Lue keskustelun säännöt.
Miten erosta voi selvitä, jos ei ole ystäviäkään?
06.11.2014 |
Meillä ilmeisesti ero edessä. Mietin tässä, että miten kahden pienen lapsen äiti voi selvitä erosta ihan täysin yksin? Mulla ei ole yhtään ystävää, ei oikein edes tuttuja. Ei siis _ketään_. Voiko tästä ahdistuksesta ja surusta selvitä vain yksin? Onko jollain kokemusta?
Kommentit (33)
[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 21:17"]
Et sä ole yksin, sulla on lapset. Ja niin kauan ku sulla on lapset sulla on kaikki<3 tsemppiä!
[/quote]
Mutta ei lasten kanssa voi jutella niinkuin aikuisen.. En mä voi lapsen olkapäätä vasten itkeä eikä lapsi voi lähteä mun kanssa ulos tuulettumaan jne. Luulisin, että sellainen voisi erossa helpottaa? Joku jonka kanssa jakaa ajatuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten vitussa ei ole yhtään ystävää? Miten se on mahdollista. Oletko tullut ulkoavaruudesta?
[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 21:20"]
Miten vitussa ei ole yhtään ystävää? Miten se on mahdollista. Oletko tullut ulkoavaruudesta?
[/quote]
Jotkut eivät tarvitse enää ystäviä, kun on mies ja perhe. Mieskään ei saisi mennä baariin poikien kanssa.
Se on paljon hankalampaa ilman tukea toki, mutta mahdollista. Täytyy vaan pysyä kovana, mutta toki esim. voisit mennä jutteleen psykologille. Se voi toimia väliaikaisena "ystävänä".Tsemppiä
[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 21:22"][quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 21:20"]
Miten vitussa ei ole yhtään ystävää? Miten se on mahdollista. Oletko tullut ulkoavaruudesta?
[/quote]
Jotkut eivät tarvitse enää ystäviä, kun on mies ja perhe. Mieskään ei saisi mennä baariin poikien kanssa.
[/quote]
Oma elämä loppuu kun mies löytyy. Surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 21:20"]
Miten vitussa ei ole yhtään ystävää? Miten se on mahdollista. Oletko tullut ulkoavaruudesta?
[/quote]
Ei vaan ole yhtään ystävää. Kaikilla vahoilla opiskelukavereilla on nykyään ihan eri piirit ja menot. Olen jo vuosia sitten jäänyt ulkopuolelle ja nyt mua ei enää kadulla edes moikata takaisin. Nykyinen työni on sellaista, jota tehdään kotona yksin tietokoneella. Äitikavereita olen yrittänyt etsiä, mutten ole löytänyt. Olen AINA muskareissa ja perhekerhoissa ja kaikkialla se, joka yrittää kovasti tutustua muihin mutta jää lopulta kuitenkin ulkopuolelle. Kyllä tämä yksinäisyys masentaa mua paljonki.
Mä olin yksinäinen jo silloin kun tapasin mieheni....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyt juttelemassa psykologille. Mutta eikö sulla ole vanhempia eikä sisaruksiakaan? Kenelle sä juttelit ennen avioliittoa?
[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 21:24"][quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 21:20"]
Miten vitussa ei ole yhtään ystävää? Miten se on mahdollista. Oletko tullut ulkoavaruudesta?
[/quote]
Ei vaan ole yhtään ystävää. Kaikilla vahoilla opiskelukavereilla on nykyään ihan eri piirit ja menot. Olen jo vuosia sitten jäänyt ulkopuolelle ja nyt mua ei enää kadulla edes moikata takaisin. Nykyinen työni on sellaista, jota tehdään kotona yksin tietokoneella. Äitikavereita olen yrittänyt etsiä, mutten ole löytänyt. Olen AINA muskareissa ja perhekerhoissa ja kaikkialla se, joka yrittää kovasti tutustua muihin mutta jää lopulta kuitenkin ulkopuolelle. Kyllä tämä yksinäisyys masentaa mua paljonki.
[/quote]
Miestesi kavereiden puolisot?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 21:26"]
Käyt juttelemassa psykologille. Mutta eikö sulla ole vanhempia eikä sisaruksiakaan? Kenelle sä juttelit ennen avioliittoa?
[/quote]
Ei ole sisaruksia. Vanhemmat on toki, mutta en mä vanhemmille oikein osaa tällaisista jutella. Siis perus kuulumiset yms. toki, mutta en osaa heille "avautua". Ennen miestä en jutellut oikeastaan kenellekään.
[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 21:27"]
[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 21:24"][quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 21:20"] Miten vitussa ei ole yhtään ystävää? Miten se on mahdollista. Oletko tullut ulkoavaruudesta? [/quote] Ei vaan ole yhtään ystävää. Kaikilla vahoilla opiskelukavereilla on nykyään ihan eri piirit ja menot. Olen jo vuosia sitten jäänyt ulkopuolelle ja nyt mua ei enää kadulla edes moikata takaisin. Nykyinen työni on sellaista, jota tehdään kotona yksin tietokoneella. Äitikavereita olen yrittänyt etsiä, mutten ole löytänyt. Olen AINA muskareissa ja perhekerhoissa ja kaikkialla se, joka yrittää kovasti tutustua muihin mutta jää lopulta kuitenkin ulkopuolelle. Kyllä tämä yksinäisyys masentaa mua paljonki. [/quote] Miestesi kavereiden puolisot?
[/quote]
Olen kyllä yrittänyt tutustua. Olen kutsunut kylään (siis pelkkiä puolisoita ja välillä puolisoita lasten kanssa) mutta kukaan ei ole tullut. Olen pyytänyt facebook kaveriksi mutta kukaan ei ole hyväksynyt. Kasvokkain mulle ollaan kyllä ihan mukavia silloin kun nähdään niin että miehetkin on mukana, mutta sen enempää kukaan ei mun kanssa halua olla tekemisissä. En tiedä syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroryhmät (vertaistuki) ovat hyviä.
[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 21:30"][quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 21:27"]
[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 21:24"][quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 21:20"] Miten vitussa ei ole yhtään ystävää? Miten se on mahdollista. Oletko tullut ulkoavaruudesta? [/quote] Ei vaan ole yhtään ystävää. Kaikilla vahoilla opiskelukavereilla on nykyään ihan eri piirit ja menot. Olen jo vuosia sitten jäänyt ulkopuolelle ja nyt mua ei enää kadulla edes moikata takaisin. Nykyinen työni on sellaista, jota tehdään kotona yksin tietokoneella. Äitikavereita olen yrittänyt etsiä, mutten ole löytänyt. Olen AINA muskareissa ja perhekerhoissa ja kaikkialla se, joka yrittää kovasti tutustua muihin mutta jää lopulta kuitenkin ulkopuolelle. Kyllä tämä yksinäisyys masentaa mua paljonki. [/quote] Miestesi kavereiden puolisot?
[/quote]
Olen kyllä yrittänyt tutustua. Olen kutsunut kylään (siis pelkkiä puolisoita ja välillä puolisoita lasten kanssa) mutta kukaan ei ole tullut. Olen pyytänyt facebook kaveriksi mutta kukaan ei ole hyväksynyt. Kasvokkain mulle ollaan kyllä ihan mukavia silloin kun nähdään niin että miehetkin on mukana, mutta sen enempää kukaan ei mun kanssa halua olla tekemisissä. En tiedä syytä.
[/quote]
Todella erikoista. Oletko jotenkin poikkeava?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 21:28"]
[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 21:26"]
Käyt juttelemassa psykologille. Mutta eikö sulla ole vanhempia eikä sisaruksiakaan? Kenelle sä juttelit ennen avioliittoa?
[/quote]
Ei ole sisaruksia. Vanhemmat on toki, mutta en mä vanhemmille oikein osaa tällaisista jutella. Siis perus kuulumiset yms. toki, mutta en osaa heille "avautua". Ennen miestä en jutellut oikeastaan kenellekään.
[/quote]
Sitten päätät, että on aika palata tuohon aikaan. Selvisit silloin, joten selviät nytkin.
[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 21:31"]
[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 21:30"][quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 21:27"] [quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 21:24"][quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 21:20"] Miten vitussa ei ole yhtään ystävää? Miten se on mahdollista. Oletko tullut ulkoavaruudesta? [/quote] Ei vaan ole yhtään ystävää. Kaikilla vahoilla opiskelukavereilla on nykyään ihan eri piirit ja menot. Olen jo vuosia sitten jäänyt ulkopuolelle ja nyt mua ei enää kadulla edes moikata takaisin. Nykyinen työni on sellaista, jota tehdään kotona yksin tietokoneella. Äitikavereita olen yrittänyt etsiä, mutten ole löytänyt. Olen AINA muskareissa ja perhekerhoissa ja kaikkialla se, joka yrittää kovasti tutustua muihin mutta jää lopulta kuitenkin ulkopuolelle. Kyllä tämä yksinäisyys masentaa mua paljonki. [/quote] Miestesi kavereiden puolisot? [/quote] Olen kyllä yrittänyt tutustua. Olen kutsunut kylään (siis pelkkiä puolisoita ja välillä puolisoita lasten kanssa) mutta kukaan ei ole tullut. Olen pyytänyt facebook kaveriksi mutta kukaan ei ole hyväksynyt. Kasvokkain mulle ollaan kyllä ihan mukavia silloin kun nähdään niin että miehetkin on mukana, mutta sen enempää kukaan ei mun kanssa halua olla tekemisissä. En tiedä syytä. [/quote] Todella erikoista. Oletko jotenkin poikkeava?
[/quote]
En tiedä, ehkä mä sitten olen. Omasta mielestäni olen ihan normaali. 170cm, 58kg, ruskeat puolipitkät hiukset, 27 vuotias, valtiotieteiden maisteri, muita kiinnostuksenkohteita on valokuvaus, lenkkeily, leipominen, sisustus. Olen kyllä vähän ujo, en kovin puhelias, mutta olen kyllä tsempannut ja yrittänyt parhaani.
[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 21:15"]
Meillä ilmeisesti ero edessä. Mietin tässä, että miten kahden pienen lapsen äiti voi selvitä erosta ihan täysin yksin? Mulla ei ole yhtään ystävää, ei oikein edes tuttuja. Ei siis _ketään_. Voiko tästä ahdistuksesta ja surusta selvitä vain yksin? Onko jollain kokemusta?
[/quote]
Olin joskus samassa tilanteessa. Mulla auttoi se, että muutin toisiin ympyröihin. Näin oli helpompi (joskaan ei helppoa...) aloittaa uutta elämää yksin lasten kanssa. Ei tarvinnut kärvistellä entisten naapureiden katseiden alla. Oli mukavaa tutustua uusiin ihmisiin, kun kukaan ei tiennyt taustaani. Ja uudessa ympäristössä elämään tuli muutakin nähtävää ja ajateltavaa kuin oma suru ja epäonnistuminen.
eroryhmät,perheasiainneuvottelukeskus,perheneuvola,terveyskeskus psykologi ym ym
Millaisia nuo eroryhmät on? Jotain netissä toimivia vai ihan "oikeita" tapaamisia?
Et sä ole yksin, sulla on lapset. Ja niin kauan ku sulla on lapset sulla on kaikki<3 tsemppiä!