Kuolen nauruun, poikaystäväni (pian ex) on ihan ääliö

Eikös 120% miehistä ole juuri tuollaisia? Yksin ei voi olla. Piste.

[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 02:07"]

[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 23:15"]

Muutama kuukausi virallista seurustelua takana, vuoden olemme tunteneet. Juttelimme tänään syntyjä syviä, ja keskustelu kääntyi molempien entisiin suhteisiin. Mies kysyi mihin viimeisin suhteeni kaatui, ja minä kerroin että emme vain sopineet yhteen vaikka ex olikin oikein mukava mies. Kysyin sitten mieheltä saman, hän oli ollut sinkkuna noin vuoden ennen minun tapaamistani. Mies meni sitten paljastamaan, että hän oli suhteessa se, joka tuli jätetyksi, ja että hänellä on vielä tunteita exäänsä kohtaan. Ei tarkoittanut möläyttää tuota, mutta kun ilmeeni oli yhtä kysymysmerkkiä, niin ei voinut myöskään valehdella. Tämä meidän suhde on kuulemma miehen tapa edetä elämässään. Ex ei häntä enää halua, eikä hän halua olla sinkkukaan. Sen pitäisi olla ihan ok hänen mielestään.

Olin aika mykistynyt, mutta aika pian tein päätöksen että mies saa nyt lentävän lähdön. Aloitin uudestaan keskustelun ja sanoin että asia on nyt niin, että en ole niin epätoivoinen että ryhtyisin kenellekään laastariksi. Kaikkein hauskin hetki tuli tässä kohtaa, kun mies kehtasi vielä sanoa että oikeastaan tämä koko kriisi on minun syytäni, sillä itsehän menin asiaa kysymään :D Niin joo, olisihan se toki miehen kannalta mukavampaa ettei asia olisi tullut puheeksi, ja minä en vain tietäisi olevani hänelle sen ihanan exän korvike, kun yksinkään ei jaksa olla.

Olen jotenkin shokissa, ja tämä tulee varmasti vielä sattumaan ja lujaa, koska kuvittelin meidän olevan oikeasti rakastunut pari yhteisen taipaleensa alussa. Mutta jostain syystä tuo miehen idioottimaisuus naurattaa ihan järjettömästi, onneksi asia selvisi ennemmin eikä myöhemmin.

Huh, onneksi täällä voi avautua.

[/quote]

Ja ikää oli? Oma villi veikkaukseni on, että jossakin alle kahdenkymmenen. 

Te olette seurustelleet pari kuukautta keskenänne ja nyt jo olet vaatimassa, että poikkis olisi unohtanut entisen elämänsä sinun vuoksesi. Kun näin ei olekaan, olet lemppaamassa häntä pois elämästäsi. Väität myös olevasi nauruun kuolemassa, mutta myöhemmin tunnustat olevasi ihan hajalla. Jos nyt tosiaankin jätät poikaystäväsi, teet todennäköisesti hänelle suuren palveluksen. Eihän kukaan jaksa moista draamakuningatarta pitemmän päälle. Teet niin äkkinäisiä johtopäätöksiä, että hieman hitaampaa hirvittää. 

Kuules nyt tyttö. Vaikka sinä et pahemmin ajattelekaan entisiä poikakavereitasi, tämä sinun poikakaverisi ei ole samanlainen tuulitunneli vaan myöntää ihan rehellisesti, että kyllä - tunteita on yhä olemassa. Minne ne tunteet häviäisivät? Eivät minnekään. Jos on ollut ihan hyvä suhde, tietenkin sitä voi muistella lämpimästi jälkeenpäin. Tunteet kuitenkin haalistuvat ajan myötä. Varmaan niin on käynyt myös poikakaverillesi. Kysypä häneltä. Kysy, vieläkö hän rakastaa entistä tyttöystäväänsä yhtä palavasti kuin eron hetkellä vai ovatko tunteet sittenkin haalenneet yhtään. 

Oen nainen ja sinua huomattavasti vanhempi. Todennäköisesti voisin olla äitisi tai isoäitisi. Säännölliseti muistelen entisiä suhteitani ja niiden huippuhetkiä. Saan tästä hyvän mielen. Muistelen intohimoisia tunteita, kun rakastin ja olin rakastettu. Erityisasemassa ovat ensimmäinen rakkauteni, ensimmäinen poikaystäväni ja se, joka vei neitsyyteni. Myös lasteni isälle suon ajoittain lämpimiä ajatuksia vielä katkeran eron jälkeenkin.

Enää en huolisi ketään heistä takaisin, tunteeni ovat haalistuneet vuosien kuluessa. Silloin nuorempana varmaan olisi ollut toisin. Jonkun heistä olisin voinut ottaakin takaisin silloin aikoinaan.

No niin, tyttö. Mietipä, mikä on tärkeysjärjestyksesi elämässä. Mieti myös, miksi kysyt kysymyksiä, joista voit saada rehellisiä vastauksia.  Osaatko arvostaa poikakaverisi rehellisyyttä vai takerrutko lapsellisiin päähänpinttymiisi? Valinta on sinun. 

[/quote]

Sinäpä se vasta järjenjättiläinen olet. Mikä oikeus sinulla on tytötellä yhtään ketään? Vai tuleeko se oikeus, koska "olet tarpeeksi vanha ollaksesi ap:n äiti tai jopa isoäiti"?

Arviosi meni täysin metsään, ja sen olisit tajunnut, jos olisit lukenut koko ketjun. Sinun olisi myös pitänyt tuohon kunnioitettavaan ikääsi mennessä jo oppia, että ihmiset ovat erilaisia. Se mitkä pätee sinuun, ei ikinä päde kaikkiin.

Että sellainen "minä olen vanhempi kuin sinä, tyttö, ja minä tiedän miten asiat ovat".

[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 10:21"]

[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 10:16"][quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 08:58"]Jos suhde kestää kolme vuotta, menee kuusi siitä todella selviämiseen. AINA tuplasti mitä on kestänyt. Ei estä elämää mutta käsiteltäviä voi vielä olla. [/quote] Mitäs jos suhde on kestänyt 20 vuotta - 40 vuoden päästäkö vasta todella selvinnyt siitä? Kuitenkin on paljon onnistuneita uusia liittoja keski-iällä tai myöhemminkin. En oikein usko tuhon sääntöön. Itse ainakin olen mennyt melko nopeastikin uuteen liittoon eron jälkeen. Eksästä voi pitää koko elämänsä, ei se estä uuden rakkauden syntymistä toiseen henkilöön. [/quote] toi sääntö on sinkkuelämää sarjasta :D

[/quote]

Niin on ja yhtä paikkaansa pitävä neuvo kuin koko sarja muutenkin, eli ei yhtään. 

Joku parisuhdeguru on joskus sanonut, että erosta ylipääsemiseen menee about 1kk vuotta kohden, eli karkeasti vaikka 3 vuoden suhteesta ylipääsemiseen menisi 3kk. Mutta nämä on aina näitä typeriä neuvoja. Kukaan ei voi toisen puolesta määrittää kuinka kauan se erosta yli pääseminen kestää. 

Teet oikean ratkaisun ap. Mies on idiootti, jos luulee, että sinä ansaitset noin paskamaista kohtelua.

[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 10:41"]

[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 09:11"]Neuvoisitteko te miehen ymmärtäjät omia tyttäriänne jäämään miehen luo, joka on myöntänyt kyseessä olevan laastarisuhde? Sanoisitteko, että "odota vaan, voi se ajan myötä sinuun rakastua"? Entä sitten jos kaivattu ex ottaakin miehen takaisin ja laastari jää kuin nalli kalliolle? Jokainen ansaitsee olla kumppanilleen se täydellisin ja ihanin puoliso, ei mikään exään vertailtava korvike. Surullista on, jos joku sellaiseksi tyytyy. Jotain parempaa voi mennä samalla ohi. [/quote] Vaikuttaa, että hyvinkin jotkut voisivat niin neuvoa tyttäriään. Tärkeintä, että on jonkinmoinen mies. Minusta Ap tekee oikein ja on rohkea itsenäinen nainen, joka ei jää odottelemaan miehen tunteita ja päätöksiä. Hän tietää mitä haluaa ja mitä annettavaa hänellä itsellään on. Hän on myös sen verran itsevarma, että uskoo löytävänsä paremman miehen. Itse neuvoisin omaa tytärtäni, että on parempi olla ilman miestä, kuin vain jonkun kanssa. Liian moni nainen vielä tänä päivänäkin uhraa oman ainutlaatuisen elämänsä huonoon suhteeseen.

[/quote]

Tämä ei minusta vielä ollut todiste huonosta suhteesta. Eihän ap edes selvittänyt sen tarkemmin mitä mies tarkoitti. Se oli suora suhde poikki ja aplodit täällä mammoilta. Ei ihme, että eroja tulee. Kuka uskaltaa enää olla rehellinen ja oma itsensä, kun vaaditaan täydellisyyttä. Täydellisyyttä voi yrittää pystyttää kulisseilla, mutta kukaan ei sitä aidosti ole. Sekö on onnea, että päästään niihin kulisseihin?

[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 10:55"][quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 09:29"]

Mitä mieltä ootte; mun miesystävä puhuu tutuilleen esim "mikko kävi meidän pihassa laittamassa autoaan" "meilläkin radio toimi tv kanssa samasta kaukkarista" "mäkin tein meille sillon ne lattiat".. Puhuu näin kun mä oon mukana MUTTA puhuu eksästään.

[/quote]

Mä ymmärrän tuohtumuksesi. Mun mielestä eksä muistelut voi jättää niihin hetkiin kun nykyinen ei ole paikalla, siis jos niitä aikoja on pakko muistella. Toki voi sen aikaisia tapahtumia muistella, kohan ne tapahtumat ei ole mitään "silloin eksän kanssa tehtiin sitä ja tätä". Ehkä oon tiukkis, mutta itseä ärsyttää sama asia omassa miehessä, tosin hän ei puhu eksästään enää me muodossa, mutta saattaa muistella kuinka hyvä eksänsä oli esim aliaksessa jne.
[/quote]

mies siis puhuu me-muodossa eikä ees sano että eksän kanssa, vaan puhuu kuin puhuisi meidän suhteesta..

[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 10:55"]Minusta tässä on vedetty aika pitkälle meneviä johtopäätöksiä sen suhteen mitä ap:n mies tarkoitti. Ehkä hän rakastaa exäänsä ja ap on vain laastari. Tai sitten hän rakastaa ap:ta ja hänellä on yhä haaleita tunteita entistä kohtaan. Varmasti ero harmittaa enemmän silloin, kun ei ole löytänyt ketään toista itselleen. Jos hän sanoi, että nykyinen suhde auttaa pääsemään eteenpäin se voi yksinkertaisesti tarkoittaa sitäkin, ettei hän ole erosta enää niin onneton, kun löysi ap:n. Tämäkö on hyvä syy jättää tähän asti todella hyvin toiminut suhde? Hän on tuskin yhtä avoin tunteistaan tulevaisuudessa. Sai opetuksen, ettei rehellisyys kannata.

Mies
[/quote]

Olen samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Ja arvostaisin miehen rehellisyyttä. Hyvin arvostettava ominaisuus ihmisessä! Niin kuin myös avoimuus. Miksi ap:n pitää hätiköidä ja uhkailla heti erolla? En käsitä. Olette vasta 2 kk seurustelleet, mistä voit tietää, miten upea suhteestanne kehittyy, jos heti uhkaat erolla.

[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 11:01"]

[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 10:41"]

[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 09:11"]Neuvoisitteko te miehen ymmärtäjät omia tyttäriänne jäämään miehen luo, joka on myöntänyt kyseessä olevan laastarisuhde? Sanoisitteko, että "odota vaan, voi se ajan myötä sinuun rakastua"? Entä sitten jos kaivattu ex ottaakin miehen takaisin ja laastari jää kuin nalli kalliolle? Jokainen ansaitsee olla kumppanilleen se täydellisin ja ihanin puoliso, ei mikään exään vertailtava korvike. Surullista on, jos joku sellaiseksi tyytyy. Jotain parempaa voi mennä samalla ohi. [/quote] Vaikuttaa, että hyvinkin jotkut voisivat niin neuvoa tyttäriään. Tärkeintä, että on jonkinmoinen mies. Minusta Ap tekee oikein ja on rohkea itsenäinen nainen, joka ei jää odottelemaan miehen tunteita ja päätöksiä. Hän tietää mitä haluaa ja mitä annettavaa hänellä itsellään on. Hän on myös sen verran itsevarma, että uskoo löytävänsä paremman miehen. Itse neuvoisin omaa tytärtäni, että on parempi olla ilman miestä, kuin vain jonkun kanssa. Liian moni nainen vielä tänä päivänäkin uhraa oman ainutlaatuisen elämänsä huonoon suhteeseen.

[/quote]

Tämä ei minusta vielä ollut todiste huonosta suhteesta. Eihän ap edes selvittänyt sen tarkemmin mitä mies tarkoitti. Se oli suora suhde poikki ja aplodit täällä mammoilta. Ei ihme, että eroja tulee. Kuka uskaltaa enää olla rehellinen ja oma itsensä, kun vaaditaan täydellisyyttä. Täydellisyyttä voi yrittää pystyttää kulisseilla, mutta kukaan ei sitä aidosti ole. Sekö on onnea, että päästään niihin kulisseihin?

[/quote]

Selvittihän! Sanonut monta kertaa, että tarkensi ymmärsikö oikein, mitä mies tarkoitti.

Hyvä Ap! Parisuhteissa ei kannata tyytyä vähempään, kuin mitä oikeasti tarvitsee.

No tosiaankaan rehellisyys ei kannata. Eihän kukaan mene sanomaan 100-kiloisellekaan että olet kuule jäätävä läski, vaikka se olisi kuinka rehellistä.  Miten tyhmä on mies joka sanoo uudelle naiselleen että olisin kyllä mieluiten eksän kanssa mutta kyllä säkin käyt.

[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 10:37"]

[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 02:47"]

No mä en ainakaan helli mitään lämpimiä tunteita eksiäni kohtaan. Ovat kohdelleet mua huonosti, siksi eksiä ovatkin. Tosi naiivia olisi muistella "rakkauden" kohokohtia ja luuloteltua onnea. Oli vain hetken hurmaa ja hyväksikäyttöä ennen siirtymistä elämässään eteenpäin. Onneksi olen itsekin kyennyt jatkamaan ilman katkerien  muistojen taakkaa. 

[/quote]

Minusta tuo kyllä kuulostaa katkerilta muistoilta. En ymmärrä miten on mahdollista rakastua/ihastua ihmiseen ja sen jälkeen muistaa häntä vain pahalla. Eivätkö nämä exät ole missään vaiheessa kohdelleet hyvin? Miksi sellaisen kanssa päätyy edes yksiin. Minulla on kaikista ihastuksista hyviä muistoja. On huonojakin muistoja, mutta ennemmin muistelen hyviä hetkiä. Sehän on pitkälti oma päätös mitä muistelee. Minä satun nauttimaan enemmän hyvien puolien muistelemisesta. Eikä se tarkoita sitä, että haluan heidät takaisin nykyiseen elämääni. Se vain tarkoittaa sitä, että arvostan joitakin muistoja menneisyydestä.

Miksi onnikin on luuloteltua, jos suhde kaatuu myöhemmin? Minusta se on ihan todellista totta sinä hetkenä, kun se on koettu, vaikka myöhemmin kaikki menisikin päin mäntyä suhteessa. Kaikki täällä on väliaikaista.

[/quote]

Miksi pitää muistella exiä? Eikö olisi parempi elää nykyhetkessä?

Tiedättekö, mitä tapahtuisi, jos eksäänsä haikaileva mies saisi tilaisuuden palata yhteen eksänsä kanssa? Sehän palaisi. Millä pohjalla silloin uusi suhde on? Eli on typerää ruveta laastariksi, jos haluaa suhteen, jossa ollaan sitoutuneita ja rakastuneita toisiinsa.

[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 08:58"]

Jos suhde kestää kolme vuotta, menee kuusi siitä todella selviämiseen. AINA tuplasti mitä on kestänyt. Ei estä elämää mutta käsiteltäviä voi vielä olla.

[/quote]

*reps*

Naurettavaa. Mikä siinä erosta toipumisessa muka niin vaikeaa on? Vuoessa pitäisi päästä yli mistä tahansa erosta.

[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 10:57"]

Eikös 120% miehistä ole juuri tuollaisia? Yksin ei voi olla. Piste.

[/quote]

Ei ole. Monet tuntemani miehet ovat viihtyneet vuosia sinkkuna, jotkut toistakymmentä vuotta.

Tämä kuulostaa kyllä pöyristyttävältä. Sanoiko mies todellakin ettet merkitse hänelle yhtään mitään vaan että hän on kanssasi vain ja ainoastaan siksi että on mieluummin jonkun kanssa kuin yksin? On siis teeskennellyt koko ajan kaiken, välittämisen ja rakastamisen? Kuulostaa tosi oudolta. Taitaa pedata suhteenne loppumista ja kasvojensa säilyttämistä siinä tapauksessa että ap ilmaisee halunsa erota. 

Minusta tässä haiskahtaa raskaasti. No, joka tapauksessa pelkurimaista käytöstä mieheltä ja merkki tosi huonosta itsetunnosta. Exä-riippuvuus voikin olla vain ap:n mollaamista ja nykyisen suhteen väheksymistä. Varmasti vaikeaa saada selkoa.

[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 11:35"][quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 10:37"]

[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 02:47"]

No mä en ainakaan helli mitään lämpimiä tunteita eksiäni kohtaan. Ovat kohdelleet mua huonosti, siksi eksiä ovatkin. Tosi naiivia olisi muistella "rakkauden" kohokohtia ja luuloteltua onnea. Oli vain hetken hurmaa ja hyväksikäyttöä ennen siirtymistä elämässään eteenpäin. Onneksi olen itsekin kyennyt jatkamaan ilman katkerien  muistojen taakkaa. 

[/quote]

Minusta tuo kyllä kuulostaa katkerilta muistoilta. En ymmärrä miten on mahdollista rakastua/ihastua ihmiseen ja sen jälkeen muistaa häntä vain pahalla. Eivätkö nämä exät ole missään vaiheessa kohdelleet hyvin? Miksi sellaisen kanssa päätyy edes yksiin. Minulla on kaikista ihastuksista hyviä muistoja. On huonojakin muistoja, mutta ennemmin muistelen hyviä hetkiä. Sehän on pitkälti oma päätös mitä muistelee. Minä satun nauttimaan enemmän hyvien puolien muistelemisesta. Eikä se tarkoita sitä, että haluan heidät takaisin nykyiseen elämääni. Se vain tarkoittaa sitä, että arvostan joitakin muistoja menneisyydestä.

Miksi onnikin on luuloteltua, jos suhde kaatuu myöhemmin? Minusta se on ihan todellista totta sinä hetkenä, kun se on koettu, vaikka myöhemmin kaikki menisikin päin mäntyä suhteessa. Kaikki täällä on väliaikaista.

[/quote]

Miksi pitää muistella exiä? Eikö olisi parempi elää nykyhetkessä?
[/quote]
Nimenomaan.
Mulla on erosta 8 vuotta mutta en edes alkuaikoina muistellut edellistä elämää yhtään. Eksä on eksä eikä se enää kiinnosta! Valitettavasti nykyinen miesystävä ei ajattele samoin. Ei ole esitellyt minua edes vanhemmilleen vaikka tässä jo 4-5 vuotta on tapailtu. Eksän raahaa kaikkiin sukujuhliin ym. mukaan. Olen ajatellut että en ole laastari kun niin monta vuotta jo ollaan tunnettu, mutta mitä muutakaan tämä on? Voi video. Kelpaan kyllä sänkyä lämmittämään mutta muuten olen kuin ilmaa... Oonpa tyhmä kun oon suostunu tähän.

Ymmärrän sinua. Olen itse aina pitänyt periaatteenani, että en tarvitse mitään "ihan kivaa" suhdetta, jossa odotellaan että josko sitä pärjättäisiin yhdessä tai josko sitä joskus toinen rakastuisi. Se on kaikki tai ei mitään. Elleivät molemmat ole rakastuneita vain toisiinsa, suhdetta ei kannata jatkaa.

Minua naurattaa ap:n tyhmyys kun kuvitteli heidän olevan rakastunut pari :D Ihan oikein, että noin tyhmä nainen joutuu laastariksi kun kuitenkin kuvittelee jotain elämää suurempien rakkaustarinoiden alkuja :D

[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 11:01"][quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 10:41"]

[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 09:11"]Neuvoisitteko te miehen ymmärtäjät omia tyttäriänne jäämään miehen luo, joka on myöntänyt kyseessä olevan laastarisuhde? Sanoisitteko, että "odota vaan, voi se ajan myötä sinuun rakastua"? Entä sitten jos kaivattu ex ottaakin miehen takaisin ja laastari jää kuin nalli kalliolle? Jokainen ansaitsee olla kumppanilleen se täydellisin ja ihanin puoliso, ei mikään exään vertailtava korvike. Surullista on, jos joku sellaiseksi tyytyy. Jotain parempaa voi mennä samalla ohi. [/quote] Vaikuttaa, että hyvinkin jotkut voisivat niin neuvoa tyttäriään. Tärkeintä, että on jonkinmoinen mies. Minusta Ap tekee oikein ja on rohkea itsenäinen nainen, joka ei jää odottelemaan miehen tunteita ja päätöksiä. Hän tietää mitä haluaa ja mitä annettavaa hänellä itsellään on. Hän on myös sen verran itsevarma, että uskoo löytävänsä paremman miehen. Itse neuvoisin omaa tytärtäni, että on parempi olla ilman miestä, kuin vain jonkun kanssa. Liian moni nainen vielä tänä päivänäkin uhraa oman ainutlaatuisen elämänsä huonoon suhteeseen.

[/quote]

Tämä ei minusta vielä ollut todiste huonosta suhteesta. Eihän ap edes selvittänyt sen tarkemmin mitä mies tarkoitti. Se oli suora suhde poikki ja aplodit täällä mammoilta. Ei ihme, että eroja tulee. Kuka uskaltaa enää olla rehellinen ja oma itsensä, kun vaaditaan täydellisyyttä. Täydellisyyttä voi yrittää pystyttää kulisseilla, mutta kukaan ei sitä aidosti ole. Sekö on onnea, että päästään niihin kulisseihin?
[/quote]

Täydellistä ei olekaan. Olisi kuitenkin hyvä haluta samoja asioita. Eikä esim. niin, että toinen haluaa sinut, mutta sinä haluat exän.

[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 01:44"][quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 23:28"]

Miehistä on tulossa enemmän "naisia" kuin naiset itse... mihin niiden selkärangat katoaa? Ei viitsi olla yksin? Itketään ja vingutaan kun ex jätti ja haikaillaan perään vaikka olisi mahdollisuus OIKEASTI jatkaa elämää. Ei hyvää päivää...

[/quote]

Ymmärsinkö oikein, että mielestäsi on naisen rooli ja etuoikeus olla selkärangaton nyyhkyttelijä?
[/quote]

Et ymmärtänyt oikein. Kirjoitinkin "naisia", en naisia. Ehkä olisi pitänyt kirjoittaa "neitejä" niin olisi voinut hippasen enemmän aueta tarkoitusperä.

[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 00:08"]

[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 00:03"]Ap. Oliko mies kenties insinööri tai peräti DI? Ovat nimittäin jokseenkin alikehittyneitä empatian ym. tunneasioiden osalta. [/quote] Insinööri... -ap

[/quote] Hah hah.... minunkin ex on DI. Säälittävän asiasta tekee se, että kun poikamme oli isä-vkl viettämässä hän sieltä tullessaan kertoi, että oli joutunut todistamaan riitaa joka koski ex-mieheni lompakossa olevaa sormusta. Se on kihlasormuksemme, jossa lukee minun nimeni ja kihlauspvm...... siis WOOOOOOT?

Olemme eronneet yli 7 vuotta sitten ja ex on naimisissa avioeromme syyn kanssa! Heillä on jo 2 yhteistä lastakin.....

Ilmankos hänen nykyinen eukkonsa vihaa minua kuin ruttoa. Ajattelin, että on joku lappalaisten traditio vihata ukon exää mutta täytyy sanoa, että nyt kyllä ymmärrän häntä.

Eikä vihaa varmaan laanuta sekään, että paneskelemme exän kanssa vieläkin. Me kun aikanaan seksiasiat yhdessä opeteltiin ja seksi välillämme vaan on niin loistavaa. 

On se ollut kätevää, kun sinkkuna on voinut soittaa hyvälle rakastajalle ja palvelu on aina pelannut. Mutta että hän on vielä emotionaalisesti koukussa, on minulle yllätys.

[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 11:50"][quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 11:35"][quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 10:37"]

[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 02:47"]

No mä en ainakaan helli mitään lämpimiä tunteita eksiäni kohtaan. Ovat kohdelleet mua huonosti, siksi eksiä ovatkin. Tosi naiivia olisi muistella "rakkauden" kohokohtia ja luuloteltua onnea. Oli vain hetken hurmaa ja hyväksikäyttöä ennen siirtymistä elämässään eteenpäin. Onneksi olen itsekin kyennyt jatkamaan ilman katkerien  muistojen taakkaa. 

[/quote]

Minusta tuo kyllä kuulostaa katkerilta muistoilta. En ymmärrä miten on mahdollista rakastua/ihastua ihmiseen ja sen jälkeen muistaa häntä vain pahalla. Eivätkö nämä exät ole missään vaiheessa kohdelleet hyvin? Miksi sellaisen kanssa päätyy edes yksiin. Minulla on kaikista ihastuksista hyviä muistoja. On huonojakin muistoja, mutta ennemmin muistelen hyviä hetkiä. Sehän on pitkälti oma päätös mitä muistelee. Minä satun nauttimaan enemmän hyvien puolien muistelemisesta. Eikä se tarkoita sitä, että haluan heidät takaisin nykyiseen elämääni. Se vain tarkoittaa sitä, että arvostan joitakin muistoja menneisyydestä.

Miksi onnikin on luuloteltua, jos suhde kaatuu myöhemmin? Minusta se on ihan todellista totta sinä hetkenä, kun se on koettu, vaikka myöhemmin kaikki menisikin päin mäntyä suhteessa. Kaikki täällä on väliaikaista.

[/quote]

Miksi pitää muistella exiä? Eikö olisi parempi elää nykyhetkessä?
[/quote]
Nimenomaan.
Mulla on erosta 8 vuotta mutta en edes alkuaikoina muistellut edellistä elämää yhtään. Eksä on eksä eikä se enää kiinnosta! Valitettavasti nykyinen miesystävä ei ajattele samoin. Ei ole esitellyt minua edes vanhemmilleen vaikka tässä jo 4-5 vuotta on tapailtu. Eksän raahaa kaikkiin sukujuhliin ym. mukaan. Olen ajatellut että en ole laastari kun niin monta vuotta jo ollaan tunnettu, mutta mitä muutakaan tämä on? Voi video. Kelpaan kyllä sänkyä lämmittämään mutta muuten olen kuin ilmaa... Oonpa tyhmä kun oon suostunu tähän.
[/quote]

Kyllä tuo aika kamalalta vaikuttaa.
Mutta eihän sinunkaan ole pakko tuota vain kestää.