Kuolen nauruun, poikaystäväni (pian ex) on ihan ääliö

Mä otin laastarin itselleni yhden kiihkeän suhteen jälkeen. Kauan pohdin salaa mitä sille toiselle kuului (tosin kun kys. mies laittoi tekstaria vastasin hyvin neutraalisti enkä jatkanut juttua). Vertasin mielessä nyksää eksään.

Sit vaan tajusin mikä kultakimpale nyksä oli. Nyt jo 10 v. onnellisesti yhdessä.

Mun vessassa tuoksuu sitruuna.

[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 08:58"]Jos suhde kestää kolme vuotta, menee kuusi siitä todella selviämiseen. AINA tuplasti mitä on kestänyt. Ei estä elämää mutta käsiteltäviä voi vielä olla.
[/quote]
Mitäs jos suhde on kestänyt 20 vuotta - 40 vuoden päästäkö vasta todella selvinnyt siitä?

Kuitenkin on paljon onnistuneita uusia liittoja keski-iällä tai myöhemminkin.

En oikein usko tuhon sääntöön. Itse ainakin olen mennyt melko nopeastikin uuteen liittoon eron jälkeen.

Eksästä voi pitää koko elämänsä, ei se estä uuden rakkauden syntymistä toiseen henkilöön.

Itse olen joutunut exän ahdistelemaksi ja täytyy sanoa, että se on lähinnä oksettavaa. Se urpo pilaa kaikki uudet suhteensa haikailemalla minun perääni. Ilmeisesti narsistiselle luonteelle on vaikea käsittää, että hän ei ole elämäni rakkaus vaan se on aivan toinen henkilö, jonka kanssa menin naimisiin ja perustin perheen jo vuosia sitten. Yhä edelleen tämä pelle kuvittelee, että meidän juttumme silloin vuosikymmen takaperin oli jotakin ainutlaatuista. Ei ollut. Hyi saatana kuinka puistattaa koko ihminen. Jättäkää exät rauhaan ja jatkakaa elämäänne, te mielenvikaiset menneisyyden vangit, yksipuolisten sielunkumppanuuksien perään itkijät ja ihonalaispaskanjauhajat!!!

[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 10:16"][quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 08:58"]Jos suhde kestää kolme vuotta, menee kuusi siitä todella selviämiseen. AINA tuplasti mitä on kestänyt. Ei estä elämää mutta käsiteltäviä voi vielä olla.
[/quote]
Mitäs jos suhde on kestänyt 20 vuotta - 40 vuoden päästäkö vasta todella selvinnyt siitä?

Kuitenkin on paljon onnistuneita uusia liittoja keski-iällä tai myöhemminkin.

En oikein usko tuhon sääntöön. Itse ainakin olen mennyt melko nopeastikin uuteen liittoon eron jälkeen.

Eksästä voi pitää koko elämänsä, ei se estä uuden rakkauden syntymistä toiseen henkilöön.
[/quote]

toi sääntö on sinkkuelämää sarjasta :D

[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 02:47"]

No mä en ainakaan helli mitään lämpimiä tunteita eksiäni kohtaan. Ovat kohdelleet mua huonosti, siksi eksiä ovatkin. Tosi naiivia olisi muistella "rakkauden" kohokohtia ja luuloteltua onnea. Oli vain hetken hurmaa ja hyväksikäyttöä ennen siirtymistä elämässään eteenpäin. Onneksi olen itsekin kyennyt jatkamaan ilman katkerien  muistojen taakkaa. 

[/quote]

Minusta tuo kyllä kuulostaa katkerilta muistoilta. En ymmärrä miten on mahdollista rakastua/ihastua ihmiseen ja sen jälkeen muistaa häntä vain pahalla. Eivätkö nämä exät ole missään vaiheessa kohdelleet hyvin? Miksi sellaisen kanssa päätyy edes yksiin. Minulla on kaikista ihastuksista hyviä muistoja. On huonojakin muistoja, mutta ennemmin muistelen hyviä hetkiä. Sehän on pitkälti oma päätös mitä muistelee. Minä satun nauttimaan enemmän hyvien puolien muistelemisesta. Eikä se tarkoita sitä, että haluan heidät takaisin nykyiseen elämääni. Se vain tarkoittaa sitä, että arvostan joitakin muistoja menneisyydestä.

Miksi onnikin on luuloteltua, jos suhde kaatuu myöhemmin? Minusta se on ihan todellista totta sinä hetkenä, kun se on koettu, vaikka myöhemmin kaikki menisikin päin mäntyä suhteessa. Kaikki täällä on väliaikaista.

[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 09:11"]Neuvoisitteko te miehen ymmärtäjät omia tyttäriänne jäämään miehen luo, joka on myöntänyt kyseessä olevan laastarisuhde? Sanoisitteko, että "odota vaan, voi se ajan myötä sinuun rakastua"? Entä sitten jos kaivattu ex ottaakin miehen takaisin ja laastari jää kuin nalli kalliolle?

Jokainen ansaitsee olla kumppanilleen se täydellisin ja ihanin puoliso, ei mikään exään vertailtava korvike. Surullista on, jos joku sellaiseksi tyytyy. Jotain parempaa voi mennä samalla ohi.
[/quote]

Vaikuttaa, että hyvinkin jotkut voisivat niin neuvoa tyttäriään. Tärkeintä, että on jonkinmoinen mies.

Minusta Ap tekee oikein ja on rohkea itsenäinen nainen, joka ei jää odottelemaan miehen tunteita ja päätöksiä. Hän tietää mitä haluaa ja mitä annettavaa hänellä itsellään on. Hän on myös sen verran itsevarma, että uskoo löytävänsä paremman miehen.

Itse neuvoisin omaa tytärtäni, että on parempi olla ilman miestä, kuin vain jonkun kanssa. Liian moni nainen vielä tänä päivänäkin uhraa oman ainutlaatuisen elämänsä huonoon suhteeseen.

[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 09:29"]

Mitä mieltä ootte; mun miesystävä puhuu tutuilleen esim "mikko kävi meidän pihassa laittamassa autoaan" "meilläkin radio toimi tv kanssa samasta kaukkarista" "mäkin tein meille sillon ne lattiat".. Puhuu näin kun mä oon mukana MUTTA puhuu eksästään.

[/quote]

Mä ymmärrän tuohtumuksesi. Mun mielestä eksä muistelut voi jättää niihin hetkiin kun nykyinen ei ole paikalla, siis jos niitä aikoja on pakko muistella. Toki voi sen aikaisia tapahtumia muistella, kohan ne tapahtumat ei ole mitään "silloin eksän kanssa tehtiin sitä ja tätä". Ehkä oon tiukkis, mutta itseä ärsyttää sama asia omassa miehessä, tosin hän ei puhu eksästään enää me muodossa, mutta saattaa muistella kuinka hyvä eksänsä oli esim aliaksessa jne.

Minusta tässä on vedetty aika pitkälle meneviä johtopäätöksiä sen suhteen mitä ap:n mies tarkoitti. Ehkä hän rakastaa exäänsä ja ap on vain laastari. Tai sitten hän rakastaa ap:ta ja hänellä on yhä haaleita tunteita entistä kohtaan. Varmasti ero harmittaa enemmän silloin, kun ei ole löytänyt ketään toista itselleen. Jos hän sanoi, että nykyinen suhde auttaa pääsemään eteenpäin se voi yksinkertaisesti tarkoittaa sitäkin, ettei hän ole erosta enää niin onneton, kun löysi ap:n. Tämäkö on hyvä syy jättää tähän asti todella hyvin toiminut suhde? Hän on tuskin yhtä avoin tunteistaan tulevaisuudessa. Sai opetuksen, ettei rehellisyys kannata.

Mies

Up

On iso ero sillä, haikaileeko exän perään vai puhuuko tästä lämpimästi. Minun mieheni oli exänsä kanssa parhaat kaverit. Soittelivat tuntien puheluja, vaikka ex oli uudessa parisuhteessa. Kun minä tulin kuvioihin, kertoi tästä heti ja kertoi myös, että minut tavattuaan soitti exälleen ja kertoi tavanneensa elämänsä naisen. Suhteemme alussa soittelivat vielä noin kerran viikkoon mutta sitten se hiipui ja aiottu tapaaminenkin jäi, kun ei sopinut kenenkään aikatauluihin. En ollult aivan innoissani näin läheisistä väleistä exän kanssa, mutta mies teki suhteen alusta asti selväksi, että ykkönen olen minä eikä haikaile exän perään, vaikka onkin tämän kaveri.

Ehkä tuo kaverisuhde oli tietynlaista ylitse pääsemistä, koska se hiipui, kun mieskin alkoi seurustella. Tärkeintä asiassa oli kuitenkin se, ettei ex ollut mikään vaihtoehto minulle ja jo ensi hetkistä alkaen olin tietoinen tästä heidän kaverisuhteestaan. Erostakin oli jo melkein kaksi vuotta.

Eihän tuossa mitään pahaa ollut. Mies oli REHELLINEN! 

[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 08:51"][quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 02:07"]

[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 23:15"]

Muutama kuukausi virallista seurustelua takana, vuoden olemme tunteneet. Juttelimme tänään syntyjä syviä, ja keskustelu kääntyi molempien entisiin suhteisiin. Mies kysyi mihin viimeisin suhteeni kaatui, ja minä kerroin että emme vain sopineet yhteen vaikka ex olikin oikein mukava mies. Kysyin sitten mieheltä saman, hän oli ollut sinkkuna noin vuoden ennen minun tapaamistani. Mies meni sitten paljastamaan, että hän oli suhteessa se, joka tuli jätetyksi, ja että hänellä on vielä tunteita exäänsä kohtaan. Ei tarkoittanut möläyttää tuota, mutta kun ilmeeni oli yhtä kysymysmerkkiä, niin ei voinut myöskään valehdella. Tämä meidän suhde on kuulemma miehen tapa edetä elämässään. Ex ei häntä enää halua, eikä hän halua olla sinkkukaan. Sen pitäisi olla ihan ok hänen mielestään.

Olin aika mykistynyt, mutta aika pian tein päätöksen että mies saa nyt lentävän lähdön. Aloitin uudestaan keskustelun ja sanoin että asia on nyt niin, että en ole niin epätoivoinen että ryhtyisin kenellekään laastariksi. Kaikkein hauskin hetki tuli tässä kohtaa, kun mies kehtasi vielä sanoa että oikeastaan tämä koko kriisi on minun syytäni, sillä itsehän menin asiaa kysymään :D Niin joo, olisihan se toki miehen kannalta mukavampaa ettei asia olisi tullut puheeksi, ja minä en vain tietäisi olevani hänelle sen ihanan exän korvike, kun yksinkään ei jaksa olla.

Olen jotenkin shokissa, ja tämä tulee varmasti vielä sattumaan ja lujaa, koska kuvittelin meidän olevan oikeasti rakastunut pari yhteisen taipaleensa alussa. Mutta jostain syystä tuo miehen idioottimaisuus naurattaa ihan järjettömästi, onneksi asia selvisi ennemmin eikä myöhemmin.

Huh, onneksi täällä voi avautua.

[/quote]

Ja ikää oli? Oma villi veikkaukseni on, että jossakin alle kahdenkymmenen. 

Te olette seurustelleet pari kuukautta keskenänne ja nyt jo olet vaatimassa, että poikkis olisi unohtanut entisen elämänsä sinun vuoksesi. Kun näin ei olekaan, olet lemppaamassa häntä pois elämästäsi. Väität myös olevasi nauruun kuolemassa, mutta myöhemmin tunnustat olevasi ihan hajalla. Jos nyt tosiaankin jätät poikaystäväsi, teet todennäköisesti hänelle suuren palveluksen. Eihän kukaan jaksa moista draamakuningatarta pitemmän päälle. Teet niin äkkinäisiä johtopäätöksiä, että hieman hitaampaa hirvittää. 

Kuules nyt tyttö. Vaikka sinä et pahemmin ajattelekaan entisiä poikakavereitasi, tämä sinun poikakaverisi ei ole samanlainen tuulitunneli vaan myöntää ihan rehellisesti, että kyllä - tunteita on yhä olemassa. Minne ne tunteet häviäisivät? Eivät minnekään. Jos on ollut ihan hyvä suhde, tietenkin sitä voi muistella lämpimästi jälkeenpäin. Tunteet kuitenkin haalistuvat ajan myötä. Varmaan niin on käynyt myös poikakaverillesi. Kysypä häneltä. Kysy, vieläkö hän rakastaa entistä tyttöystäväänsä yhtä palavasti kuin eron hetkellä vai ovatko tunteet sittenkin haalenneet yhtään. 

Oen nainen ja sinua huomattavasti vanhempi. Todennäköisesti voisin olla äitisi tai isoäitisi. Säännölliseti muistelen entisiä suhteitani ja niiden huippuhetkiä. Saan tästä hyvän mielen. Muistelen intohimoisia tunteita, kun rakastin ja olin rakastettu. Erityisasemassa ovat ensimmäinen rakkauteni, ensimmäinen poikaystäväni ja se, joka vei neitsyyteni. Myös lasteni isälle suon ajoittain lämpimiä ajatuksia vielä katkeran eron jälkeenkin.

Enää en huolisi ketään heistä takaisin, tunteeni ovat haalistuneet vuosien kuluessa. Silloin nuorempana varmaan olisi ollut toisin. Jonkun heistä olisin voinut ottaakin takaisin silloin aikoinaan.

No niin, tyttö. Mietipä, mikä on tärkeysjärjestyksesi elämässä. Mieti myös, miksi kysyt kysymyksiä, joista voit saada rehellisiä vastauksia.  Osaatko arvostaa poikakaverisi rehellisyyttä vai takerrutko lapsellisiin päähänpinttymiisi? Valinta on sinun. 

[/quote]

Olemme seurustelleet pari kuukautta, tapailleet lähes vuoden, ja kyllä vaadin todellakin että mies ei tässä kohtaa tunnusta käyttävänsä minua välineenä exänsä unohtamiseen :D Kuinka alas naisen pitäisi mielestäsi vajota miehen takia? Minä olen mieluummin yksin kuin tällaisessa suhteessa. Mies ei tarkoittanut että muistelisi exää haikeudella, vaan että hän ei ole päässyt tästä ollenkaan yli. Osaan minäkin arvostaa entisten poikaystävieni hyviä puolia edelleen, mutta olen mennyt elämässä eteenpäin. 

Ja kyllä, minua sekä naurattaa että surettaa, ihminen voi kyllä tuntea noita tunteita ihan samanaikaisesti. Olen surullinen, koska poikaystäväni myönsi käyttävänsä minua laastarina unohtaakseen toisen naisen. Mutta minua myös naurattaa, koska oli älyttömän koomista, että hänen mielestään ongelmaa ei olisi, jos minä en olisi kysynyt asiasta. Ja huom. hän kysyi sitä minulta ensin!

Nimesit minut draamakuningattareksi. Itse en itseäni sellaisena pidä, koska en harrasta riitelyä tai riehumista, vaan tämäkin erokeskustelu käytiin aivan normaalilla äänensävyllä. 

Minulla on kai oikeus päättää, millaisessa suhteessa haluan olla? Tämä ei minulle riitä. Exiä ei tarvitse inhota tai olla kuin heitä ei olisi olemassa, mutta tämä mies ei ole valmis seurustelemaan kenenkään kanssa.

Olen lähes 30-vuotias.

-ap
[/quote]

Hyvä vastaus! Olisin tarttunut kommenttiin, johon vastasit, jos et olisi itse sitä tehnyt. Kommentin kirjoittaja vaikuttaa todella ikävältä ja ylimieliseltä ihmiseltä. Asioista saa olla eri mieltä, mutta ikäkortin vetäminen esiin tällaisessa keskustelussa on mielestäni tarpeetonta ja argumentointikeinona kestämätön - toiset ovat fiksuja ja kypsiä parisuhdeasioissa jo parikymppisenä, toiset lyövät päätään seinään vielä viisikymppisenäkin. En ymmärrä, miksi piti lähteä tytöttelylinjalle, kun alkuperäisestä viestistäsi näkee ihan selvästi, ettet ole mikään ihan teini enää. Tulee sellainen vaikutelma, että kirjoittaja hakee vahvistusta omille valinnoilleen, jotka on tehnyt erilaisten arvojen pohjalta kuin sinä. Minusta se, että on omanarvontuntoa sen verran, ettei ryhdy kenenkään laastariksi, nimenomaan osoittaa kypsyyttä, ei se, että jää suhteeseen, jossa epäilykset tulevat vaivaamaan mieltä vielä pitkään, ellei ikuisesti. Jokaisella on oikeus edellyttää, että tulee rakastetuksi omana itsenään, eikä minään b-vaihtoehtona.

[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 08:19"]

Eihän tuossa mitään pahaa ollut. Mies oli REHELLINEN! 

[/quote]

Mistä tämä johtuu että monen mielestä asiassa ei ole ongelmaa koska mies oli REHELLINEN? Eikö mistään paljastuksesta saa loukkaantua tai järkyttyä, koska toinen on ollut rehellinen? Eikö esim. siinä olisi mitään pahaa että mies olisi pettänyt, jos kertoisi asiasta myöhemmin ja olisi rehellinen??

[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 08:43"]

[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 08:51"][quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 02:07"] [quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 23:15"] Muutama kuukausi virallista seurustelua takana, vuoden olemme tunteneet. Juttelimme tänään syntyjä syviä, ja keskustelu kääntyi molempien entisiin suhteisiin. Mies kysyi mihin viimeisin suhteeni kaatui, ja minä kerroin että emme vain sopineet yhteen vaikka ex olikin oikein mukava mies. Kysyin sitten mieheltä saman, hän oli ollut sinkkuna noin vuoden ennen minun tapaamistani. Mies meni sitten paljastamaan, että hän oli suhteessa se, joka tuli jätetyksi, ja että hänellä on vielä tunteita exäänsä kohtaan. Ei tarkoittanut möläyttää tuota, mutta kun ilmeeni oli yhtä kysymysmerkkiä, niin ei voinut myöskään valehdella. Tämä meidän suhde on kuulemma miehen tapa edetä elämässään. Ex ei häntä enää halua, eikä hän halua olla sinkkukaan. Sen pitäisi olla ihan ok hänen mielestään. Olin aika mykistynyt, mutta aika pian tein päätöksen että mies saa nyt lentävän lähdön. Aloitin uudestaan keskustelun ja sanoin että asia on nyt niin, että en ole niin epätoivoinen että ryhtyisin kenellekään laastariksi. Kaikkein hauskin hetki tuli tässä kohtaa, kun mies kehtasi vielä sanoa että oikeastaan tämä koko kriisi on minun syytäni, sillä itsehän menin asiaa kysymään :D Niin joo, olisihan se toki miehen kannalta mukavampaa ettei asia olisi tullut puheeksi, ja minä en vain tietäisi olevani hänelle sen ihanan exän korvike, kun yksinkään ei jaksa olla. Olen jotenkin shokissa, ja tämä tulee varmasti vielä sattumaan ja lujaa, koska kuvittelin meidän olevan oikeasti rakastunut pari yhteisen taipaleensa alussa. Mutta jostain syystä tuo miehen idioottimaisuus naurattaa ihan järjettömästi, onneksi asia selvisi ennemmin eikä myöhemmin. Huh, onneksi täällä voi avautua. [/quote]   Ja ikää oli? Oma villi veikkaukseni on, että jossakin alle kahdenkymmenen.  Te olette seurustelleet pari kuukautta keskenänne ja nyt jo olet vaatimassa, että poikkis olisi unohtanut entisen elämänsä sinun vuoksesi. Kun näin ei olekaan, olet lemppaamassa häntä pois elämästäsi. Väität myös olevasi nauruun kuolemassa, mutta myöhemmin tunnustat olevasi ihan hajalla. Jos nyt tosiaankin jätät poikaystäväsi, teet todennäköisesti hänelle suuren palveluksen. Eihän kukaan jaksa moista draamakuningatarta pitemmän päälle. Teet niin äkkinäisiä johtopäätöksiä, että hieman hitaampaa hirvittää.  Kuules nyt tyttö. Vaikka sinä et pahemmin ajattelekaan entisiä poikakavereitasi, tämä sinun poikakaverisi ei ole samanlainen tuulitunneli vaan myöntää ihan rehellisesti, että kyllä - tunteita on yhä olemassa. Minne ne tunteet häviäisivät? Eivät minnekään. Jos on ollut ihan hyvä suhde, tietenkin sitä voi muistella lämpimästi jälkeenpäin. Tunteet kuitenkin haalistuvat ajan myötä. Varmaan niin on käynyt myös poikakaverillesi. Kysypä häneltä. Kysy, vieläkö hän rakastaa entistä tyttöystäväänsä yhtä palavasti kuin eron hetkellä vai ovatko tunteet sittenkin haalenneet yhtään.  Oen nainen ja sinua huomattavasti vanhempi. Todennäköisesti voisin olla äitisi tai isoäitisi. Säännölliseti muistelen entisiä suhteitani ja niiden huippuhetkiä. Saan tästä hyvän mielen. Muistelen intohimoisia tunteita, kun rakastin ja olin rakastettu. Erityisasemassa ovat ensimmäinen rakkauteni, ensimmäinen poikaystäväni ja se, joka vei neitsyyteni. Myös lasteni isälle suon ajoittain lämpimiä ajatuksia vielä katkeran eron jälkeenkin. Enää en huolisi ketään heistä takaisin, tunteeni ovat haalistuneet vuosien kuluessa. Silloin nuorempana varmaan olisi ollut toisin. Jonkun heistä olisin voinut ottaakin takaisin silloin aikoinaan.

No niin, tyttö. Mietipä, mikä on tärkeysjärjestyksesi elämässä. Mieti myös, miksi kysyt kysymyksiä, joista voit saada rehellisiä vastauksia.  Osaatko arvostaa poikakaverisi rehellisyyttä vai takerrutko lapsellisiin päähänpinttymiisi? Valinta on sinun. 


[/quote] Olemme seurustelleet pari kuukautta, tapailleet lähes vuoden, ja kyllä vaadin todellakin että mies ei tässä kohtaa tunnusta käyttävänsä minua välineenä exänsä unohtamiseen :D Kuinka alas naisen pitäisi mielestäsi vajota miehen takia? Minä olen mieluummin yksin kuin tällaisessa suhteessa. Mies ei tarkoittanut että muistelisi exää haikeudella, vaan että hän ei ole päässyt tästä ollenkaan yli. Osaan minäkin arvostaa entisten poikaystävieni hyviä puolia edelleen, mutta olen mennyt elämässä eteenpäin.  Ja kyllä, minua sekä naurattaa että surettaa, ihminen voi kyllä tuntea noita tunteita ihan samanaikaisesti. Olen surullinen, koska poikaystäväni myönsi käyttävänsä minua laastarina unohtaakseen toisen naisen. Mutta minua myös naurattaa, koska oli älyttömän koomista, että hänen mielestään ongelmaa ei olisi, jos minä en olisi kysynyt asiasta. Ja huom. hän kysyi sitä minulta ensin! Nimesit minut draamakuningattareksi. Itse en itseäni sellaisena pidä, koska en harrasta riitelyä tai riehumista, vaan tämäkin erokeskustelu käytiin aivan normaalilla äänensävyllä.  Minulla on kai oikeus päättää, millaisessa suhteessa haluan olla? Tämä ei minulle riitä. Exiä ei tarvitse inhota tai olla kuin heitä ei olisi olemassa, mutta tämä mies ei ole valmis seurustelemaan kenenkään kanssa. Olen lähes 30-vuotias. -ap [/quote] Hyvä vastaus! Olisin tarttunut kommenttiin, johon vastasit, jos et olisi itse sitä tehnyt. Kommentin kirjoittaja vaikuttaa todella ikävältä ja ylimieliseltä ihmiseltä. Asioista saa olla eri mieltä, mutta ikäkortin vetäminen esiin tällaisessa keskustelussa on mielestäni tarpeetonta ja argumentointikeinona kestämätön - toiset ovat fiksuja ja kypsiä parisuhdeasioissa jo parikymppisenä, toiset lyövät päätään seinään vielä viisikymppisenäkin. En ymmärrä, miksi piti lähteä tytöttelylinjalle, kun alkuperäisestä viestistäsi näkee ihan selvästi, ettet ole mikään ihan teini enää. Tulee sellainen vaikutelma, että kirjoittaja hakee vahvistusta omille valinnoilleen, jotka on tehnyt erilaisten arvojen pohjalta kuin sinä. Minusta se, että on omanarvontuntoa sen verran, ettei ryhdy kenenkään laastariksi, nimenomaan osoittaa kypsyyttä, ei se, että jää suhteeseen, jossa epäilykset tulevat vaivaamaan mieltä vielä pitkään, ellei ikuisesti. Jokaisella on oikeus edellyttää, että tulee rakastetuksi omana itsenään, eikä minään b-vaihtoehtona.

[/quote]

Minä nimenomaan en ymmärrä miten kukaan voisi jäädä tilanteeseen, jossa joutuu epäilemään kumppanin tunteita. Ei kenenkään kuulu joutua kokemaan sellaista. Tiedän, että sitä kuitenkin tapahtuu paljon, mutta itse olen mieluummin yksin kuin onneton parisuhteessani. Itsetuntoni on siinä mielessä hyvä, että tiedän ansaitsevani parempaa, mutta siinä mielessä huono, että en todellakaan kestäisi mitään vertailua toisiin naisiin. Vaikka olen tässä kirjoittanut uhmakkaasti että minähän lähden tällaisesta suhteesta, niin kyllä se sattui (ja sattuu) todella syvältä kuulla, että minä en ole riittänyt saamaan miehen ajatuksia irti exästä. Jos asiaa alkaisi liiaksi ajattelemaan, niin kaiken voi kyseenalaistaa: jos mies on kehunut kauniiksi, onko samalla miettinyt exäänsä ja ajatellut että hän olikin vielä kauniimpi. Ja missä kaikessa muussa minua on tähän exään verrattu, en halua ajatella.

Siitä olen myös kummissani, että niin monet ihastelevat miehen rehellisyyttä. Kuinka alhaiset odotukset miehiä ja parisuhteita kohtaan täytyy olla, jos tämän tarinan saa käännettyä jotenkin niin että mies on tässä joku sankari. Mies puhui kyllä kysyttäessä totta, mutta koen silti paljon vahvemmin itseni huijatuksi ja petetyksi. Mies ehkä välittää minusta eikä haluaisi minuakaan menettää, mutta mikään suuri rakkaus tämä ei ollut. 

Kiitos kuitenkin kaikille asiallisesti ja rohkaisevasti vastanneille!

(PS. vein aamulla luonani olleet miehen vaatteet ja tavarat hänen asunnolleen kun tiesin hänen olevan töissä, ja jätin hallussani olleen vara-avaimen sinne.)

-ap

No nyt tämä taisi paljastua provoksi. 

[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 14:00"]

No nyt tämä taisi paljastua provoksi. 

[/quote]

Kerro toki myös perustelut havainnollesi, ihan mielenkiinnolla haluaisin niistä kuulla.

-ap

Ei kai nyt kukaan aikuinen nainen ensin vetäisi hernettä nenuliin ja sitten 2 pv myöhemmin roudaa salaa miehen kamoja tämän kämpälle...

[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 14:15"]

Ei kai nyt kukaan aikuinen nainen ensin vetäisi hernettä nenuliin ja sitten 2 pv myöhemmin roudaa salaa miehen kamoja tämän kämpälle...

[/quote]

Mies paljasti suhteemme tilasta jotain mikä oli minun kannaltani ns. deal breaker, ja erosimme. Mies on sitä tyyppiä, että kun asiat menevät mönkään, niin hän ottaa etäisyyttä. En siis ole nyt kuullut hänestä mitään. Itsekään en ole mitään perään soittelevaa tyyppiä, enkä halua puida asiaa juuri nyt enempää, mutta halusin kuitenkin tehdä jonkinlaisen eleen joka osoittaa että olen ihan tosissani. Siispä vein ne tavarat. Siitä oli kyllä puhettakin, että palautan ne jonain päivänä. Miehellä taas ei ollut minun avaintani eikä minulla ollut juuri tavaraakaan hänen luonaan, koska minun asuntoni on isompi ja vietimme enemmän aikaa minun luonani.

-ap

[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 14:20"]

[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 14:15"]

Ei kai nyt kukaan aikuinen nainen ensin vetäisi hernettä nenuliin ja sitten 2 pv myöhemmin roudaa salaa miehen kamoja tämän kämpälle...

[/quote]

Mies paljasti suhteemme tilasta jotain mikä oli minun kannaltani ns. deal breaker, ja erosimme. Mies on sitä tyyppiä, että kun asiat menevät mönkään, niin hän ottaa etäisyyttä. En siis ole nyt kuullut hänestä mitään. Itsekään en ole mitään perään soittelevaa tyyppiä, enkä halua puida asiaa juuri nyt enempää, mutta halusin kuitenkin tehdä jonkinlaisen eleen joka osoittaa että olen ihan tosissani. Siispä vein ne tavarat. Siitä oli kyllä puhettakin, että palautan ne jonain päivänä. Miehellä taas ei ollut minun avaintani eikä minulla ollut juuri tavaraakaan hänen luonaan, koska minun asuntoni on isompi ja vietimme enemmän aikaa minun luonani.

-ap

[/quote]

Edelleen epäilen sinua provoksi, mutta jos et ole, niin eipäs muuta kuin onnea ja keskustelutaitoa tuleviin parisuhteisiisi.