Kuolen nauruun, poikaystäväni (pian ex) on ihan ääliö

Minä aloitin 19-vuotiaana seurustelusuhteen miehen kanssa, joka oli vastaeronnut ja melkoisessa kriisissä, ja juopottelikin aivan holtittomasti ja sai itsetuhoisia kohtauksia. Hänet oli jätetty vuoden sisällä kahdesti (eri naiset) ja nämä molemmat haikailivat tämän miehen perään sitten kun hän alkoi seurustelemaan kanssani. Mies olisi alunperin halunnut minut vain laastariksi mutta minuun hän kolahti jostain ihmeen syystä aivan täysillä ja takerruin häneen. Ensimmäiset kaksi kuukautta mies tilitti minulle eksistään, palasi vuorotellen kummankin (!) luo, ja tuli lopulta aina takaisin luokseni kun tarpeeksi kauan hänen peräänsä ulvoin. Ja toisaalta jokin ihan minussa itsessäni kiinnosti häntä sen verran että "tahtoi antaa minulle tilaisuuden". Nyt kun katsoo tuota tilannetta ei voi kuin pudistella päätään entiselle minälleni! :D

Mutta omituisinta tässä on se, että sen helvetillisen kahden kuukauden jälkeen mies rakastui minuun korviaan myöten, unohti eksänsä ja lopetti juomisenkin. Menimme aikanaan kihloihin ja naimisiin ja nyt olemme olleet 10 vuotta yhdessä. Mieskin välillä naureskelee että mitä ihmeen potentiaalia muka hänessä silloin näin kun niin sinnikkäästi jatkoin yrittämistä. Mutta se kannatti, nykyään ollaan hyvin sitoutuneita toisiimme, kumma kyllä! :)

AP:lle toivotan onnea, mutta kehottaisin ehkä vielä nostamaan asian tapetille vähän ajan kuluttua tuon miehen kanssa, jos kiinnostusta enää siihen löytyy. Saattaapi olla että miehen haikailut eksän perään ovat jäähtyneet kun on tajunnut tunteensa sinua kohtaan, mistäs sen tietää! Jotkut miehet vaan on sillä tavalla vajaita, vaikka muuten hyviä olisivatkin...

[/quote] Hah hah.... minunkin ex on DI. Säälittävän asiasta tekee se, että kun poikamme oli isä-vkl viettämässä hän sieltä tullessaan kertoi, että oli joutunut todistamaan riitaa joka koski ex-mieheni lompakossa olevaa sormusta. Se on kihlasormuksemme, jossa lukee minun nimeni ja kihlauspvm...... siis WOOOOOOT?

Olemme eronneet yli 7 vuotta sitten ja ex on naimisissa avioeromme syyn kanssa! Heillä on jo 2 yhteistä lastakin.....

Ilmankos hänen nykyinen eukkonsa vihaa minua kuin ruttoa. Ajattelin, että on joku lappalaisten traditio vihata ukon exää mutta täytyy sanoa, että nyt kyllä ymmärrän häntä.

Eikä vihaa varmaan laanuta sekään, että paneskelemme exän kanssa vieläkin. Me kun aikanaan seksiasiat yhdessä opeteltiin ja seksi välillämme vaan on niin loistavaa. 

On se ollut kätevää, kun sinkkuna on voinut soittaa hyvälle rakastajalle ja palvelu on aina pelannut. Mutta että hän on vielä emotionaalisesti koukussa, on minulle yllätys.

[/quote] Jos asut Itä-Helsingissä taidan tietää kuka olet ! Olet todella kuvottava ämmä ! Käytät siskoni miestä hyväksesi ja vielä kerskut siitä täällä ! HÄPEÄ NARTTU !!!!!!

Monelta on tuntunut menneen ohi se, että minä todellakin kysyin mieheltä että tarkoittiko hän tosiaan sitä mitä sanoi. Kyllä, ei sitten halunnut enää ryhtyä valehtelemaan. Totuus on miehenkin suusta se, että hänellä on romanttisia tunteita exää kohtaan, ei olisi halunnut tästä erota, ja kaipaa häntä. Minun kanssani hänellä on myös mukavaa ja hän välittää minusta, ei ole siis näitä tunteita teeskennellyt, mutta minä en todellakaan ole ykkönen. Parhaimmassakin tapauksessa jaetulla ykkössijalla ja se ei riitä minulle. Olen aiemminkin ollut suhteissa joissa olin todellakin miehelle se ykkösnainen; miksi tyytyisin vähempään nyt? Mies varmaan pääsisikin exästään paremmin irti olemalla jonkun toisen kanssa, mutta se joku en ole minä. En suostu siihen rooliin!

Monet ovat kirjoittaneet, että minun pitäisi arvostaa miehen rehellisyyttä. No, kyllä ja ei. Arvostan rehellisyyttä totta kai, mutta tässä tapauksessa mies ei ole puolella sanallakaan koko tapailumme aikana vihjaillut tunteistaan ja ajatuksistaan exää kohtaan, ennen kuin asia tuli suoraan puheeksi, joten ei hän edes ole ollut sataprosenttisen luotettava. Uuteen suhteeseen ryhtyessä on voitava luottaa, että toinen panostaa täysillä, eikä ole laastaria etsimässä. Joo, on hienoa että mies oli eilen rehellinen, mutta olisin halunnut tietää roolini aikaisemmin. 

87, suksi kuuseen. Tietenkin kuvittelin meidän olevan rakastunut (tai ainakin rakastumassa oleva) pari, sillä tapailumme on sujunut hyvin, ja jokin aika sitten päätimme olla virallisestikin yhdessä. Mitä liian suuria minä olen tässä kuvitellut, en tietääkseni ainakaan elämää suuremman rakkaustarinan alkua. Vaan ihan tavallisen, sinänsä mahtavan seurustelusuhteen.

Yritin (selkeästi vähän epäonnistuneesti) korostaa aloituksessani erityisesti sitä huvittavaa asiaa, että mies syytti tästä kriisistä minua. Kun menin kysymään asiaa ja sain tämän sitä kautta selville. Olisi siis ollut parempi, että minä en olisi saanut koskaan tietää mikä oli miehen motiivi tälle suhteelle. Vaikka hän kuinka viihtyisi kanssani, niin en silti ole valmis aloittamaan suhdetta näistä lähtökohdista. Ja se ajatus ahdistaa aivan hemmetisti, että en olisikaan koskaan saanut näistä asioista tietää. Olen todella surullinen siitä miten tässä kävi, mutta samalla äärimmäisen iloinen, että en tuhlannut tähän aikaani enempää. On toki mahdollista että mies olisikin ajan myötä päässyt exästään yli ja rakastunut täysillä minuun, mutta en ota riskiä. Tämä suhde on ohi.

-ap

[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 13:56"][quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 08:43"]

[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 08:51"][quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 02:07"] [quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 23:15"] Muutama kuukausi virallista seurustelua takana, vuoden olemme tunteneet. Juttelimme tänään syntyjä syviä, ja keskustelu kääntyi molempien entisiin suhteisiin. Mies kysyi mihin viimeisin suhteeni kaatui, ja minä kerroin että emme vain sopineet yhteen vaikka ex olikin oikein mukava mies. Kysyin sitten mieheltä saman, hän oli ollut sinkkuna noin vuoden ennen minun tapaamistani. Mies meni sitten paljastamaan, että hän oli suhteessa se, joka tuli jätetyksi, ja että hänellä on vielä tunteita exäänsä kohtaan. Ei tarkoittanut möläyttää tuota, mutta kun ilmeeni oli yhtä kysymysmerkkiä, niin ei voinut myöskään valehdella. Tämä meidän suhde on kuulemma miehen tapa edetä elämässään. Ex ei häntä enää halua, eikä hän halua olla sinkkukaan. Sen pitäisi olla ihan ok hänen mielestään. Olin aika mykistynyt, mutta aika pian tein päätöksen että mies saa nyt lentävän lähdön. Aloitin uudestaan keskustelun ja sanoin että asia on nyt niin, että en ole niin epätoivoinen että ryhtyisin kenellekään laastariksi. Kaikkein hauskin hetki tuli tässä kohtaa, kun mies kehtasi vielä sanoa että oikeastaan tämä koko kriisi on minun syytäni, sillä itsehän menin asiaa kysymään :D Niin joo, olisihan se toki miehen kannalta mukavampaa ettei asia olisi tullut puheeksi, ja minä en vain tietäisi olevani hänelle sen ihanan exän korvike, kun yksinkään ei jaksa olla. Olen jotenkin shokissa, ja tämä tulee varmasti vielä sattumaan ja lujaa, koska kuvittelin meidän olevan oikeasti rakastunut pari yhteisen taipaleensa alussa. Mutta jostain syystä tuo miehen idioottimaisuus naurattaa ihan järjettömästi, onneksi asia selvisi ennemmin eikä myöhemmin. Huh, onneksi täällä voi avautua. [/quote]   Ja ikää oli? Oma villi veikkaukseni on, että jossakin alle kahdenkymmenen.  Te olette seurustelleet pari kuukautta keskenänne ja nyt jo olet vaatimassa, että poikkis olisi unohtanut entisen elämänsä sinun vuoksesi. Kun näin ei olekaan, olet lemppaamassa häntä pois elämästäsi. Väität myös olevasi nauruun kuolemassa, mutta myöhemmin tunnustat olevasi ihan hajalla. Jos nyt tosiaankin jätät poikaystäväsi, teet todennäköisesti hänelle suuren palveluksen. Eihän kukaan jaksa moista draamakuningatarta pitemmän päälle. Teet niin äkkinäisiä johtopäätöksiä, että hieman hitaampaa hirvittää.  Kuules nyt tyttö. Vaikka sinä et pahemmin ajattelekaan entisiä poikakavereitasi, tämä sinun poikakaverisi ei ole samanlainen tuulitunneli vaan myöntää ihan rehellisesti, että kyllä - tunteita on yhä olemassa. Minne ne tunteet häviäisivät? Eivät minnekään. Jos on ollut ihan hyvä suhde, tietenkin sitä voi muistella lämpimästi jälkeenpäin. Tunteet kuitenkin haalistuvat ajan myötä. Varmaan niin on käynyt myös poikakaverillesi. Kysypä häneltä. Kysy, vieläkö hän rakastaa entistä tyttöystäväänsä yhtä palavasti kuin eron hetkellä vai ovatko tunteet sittenkin haalenneet yhtään.  Oen nainen ja sinua huomattavasti vanhempi. Todennäköisesti voisin olla äitisi tai isoäitisi. Säännölliseti muistelen entisiä suhteitani ja niiden huippuhetkiä. Saan tästä hyvän mielen. Muistelen intohimoisia tunteita, kun rakastin ja olin rakastettu. Erityisasemassa ovat ensimmäinen rakkauteni, ensimmäinen poikaystäväni ja se, joka vei neitsyyteni. Myös lasteni isälle suon ajoittain lämpimiä ajatuksia vielä katkeran eron jälkeenkin. Enää en huolisi ketään heistä takaisin, tunteeni ovat haalistuneet vuosien kuluessa. Silloin nuorempana varmaan olisi ollut toisin. Jonkun heistä olisin voinut ottaakin takaisin silloin aikoinaan.

No niin, tyttö. Mietipä, mikä on tärkeysjärjestyksesi elämässä. Mieti myös, miksi kysyt kysymyksiä, joista voit saada rehellisiä vastauksia.  Osaatko arvostaa poikakaverisi rehellisyyttä vai takerrutko lapsellisiin päähänpinttymiisi? Valinta on sinun. 


[/quote] Olemme seurustelleet pari kuukautta, tapailleet lähes vuoden, ja kyllä vaadin todellakin että mies ei tässä kohtaa tunnusta käyttävänsä minua välineenä exänsä unohtamiseen :D Kuinka alas naisen pitäisi mielestäsi vajota miehen takia? Minä olen mieluummin yksin kuin tällaisessa suhteessa. Mies ei tarkoittanut että muistelisi exää haikeudella, vaan että hän ei ole päässyt tästä ollenkaan yli. Osaan minäkin arvostaa entisten poikaystävieni hyviä puolia edelleen, mutta olen mennyt elämässä eteenpäin.  Ja kyllä, minua sekä naurattaa että surettaa, ihminen voi kyllä tuntea noita tunteita ihan samanaikaisesti. Olen surullinen, koska poikaystäväni myönsi käyttävänsä minua laastarina unohtaakseen toisen naisen. Mutta minua myös naurattaa, koska oli älyttömän koomista, että hänen mielestään ongelmaa ei olisi, jos minä en olisi kysynyt asiasta. Ja huom. hän kysyi sitä minulta ensin! Nimesit minut draamakuningattareksi. Itse en itseäni sellaisena pidä, koska en harrasta riitelyä tai riehumista, vaan tämäkin erokeskustelu käytiin aivan normaalilla äänensävyllä.  Minulla on kai oikeus päättää, millaisessa suhteessa haluan olla? Tämä ei minulle riitä. Exiä ei tarvitse inhota tai olla kuin heitä ei olisi olemassa, mutta tämä mies ei ole valmis seurustelemaan kenenkään kanssa. Olen lähes 30-vuotias. -ap [/quote] Hyvä vastaus! Olisin tarttunut kommenttiin, johon vastasit, jos et olisi itse sitä tehnyt. Kommentin kirjoittaja vaikuttaa todella ikävältä ja ylimieliseltä ihmiseltä. Asioista saa olla eri mieltä, mutta ikäkortin vetäminen esiin tällaisessa keskustelussa on mielestäni tarpeetonta ja argumentointikeinona kestämätön - toiset ovat fiksuja ja kypsiä parisuhdeasioissa jo parikymppisenä, toiset lyövät päätään seinään vielä viisikymppisenäkin. En ymmärrä, miksi piti lähteä tytöttelylinjalle, kun alkuperäisestä viestistäsi näkee ihan selvästi, ettet ole mikään ihan teini enää. Tulee sellainen vaikutelma, että kirjoittaja hakee vahvistusta omille valinnoilleen, jotka on tehnyt erilaisten arvojen pohjalta kuin sinä. Minusta se, että on omanarvontuntoa sen verran, ettei ryhdy kenenkään laastariksi, nimenomaan osoittaa kypsyyttä, ei se, että jää suhteeseen, jossa epäilykset tulevat vaivaamaan mieltä vielä pitkään, ellei ikuisesti. Jokaisella on oikeus edellyttää, että tulee rakastetuksi omana itsenään, eikä minään b-vaihtoehtona.

[/quote]

Minä nimenomaan en ymmärrä miten kukaan voisi jäädä tilanteeseen, jossa joutuu epäilemään kumppanin tunteita. Ei kenenkään kuulu joutua kokemaan sellaista. Tiedän, että sitä kuitenkin tapahtuu paljon, mutta itse olen mieluummin yksin kuin onneton parisuhteessani. Itsetuntoni on siinä mielessä hyvä, että tiedän ansaitsevani parempaa, mutta siinä mielessä huono, että en todellakaan kestäisi mitään vertailua toisiin naisiin. Vaikka olen tässä kirjoittanut uhmakkaasti että minähän lähden tällaisesta suhteesta, niin kyllä se sattui (ja sattuu) todella syvältä kuulla, että minä en ole riittänyt saamaan miehen ajatuksia irti exästä. Jos asiaa alkaisi liiaksi ajattelemaan, niin kaiken voi kyseenalaistaa: jos mies on kehunut kauniiksi, onko samalla miettinyt exäänsä ja ajatellut että hän olikin vielä kauniimpi. Ja missä kaikessa muussa minua on tähän exään verrattu, en halua ajatella.

Siitä olen myös kummissani, että niin monet ihastelevat miehen rehellisyyttä. Kuinka alhaiset odotukset miehiä ja parisuhteita kohtaan täytyy olla, jos tämän tarinan saa käännettyä jotenkin niin että mies on tässä joku sankari. Mies puhui kyllä kysyttäessä totta, mutta koen silti paljon vahvemmin itseni huijatuksi ja petetyksi. Mies ehkä välittää minusta eikä haluaisi minuakaan menettää, mutta mikään suuri rakkaus tämä ei ollut. 

Kiitos kuitenkin kaikille asiallisesti ja rohkaisevasti vastanneille!

(PS. vein aamulla luonani olleet miehen vaatteet ja tavarat hänen asunnolleen kun tiesin hänen olevan töissä, ja jätin hallussani olleen vara-avaimen sinne.)

-ap
[/quote]

Hyvä Ap!
Vaikutat fiksulta naiselta ja uskon, että löydät kyllä miehen, joka haluaa samoja asioita kuin sinäkin.