Kuolen nauruun, poikaystäväni (pian ex) on ihan ääliö

Joo-o.Oli munkin exillä kivat munat, mut munanvarressa se vika niissä olikin.

[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 00:38"]Joo-o.Oli munkin exillä kivat munat, mut munanvarressa se vika niissä olikin.
[/quote]
:D :D :D

Mulla kävi samanlailla ja vieläpä insinöörin kanssa ja sekin n. vuoden sinkkuna. Ettei vaan olis sama tyyppi etunimi alkaa E.?

"Love never dies." Kaipaan tai ainakin ajattelen exiäni tavalla tai toisella melkein päivittäin ja olen nainen - ja insinööri! :D

Tuli mieleeni eräs deittini, joka kertoi olevansa entinen alkkis, joi ittensä sikakänniin treffeillämme ja tilitti koko ajan lukioaikaisesta eksästään. Oli 30+ ja DI!

Sentään tunnusti ettet ole ykkönen...

Kuule, niinkin vittumaisia miehiä riittää, jotka valehtelevat noin isossa asiassa ja sitten jättävät jossain kohtaa :(

[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 23:28"]

Miehistä on tulossa enemmän "naisia" kuin naiset itse... mihin niiden selkärangat katoaa? Ei viitsi olla yksin? Itketään ja vingutaan kun ex jätti ja haikaillaan perään vaikka olisi mahdollisuus OIKEASTI jatkaa elämää. Ei hyvää päivää...

[/quote]

Ymmärsinkö oikein, että mielestäsi on naisen rooli ja etuoikeus olla selkärangaton nyyhkyttelijä?

[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 00:22"]

En ymmärrä, mikä tässä on ongelma. Ei rakkaus mihinkään aina katoa. Ja kyllä eksän pillu kiinnostaa. Se on usein vain valkoinen valhe, kun sanotaan, että eksä ei kiinnosta.

Jos on nussinut jotain naista vuosia, kyllä hänestä pitää omalla tavallaan lopun elämäänsä. Itse ainakin miehenä arvostan kaikkia kolmea naista, joiden kanssa olen seurustellut pidempään. Ihanat vitutkin oli jokaisella, ja hyvä luonne. Eroja nyt vaan välillä tulee. Elämää se on vain.

[/quote]

Ymmärrän ap:ta. Siitä huolimatta olen samaa mieltä osasta kirjoitustasi. Monille on vaikea oikeasti myöntää tosiasioita, mitä tulee parisuhteisiin ja rakkauteen. Mun mielestäni on säälittävää, että asioita pitää silotella ja saada näyttämään kaikki niin hyvältä. Ei muka ole mitään merkitystä millään menneellä, kaikki on koko ajan niin cool ja kylmänviileys on muotia, parisuhteessa on muka intohimoista rakkautta, vaikka samaan aikaan käyttäydytään kuin ei välitettäisi yhtään, tunteenpurkaukset ovat sairautta, on ihan ok seurustella ja vaihtaa lennosta parempaan jne jne...

[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 23:15"]

Muutama kuukausi virallista seurustelua takana, vuoden olemme tunteneet. Juttelimme tänään syntyjä syviä, ja keskustelu kääntyi molempien entisiin suhteisiin. Mies kysyi mihin viimeisin suhteeni kaatui, ja minä kerroin että emme vain sopineet yhteen vaikka ex olikin oikein mukava mies. Kysyin sitten mieheltä saman, hän oli ollut sinkkuna noin vuoden ennen minun tapaamistani. Mies meni sitten paljastamaan, että hän oli suhteessa se, joka tuli jätetyksi, ja että hänellä on vielä tunteita exäänsä kohtaan. Ei tarkoittanut möläyttää tuota, mutta kun ilmeeni oli yhtä kysymysmerkkiä, niin ei voinut myöskään valehdella. Tämä meidän suhde on kuulemma miehen tapa edetä elämässään. Ex ei häntä enää halua, eikä hän halua olla sinkkukaan. Sen pitäisi olla ihan ok hänen mielestään.

Olin aika mykistynyt, mutta aika pian tein päätöksen että mies saa nyt lentävän lähdön. Aloitin uudestaan keskustelun ja sanoin että asia on nyt niin, että en ole niin epätoivoinen että ryhtyisin kenellekään laastariksi. Kaikkein hauskin hetki tuli tässä kohtaa, kun mies kehtasi vielä sanoa että oikeastaan tämä koko kriisi on minun syytäni, sillä itsehän menin asiaa kysymään :D Niin joo, olisihan se toki miehen kannalta mukavampaa ettei asia olisi tullut puheeksi, ja minä en vain tietäisi olevani hänelle sen ihanan exän korvike, kun yksinkään ei jaksa olla.

Olen jotenkin shokissa, ja tämä tulee varmasti vielä sattumaan ja lujaa, koska kuvittelin meidän olevan oikeasti rakastunut pari yhteisen taipaleensa alussa. Mutta jostain syystä tuo miehen idioottimaisuus naurattaa ihan järjettömästi, onneksi asia selvisi ennemmin eikä myöhemmin.

Huh, onneksi täällä voi avautua.

[/quote]

Ja ikää oli? Oma villi veikkaukseni on, että jossakin alle kahdenkymmenen. 

Te olette seurustelleet pari kuukautta keskenänne ja nyt jo olet vaatimassa, että poikkis olisi unohtanut entisen elämänsä sinun vuoksesi. Kun näin ei olekaan, olet lemppaamassa häntä pois elämästäsi. Väität myös olevasi nauruun kuolemassa, mutta myöhemmin tunnustat olevasi ihan hajalla. Jos nyt tosiaankin jätät poikaystäväsi, teet todennäköisesti hänelle suuren palveluksen. Eihän kukaan jaksa moista draamakuningatarta pitemmän päälle. Teet niin äkkinäisiä johtopäätöksiä, että hieman hitaampaa hirvittää. 

Kuules nyt tyttö. Vaikka sinä et pahemmin ajattelekaan entisiä poikakavereitasi, tämä sinun poikakaverisi ei ole samanlainen tuulitunneli vaan myöntää ihan rehellisesti, että kyllä - tunteita on yhä olemassa. Minne ne tunteet häviäisivät? Eivät minnekään. Jos on ollut ihan hyvä suhde, tietenkin sitä voi muistella lämpimästi jälkeenpäin. Tunteet kuitenkin haalistuvat ajan myötä. Varmaan niin on käynyt myös poikakaverillesi. Kysypä häneltä. Kysy, vieläkö hän rakastaa entistä tyttöystäväänsä yhtä palavasti kuin eron hetkellä vai ovatko tunteet sittenkin haalenneet yhtään. 

Oen nainen ja sinua huomattavasti vanhempi. Todennäköisesti voisin olla äitisi tai isoäitisi. Säännölliseti muistelen entisiä suhteitani ja niiden huippuhetkiä. Saan tästä hyvän mielen. Muistelen intohimoisia tunteita, kun rakastin ja olin rakastettu. Erityisasemassa ovat ensimmäinen rakkauteni, ensimmäinen poikaystäväni ja se, joka vei neitsyyteni. Myös lasteni isälle suon ajoittain lämpimiä ajatuksia vielä katkeran eron jälkeenkin.

Enää en huolisi ketään heistä takaisin, tunteeni ovat haalistuneet vuosien kuluessa. Silloin nuorempana varmaan olisi ollut toisin. Jonkun heistä olisin voinut ottaakin takaisin silloin aikoinaan.

No niin, tyttö. Mietipä, mikä on tärkeysjärjestyksesi elämässä. Mieti myös, miksi kysyt kysymyksiä, joista voit saada rehellisiä vastauksia.  Osaatko arvostaa poikakaverisi rehellisyyttä vai takerrutko lapsellisiin päähänpinttymiisi? Valinta on sinun. 

[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 23:15"]

Muutama kuukausi virallista seurustelua takana, vuoden olemme tunteneet. Juttelimme tänään syntyjä syviä, ja keskustelu kääntyi molempien entisiin suhteisiin. Mies kysyi mihin viimeisin suhteeni kaatui, ja minä kerroin että emme vain sopineet yhteen vaikka ex olikin oikein mukava mies. Kysyin sitten mieheltä saman, hän oli ollut sinkkuna noin vuoden ennen minun tapaamistani. Mies meni sitten paljastamaan, että hän oli suhteessa se, joka tuli jätetyksi, ja että hänellä on vielä tunteita exäänsä kohtaan. Ei tarkoittanut möläyttää tuota, mutta kun ilmeeni oli yhtä kysymysmerkkiä, niin ei voinut myöskään valehdella. Tämä meidän suhde on kuulemma miehen tapa edetä elämässään. Ex ei häntä enää halua, eikä hän halua olla sinkkukaan. Sen pitäisi olla ihan ok hänen mielestään.

Olin aika mykistynyt, mutta aika pian tein päätöksen että mies saa nyt lentävän lähdön. Aloitin uudestaan keskustelun ja sanoin että asia on nyt niin, että en ole niin epätoivoinen että ryhtyisin kenellekään laastariksi. Kaikkein hauskin hetki tuli tässä kohtaa, kun mies kehtasi vielä sanoa että oikeastaan tämä koko kriisi on minun syytäni, sillä itsehän menin asiaa kysymään :D Niin joo, olisihan se toki miehen kannalta mukavampaa ettei asia olisi tullut puheeksi, ja minä en vain tietäisi olevani hänelle sen ihanan exän korvike, kun yksinkään ei jaksa olla.

Olen jotenkin shokissa, ja tämä tulee varmasti vielä sattumaan ja lujaa, koska kuvittelin meidän olevan oikeasti rakastunut pari yhteisen taipaleensa alussa. Mutta jostain syystä tuo miehen idioottimaisuus naurattaa ihan järjettömästi, onneksi asia selvisi ennemmin eikä myöhemmin.

Huh, onneksi täällä voi avautua.

[/quote]

Hyvä esimerkki naisista: älä ikinä puhu totta naiselle missään olosuhteessa.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 23:49"]

Miehet ne ei vaan miksikään muutu ;D Meillä 30v yhdessäolo ja exät käsitelty aikoja sitten. Mutta yksi juttu on ylitse muiden, joka saa meikäläisen silmäpussitkin suoristumaan. Muista puhuu etunimillä, mutta tää yksi on "Ekonomin tytär", joka oli siis se eka rakkaus. Ei kuulema edes mitään fyysistä ollut.

Miten voi joku pikkuinen ja mitätön asia niin raivostuttaakin? Mä itse satun olemaan tohtorin tytär, millä ukko hiljenee aika tehokkaasti...

[/quote]

Silmäpussitkin suoristuu :'D Eihelvetti

[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 01:44"]

[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 23:28"]

Miehistä on tulossa enemmän "naisia" kuin naiset itse... mihin niiden selkärangat katoaa? Ei viitsi olla yksin? Itketään ja vingutaan kun ex jätti ja haikaillaan perään vaikka olisi mahdollisuus OIKEASTI jatkaa elämää. Ei hyvää päivää...

[/quote]

Ymmärsinkö oikein, että mielestäsi on naisen rooli ja etuoikeus olla selkärangaton nyyhkyttelijä?

[/quote]

Naiset vaan yleensä on. Itketään (jota tekee vain lapset tai luuserit), masennutaan ja valitetaan. Haetaan sääliä ja tungetaan omia ongelmia muille ihmisille. 

[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 02:07"]

[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 23:15"]

Muutama kuukausi virallista seurustelua takana, vuoden olemme tunteneet. Juttelimme tänään syntyjä syviä, ja keskustelu kääntyi molempien entisiin suhteisiin. Mies kysyi mihin viimeisin suhteeni kaatui, ja minä kerroin että emme vain sopineet yhteen vaikka ex olikin oikein mukava mies. Kysyin sitten mieheltä saman, hän oli ollut sinkkuna noin vuoden ennen minun tapaamistani. Mies meni sitten paljastamaan, että hän oli suhteessa se, joka tuli jätetyksi, ja että hänellä on vielä tunteita exäänsä kohtaan. Ei tarkoittanut möläyttää tuota, mutta kun ilmeeni oli yhtä kysymysmerkkiä, niin ei voinut myöskään valehdella. Tämä meidän suhde on kuulemma miehen tapa edetä elämässään. Ex ei häntä enää halua, eikä hän halua olla sinkkukaan. Sen pitäisi olla ihan ok hänen mielestään.

Olin aika mykistynyt, mutta aika pian tein päätöksen että mies saa nyt lentävän lähdön. Aloitin uudestaan keskustelun ja sanoin että asia on nyt niin, että en ole niin epätoivoinen että ryhtyisin kenellekään laastariksi. Kaikkein hauskin hetki tuli tässä kohtaa, kun mies kehtasi vielä sanoa että oikeastaan tämä koko kriisi on minun syytäni, sillä itsehän menin asiaa kysymään :D Niin joo, olisihan se toki miehen kannalta mukavampaa ettei asia olisi tullut puheeksi, ja minä en vain tietäisi olevani hänelle sen ihanan exän korvike, kun yksinkään ei jaksa olla.

Olen jotenkin shokissa, ja tämä tulee varmasti vielä sattumaan ja lujaa, koska kuvittelin meidän olevan oikeasti rakastunut pari yhteisen taipaleensa alussa. Mutta jostain syystä tuo miehen idioottimaisuus naurattaa ihan järjettömästi, onneksi asia selvisi ennemmin eikä myöhemmin.

Huh, onneksi täällä voi avautua.

[/quote]

Ja ikää oli? Oma villi veikkaukseni on, että jossakin alle kahdenkymmenen. 

Te olette seurustelleet pari kuukautta keskenänne ja nyt jo olet vaatimassa, että poikkis olisi unohtanut entisen elämänsä sinun vuoksesi. Kun näin ei olekaan, olet lemppaamassa häntä pois elämästäsi. Väität myös olevasi nauruun kuolemassa, mutta myöhemmin tunnustat olevasi ihan hajalla. Jos nyt tosiaankin jätät poikaystäväsi, teet todennäköisesti hänelle suuren palveluksen. Eihän kukaan jaksa moista draamakuningatarta pitemmän päälle. Teet niin äkkinäisiä johtopäätöksiä, että hieman hitaampaa hirvittää. 

Kuules nyt tyttö. Vaikka sinä et pahemmin ajattelekaan entisiä poikakavereitasi, tämä sinun poikakaverisi ei ole samanlainen tuulitunneli vaan myöntää ihan rehellisesti, että kyllä - tunteita on yhä olemassa. Minne ne tunteet häviäisivät? Eivät minnekään. Jos on ollut ihan hyvä suhde, tietenkin sitä voi muistella lämpimästi jälkeenpäin. Tunteet kuitenkin haalistuvat ajan myötä. Varmaan niin on käynyt myös poikakaverillesi. Kysypä häneltä. Kysy, vieläkö hän rakastaa entistä tyttöystäväänsä yhtä palavasti kuin eron hetkellä vai ovatko tunteet sittenkin haalenneet yhtään. 

Oen nainen ja sinua huomattavasti vanhempi. Todennäköisesti voisin olla äitisi tai isoäitisi. Säännölliseti muistelen entisiä suhteitani ja niiden huippuhetkiä. Saan tästä hyvän mielen. Muistelen intohimoisia tunteita, kun rakastin ja olin rakastettu. Erityisasemassa ovat ensimmäinen rakkauteni, ensimmäinen poikaystäväni ja se, joka vei neitsyyteni. Myös lasteni isälle suon ajoittain lämpimiä ajatuksia vielä katkeran eron jälkeenkin.

Enää en huolisi ketään heistä takaisin, tunteeni ovat haalistuneet vuosien kuluessa. Silloin nuorempana varmaan olisi ollut toisin. Jonkun heistä olisin voinut ottaakin takaisin silloin aikoinaan.

No niin, tyttö. Mietipä, mikä on tärkeysjärjestyksesi elämässä. Mieti myös, miksi kysyt kysymyksiä, joista voit saada rehellisiä vastauksia.  Osaatko arvostaa poikakaverisi rehellisyyttä vai takerrutko lapsellisiin päähänpinttymiisi? Valinta on sinun. 

[/quote]

Samaa mieltä

No mä en ainakaan helli mitään lämpimiä tunteita eksiäni kohtaan. Ovat kohdelleet mua huonosti, siksi eksiä ovatkin. Tosi naiivia olisi muistella "rakkauden" kohokohtia ja luuloteltua onnea. Oli vain hetken hurmaa ja hyväksikäyttöä ennen siirtymistä elämässään eteenpäin. Onneksi olen itsekin kyennyt jatkamaan ilman katkerien  muistojen taakkaa. 

[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 23:36"]

[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 23:33"]

Mitä tossa oli väärin? Ja mitenkä nii olet laastari? Minusta mies on ihanan rehellinen kun kertoo että VUOSI sitten akka läksi vaikka tuolla oli yhä SILLOIN tunteita jäljellä.

[/quote]

"hänellä on vielä tunteita exäänsä kohtaan". ON tunteita, eikä OLI tunteita.

[/quote]

Tietenkin on. Miellä kaikilla on tunteita exiä kohtaan.

2

K

[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 23:29"]

[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 23:26"]

Huh mikä tyyppi. Lähetä seuraavalle.

[/quote]

Mielenkiintoisinta on, että meillä meni oikeasti tosi hyvin. Olemme kiinnostuneita samoista asioista, juteltavaa riittää, luonteemme sopivat yhteen, samoin tulevaisuudensuunnitelmat... Emme ole riidelletkään ollenkaan. Kaikki on mennyt tosi hienosti. Ja sitten tulee ilmi tällainen asia! En olisi ikinä, ikinä voinut tätä uskoa.

Sääliksi käy seuraavaa naista joka tähän mieheen sortuu.

-ap

[/quote]

ehkä seuraava ei ole enää laastari. Ehkä on sitten jo käsitellyt. Toivon niin.

ei kaikki suhteet ole samanlaisia.

tuo teidänvälinen on teidän kahden... Ihan omanlaisensa suhde.

P

[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 06:31"]

P

[/quote]

pää