Mistä johtuu exän vastenmielisyys?
Exä jätti minut, ei kuulemma rakastanut enää mutta välitti kyllä. Miksi nyt kuitenkin selkeästi olen hänelle vastenmielinen eron jälkeen?
Mikä saa sen aikaan, että aiemmin tärkeä ihminen onkin yhtäkkiä sellainen, josta haluaa jokatasolla eroon?
Vaikka hän jätti minut ja olen siitä vihainen ja pettynyt, en silti koe häntä ahdistavaksi ja vastenmieliseksi.
Kommentit (38)
Sitä kutsutaan ihan vaan elämäksi.
Vierailija kirjoitti:
Hän varmaan muistaa kaikki ne riidat, vihaisen, ärjyvän ruman naamasi.
Ei kai siinä muuta...
Voiko hän päästä niistä vielä yli ja muistaa myös hyvän?
Olisi mukavaa saada välit ok:ksi edes ajan kanssa lapsen takia
Voi olla, että exällä on syyllisyyden tunteita ja ne on helpompi sietää, kun kokee mieluummin inhoa ja vastenmielisyyttä.
Mun ex jätti mut pienten lasten kanssa kauan sitten ja vieläkään ei pysty hyväksymään mun olemassaoloa. Olen oppinut elämään tämän tosiasian kanssa.
Jospa muistutat häntä siitä vääryydestä jonka hän teki kun lähti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän varmaan muistaa kaikki ne riidat, vihaisen, ärjyvän ruman naamasi.
Ei kai siinä muuta...Voiko hän päästä niistä vielä yli ja muistaa myös hyvän?
Olisi mukavaa saada välit ok:ksi edes ajan kanssa lapsen takia
Meillä välit ei koskaan korjaantuneet ja laitan exälle vain joka toinen viikko viestin jossa kerron tulevan viikonlopun aikataulut. Unohda se ex ja keskity luomaan itsellesi ja lapsillesi teidän näköinen arki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän varmaan muistaa kaikki ne riidat, vihaisen, ärjyvän ruman naamasi.
Ei kai siinä muuta...Voiko hän päästä niistä vielä yli ja muistaa myös hyvän?
Olisi mukavaa saada välit ok:ksi edes ajan kanssa lapsen takia
Ajan kanssa itseluottamuksesi palaa kyllä.
Samalla tavalla kuin rakastumisen tunne on hormonaalinen sytyke käynnistää parisuhde, on inhon kokeminen taas vastaavasti auttamassa parisuhteesta lähtemiseen. Se menee ohi kun tilanne tasantuu ja aikaa kuluu, sitten voitte olla ystävällisissä väleissä toisiinne. Kun nyt kuitenkin joudutte olemaan tekemisissä, niin voit kyllä mielestäni ihan vaatia asiallista käytöstä kuitenkin.
Minunkin exä on nykyään pelkkää paskaa silmissäni. Jätti minut löydettyään baarista uuden miehen.Teki erosta likaisen haukkumalla että en kelpaisi kenelläkään naiselle. No miten sitten lopulta kävi. No hänen suhteensa ei kestänyt vuottakaan kun taas minä olen onnellisesti naimisissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän varmaan muistaa kaikki ne riidat, vihaisen, ärjyvän ruman naamasi.
Ei kai siinä muuta...Voiko hän päästä niistä vielä yli ja muistaa myös hyvän?
Olisi mukavaa saada välit ok:ksi edes ajan kanssa lapsen takia
Mitä hiton väliä hänellä on? Sinä ja lapset olet nyt ne tärkeimmät. Se ex ei ajattele nyt pätkääkään sinua. Get over it!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän varmaan muistaa kaikki ne riidat, vihaisen, ärjyvän ruman naamasi.
Ei kai siinä muuta...Voiko hän päästä niistä vielä yli ja muistaa myös hyvän?
Olisi mukavaa saada välit ok:ksi edes ajan kanssa lapsen takia
Miksi hän niitä muistelisi? Elämässä mennään eteen päin, eikä jäädä vellomaan menneisiin. Sinun on tullut aika aikuistua ja kantaa vastuu itsestäsi ja lapsistasi, eikä elää sen miehen kautta.
Hän voi nyt suoraan näyttää sen vastenmielisyyden minkä piilotti kotirauhan takia kun olitte suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän varmaan muistaa kaikki ne riidat, vihaisen, ärjyvän ruman naamasi.
Ei kai siinä muuta...Voiko hän päästä niistä vielä yli ja muistaa myös hyvän?
Olisi mukavaa saada välit ok:ksi edes ajan kanssa lapsen takiaMiksi hän niitä muistelisi? Elämässä mennään eteen päin, eikä jäädä vellomaan menneisiin. Sinun on tullut aika aikuistua ja kantaa vastuu itsestäsi ja lapsistasi, eikä elää sen miehen kautta.
Kyllä kuule on täysin normaalia muistella monen vuoden suhdetta jossa on asuttu yhdessä ja oltu naimisissa. Lapsen syntymä ym.
Toivottavasti aika auttaa. Jos ollut riitaisa ero voi mennä useita kuukausia siinä "vihassa"
Inhimillistä mutta silti lapsellista. Eiköhän kummassakin ole vikaa.
Minä jätin exän. Eron hetkellä tunteet oli neutraalit. Kaikki suru oli surtu jo. Sitten eron jälkeen alkoi tulla todellisia inhon tunteita. Inhottaa nähdäkin. En halua olla missään tekemisissä. Lapset jo onneksi niin isoja, että osa jo täysi-ikäisiä ettei tarvikaan. Inhottaa se itsekkyys ja tietynlainen omahyväisyys.
Vierailija kirjoitti:
Minä jätin exän. Eron hetkellä tunteet oli neutraalit. Kaikki suru oli surtu jo. Sitten eron jälkeen alkoi tulla todellisia inhon tunteita. Inhottaa nähdäkin. En halua olla missään tekemisissä. Lapset jo onneksi niin isoja, että osa jo täysi-ikäisiä ettei tarvikaan. Inhottaa se itsekkyys ja tietynlainen omahyväisyys.
Olitko itse sitten parempi?
Itseasiassa voisi sanoa exän vihamielisyys?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä jätin exän. Eron hetkellä tunteet oli neutraalit. Kaikki suru oli surtu jo. Sitten eron jälkeen alkoi tulla todellisia inhon tunteita. Inhottaa nähdäkin. En halua olla missään tekemisissä. Lapset jo onneksi niin isoja, että osa jo täysi-ikäisiä ettei tarvikaan. Inhottaa se itsekkyys ja tietynlainen omahyväisyys.
Olitko itse sitten parempi?
Mitä tarkoitat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä jätin exän. Eron hetkellä tunteet oli neutraalit. Kaikki suru oli surtu jo. Sitten eron jälkeen alkoi tulla todellisia inhon tunteita. Inhottaa nähdäkin. En halua olla missään tekemisissä. Lapset jo onneksi niin isoja, että osa jo täysi-ikäisiä ettei tarvikaan. Inhottaa se itsekkyys ja tietynlainen omahyväisyys.
Olitko itse sitten parempi?
Mitä tarkoitat?
Hän oli vain itsekäs ja omahyväinen, sinä et?
Miksi sinä sitä enää mietit? Nostat sen katseesi peiliin ja keskityt kehittämään itseäsi. Aloita esim harrastus, josta saat enenmän itse luottamusta.