Lue keskustelun säännöt.
Onko mielestänne 50-vuotiaana isovanhemmaksi tullut "nuori isovanhempi"?
19.09.2021 |
Aiemmin taisi olla enemmän sääntö kuin poikkeus, että 50 täyttäessä oli jo useampikin lapsenlapsi, mutta nykyään kun lapset hankitaan/saadaan keskimäärin vanhempina kuin ennen, niin silloinhan myös isovanhemmaksi tuloikä on noussut. Toki varmaan koulutustaustakin vaikuttaa: keskiasteen koulutuksen suorittaneet lisääntyvät keskimäärin (siis keskimäärin, tilastollisesti) nuorempina kuin pidemmälle opiskelleet, joten tällöin he tulevat loogisesti myös isovanhemmiksi aiemmin.
Kommentit (137)
Hieman tuntuu, että 50-vuotias on nuori isovanhemmaksi koska oma mummoni sai nuorimman lapsensa 40-vuotiaana ja sai minut lapsenlapsekseen yli 70-vuotiaana ja viimeisen lapsenlapsensa 80-vuotiaana. Oli tosi mummoksi tullut jo hieman alle 60-vuotiaana serkkujeni syntyessä... omat kolmekymppisenä esikoisensa saaneet vanhempani tulivat isovanhemmiksi minun saadessa esikoiseni 20-vuotiaana ja kyllä he jotenkin nuorilta tuntuivat mummoksi ja papaksi vaikkakin vasta vauvak mummoksi ja papaksi. Itseäni ei kyllä haittaisi tulla mummoksi vaikka jo nelikymppisenä taikka sitten myöhemminkään tietysti. Kivahan se on jos ehtii olla pidempään lastensa ja lastenlastensa elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt, että isovanhemmista ei tulevaisuudessa enää paljoa apua lastenhoidossa ole. Omassa kaveripiirissäni jopa 45-vuotiailla on ihan pieniä lapsia ja lisääkin toiveissa. Varsinkin toisella kierroksella olevilla miehillä. Isovanhemmat ovat hyväkuntoisia noin 65-70-vuotiaita ja pitävät lastenlapsia yökylässä yms. Mahtavatkohan nämä nykyvanhemmat enää ikänsä puolesta samaan pystyä, vaikka haluja olisikin.
Työkaveri on 47v isoäiti. Hän totesi, että lastensa on hankala ymmärtää, että tässä iässä ei ehdi ottamaan lapsenlapsia yökylään, ei pysty ottamaan vapaapäivää hoitaakseen sairasta lapsenlasta eikä kesälomastaan uhraa viikkoa siihen, että mahdollistaa lapsenlapselle pitkän kesävapaan päiväkodista.
Olen 55-vuotias ja minulla voisi olla jo kymmenenvuotiaita lapsenlapsia, mutta ei ole vielä yhtäkään. Haaveilen kyllä lapsenlapsista, ja toivoisin, että olisin vielä hyvässä kunnossa heidän kanssaan olemaan, sitten kun se aika koittaa. Mutta tämä kirjoitus pisti oikein tosissaan miettimään asiaa. Itselläni on vielä lapsi kotona, ja vaikka hän on jo lukiolainen, niin kyllä täällä riittää vilinää ja vilskettä kun kavereita käy, ja pitää aina miettiä, onko meillä ruokaa valmiina kun tulee nälissään pitkän koulupäivän jälkeen, kysyy apua välillä ihan koulutehtävissäkin, ja välillä pitää olla kuskausapuna harrastuksiin, kun aikataulut ovat oikein kireät. Minulla on tosi raskas työ, ja viikonlopun koittaessa olen aivan loppu ja kaipaan lepoa. Hyvin harvoin jaksan edes ystäviäni tavata. Siihen kun lisäisi jatkuvan lapsenhoidon tai pahimmassa tapauksessa yövalvomiset, niin mitenkähän sitä oikein jaksaisi.
Vierailija kirjoitti:
Hassua, että isovanhemmat on kuvattu lastenkirjoissa harmaahapsisiksi vanhuksiksi, koska he olivat alle viiskymppisiä. Lähinnä isomummot olivat niitä harmaahapsia, hartiahuivi harteilla kiikkutuolissa, kissa kehräsi sylissä ym. Ne varsinaiset mummot olivat vielä täysillä talon töissä mukana.
Johtuisikohan siitä, että heidät on kuvattu nimenomaan pienten lasten näkökulmasta?
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan. Juuri sopivassa iässä. Jaksaa vielä touhutakin lastenlasten kanssa. Ja monilla viisikymppisillä on vielä omatkin vanhemmat (tai ainakin toinen heistä) elossa, joten parhaimmillaan voi olla jopa neljä sukupolvea samaan aikaan elossa.
Meillä on!
Isoäidiksi tullaan keskimäärin 56-vuotiaana ja isoisäksi 60-vuotiaana, joten onhan se keskimääräistä nuorempi, mutta ei nyt mitenkään poikkeuksellisen nuori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt, että isovanhemmista ei tulevaisuudessa enää paljoa apua lastenhoidossa ole. Omassa kaveripiirissäni jopa 45-vuotiailla on ihan pieniä lapsia ja lisääkin toiveissa. Varsinkin toisella kierroksella olevilla miehillä. Isovanhemmat ovat hyväkuntoisia noin 65-70-vuotiaita ja pitävät lastenlapsia yökylässä yms. Mahtavatkohan nämä nykyvanhemmat enää ikänsä puolesta samaan pystyä, vaikka haluja olisikin.
Työkaveri on 47v isoäiti. Hän totesi, että lastensa on hankala ymmärtää, että tässä iässä ei ehdi ottamaan lapsenlapsia yökylään, ei pysty ottamaan vapaapäivää hoitaakseen sairasta lapsenlasta eikä kesälomastaan uhraa viikkoa siihen, että mahdollistaa lapsenlapselle pitkän kesävapaan päiväkodista.
Olen 55-vuotias ja minulla voisi olla jo kymmenenvuotiaita lapsenlapsia, mutta ei ole vielä yhtäkään. Haaveilen kyllä lapsenlapsista, ja toivoisin, että olisin vielä hyvässä kunnossa heidän kanssaan olemaan, sitten kun se aika koittaa. Mutta tämä kirjoitus pisti oikein tosissaan miettimään asiaa. Itselläni on vielä lapsi kotona, ja vaikka hän on jo lukiolainen, niin kyllä täällä riittää vilinää ja vilskettä kun kavereita käy, ja pitää aina miettiä, onko meillä ruokaa valmiina kun tulee nälissään pitkän koulupäivän jälkeen, kysyy apua välillä ihan koulutehtävissäkin, ja välillä pitää olla kuskausapuna harrastuksiin, kun aikataulut ovat oikein kireät. Minulla on tosi raskas työ, ja viikonlopun koittaessa olen aivan loppu ja kaipaan lepoa. Hyvin harvoin jaksan edes ystäviäni tavata. Siihen kun lisäisi jatkuvan lapsenhoidon tai pahimmassa tapauksessa yövalvomiset, niin mitenkähän sitä oikein jaksaisi.
Olin 49, kun eka lapsenlapseni syntyi. Hyvin jaksoin hoitaa useamman päivänkin ja yönkin vuorotyöstäni huolimatta. Kannattaa pitää itsensä kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Enemmän mietityttää, kuka haluaisi olla mummo viisikymppisenä? Nainen parhaassa iässä!
N48, jolle mummoutuminen ei toivottavasti ole ajankohtaista vielä ainakaan vuosikymmeneen
Ei ne lapsenlapset siihen naiseuteen vaikuta mitenkään. Joku luuli vielä mun omaksi lapseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt, että isovanhemmista ei tulevaisuudessa enää paljoa apua lastenhoidossa ole. Omassa kaveripiirissäni jopa 45-vuotiailla on ihan pieniä lapsia ja lisääkin toiveissa. Varsinkin toisella kierroksella olevilla miehillä. Isovanhemmat ovat hyväkuntoisia noin 65-70-vuotiaita ja pitävät lastenlapsia yökylässä yms. Mahtavatkohan nämä nykyvanhemmat enää ikänsä puolesta samaan pystyä, vaikka haluja olisikin.
Työkaveri on 47v isoäiti. Hän totesi, että lastensa on hankala ymmärtää, että tässä iässä ei ehdi ottamaan lapsenlapsia yökylään, ei pysty ottamaan vapaapäivää hoitaakseen sairasta lapsenlasta eikä kesälomastaan uhraa viikkoa siihen, että mahdollistaa lapsenlapselle pitkän kesävapaan päiväkodista.
Olen 55-vuotias ja minulla voisi olla jo kymmenenvuotiaita lapsenlapsia, mutta ei ole vielä yhtäkään. Haaveilen kyllä lapsenlapsista, ja toivoisin, että olisin vielä hyvässä kunnossa heidän kanssaan olemaan, sitten kun se aika koittaa. Mutta tämä kirjoitus pisti oikein tosissaan miettimään asiaa. Itselläni on vielä lapsi kotona, ja vaikka hän on jo lukiolainen, niin kyllä täällä riittää vilinää ja vilskettä kun kavereita käy, ja pitää aina miettiä, onko meillä ruokaa valmiina kun tulee nälissään pitkän koulupäivän jälkeen, kysyy apua välillä ihan koulutehtävissäkin, ja välillä pitää olla kuskausapuna harrastuksiin, kun aikataulut ovat oikein kireät. Minulla on tosi raskas työ, ja viikonlopun koittaessa olen aivan loppu ja kaipaan lepoa. Hyvin harvoin jaksan edes ystäviäni tavata. Siihen kun lisäisi jatkuvan lapsenhoidon tai pahimmassa tapauksessa yövalvomiset, niin mitenkähän sitä oikein jaksaisi.
Olin 49, kun eka lapsenlapseni syntyi. Hyvin jaksoin hoitaa useamman päivänkin ja yönkin vuorotyöstäni huolimatta. Kannattaa pitää itsensä kunnossa.
Kannattaisiko lapsen omien vanhempien pitää itsensä kunnossa, jotta nämä jaksaisivat itse hoitaa lastaan.
Minä ja kaveripiirini olemme 48-55 välillä, kaikkien lapset ovat haarukassa 12-22 v. Eli kyllä olisi viisikymppinen isovanhempi aika poikkeus tässä porukassa. Kuusikymppisinä varmaan sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se jaksaminen on enemmän kiinni yksilöstä ja elintavoista kuin iästä. On huonokuntoisia ja vanhanoloisia keski-ikäisiä ja virkeitä ja hyväkuntoisia eläkeikäisiä. Toki jollekin yli 80-vuotiaalle en välttämättä viitsisi enää antaa lasta hoitoon, ainakaan pidemmäksi aikaa.
Ekaluokalla kaverini mummo oli 43. Eli oli tullut mummoksi 36-vuotiaana. Eivät olleet mitään uskovaisia tai muutenkaan "erityistä" syytä ei ollut, sekä kaverini mummo että äiti tehnyt hyvin nuorena lapset. Asuivat ihan omakotitaloissa hyvällä seudulla lähekkäin ja aika perus duunarimeno. Tämä oli 90-luvun alkua. Olisi kiva tietää onko kaverini nuorena lapsia saanut lapsikin jo saanut jälkikasvua. Heillä olisi silloin nyt elossa kuusi sukupolvea kerralla. Erilaista on nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole nuori. Alle 40 olisi nuori.
Olen 51 ja omat lapseni ovat alakoululaisia.
Tuntuisi hurjalta olla jo isovanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän pari henkilöä tuttavapiiristä, jotka tulleet isoäidiksi alle 35-vuotiaina. Kumpikin olivat oikein ylpeitä siinä vaiheessa. Hyvinkin mahdollista, että on jo seuraavakin sukupolvi lisääntynyt heti 17-vuotiaana, tuo on ehkä perinnöllinen ominaisuus ;)
Vierailija kirjoitti:
Olen 51 ja omat lapseni ovat alakoululaisia.
Tuntuisi hurjalta olla jo isovanhempi.
Tuolla tahdilla saatat olla lähemmäs sata v ennen kuin sinusta tulee isoäiti, jos tulee. Mummeli jo paljon pidemmän aikaa. Jostai se sana mummomamma tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt, että isovanhemmista ei tulevaisuudessa enää paljoa apua lastenhoidossa ole. Omassa kaveripiirissäni jopa 45-vuotiailla on ihan pieniä lapsia ja lisääkin toiveissa. Varsinkin toisella kierroksella olevilla miehillä. Isovanhemmat ovat hyväkuntoisia noin 65-70-vuotiaita ja pitävät lastenlapsia yökylässä yms. Mahtavatkohan nämä nykyvanhemmat enää ikänsä puolesta samaan pystyä, vaikka haluja olisikin.
Työkaveri on 47v isoäiti. Hän totesi, että lastensa on hankala ymmärtää, että tässä iässä ei ehdi ottamaan lapsenlapsia yökylään, ei pysty ottamaan vapaapäivää hoitaakseen sairasta lapsenlasta eikä kesälomastaan uhraa viikkoa siihen, että mahdollistaa lapsenlapselle pitkän kesävapaan päiväkodista.
Aika outoa lapsilta kuvitella, että isovanhempi voisi olla pois töistä hoitamassa lapsia. Mutta miten muka ei ehdi ottaa lapsia yökylään, kyllä meidän lasten mummo tuossa iässä ehti ihan hyvin. Ei nyt joka viikonloppu mutta toisinaan. Ja hoiti muuten kesälomallaankin viikon,ihan vapaaehtoisesti. Kaverini äiti on myös suunnilleen tuon ikäinen ja auttaa tosi paljon lasten kanssa, sen minkä työvuoroiltaan ehtii. Ei nuo ole mitään ikäsidonnaisia asioita vaan enemmän siitä kiinni mikä kiinnostaa, jos ei lapsenlapset kiinnosta 47-vuotiaana niin tuskinpa kiinnostaa 10 vuotta myöhemminkään. Eläkeläisillä voi olla enemmän aikaa, mutta eipä kaikilla riitä eläkkeelläkään aikaa lapsenlapsille kun omat jutut on tärkeämpiä.
Haluaako joku nainen oikeasti vielä uhrata koko elämänsä lapsille ja lapsenlapsille? Olisi kamalaa, jos 47v iässä olisi jonkinlainen lastenhoitoautomaatti, jolta edellytetään esim. 5 lapsenlapsen hoitamista 1 vko kesässä eli koko kesäloman verran ja lisäksi 4 viikonloppua/lapsi eli 20 viikonloppua. Oma elämä pitäisi työntää sivuun, ei harrastuksia tai matkoja, koska täytyy olla valmiina hoitamaan lapsenlapsia.
Ei taivas sentään, nyt on vuosi 2021, ei nainen enää ole mikään suvun orja!
No se on kyllä jo harvinaista että olisi 5 lastenlasta 47-vuotiaana. Jos on yksi lapsenlapsi (niinkuin tässä meidän tapauksessa) ja omat lapset muuttanut pois kotoa jo jokunen vuosi sitten, niin miten 47-vuotiaalla olisi vähemmän aikaa hoitaa omia sitä lastenlasta kuin 57-vuotiaalla? 47-vuotiaan omat vanhemmatkin on todennäköisemmin vielä kohtuu kunnossa ja energiaa riittää enemmän kuin kymmenen vuotta vanhempana. Ei tietenkään kenenkään pidä suostua olemaan mikään lastenhoitoautomaatti, hoitaa sen verran kuin haluaa. Mutta sitten voi varmaan rehellisesti sanoa miksi ei halua/ehdi hoitaa.
On nuori isovanhempi. Yhdelle (miespuoliselle) työkaverille joka 50 täyttäessään kertoi että on jo lapsenlapsiakin niin minä vitsailin että "ei voi olla totta, onko sulle käynyt vahinko"!
dudevaan kirjoitti:
On sivistyneiden ihmisten parissa. Valkoroskilla ja hiekkakansalla kai ihan normia.
Jaa.
No me ollaan sitten valkoroskia. Meillä kaikilla (isovanhemmat ja tytär) kyllä yliopistotason koulutukset ja koulutusta vastaavat työpaikat (ja itse asiassa jo myös isoisovanhemmilla 3/4 yliopistotason koulutusta).
Lapsenlapsen saimme iloksemme kun minä olin 49 ja mies 50 (ja lapsen äiti 24).
Mut jos tuo isovanhemmuusikä sen määrittelee, niin mikäpä siinä.
Vierailija kirjoitti:
On nuori isovanhempi. Yhdelle (miespuoliselle) työkaverille joka 50 täyttäessään kertoi että on jo lapsenlapsiakin niin minä vitsailin että "ei voi olla totta, onko sulle käynyt vahinko"!
Voi luoja miten juntti kommentti. Joiltain todellakin puuttuu käytöstavat.
T jannica