Lue keskustelun säännöt.
Onko mielestänne 50-vuotiaana isovanhemmaksi tullut "nuori isovanhempi"?
19.09.2021 |
Aiemmin taisi olla enemmän sääntö kuin poikkeus, että 50 täyttäessä oli jo useampikin lapsenlapsi, mutta nykyään kun lapset hankitaan/saadaan keskimäärin vanhempina kuin ennen, niin silloinhan myös isovanhemmaksi tuloikä on noussut. Toki varmaan koulutustaustakin vaikuttaa: keskiasteen koulutuksen suorittaneet lisääntyvät keskimäärin (siis keskimäärin, tilastollisesti) nuorempina kuin pidemmälle opiskelleet, joten tällöin he tulevat loogisesti myös isovanhemmiksi aiemmin.
Kommentit (137)
Itse näin 58v ukkina olisi nyt vaikea kuvitella jos ei olisi näitä "kullannuppuja" eli lapsenlapsia, tulin ukiksi 50v ja nyt on 8v ja 3v pojanpojat. Ja uskokaa, että ovat tärkeät ja se että tulee ukiksi / mummoksi 50v niin vielä jaksaa olla leikeissä mukana. Muutama vuosi kun menee niin poikia ei näy edes pitkällä suoralla, hetken he ovat lapsia ja sitten alkaa muut kiireet. Nyt kun on mahdollista niin pitää nauttia tästä ajasta ja tilanteesta, tämä on ainut laatuista kaikkine itkuineen ja nauruineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koen, että alle 60-vuotiaat ovat nuoria isovanhempia - missä ei siis ole mitään pahaa! :)
Mieheni isoisästä tuli isoisä 39-vuotiaana, tämä oli jo aika nuori. Anoppi on 50-vuotiaana kaksinkertainen isoäiti, ehkä hiukan tavallista nuorempi mummiksi. Ovat vanhempani olivat reilu 55-vuotiaita lapsenlapsen saadessaan.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni isoisästä tuli isoisä 39-vuotiaana, tämä oli jo aika nuori. Anoppi on 50-vuotiaana kaksinkertainen isoäiti, ehkä hiukan tavallista nuorempi mummiksi. Ovat vanhempani olivat reilu 55-vuotiaita lapsenlapsen saadessaan.
Siis 49-vuotiaana, ei nyt ihan noin nuori kuitenkaan :)
Luokkakaveri sai ekan lapsensa ollessamme 20-v. Itse sain esikoisen ollessani 40-v. Kaverini sai samana vuonna 1.lapsenlapsensa. Nyt olen reippaasti yli 60. Kaverini lapsenlapsista ainakin kaksi on raskaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lasten isovanhemmista nuorin tuli isovanhemmaksi 46-vuotiaana, vanhin 59-vuotiaana. Näistä vanhin on osallistunut lasten elämään kaikkein vähiten, kun on ollut työkiireitä ja nyt kun jää eläkkeelle niin vaikuttaa niitä kiireitä olevan edelleen niin paljon ettei sitä taida juuri näkyä. Nuorin tekee myös paljon töitä, mutta ottaa oikein mieluusti lapsenlapset (nykyään 2kpl) toisinaan yökylään tai vie kesälomalla reissuun. Vauvoja ei toki ole mummojen hoitoon tyrkytettykään, yökylään menivät vasta sitten kun nukkuvat yönsä. Ei ole iästä kiinni paljonko lapsenlapsille on aikaa, kyllä ne on muut seikat elämässä jotka vaikuttaa.
Tulin mummiksi 54v.
Nyt on jo neljä lasten lasta.
Nuorin vasta 1v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tulin mummiksi 42v.
Oli ihan kiva ikä ja jaksoikummsti hoitaa pidempiäkin aikoja🤗
Minun isoäitini oli saanut esikoisensa, äitini, alle 23-vuotiaana. Äitini oli vastikään täyttänyt 20, kun minä, vanhin lapsenlapsista, synnyin. Eli minulla oli nuori isoäiti, 43½-vuotias syntyessäni. Kertoi aikoinaan minulle, että nurisi vähän isoäitiyttään, koska olisi vielä itsekin voinut saada lapsia. Tosin hänen nuorin lapsensa oli 10 vuotta minua vanhempi, mutta siis teoriassa ja todennäköisesti myös käytännössä oli ollut mahdollista hänenkin hankkia vielä iltatähti. No, minä täytin sen tehtävän!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan. Juuri sopivassa iässä. Jaksaa vielä touhutakin lastenlasten kanssa. Ja monilla viisikymppisillä on vielä omatkin vanhemmat (tai ainakin toinen heistä) elossa, joten parhaimmillaan voi olla jopa neljä sukupolvea samaan aikaan elossa.
Meillä on!
Meidän lapsilla oli kolme elossa olevaa isomummoa monta vuotta. Nyt on enää yksi, mutta ihan reippaassa kunnossa vielä. Isomummo on lapsille rakas ja soitellaan hänelle skypepuheluita, vaikka asuukin kaukana :) äitini tuli mummoksi 55-vuotiaana ja hänen äitinsä on tämä elossa oleva isomummo, joka oli 80v meidän esikoisen syntyessä.
Vierailija kirjoitti:
Luokkakaveri sai ekan lapsensa ollessamme 20-v. Itse sain esikoisen ollessani 40-v. Kaverini sai samana vuonna 1.lapsenlapsensa. Nyt olen reippaasti yli 60. Kaverini lapsenlapsista ainakin kaksi on raskaana.
Joo no tapauskohtaista, varhainen lastentekoikä ei kuitenkaan kovin säännöllisesti periydy, ei edes teiniäitiys suurimmaksi osaksi. Osa täällä av:lla elää aivan omassa todellisuudessaan, joka on luotu liian netissä roikkumisen aiheuttaman pahoinvoinnin pohjalta...
Mummoni sai isäni yli 40-vuotiaana, isäni ja äitini minut 32- ja 33-vuotiaina ja minä esikoiseni 20-vuotiaana, nuorimman 26-vuotiaana. Tuskin saan lapsenlapsia paljon ennen viittäkymppiä kuitenkaan. Toki mukavampihan se saattaa olla tulla isoäidiksisen jälkeen kun omat lapset on jo saatu maailmalle eikä ollessaan 50-vuotiaana samalla pienten lasten äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt, että isovanhemmista ei tulevaisuudessa enää paljoa apua lastenhoidossa ole. Omassa kaveripiirissäni jopa 45-vuotiailla on ihan pieniä lapsia ja lisääkin toiveissa. Varsinkin toisella kierroksella olevilla miehillä. Isovanhemmat ovat hyväkuntoisia noin 65-70-vuotiaita ja pitävät lastenlapsia yökylässä yms. Mahtavatkohan nämä nykyvanhemmat enää ikänsä puolesta samaan pystyä, vaikka haluja olisikin.
Työkaveri on 47v isoäiti. Hän totesi, että lastensa on hankala ymmärtää, että tässä iässä ei ehdi ottamaan lapsenlapsia yökylään, ei pysty ottamaan vapaapäivää hoitaakseen sairasta lapsenlasta eikä kesälomastaan uhraa viikkoa siihen, että mahdollistaa lapsenlapselle pitkän kesävapaan päiväkodista.
Olen 55-vuotias ja minulla voisi olla jo kymmenenvuotiaita lapsenlapsia, mutta ei ole vielä yhtäkään. Haaveilen kyllä lapsenlapsista, ja toivoisin, että olisin vielä hyvässä kunnossa heidän kanssaan olemaan, sitten kun se aika koittaa. Mutta tämä kirjoitus pisti oikein tosissaan miettimään asiaa. Itselläni on vielä lapsi kotona, ja vaikka hän on jo lukiolainen, niin kyllä täällä riittää vilinää ja vilskettä kun kavereita käy, ja pitää aina miettiä, onko meillä ruokaa valmiina kun tulee nälissään pitkän koulupäivän jälkeen, kysyy apua välillä ihan koulutehtävissäkin, ja välillä pitää olla kuskausapuna harrastuksiin, kun aikataulut ovat oikein kireät. Minulla on tosi raskas työ, ja viikonlopun koittaessa olen aivan loppu ja kaipaan lepoa. Hyvin harvoin jaksan edes ystäviäni tavata. Siihen kun lisäisi jatkuvan lapsenhoidon tai pahimmassa tapauksessa yövalvomiset, niin mitenkähän sitä oikein jaksaisi.
Olin 49, kun eka lapsenlapseni syntyi. Hyvin jaksoin hoitaa useamman päivänkin ja yönkin vuorotyöstäni huolimatta. Kannattaa pitää itsensä kunnossa.
Kannattaisiko lapsen omien vanhempien pitää itsensä kunnossa, jotta nämä jaksaisivat itse hoitaa lastaan.
Kyllä, ja siihen itsensä kunnossa pitämiseen auttaa todella paljon se että saa välillä hengähdystauon ja vaikkapa parisuhdeaikaa. Sitten taas jaksaa arkea paremmin.
No omat vanhempani ovat. Ja se on lasten kannalta surku, koska ovat töissä, harrasteissa, reissaavat, eikä ole aikaa lapsenlapsille, ei ole sitä "mummolaa", koska kotinsa on nyt 2 aikuisen vaalea ja design, johon pikkulasten melskeet eivät sovi.
Käyvät joskus pikaisesti piipahtamassa meillä, hätäisillä kahveilla, mukana jotain lelua lapsille (yleensä sellaista mistä eivät ole juuri kiinnostuneita, koska seuraavat niin vähän mitä näille pikkukavereille kuuluu ja mistä pitävät). Lapseni menevätkin heti äitini kassille, että mitä nyt saadaan? Ja sen jälkeen menevät leikkimään. Juttelut, yhdessäolot ovat nollassa.
Lastenhoitoapua en ole saanut yhdellekään illalle vanhemmistani, miehen äiti on joskus junalla tullut (pitkin hampain ja valittaen), mutta ei enää hänkään. Käytämme mannerheimin lastensuojeluliiton hoitajia, jos sellaista iltamenoille harvoin tarvitsemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enemmän mietityttää, kuka haluaisi olla mummo viisikymppisenä? Nainen parhaassa iässä!
N48, jolle mummoutuminen ei toivottavasti ole ajankohtaista vielä ainakaan vuosikymmeneen
Minä ainakin, olen nyt 67 v ja olen kolmen pienen mummu. Onneksi!
Mutta kyllä voimat on lopussa kun heitä hoitamassa olen, vaikka ihan lenkkeilevä hyväkuntoinen eläkeläinen olenkin.
17 vuotta etten olin 17 vuotta nuorempi ja jaksaminen oli toki parempaa.
Oma äitini oli 36v, kun tuli mummoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt, että isovanhemmista ei tulevaisuudessa enää paljoa apua lastenhoidossa ole. Omassa kaveripiirissäni jopa 45-vuotiailla on ihan pieniä lapsia ja lisääkin toiveissa. Varsinkin toisella kierroksella olevilla miehillä. Isovanhemmat ovat hyväkuntoisia noin 65-70-vuotiaita ja pitävät lastenlapsia yökylässä yms. Mahtavatkohan nämä nykyvanhemmat enää ikänsä puolesta samaan pystyä, vaikka haluja olisikin.
Työkaveri on 47v isoäiti. Hän totesi, että lastensa on hankala ymmärtää, että tässä iässä ei ehdi ottamaan lapsenlapsia yökylään, ei pysty ottamaan vapaapäivää hoitaakseen sairasta lapsenlasta eikä kesälomastaan uhraa viikkoa siihen, että mahdollistaa lapsenlapselle pitkän kesävapaan päiväkodista.
Olen 55-vuotias ja minulla voisi olla jo kymmenenvuotiaita lapsenlapsia, mutta ei ole vielä yhtäkään. Haaveilen kyllä lapsenlapsista, ja toivoisin, että olisin vielä hyvässä kunnossa heidän kanssaan olemaan, sitten kun se aika koittaa. Mutta tämä kirjoitus pisti oikein tosissaan miettimään asiaa. Itselläni on vielä lapsi kotona, ja vaikka hän on jo lukiolainen, niin kyllä täällä riittää vilinää ja vilskettä kun kavereita käy, ja pitää aina miettiä, onko meillä ruokaa valmiina kun tulee nälissään pitkän koulupäivän jälkeen, kysyy apua välillä ihan koulutehtävissäkin, ja välillä pitää olla kuskausapuna harrastuksiin, kun aikataulut ovat oikein kireät. Minulla on tosi raskas työ, ja viikonlopun koittaessa olen aivan loppu ja kaipaan lepoa. Hyvin harvoin jaksan edes ystäviäni tavata. Siihen kun lisäisi jatkuvan lapsenhoidon tai pahimmassa tapauksessa yövalvomiset, niin mitenkähän sitä oikein jaksaisi.
Olin 49, kun eka lapsenlapseni syntyi. Hyvin jaksoin hoitaa useamman päivänkin ja yönkin vuorotyöstäni huolimatta. Kannattaa pitää itsensä kunnossa.
Kannattaisiko lapsen omien vanhempien pitää itsensä kunnossa, jotta nämä jaksaisivat itse hoitaa lastaan.
Kyllä, ja siihen itsensä kunnossa pitämiseen auttaa todella paljon se että saa välillä hengähdystauon ja vaikkapa parisuhdeaikaa. Sitten taas jaksaa arkea paremmin.
Ja isovanhempienko pitää sinulle taata?
Ärsyttää nykyihmiset. Hoitajaa penikkanne itse. Kiitos.
Ei nyt mitenkään erityisen nuori. Omasta äidistä tuli isoäiti 43-vuotiaana.
Onko sinulla tutkimus taustaa, että vähemmän koulutetut lisääntyvät enemmän? Lähetä linkki
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän mietityttää, kuka haluaisi olla mummo viisikymppisenä? Nainen parhaassa iässä!
N48, jolle mummoutuminen ei toivottavasti ole ajankohtaista vielä ainakaan vuosikymmeneen
Minä ainakin, olen nyt 67 v ja olen kolmen pienen mummu. Onneksi!
Mutta kyllä voimat on lopussa kun heitä hoitamassa olen, vaikka ihan lenkkeilevä hyväkuntoinen eläkeläinen olenkin.
17 vuotta etten olin 17 vuotta nuorempi ja jaksaminen oli toki parempaa.
Sama täällä. Ihanaa on, mutta kyllä voimat on ihan lopussa kun vaikkapa kuusi tuntia lapsia hoidan. Yritän muistutella itselleni, ettei tämä vaihe kestä kauaa, lapset on pieniä vain hetken, sitten taas mummullakin helpottaa.
Tylökaveri otti huumorilla ja nauroi vain! Hän oli nyt vaan mennyt nuorena naimisiin ja niin oli hänen tyttärensäkin.