastunut ja kaikki rakkauteni kohteet tietävät tunteeni. En tiedä montako kertaa minulla on jäljellä. Jostain luin, että keskimäärin ihminen rakastuu 0-12 kertaa elämänsä aikana. Minulle riittäisi 4. Vaikeinta on hyväksyä, että edellinen kerta saattoi olla viimeinen. Jos jäljellä on kuitenkin kaipuu sen oikean löytämiseksi niin onko vielä toivoa? Yritän olla optimisti, mutta minä otan suhteen päättymisen melko vakavasti. Taistelen kyynistymistä vastaan. Myöskin oikean ihmisen kohtaaminen tuntuu vaativan melko monta kohtaamista väärän kanssa. Joskus uusiin ihmisiin tutustuminen on ihan mukavaa ja koitan tinderöintini sijoittaa näihin hetkiin, kun oikeasti olen kiinnostunut uusista ihmisistä. Koitan välttää suoranaista rakkauden etsimistä, koska uusia ihmisiä ei mielestäni tule liian nopeasti arvioida sitä kautta, että haluanko vanheta hänen kanssaan parisuhteessa.

M44

Tuollaista elämä monelle nykyään on. Ei monet enää pyrikään sellaiseen, että löytäisii jonkun jonka kanssa olla loppuelämä yhdessä, tai uskoisi johonkin yhteen oikeaan. Tosi moni ajattelee että jos on joku kiva, ollaan sen kanssa niin kauan kuin on kivaa, sitten jatketaan omia teitä jos ei enää ole. Itse jossain vaiheessa tämän hyväksyin ja luovuin pysyvän parisuhteen tavoittelun ihanteesta, ja sen jälkeen olen suurestii osannut nauttia esim. vain vuoden tai pari kestäneistä suhteista, eikä niiden päättymiseen liity enää tunnetta epäonnistumisesta. Nyt melkeinpä tunnen, että olisi tylsää olla yhden kanssa loppuelämä, mieluummin olen välillä yksin sinkkuna ja välillä taas jonkun uuden kanssa.