Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ihmettelin miksi komea atleettimies on minusta kiinnostunut, kunnes näin..
05.11.2014 |
miehen äidin kuvan.
Olen pieni, pyöreyteen taipuvainen brunette, kasvoista korkeintaan tavis, persjalkainen, vartaloni on luonnostaan muhkea, enkä ole siroluinen. En ole kuitenkaan varsinaisesti lihava, vain lievästi ylipainoinen.
Ihmettelin kuitenkin, miksi suomalaiseksi huomattavan komea, atleettinen, vaalea ns.viikinkiläistyyppinen menestyvä ja fiksu mies on hulluna minuun, kunnes näin miehen äidin kuvan. Hän on pieni, brunette, huomattavan pyöreä pieni täti. Muistutan ilmeisesti paljon häntä ja jonkun teorian mukaanhan miehet etsivät äitinsä kaltaista naista.....
Kommentit (25)
[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 18:20"]
Eikä kenellekään tule mieleen että mies vaan olisi rakastunut?
[/quote]
No höpö höpö, että rakastunut :D Älä viitsi naurattaa! :D Joku mieskö muka? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huono isäsuhde ja ainoa yhdistävä tekijä miehilläni ja omalla isälläni on se, että molemmat iskeneet uutta naista(mieheni minua, isäni muuta kuin äitiäni) samaan aikaan, kun toisaalla ollut vaimo ja pieniä lapsia. Isälläni siis äitini ja minut kotona. Muuten mieheni ovat olleet isäni vastakohtia.
EHkä itse olen sitten tiedostamattani viehättynyt pettäjämiehistä?
[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 18:38"]
[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 18:31"]
[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 18:16"]
Psykoanalyyttisen teorian mukaan ne ovat ne vanhempien (kaikkien huoltajien) negatiiviset puolet, jotka vetävät puoleensa. Ei siis ulkonäkö.
Toki me kehitymme ajan myötä, ja vois kuvitella, että jossain vaiheessa sitä tajuaa ottaa jonkun sellaisen, joka ei Ei ole kiinni niissä vanhoissa traumoissa.
minun isäni oli dominoiva, ja minä menin nuorena naimisiin dominoivam miehen kanssa. Heissä ei muuta samanlaisuutta ollut. Eron jälkeen, nelikymppisenä, otin tosin sovittelevan puolison.
nykyisen mieheni äiti on nalkuttava valittaja. Nuoruuden tyttöystävä oli kitisijä. Seuraava heitteli lautasia. Kolmas oli säyseä, mutta ei myskään kiinkostanut oikeasti (koska ei muistuttanut äitiä??). Naimisiin meni vaikean ja kriittisen naisen kanssa. Kolmevitosena mies sitten otti opikseen vasta. minä olen oikea viilipytty - mutta vedin jo puoleeni niin paljon, että naimisiin ollaan menossa.
[/quote]
Hmm, mulla on ollut huono isäsuhde ja isä ongelmainen(päihteet, voimakkaat luonnehäiriöpiirteet) ja niin kauan, kun olen jotain vakavampia seurustelukuvioita miettinyt olen etsinyt nimenomaan isäni vastakohtaa ja ihan muutenkin mua joskus jopa etoo sosiaalisissa tilanteissa miehet, jotka jotenkin muistuttavat isääni. Olisi kyllä hauska kuulla jonkun analyysi tästä.
[/quote]
no, analyyso jatkuu niin, etTä sinulla ei ole kamalaa traumaa siitä, mutta trauma kuitenkin, siksi etsit tietoisesti vastakohtaa. Mitä isompi " trauma", sitä vähemmän sitä itse tunnistaa.
Käytännössä kuitenkin on helpompi erottaa tuollaiset räikeät vastakkainasettelut, ja niitä voi sitten kiertää. Kun om liian lähellä ilmiötä, eikä ilmiö olen räikeä, niin sitä varmemmin toistaa vanhaa kaavaa.
[/quote]
Juu, ja aika monelle selviää sitten lopulta, että niitä yhdistäviä tekijöitä on kuitenkin lopulta vaikka miten paljon, vaikkei niitä pitkään aikaan edes tunnista. Minä esimerkiksi päädyin valitsemaan viileän miehen, joka on pinnallisesti niin lämmin, että vetää puoleensa kaikenlaisia isättömiä ihmisiä, mutta en nähnyt sitä lämpöä joka muita veti puoleensa - minuunhan hän suhtautui arastelevan etäisesti, ja vasta myöhemmin aloin ihmetellä, miksi niin kylmällä kalalla on jatkuva jono opetuslapsia. Omaa isääni taas pidin pitkään lämpimänä, kunnes iän myötä aloin ymmärtää, miten paljon kylmyyttä sen alle kätkeytyy. Molemmista on sittemmin paljastunut tissuttelutaipumus.
Meillä kans sama juttu,anopin kanssa ollaan ulkonäöltä samannäköisiä,samat asiat kiinnostavat (urheilu,leipominen,ruuanlaitto,shoppailu), sama sisustusmaku,samanlainen luonne (rauhallinen,"äitimäinen",kiltti),niin ei ihmekään :-D
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 18:31"]
[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 18:16"]
Psykoanalyyttisen teorian mukaan ne ovat ne vanhempien (kaikkien huoltajien) negatiiviset puolet, jotka vetävät puoleensa. Ei siis ulkonäkö.
Toki me kehitymme ajan myötä, ja vois kuvitella, että jossain vaiheessa sitä tajuaa ottaa jonkun sellaisen, joka ei Ei ole kiinni niissä vanhoissa traumoissa.
minun isäni oli dominoiva, ja minä menin nuorena naimisiin dominoivam miehen kanssa. Heissä ei muuta samanlaisuutta ollut. Eron jälkeen, nelikymppisenä, otin tosin sovittelevan puolison.
nykyisen mieheni äiti on nalkuttava valittaja. Nuoruuden tyttöystävä oli kitisijä. Seuraava heitteli lautasia. Kolmas oli säyseä, mutta ei myskään kiinkostanut oikeasti (koska ei muistuttanut äitiä??). Naimisiin meni vaikean ja kriittisen naisen kanssa. Kolmevitosena mies sitten otti opikseen vasta. minä olen oikea viilipytty - mutta vedin jo puoleeni niin paljon, että naimisiin ollaan menossa.
[/quote]
Hmm, mulla on ollut huono isäsuhde ja isä ongelmainen(päihteet, voimakkaat luonnehäiriöpiirteet) ja niin kauan, kun olen jotain vakavampia seurustelukuvioita miettinyt olen etsinyt nimenomaan isäni vastakohtaa ja ihan muutenkin mua joskus jopa etoo sosiaalisissa tilanteissa miehet, jotka jotenkin muistuttavat isääni. Olisi kyllä hauska kuulla jonkun analyysi tästä.
[/quote]
no, analyyso jatkuu niin, etTä sinulla ei ole kamalaa traumaa siitä, mutta trauma kuitenkin, siksi etsit tietoisesti vastakohtaa. Mitä isompi " trauma", sitä vähemmän sitä itse tunnistaa.
Käytännössä kuitenkin on helpompi erottaa tuollaiset räikeät vastakkainasettelut, ja niitä voi sitten kiertää. Kun om liian lähellä ilmiötä, eikä ilmiö olen räikeä, niin sitä varmemmin toistaa vanhaa kaavaa.