Lue keskustelun säännöt.
Onko mielestänne 50-vuotiaana isovanhemmaksi tullut "nuori isovanhempi"?
19.09.2021 |
Aiemmin taisi olla enemmän sääntö kuin poikkeus, että 50 täyttäessä oli jo useampikin lapsenlapsi, mutta nykyään kun lapset hankitaan/saadaan keskimäärin vanhempina kuin ennen, niin silloinhan myös isovanhemmaksi tuloikä on noussut. Toki varmaan koulutustaustakin vaikuttaa: keskiasteen koulutuksen suorittaneet lisääntyvät keskimäärin (siis keskimäärin, tilastollisesti) nuorempina kuin pidemmälle opiskelleet, joten tällöin he tulevat loogisesti myös isovanhemmiksi aiemmin.
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Itse näin 58v ukkina olisi nyt vaikea kuvitella jos ei olisi näitä "kullannuppuja" eli lapsenlapsia, tulin ukiksi 50v ja nyt on 8v ja 3v pojanpojat. Ja uskokaa, että ovat tärkeät ja se että tulee ukiksi / mummoksi 50v niin vielä jaksaa olla leikeissä mukana. Muutama vuosi kun menee niin poikia ei näy edes pitkällä suoralla, hetken he ovat lapsia ja sitten alkaa muut kiireet. Nyt kun on mahdollista niin pitää nauttia tästä ajasta ja tilanteesta, tämä on ainut laatuista kaikkine itkuineen ja nauruineen.
Olisipa kaikilla lapsilla tälläinen ukki❤
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on nuori. Paras tilanne kaikille, jos isovanhemmat ovat jo eläkkeellä.
Niinpä niin, itsekäs siellä ajattelee, että isovanhemmat jaksavat eläkkeellä hoitaa lapset. Tajuatko sinä, että eläkeläinen on työnsä tehnyt. Minä ainakin olisin jaksanut hoitaa 50- vuotiaana. Enää en, eläkkeellä hoidan itseäni.
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla tutkimus taustaa, että vähemmän koulutetut lisääntyvät enemmän? Lähetä linkki
Eivät merkittävästi enemmän, mutta hankkivat lapsensa keskimäärin aikaisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla tutkimus taustaa, että vähemmän koulutetut lisääntyvät enemmän? Lähetä linkki
Ehkäisyn käyttö ja perhesuunnittelu on joillekin ylimielisille keskinkertaisuuksille jostain syystä ollut vaikea opetella, joten luulevat sen sitten olevan yleisesti vain menestyksekkäimpien handlaama asia... Tosi asiassa ehkäisyn käytössä ei ole suomalaisilla kyllä minkäänlaista ongelmaa koulutustaustasta riippumatta ja kaikki sen taitavat. Hyvin marginaalisia poikkeuksia lukuunottamatta. Tästä syystä Suomessa lapsia syntyy eniten perheisiin, joilla on lapsille sopivat olosuhteet. Vähemmän vähemmän koukutetuille ja/tai köyhille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse näin 58v ukkina olisi nyt vaikea kuvitella jos ei olisi näitä "kullannuppuja" eli lapsenlapsia, tulin ukiksi 50v ja nyt on 8v ja 3v pojanpojat. Ja uskokaa, että ovat tärkeät ja se että tulee ukiksi / mummoksi 50v niin vielä jaksaa olla leikeissä mukana. Muutama vuosi kun menee niin poikia ei näy edes pitkällä suoralla, hetken he ovat lapsia ja sitten alkaa muut kiireet. Nyt kun on mahdollista niin pitää nauttia tästä ajasta ja tilanteesta, tämä on ainut laatuista kaikkine itkuineen ja nauruineen.
Olisipa kaikilla lapsilla tälläinen ukki❤
Kiitos
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla tutkimus taustaa, että vähemmän koulutetut lisääntyvät enemmän? Lähetä linkki
Eivät merkittävästi enemmän, mutta hankkivat lapsensa keskimäärin aikaisemmin.
Onpa yllättävää, että hyvin nuorena vanhemmaksi tulevilla hyvin harvoin on vielä maisterin papereita... Jos seurataan perheiden elämää vähänkin pidemmälle, nuorten ja iäkkäämpien vanhempien sosioekonomiset erot tasoittuvat. Kolmekymppisiltä nuorena lapsensa saaneiltakin alkaa jo löytyä niitä tutkintotodistuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani olivat 47 v kun esikoiseni syntyi, minä olin 24 v.
Minä olen nyt 63 v kun ensimmäinen lapsenlapseni syntyi.
Paremmin olisin jaksanut tätä hoitorumpaa nuorempana.
Huvittaa ajatella heitä jotka saavat lapset nelikymppisenä, jos saavat elää niin eipä ole helppoa lastenlasten kanssa. Minä olen hyvässä fyysisessä kunnossa mutta kyllä tässä iässä jo pienten kanssa väsyy. Samaa sanovat samanikäiset tuttavani joilla on vielä pieniä lapsenlapsia.
Ihmettelen alapeukkuja. Kyllä minulla ja monella kaverillani on sama kokemus kuin sinulla.
En minä enää jaksa nyt 67-vuotiaana lapsenlapsia hoitaa. Tein 44 vuotta töitä ja hoidin omat lapset ja perään omat vanhemmat. Kyllä nyt lopun elämäni käytän itselleni.
Lapsenlapset on rakkaita ja hätätilanteessa autan, mutta en yökylärumpaan enkä viikkoja kesällä hoitajaksi ala.
Omat lapset tämän hyvin ymmärtävät, samoin vävyt, miniä kitisee välillä, annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Omat harrastukset pitää lapsiperheessä mitoittaa oman jaksamisen mukaan, ei anopin kontolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tapauksia, joissa suht. nuorina isovanhemmiksi tulleiden omat vanhemmat hoitavat "päävastuun" isovanhempien roolissa, kun isovanhemmat itse haluavat nauttia omasta ajastaan saatuaan kasvatettua omat lapsensa isoiksi. Jokainen tekee toki omat ratkaisunsa, mutta itse kyllä haluaisin antaa vastaavassa tilanteessa eläkeläisille jo hieman enemmän omaakin aikaa. Ovat sen ansainneet.
Tulin isovanhemmaksi 40 v ja oli kuin vanhuuden kaapu olisi vedetty päälle, ihan liian nuorena se ahdisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla tutkimus taustaa, että vähemmän koulutetut lisääntyvät enemmän? Lähetä linkki
Eivät merkittävästi enemmän, mutta hankkivat lapsensa keskimäärin aikaisemmin.
Onpa yllättävää, että hyvin nuorena vanhemmaksi tulevilla hyvin harvoin on vielä maisterin papereita... Jos seurataan perheiden elämää vähänkin pidemmälle, nuorten ja iäkkäämpien vanhempien sosioekonomiset erot tasoittuvat. Kolmekymppisiltä nuorena lapsensa saaneiltakin alkaa jo löytyä niitä tutkintotodistuksia.
Saimme lapset 24 v ja 26 v, molemmat myös valmistui 26 v. Jos olisimme hankkineet lapset myöhemmin, olisi uran tekeminen tyssännyt. Ei vaativasta työstä lähdetä niin vain vanhempainvapaalle. Enkä olisi pitkiä työpäiviä raskaana jaksanut.
Virkatyössä on tietysti helpompi olla vapaalla, mutta yritysmaailmassa ei vieläkään ole helppoa. Naiset kärsijänä edelleen, miesten kotiin jäämistä ei kaikkialla hyvällä katsota. Ja nainen ei saa vaativia esimiestehtäviä, jos vaarana on äippävapaalle jäänti.
Näin on edelleen ja myönnän, että kyllä minäkin esimiehenä varauksella suhtaudun naisiin, joilla on lapset tekemättä. On huonoja kokemuksia, lapset sairastaa, kotiin jää melkein aina äiti, äitiyslomalla jää siivuun työkuvioista ja uudelleen mukaan pääseminen vaatii kovaa työtä, mistä otta sija kun kotona on pieniä lapsia.
Kai on tilastollisesti nuori isovanhempi, mutta miksi se nähdään täällä av:lla aina niin huonona asiana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulin isovanhemmaksi 40 v ja oli kuin vanhuuden kaapu olisi vedetty päälle, ihan liian nuorena se ahdisti.
Minä tulin 63-vuotiaana, enkä kokenut mitenkään vaikuttavan minun olemiseeni. Mitä ihmettä sillä on minuun vaikutusta, lapseni ovat sen ikäisiä kun ovat, oli heillä lapsia eli ei. En minä niistä lapsenlaosesta vanhene yhtään vuotta.
Kummallisia ajatuksia ihmisillä.
No on. Enemmän on tuttuja, jotka saavat ekan lapsensa n. 40v ja elävät 50-vuotiaina lähes pikkulapsiarkea.
N48
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulin isovanhemmaksi 40 v ja oli kuin vanhuuden kaapu olisi vedetty päälle, ihan liian nuorena se ahdisti.
Minä tulin 63-vuotiaana, enkä kokenut mitenkään vaikuttavan minun olemiseeni. Mitä ihmettä sillä on minuun vaikutusta, lapseni ovat sen ikäisiä kun ovat, oli heillä lapsia eli ei. En minä niistä lapsenlaosesta vanhene yhtään vuotta.
Kummallisia ajatuksia ihmisillä.
Sen vielä sanon, että olisin toivonut mummoutuvani paljon nuorempana, mahdollisuus nähdä lastenlasten kasvavan aikuiseksi olisi olleet isommat.
Omat vanhempani näkivät lasteni valmistumisen yliopistosta. Pelkään etten minä ehdi nähdä.
😢
Vierailija kirjoitti:
No on. Enemmän on tuttuja, jotka saavat ekan lapsensa n. 40v ja elävät 50-vuotiaina lähes pikkulapsiarkea.
N48
Hirveää elämää ja vielä hirveämpää jo tulee isovanhemmaksi, jaksaminen on koetuksella.
Meidän suvussa saatu ensimmäinen lapsi siinä 20 vuoden tienoilla. Oma äitini oli 43 kun tuli isoäidiksi, isoäitini oli silloin 68. Isoisoäitini kuoli kun olin 12, hän oli silloin jo isoisoisoäiti ensimmäisen lapsensa puolelta.
Äitini sai "toisen kierroksen" lapset kolmekymppisenä, sisareni olivat 9 ja 10 kun tulivat tädeiksi. Siskoni olivat minulla hoidossa kun äiti tarvitsi hoitajaa ja omat lapseni äidillä kun minä tarvitsin hoitajaa. Isoäidille puhkesi/ paheni alkolin kanssa ongelmat kun jäi eläkkeelle, ei osallistunut tässä vaiheessa lasten hoitoihin. Minua hoiti kun olin pieni, samoin isomummi vielä eläessään. Äidin hoiti äidin isomummi kun oma äiti ja mummi vielä töissä.
Kun on tottunut siihen, että useampi sukupolvi elossa, tuntuu jotenkin surulliselta että olisi "vain" vanhat isovanhemmat joihin ei ehtisi muodostua kunnollista suhdetta.
Ihan hyvä ikä, olisi mukava tulla isoäidiksi 50-vuotiaana.
Lisäksi toivoisin olevani siinä vaiheessa myös esimerkiksi noin 10- ja 8-vuotiaiden lasten äiti.
En ymmärrä sellaista mentaliteettia, että sitten ”eletään” kun lapset on isoja, että lapset olisivat riesa jne.
En samaistu ollenkaan, minulle lapset ovat ilo ja mukava mauste elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla tutkimus taustaa, että vähemmän koulutetut lisääntyvät enemmän? Lähetä linkki
Eivät merkittävästi enemmän, mutta hankkivat lapsensa keskimäärin aikaisemmin.
Onpa yllättävää, että hyvin nuorena vanhemmaksi tulevilla hyvin harvoin on vielä maisterin papereita... Jos seurataan perheiden elämää vähänkin pidemmälle, nuorten ja iäkkäämpien vanhempien sosioekonomiset erot tasoittuvat. Kolmekymppisiltä nuorena lapsensa saaneiltakin alkaa jo löytyä niitä tutkintotodistuksia.
Itse asiassa todella harva alle 20v iässä lapsen saanut suorittaa mitään tutkintoa peruskoulun jälkeen koko elämänsä aikana.
On 5-kymppinen isovanhempi vähän keskimääräistä nuorempi. Meille on syntymässä toinen lapsi aivan näinä päivinä ja isovanhemmat molemmin puolin 70-vuotiaita🤔 Eikä olla mielestäni kovin vanhoja vanhempia, olen 32 ja mies 37. Tuttavapiirissä moni 30-40-vuotias saa tällä hetkellä vasta ensimmäisiä lapsiaan ja heillä vanhemmat samaa ikäluokkaa kuin meillä. Meillä molemmilla isovanhemmat jo melko vaivaisia iästä ja sairauksista johtuen, hoidamme pääsääntöisesti itse omat lapsemme mutta muutaman kerran vuodessa tarvittu/saatu lastenhoitoapua.
Kaverini mies 51 v. on sekä isoisä oman tyttärensä lapselle edellisestä avioliitosta ja nyt hänellä on oma vauva kaverini kanssa, osapuilleen samanikäiset nämä lapset siis. Molemmat tyttöjä. Lisäksi kaverini on taas raskaana (aivan alussa tosin) ja samoin on hänen tyttärensä, eli toisetkin vauvat syntyvät samoihin aikoihin. Melkoinen sattuma.