Lue keskustelun säännöt.
HS: Liian iso treffeille
20.09.2021 |
Linkki juttuun, valitettavasti taisi olla vaan tilaajille: https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000008223964.html
Jutun pointtina on valittaa siitä, että lihavat kokevat "painosyrjintää" deittailussa. Näkökulma on ilmeisesti se, että globaali kauneusihanne on keksitty tyhjästä. Erikseen vielä jossain kohtaa mainittiin, että jos on pluskokoinen, niin oikea tapa olla sitä olisi muistuttaa plus-malleja ja olla siis "kurvikas oikeista paikoista".
En ymmärrä, eikö oikeasti haastateltava tai toimittaja ole kumpikaan koskaan lukeneet niitä tutkimuksia, joiden mukaan vyötärö-lantiosuhde ja kasvojen naiselliset estrogeenin tuottamat piirteet ovat universaalisti viehättäviä?
Samoin mainitaan, että hintelät miehet saavat kuulla olevansa liian pieniä. Ihan yhtä lailla naisia viehättää testosteronin muokkaama keho.
Alkoi oikein ärsyttää, kun ilmeisesti se on SYRJINTÄÄ jos ihminen ei viehäty keskivartalolihavasta, hintelästä tai vaikka naamastaan väärältä sukupuolelta näyttävästä. Ihan yhtä vähän tähän on mahdollista itse vaikuttaa kuin seksuaaliseen suuntautumiseen!
P.s. AP on nainen, jolle hintelä mies ei ole ongelma, mutta iso kaljamaha on yksi suurimpia turn-offeja miehessä.
Kommentit (1374)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse lihavana ihmisenä ihmettelen kerta toisensa jälkeen miten kauhean rajoittunutta on sulkea toinen pois treffailuseurana siksi että on lihava, jos ei edes tunne toista. Eikö sitä voi edes olla kohtelias ja jutella hetken ja yrittää tutustua siihen ihmiseen, ennen kuin teilaa toisen pelkän painon takia. Ihminen voi olla ruma ku rullatuoli ja silti olla sulle just se oikea.
Usein tuntuu siltä, että lihavuus on kamalinta mitä ihmiselle voisi tapahtua. Mulla voisi kasvaa käsi keskellä rintakehää, olla kolme korvaa ja peräpää karvainen kuin Chewbaccalla, mutta vasta jos on ylipainoa niin se on aivan ehdototon ei. Saattaisin olla ilkeä, hullu massamurhaaja mutta kunhan on painoindeksi 23 niin kaikki hyvin.
Itse en viehäty yhtään miehistä joilla on harottava pukinparta leuan alla höröttämässä, huonot hampaat tai jotka näyttävät siltä että ovat vetäneet viinaa viimeiset 20v. Samoin tupakointi on ihan no no. Tästäkin huolimatta istun kiltisti sen kahvikupin verran tutustumassa siihen ihmiseen ja päätän vasta sitten onko tässä jotain mitä katsella toisenkin kerran. Yhdestä sellaisesta tuli aviomies moneksi vuodeksi ja toisesta sukeutui suhde. Mitä olisinkaan menettänyt jos en olisi malttanut siihen ihmiseen tutustua.
Minua ei lihavuus (tai moni muukaan ominaisuus) viehätä. Vaikka ihmisen luonne olisi ihana, en haluaisi häntä seksuaalisesti. Minulle seksi on kuitenkin tärkeää. Miksi siis edes yrittäisin jatkaa treffailua?
Mistä voit tietää ettet halua häntä seksuaalisesti ellet tunne sitä ihmistä? Ihan vakavaissasiko olet sitä mieltä että lihava ihminen on automaattisesti sulle ei-ei, vaikka et yhtään tietäisi miltä kyseinen ihminen tuntuu sun lähellä, miltä hän tuoksuu jne... Tää käy yhtä paljon mulle järkeen kuin se että sanoisi että kaikki bemmikuskit on mulkkuja tapaamatta koskaan yhtään oikeasti.
Tämä on itselle ihan tosi vaikea asia käsittää. Miten voi tietää ettei toinen kiinnosta jos sitä ihmistä ei ole nähnyt eikä tunne? Tästä syytä en pysty käyttämään Tinderiä, kun en vaan voi kiinnostua kenestäkään naaman perusteella.
Jos jo ajatus tuntuu vastenmieliseltä, eikö olisi aika omituista mennä treffeille katsomaan, tapahtuisiko jokin hyvin epätodennäköinen asia? En ole tuo, jolta kysyt, mutta itse pidän erittäin todennäköisenä, että syttyisin lihavasta ihmisestä. Sellaista ei ole vielä koskaan tapahtunut, ja en yleisesti ottaen pidä isokokoisia ihmisiä puoleensavetävinä. En voi sille mitään. Ja jos en kerran tunne halua olla toisen lähellä, miten voisin tietää, miltä toinen tuntuu? Sitä paitsi minusta lihavuus ei tunnu hyvältä, siis fyysisenä tuntemuksena, se kehollinen tuntuma. Ei ole minun juttuni. En voi sille mitään. Tähän ikään mennessä toisaalta tiedän jo, mistä tykään, mikä sytyttää, mikä viehättää, mitä haen - tottakai keskityn sellaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saara kirjoitti:
Omalta kohdaltani en voi allekirjoittaa.
Olen 178 cm pitkä ja 95 kg painava nainen. Olin taannoin sinkkuna vuoden verran ja treffeillä kävin yli 10 miehen kanssa, joista kaikki olisivat halunneet uudet treffit. Nyt seurustelen.
Vähän ihmettelen, miten se iso koko nyt niin turn off olisi... Tärkeintä on että viihtyy kropassaan ja elämässään ja osaa nauttia niistä.
Ohis, mutta tulee kyllä niin paska fiilis kun lukee tällaisia juttuja. Olen ikisinkku 39v nainen, 164cm ja 58kg enkä pääse treffeille juuri koskaan ja jos pääsen, jokaikinen mies haluaa olla kaveri. Olen yrittänyt deittailla 2002-2015 irl ja 2015-2021 lähinnä netissä. Mun täytyy siis olla jotenkin täydellisen epäseksikäs nainen. Miehet kehuu maasta taivaaseen kuinka olen kaunis ja hyvä ystävä, ja alkavat deittailla jotakuta muuta. No, tällä mennään - mutta varmaan kuolisin hämmästyksestä edes koko elämän aikana pääsisin 10 miehen kanssa treffeille...
Veikkaisin kasvojasi, käyttäytymistäsi treffeillä ja/tai elämäntilannettasi.
Jos tulee "niin paska fiilis" kun joku pyöreämpi on päässyt useammin treffeille, niin kyllä se kateellinen ja katkera luonne taitaa olla suurin este parisuhteelle.
Et siis ymmärrä pointtiani lainkaan. Miltä itsestäsi tuntuisi jos lähes nelikymppisenä et olisi saanut edes suudelmaa/saanut kokea muuta romanttista? Ei kyse ole siitä että kadehdin jotakuta, vaan että toivoisin itselleni edes yhtä tällaista kokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse lihavana ihmisenä ihmettelen kerta toisensa jälkeen miten kauhean rajoittunutta on sulkea toinen pois treffailuseurana siksi että on lihava, jos ei edes tunne toista. Eikö sitä voi edes olla kohtelias ja jutella hetken ja yrittää tutustua siihen ihmiseen, ennen kuin teilaa toisen pelkän painon takia. Ihminen voi olla ruma ku rullatuoli ja silti olla sulle just se oikea.
Usein tuntuu siltä, että lihavuus on kamalinta mitä ihmiselle voisi tapahtua. Mulla voisi kasvaa käsi keskellä rintakehää, olla kolme korvaa ja peräpää karvainen kuin Chewbaccalla, mutta vasta jos on ylipainoa niin se on aivan ehdototon ei. Saattaisin olla ilkeä, hullu massamurhaaja mutta kunhan on painoindeksi 23 niin kaikki hyvin.
Itse en viehäty yhtään miehistä joilla on harottava pukinparta leuan alla höröttämässä, huonot hampaat tai jotka näyttävät siltä että ovat vetäneet viinaa viimeiset 20v. Samoin tupakointi on ihan no no. Tästäkin huolimatta istun kiltisti sen kahvikupin verran tutustumassa siihen ihmiseen ja päätän vasta sitten onko tässä jotain mitä katsella toisenkin kerran. Yhdestä sellaisesta tuli aviomies moneksi vuodeksi ja toisesta sukeutui suhde. Mitä olisinkaan menettänyt jos en olisi malttanut siihen ihmiseen tutustua.
Minua ei lihavuus (tai moni muukaan ominaisuus) viehätä. Vaikka ihmisen luonne olisi ihana, en haluaisi häntä seksuaalisesti. Minulle seksi on kuitenkin tärkeää. Miksi siis edes yrittäisin jatkaa treffailua?
Mistä voit tietää ettet halua häntä seksuaalisesti ellet tunne sitä ihmistä? Ihan vakavaissasiko olet sitä mieltä että lihava ihminen on automaattisesti sulle ei-ei, vaikka et yhtään tietäisi miltä kyseinen ihminen tuntuu sun lähellä, miltä hän tuoksuu jne... Tää käy yhtä paljon mulle järkeen kuin se että sanoisi että kaikki bemmikuskit on mulkkuja tapaamatta koskaan yhtään oikeasti.
Tämä on itselle ihan tosi vaikea asia käsittää. Miten voi tietää ettei toinen kiinnosta jos sitä ihmistä ei ole nähnyt eikä tunne? Tästä syytä en pysty käyttämään Tinderiä, kun en vaan voi kiinnostua kenestäkään naaman perusteella.
Jos ei jokin asia viehätä tai kiihota, niin sitten ei. Ihan samalla lailla joku on hetero eikä halua kokeilla homosuhdetta tai päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saara kirjoitti:
Omalta kohdaltani en voi allekirjoittaa.
Olen 178 cm pitkä ja 95 kg painava nainen. Olin taannoin sinkkuna vuoden verran ja treffeillä kävin yli 10 miehen kanssa, joista kaikki olisivat halunneet uudet treffit. Nyt seurustelen.
Vähän ihmettelen, miten se iso koko nyt niin turn off olisi... Tärkeintä on että viihtyy kropassaan ja elämässään ja osaa nauttia niistä.
Ohis, mutta tulee kyllä niin paska fiilis kun lukee tällaisia juttuja. Olen ikisinkku 39v nainen, 164cm ja 58kg enkä pääse treffeille juuri koskaan ja jos pääsen, jokaikinen mies haluaa olla kaveri. Olen yrittänyt deittailla 2002-2015 irl ja 2015-2021 lähinnä netissä. Mun täytyy siis olla jotenkin täydellisen epäseksikäs nainen. Miehet kehuu maasta taivaaseen kuinka olen kaunis ja hyvä ystävä, ja alkavat deittailla jotakuta muuta. No, tällä mennään - mutta varmaan kuolisin hämmästyksestä edes koko elämän aikana pääsisin 10 miehen kanssa treffeille...
Veikkaisin kasvojasi, käyttäytymistäsi treffeillä ja/tai elämäntilannettasi.
Kasvot normaalit, sievähköt. Käyttäytyminen sosiaalista, iloista, en ole ujo tms. Elämäntilanne tavallinen jos ei ikisinkkuutta oteta huomioon mutta sitähän treffikumppani ei tiedä.
Mutta ei sillä ole väliä mikä se syy on. Juna meni jo.
Minua kyllä kiinnostaisi nähdä kuka näiden kirjoitusten takana on. Minusta kannattaa aina koittaa sitä seuraavaa junaa, jos ensimmäinen meni ohi. Niin ja olen siis mies, joka on vapaa ja etsii kivaa naista.
Toki, mutta junia on mennyt kymmeniä. En jaksa enää satuttaa itseäni.
Seuraavaksi: HS: ''Liian kiltti treffeille''.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen syrjinyt deittimarkkinoilla monestakin syystä. Syrjiviä seikkoja ovat olleet mm. paino, pituus, haju, puhtaus, vaatetus, älykkyysosamäärä, ikä, hiukset, pitkäaikaistyöttömyys, kasvonpiirteet...
Nyt olen hämilläni, enkö olisi saanut tehdä näin? Olisiko kaikille yrittäjille pitänyt antaa mahdollisuus tutustua minuun paremmin vai minkä näistä edellä mainituista seikoista ei olisi saanut antaa vaikuttaa?
Tämä. Olen kantapään kautta oppinut, että antamalla epäviehättävänä pitämälleen ihmiselle "armoa" sahaa oksaa molempien alta. Jos jo alussa pitää joitakin toisen piirteitä häiritsevinä ja epäviehättävinä, mutta pakottaa itsensä sivuuttamaan ne, lyövät ne alkuhuuman haihduttua päin näköä.
Olin pitkään suhteessa miehen kanssa, joka oli henkiseltä yhteensopivuudelta täysi kymppi ja viihdyimme yhdessä, mutta en minä lopulta vain kokenut häntä, noh, miehenä. Jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt olla vain ystäviä, mutta kun piti muka antaa mahdollisuus ja olla tuijottamatta ulkoisia piirteitä.
Fyysinen viehättävyys on mielestäni se voima, joka kantaa yli niiden aikojen, kun elämässä on stressaavaa ja toisen hengityskin ärsyttää.
Itseaiheutettu ns. päänsärky. Kylläpä joidenkin ajatuksenkulku on omituista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai jokainen saa itse päättää kenen kanssa menee treffeille! Jollei ylipainoiset innosta niin ei ole pakko!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saara kirjoitti:
Omalta kohdaltani en voi allekirjoittaa.
Olen 178 cm pitkä ja 95 kg painava nainen. Olin taannoin sinkkuna vuoden verran ja treffeillä kävin yli 10 miehen kanssa, joista kaikki olisivat halunneet uudet treffit. Nyt seurustelen.
Vähän ihmettelen, miten se iso koko nyt niin turn off olisi... Tärkeintä on että viihtyy kropassaan ja elämässään ja osaa nauttia niistä.
Ohis, mutta tulee kyllä niin paska fiilis kun lukee tällaisia juttuja. Olen ikisinkku 39v nainen, 164cm ja 58kg enkä pääse treffeille juuri koskaan ja jos pääsen, jokaikinen mies haluaa olla kaveri. Olen yrittänyt deittailla 2002-2015 irl ja 2015-2021 lähinnä netissä. Mun täytyy siis olla jotenkin täydellisen epäseksikäs nainen. Miehet kehuu maasta taivaaseen kuinka olen kaunis ja hyvä ystävä, ja alkavat deittailla jotakuta muuta. No, tällä mennään - mutta varmaan kuolisin hämmästyksestä edes koko elämän aikana pääsisin 10 miehen kanssa treffeille...
Veikkaisin kasvojasi, käyttäytymistäsi treffeillä ja/tai elämäntilannettasi.
Kasvot normaalit, sievähköt. Käyttäytyminen sosiaalista, iloista, en ole ujo tms. Elämäntilanne tavallinen jos ei ikisinkkuutta oteta huomioon mutta sitähän treffikumppani ei tiedä.
Mutta ei sillä ole väliä mikä se syy on. Juna meni jo.
Minua kyllä kiinnostaisi nähdä kuka näiden kirjoitusten takana on. Minusta kannattaa aina koittaa sitä seuraavaa junaa, jos ensimmäinen meni ohi. Niin ja olen siis mies, joka on vapaa ja etsii kivaa naista.
Toki, mutta junia on mennyt kymmeniä. En jaksa enää satuttaa itseäni.
Ei minusta noin ajattelemalla voi mitään hyvää koskaan saadakaan.
Koitan löytää jotain positiivista vaikka mistä. Jos käy treffeillä eikä unelmakumppania löytynyt niin ei se ole mikään huono asia vaan yksi kokemus ja ehkä uusi kaveri lisää. Ei se ole itsensä satuttamista, reippaasti vaan eteenpäin ja ehkä seuraavalla kerralla tulee vastaan jotain muuta parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joistain mieltymyksistään voi tinkiä, jotkut on sitten oikeasti turnoff.
Mä esimerkiksi en tykkää kaljuista miehistä. Mutta kun tapasin kerran sellaisen ja hän oli ihana,unohtui mieltymykseni tavallaan, koska hän oli vaan niin hurmaava!
Lievä ylipaino tai kaljamahakaan ei ole mulle turnoff vaikka ne ei ole mun mieltymys.
Mutta joku yli 50kilon ylipaino on mulle oikea turnoff.
Ulkoisesti epämielyttävät voi olla ihania tyyppejä silti, ja heihinkin voi ihastua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihava urheilullinen on oxymorooni.
Kun taas sinä olet ihan vaan moroni
t. itseään urheilulliseksi kuvaava parin juoksuaskeleen jälkeen puuskuttava taisteluelefantti.
Ai oletko sitäkin? No kyllä se juoksu siitä lähtee kun lähdet ensin vaikka pienistä pätkistä liikkeelle. Niin minäkin aloitin vuosia sitten, ensin juoksin seuraavaan risteykseen, sitten kahden ohi, kun alkoi sujua tein intervalleja, jotta sain lisää vauhtikestävyyttä jne. Jos juoksu kiinnostaa niin hyvät kengät ensin ja sitten hirveesti tsemiä! Ihan paras laji!
Sinä siis olet aloittanut kuntoilun. Hyvä, se on eri asia kuin urheilullisuus mutta vie sinua kohti urheilullisuutta. Jatka samaa rataa.
Olen eri, mutta autan työkseni täysin liikkumattomia ihmisiä kuntoilun alkuun. Asenteesi on sik*amainen ja estää monia liikkumasta. Täysin liikkumattoman ihmisen pitääkin aloittaa hyvin rauhallisesti, sillä elimistön pitää tottua. Jos aikuisen ihminen kuntoilisi monipuolisesti 3-4 kertaa viikossa, se olisi riittävä taso. Mitähän mahdat tarkoittaa urheilullisella. Tuskin olet ammattiurheilija. Tavallinen runsaastikin liikkuva kuntoilija on valovuoden päässä ammattiurheilijasta.
Jos olet ammatiksesi kuntoilussa auttava niin luulisi sinun ymmärtävän mikä ero on kuntoilijalla ja urheilullisella. Kuntoilija voi olla rapakuntoinen parantamassa kuntoaan kuntoilemalla, kuntoilija voi olla normaalikuntoinen joka ylläpitää kuntoaan kuntoilemalla. Urheilullinen on erinomaisessa kunnossa ja ylläpitää itseään paljon sunnuntaikuntoilijaa reippaamalla treenillä.
Niitä "ennakkoluuloja" ei paranna yhtään se että ladaa yritetään selittää ferrariksi.
Mä näkisin, että urheilullinen ihminen on sellainen, joka treenaa tavoitteellisesti. Se ei katso painoa.
Minä taas näen, että urheilullinen ihminen harrastaa paljon eri urheilulajeja. Hänelle voi ehdottaa lentopalloa, pyöräretkeä, sulkapallopeliä, laskettelumatkaa ja pesäpalloa tai sählyä ja urheilullinen ihminen voi mielellään lähteä noihin kaikkiin. Se ei vaadi minusta kilpaurheilua, mutta sitä, että lajit joita hän harrastaa ovat urheilua. Urheilulliset haluavat toisen urheilullisen juuri siksi, että hänen kanssa voi sitten urheilla yhdessä. Käydä siellä maastopyörälenkillä ja ehkä joka aamu maauimalassa yhdessä ja talvella lasketella Sveitsissä. Se ei vaan ei urheilullisen kanssa onnistu. He eivät halua käyttää esimerkiksi lomiaan urheilemalla.
Liikunnallinen taas tekee sitä omaa kävelylenkkiään ja käy siinä samalla kaupassa ja kantaa repussa ruuat kotiin, käy siellä kuntosalilla muutaman kerran viikossa ja pyöräilee töihin.
Kuntoileva lähtee ulos sinne lenkille kuntoilumielessä. Hän mene töihin bussilla ja autolla ja mutta häntä ei voi sanoa sohvaperunaksi, koska hän tekee kuntonsa eteen joka viikko jotain.
Määrittelet itseni kuntoilevaksi ihmiseksi, vaikka treenaan 5 kertaa viikossa, usein tavoitteellisesti. Osallistun vähintään 2 kertaa vuodessa juoksutapahtumiin, jossa otetaan aikaa. Liikun omaksi ilokseni ja pidän itseäni kuntoilijana.
Ei minun määrittelyni nyt mikään aukoton määritelmä ole. Se on vain minun näkemykseni. Urheileva ihminen on samalla monesti sekä liikkuva, että kuntoileva.
Mutta pelkästään kuntoileva ei välttämättä ole kovin urheilullinen. Kuntoilukategoriaan kun pääsee ihan jo sillä sunnuntailenkillä ja kerran viikossa joogaa ja kilometri uintia. Se ei minusta ole urheilullisen ihmisen määritelmään ihan riittävä.
Liikunnallinen ihminen taas liikkuu lähes kaikkialle kävellen, pyörällä tai vaikka potkukelkalla talvisin. Siinä tulee sitä ns. hyötyliikuntaa. Joten joku joka pyöräile vuoden ympäri sen 5 km työmatkan eikä oikein muuta edes tee, on minusta liikunnallinen henkilö.
Mutta hän saattaa siihen päälle vielä kuntoilla. Kuntoileva ihminen ei välttämättä ole muuten kovin liikunnallinen, jos sen 3 tunnin lisäksi ei muuten oikeastaan liiku yhtään.
Sinä voit minusta pitää itseäsi vaikka sohvaperunana. Ei nimittäin ole mitään virallisia rajoja.
Minusta urheilullisen ihmisen, vaan on vähintään harrastettava urheilulajeja, mutta ei välttämättä ammattiurheilijana tai kilpaurheilijana. Sitä ei minusta jooga, golf tai sunnuntaikävelylenkit ole tavistasolla. Golfissa voi kilpailla lähes joka viikonloppu, mutta se ei vielä tee suurimmasta osasta urheilijoita. He ovat kuntoilevia, koska sen 18 reijän kiertäminen vaatii jo pientä kuntoa ellei golfkartilla sitä aja läpi. Ammattitasolla puhumme sitten jo urheilusta.
Urheilullisilla ihmisillä ei voi olla ihan kauheasti ylimääräistä. Ehkä joku 20 kiloa alkaa olla rajana monelle. Koska siinä vaiheessa se urheilu muuttuu hankalaksi. Et löydä varusteita. Kehosi ei kestä sitä hyppimistä, juoksemista ja liikkumista mitä monet urheilulajit vaativat. Olet paljon hitaampi kuin muut jne.
Kun urheilullinen ihminen haluaa urheilullisen puolison hän toivoo samanlaista ihmistä rinnalleen kun hän on. Ehkä myös fyysisesti, mutta ennenkaikkea asenteeltaan. Heitä ei hikiset treenivehkeet pelota, eikä polkupyörä eteisessä. Heille ei ole ongelma lähteä vesisateessa juoksemaan, pelata talvella jääkiekkoa yleisillä kentillä eikä heille tosiaan ole mikään ongelma suunnata ulkomaille juoksemaan vaikka maratoni, muutaman kuukauden varoajalla. ihan vaan osallistuakseen. Ei edes kilpailemaan. Ja talvella he suunnittelevat jotain 50 km hiihtolenkkiä.
Jokainen urheileva tunnistaa kyllä toisen urheilevan. Tietenkin heissä on himourheilijoista tavisurheilijoihin, mutta kyllä he itsensä osaavat erottaa kuntoilijoista. Kuntoilija tosin ei ihan aina vaikuta osaavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saara kirjoitti:
Omalta kohdaltani en voi allekirjoittaa.
Olen 178 cm pitkä ja 95 kg painava nainen. Olin taannoin sinkkuna vuoden verran ja treffeillä kävin yli 10 miehen kanssa, joista kaikki olisivat halunneet uudet treffit. Nyt seurustelen.
Vähän ihmettelen, miten se iso koko nyt niin turn off olisi... Tärkeintä on että viihtyy kropassaan ja elämässään ja osaa nauttia niistä.
Ohis, mutta tulee kyllä niin paska fiilis kun lukee tällaisia juttuja. Olen ikisinkku 39v nainen, 164cm ja 58kg enkä pääse treffeille juuri koskaan ja jos pääsen, jokaikinen mies haluaa olla kaveri. Olen yrittänyt deittailla 2002-2015 irl ja 2015-2021 lähinnä netissä. Mun täytyy siis olla jotenkin täydellisen epäseksikäs nainen. Miehet kehuu maasta taivaaseen kuinka olen kaunis ja hyvä ystävä, ja alkavat deittailla jotakuta muuta. No, tällä mennään - mutta varmaan kuolisin hämmästyksestä edes koko elämän aikana pääsisin 10 miehen kanssa treffeille...
Veikkaisin kasvojasi, käyttäytymistäsi treffeillä ja/tai elämäntilannettasi.
Kasvot normaalit, sievähköt. Käyttäytyminen sosiaalista, iloista, en ole ujo tms. Elämäntilanne tavallinen jos ei ikisinkkuutta oteta huomioon mutta sitähän treffikumppani ei tiedä.
Mutta ei sillä ole väliä mikä se syy on. Juna meni jo.
Minua kyllä kiinnostaisi nähdä kuka näiden kirjoitusten takana on. Minusta kannattaa aina koittaa sitä seuraavaa junaa, jos ensimmäinen meni ohi. Niin ja olen siis mies, joka on vapaa ja etsii kivaa naista.
Toki, mutta junia on mennyt kymmeniä. En jaksa enää satuttaa itseäni.
Ei minusta noin ajattelemalla voi mitään hyvää koskaan saadakaan.
Koitan löytää jotain positiivista vaikka mistä. Jos käy treffeillä eikä unelmakumppania löytynyt niin ei se ole mikään huono asia vaan yksi kokemus ja ehkä uusi kaveri lisää. Ei se ole itsensä satuttamista, reippaasti vaan eteenpäin ja ehkä seuraavalla kerralla tulee vastaan jotain muuta parempaa.
Näin voi puhua vain ihminen, joka ei ole kokenut systemaattista torjuntaa viimeisen 25 vuoden ajan. Kyllä se vaan sattuu ihastua ja kiinnostua kerta toisensa jälkeen mutta saa kuulla olevansa tosi ihana kaveri, ei muuta. Olisi täysin luonnotonta ja tunteetonta, jos tämä ei satuttaisi. Pidin positiivisen ja aktiivisen asenteen yli kaksi vuosikymmentä. Nyt en jaksa enää ja minulla on siihen täysi oikeus. Kukaan kun ei saa puolisoa vain ajatuksen ja toiveen voimalla. Joillekin meistä sitä "seuraavaa parempaa" ei yksinkertaisesti tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läskit miehet on yhtä vastenmielisiä, mutta niistä puhutaan vähån juljisuudessa, vaikka näitä on enemmän, kuin naisia. Miesten lihavuus on hyväksyttävämpää, kuin naisten ja lihavia miehiä ei syrjitä, kuten naisia. Tunben monta låskiä miestä, jotka eivät itse halua seurustella kihavan naisen kanssa. Heillä on mielestään oikeus hoikkaan naiseen.
Lihavia naisia on enemmän kuin lihavia miehiä. Katso THL:n tilastot. Ylipainoisia on enemmän miehissä, mutta lihavia naisissa.
Opettele muuten kirjoittamaan. Saattaisit olla halutumpi miesten silmissä.
Minulla ob lukihäiriö. Ja olen mies ja hetero, joben ei kiinnosta miesten huomio. Ja olem sitäpaitdi naimisisa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On viisautta hyväksyä ne puutteet, joille ei voi mitään ja tehdä töitä niiden puutteiden korjaamiseksi, joille voi tehdä jotain. Ylipaino sattuu onneksi jälkimmäiseen kategoriaan.
Vierailija kirjoitti:
Vihervasemmiston mielestä kaikki puutteet ihmisissä pitäisi lakaista maton alle ja olla kuin niitä ei olisikaan.
Vihervasemmiston haluama maailma on sellainen, missä työn tekeminen ja lahjakkuus on merkityksetöntä, koska heillä itsellään ei ole halua tai kykyä tehdä töitä ja menestyä. Heidän mielestään kunnostaan huolta pitämällä, opiskelulla tai luontaisella lahjakkuudella ei saa ansaita mitään, vaan kaikki pitää jakaa tasan ihmisten kesken. Heikompi aines on tämän ideologian ydinkannattajajoukko. Katsokaa elokapinoitsijoita; lähes jokainen näyttää siltä että mielenterveys on koetuksella ja yleisolemus on flegmaattinen. Ei ole sattumaa, että tämä joukko haluaa hiljentää valtaa pitävät (=menestyneet) ja nostaa ylös kaikki syrjään jääneet (=itsensä). Tämä myydään sillä, että se on epäitsekästä, reilua ja syrjintää vähentävää, vaikka se oikeasti se on itsekästä, epäreilua ja syrjii niitä, jotka ovat ansainneet menestyksensä työllä ja lahjakkuudella.
Kerro jo mikä tämä vihervasemmisto on? Onko se joku uusi puolue?
Vierailija kirjoitti:
Itseaiheutettu ns. päänsärky. Kylläpä joidenkin ajatuksenkulku on omituista.
Ja ilmainen hoitokeino myös , mutta ei niin ei.
On se vaan pakko saada se kääretorttu kokonaan joka kahvilla.(eiku siis pakko syödä tunteisiin)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saara kirjoitti:
Omalta kohdaltani en voi allekirjoittaa.
Olen 178 cm pitkä ja 95 kg painava nainen. Olin taannoin sinkkuna vuoden verran ja treffeillä kävin yli 10 miehen kanssa, joista kaikki olisivat halunneet uudet treffit. Nyt seurustelen.
Vähän ihmettelen, miten se iso koko nyt niin turn off olisi... Tärkeintä on että viihtyy kropassaan ja elämässään ja osaa nauttia niistä.
Ohis, mutta tulee kyllä niin paska fiilis kun lukee tällaisia juttuja. Olen ikisinkku 39v nainen, 164cm ja 58kg enkä pääse treffeille juuri koskaan ja jos pääsen, jokaikinen mies haluaa olla kaveri. Olen yrittänyt deittailla 2002-2015 irl ja 2015-2021 lähinnä netissä. Mun täytyy siis olla jotenkin täydellisen epäseksikäs nainen. Miehet kehuu maasta taivaaseen kuinka olen kaunis ja hyvä ystävä, ja alkavat deittailla jotakuta muuta. No, tällä mennään - mutta varmaan kuolisin hämmästyksestä edes koko elämän aikana pääsisin 10 miehen kanssa treffeille...
Veikkaisin kasvojasi, käyttäytymistäsi treffeillä ja/tai elämäntilannettasi.
Jos tulee "niin paska fiilis" kun joku pyöreämpi on päässyt useammin treffeille, niin kyllä se kateellinen ja katkera luonne taitaa olla suurin este parisuhteelle.
Et siis ymmärrä pointtiani lainkaan. Miltä itsestäsi tuntuisi jos lähes nelikymppisenä et olisi saanut edes suudelmaa/saanut kokea muuta romanttista? Ei kyse ole siitä että kadehdin jotakuta, vaan että toivoisin itselleni edes yhtä tällaista kokemusta.
Hyvä ihminen, suuntaa ulkomaille. Ihan oikeasti. Moni mies on tehnyt niin ja se on toiminut. Naisten pitäisi ihan oikeasti ottaa oppia heistä.
Ehkä sinua ei vaan ole tarkoitettu suomalaisille miehelle? Maailmassa on oikeasti paljon hyviä miehiä vaikka palstan perusteella luulisi, että vain suomalaiset voivat olla sitä. Jos haluat vaaleaa, niin Saksa, Hollanti, Belgia, Tanska, jos pidät tummemista etelän suuntaan tai Latinomaat voisi toimia. Yhdysvallat, Australia ja Kanada tarjoaa ihan kaikkea. Sitten on Turkki, Venäjä ja arabimaat ja Aasian maat. Niin ja jos oikein tummista pidät, niin heitä varten on oma suuri maanosansa.
Laajenna sitä otantaa ja varmasti sinullekin löytyy joku kiva tyyppi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saara kirjoitti:
Omalta kohdaltani en voi allekirjoittaa.
Olen 178 cm pitkä ja 95 kg painava nainen. Olin taannoin sinkkuna vuoden verran ja treffeillä kävin yli 10 miehen kanssa, joista kaikki olisivat halunneet uudet treffit. Nyt seurustelen.
Vähän ihmettelen, miten se iso koko nyt niin turn off olisi... Tärkeintä on että viihtyy kropassaan ja elämässään ja osaa nauttia niistä.
Ohis, mutta tulee kyllä niin paska fiilis kun lukee tällaisia juttuja. Olen ikisinkku 39v nainen, 164cm ja 58kg enkä pääse treffeille juuri koskaan ja jos pääsen, jokaikinen mies haluaa olla kaveri. Olen yrittänyt deittailla 2002-2015 irl ja 2015-2021 lähinnä netissä. Mun täytyy siis olla jotenkin täydellisen epäseksikäs nainen. Miehet kehuu maasta taivaaseen kuinka olen kaunis ja hyvä ystävä, ja alkavat deittailla jotakuta muuta. No, tällä mennään - mutta varmaan kuolisin hämmästyksestä edes koko elämän aikana pääsisin 10 miehen kanssa treffeille...
Veikkaisin kasvojasi, käyttäytymistäsi treffeillä ja/tai elämäntilannettasi.
Jos tulee "niin paska fiilis" kun joku pyöreämpi on päässyt useammin treffeille, niin kyllä se kateellinen ja katkera luonne taitaa olla suurin este parisuhteelle.
Et siis ymmärrä pointtiani lainkaan. Miltä itsestäsi tuntuisi jos lähes nelikymppisenä et olisi saanut edes suudelmaa/saanut kokea muuta romanttista? Ei kyse ole siitä että kadehdin jotakuta, vaan että toivoisin itselleni edes yhtä tällaista kokemusta.
Ei tätä voi tajuta muut kuin toiset yksinäiset. Eihän kukaan sanoisi lapsettomallekaan, jolle tulee "paska fiilis" toisten vauvojen näkemisestä, että syy lapsettomuuteesi on katkera ja kateellinen luonne.
Totta kai ihminen toivoo sitä itselleen tärkeää asiaa (ja kaikkialla vielä toitotetaan että oi se on niin helppoa, sen kun vähän swaippailet netissä ja heti on oven takana treffikumppania), ja sitten kun se ei itselle onnistukaan helposti (jos koskaan), se tuntuu pistona rintakehässä. Että mikä juuri minusta tekee sen henkilön, että tätä en saa kokea, vaikka ympärilläni kaikki muut ilmeisesti saavat?
Joskus se syy on selkeä, joskus sitä voi korjata, mutta toisinaan ei ole mitään "vikaa" mikä estäisi parisuhteen synnyn. Tunnen itseni lisäksi muitakin ikisinkkunaisia eikä meillä ole mitään ulkoisia ominaisuuksia tai henkisiä ongelmia jotka olisivat niin luotaantyöntäviä ettei kukaan voisi kiinnostua. Ja silti kukaan ei vai kiinnostu. Samahan se miehilläkin on. Yksinäisiä on kaikenkokoisia ja -näköisiä. Inhottavinta on että kukaan ei tunnu uskovan tarinaasi tai jopa alkaa neuvoa varmoja tapoja joilla kyllä pari löytyy... Juu ei löydy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saara kirjoitti:
Omalta kohdaltani en voi allekirjoittaa.
Olen 178 cm pitkä ja 95 kg painava nainen. Olin taannoin sinkkuna vuoden verran ja treffeillä kävin yli 10 miehen kanssa, joista kaikki olisivat halunneet uudet treffit. Nyt seurustelen.
Vähän ihmettelen, miten se iso koko nyt niin turn off olisi... Tärkeintä on että viihtyy kropassaan ja elämässään ja osaa nauttia niistä.
Ohis, mutta tulee kyllä niin paska fiilis kun lukee tällaisia juttuja. Olen ikisinkku 39v nainen, 164cm ja 58kg enkä pääse treffeille juuri koskaan ja jos pääsen, jokaikinen mies haluaa olla kaveri. Olen yrittänyt deittailla 2002-2015 irl ja 2015-2021 lähinnä netissä. Mun täytyy siis olla jotenkin täydellisen epäseksikäs nainen. Miehet kehuu maasta taivaaseen kuinka olen kaunis ja hyvä ystävä, ja alkavat deittailla jotakuta muuta. No, tällä mennään - mutta varmaan kuolisin hämmästyksestä edes koko elämän aikana pääsisin 10 miehen kanssa treffeille...
Veikkaisin kasvojasi, käyttäytymistäsi treffeillä ja/tai elämäntilannettasi.
Jos tulee "niin paska fiilis" kun joku pyöreämpi on päässyt useammin treffeille, niin kyllä se kateellinen ja katkera luonne taitaa olla suurin este parisuhteelle.
Et siis ymmärrä pointtiani lainkaan. Miltä itsestäsi tuntuisi jos lähes nelikymppisenä et olisi saanut edes suudelmaa/saanut kokea muuta romanttista? Ei kyse ole siitä että kadehdin jotakuta, vaan että toivoisin itselleni edes yhtä tällaista kokemusta.
Hyvä ihminen, suuntaa ulkomaille. Ihan oikeasti. Moni mies on tehnyt niin ja se on toiminut. Naisten pitäisi ihan oikeasti ottaa oppia heistä.
Ehkä sinua ei vaan ole tarkoitettu suomalaisille miehelle? Maailmassa on oikeasti paljon hyviä miehiä vaikka palstan perusteella luulisi, että vain suomalaiset voivat olla sitä. Jos haluat vaaleaa, niin Saksa, Hollanti, Belgia, Tanska, jos pidät tummemista etelän suuntaan tai Latinomaat voisi toimia. Yhdysvallat, Australia ja Kanada tarjoaa ihan kaikkea. Sitten on Turkki, Venäjä ja arabimaat ja Aasian maat. Niin ja jos oikein tummista pidät, niin heitä varten on oma suuri maanosansa.
Laajenna sitä otantaa ja varmasti sinullekin löytyy joku kiva tyyppi.[/quoteOlen asunut neljässä eri maassa, n. 10 vuoden ajan. Eli ei ole löytynyt ulkomailtakaan. En ole Suomeen palaamassa missään nimessä, sen verran kivaa elämä ulkomailla on. Ilman sitä puolisoakin. Oikeasti, pärjään ihan hyvin. Kunhan nyt välillä asia läikähtää mieleen. Mutta sitten vain jatkan matkaa.
Käytätkö samaa logiikkaa myös siihen että et voi sano että koirankakka on pahaa koska et ole maistanut kaikkia koirankakkoja?
Kyllä ihminen tietää mikä on kuvottavaa maisatamattakin.