Mikä yksinkertainen oivallus teki elämästäsi parempaa?
Itse lopetin ruokakaupassa ravaamisen.
Kävin ennen ruokakaupassa päivittäin, ostin jotain kivaa mitä sillä hetkellä sattui tekemään mieli. Leipää, uutuuksia, herkkuja, kalliita juttuja, mitä sattuu.
Nykyään käyn kaupassa kerran viikossa ja ostan vain ne, mitä oikeasti tarvitsen.
Tulokset: Kauppalasku pienentynyt HUOMATTAVASTI. Kuukaudessa ruokaan menee 80e, jää rahaa paljon muuhunkin :) Ruokailut säännöllistyneet ja järkevöityneet, syön terveellisemmin enkä napostele.
Suosittelen.
Muita vinkkejä?
Kommentit (178)
Todellakin tuo, ettei ole mitään väliä mitä muut ajattelevat. Ja se, että elämä on tässä ja nyt. Ei sitten joskus kun...
Että venkoilevalle 1-vuotiaalle saa haalarin päälle helpommalla, kun antaa hänelle maissinaksuja käteen
[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 19:00"]Mikään karkkilakko ei koskaan toiminut minulla joten oivallus on tämä: Saan syödä herkkuja milloin vain ilman huonoa omaatuntoa, jos ihan oikeasti haluan. Siispä aina makeanhimon iskiessä kysyn itseltäni, haluanko ihan oikeasti herkkua vai olenko nälkäinen/janoinen jolloin omena tai lasi vettä olisi parempi. Jos vastaus on kyllä, haluan herkkua, niin syön hyvällä omatunnolla palan kakkua tai suklaapatukan. Ahmiminen loppui siihen ja nykyään syön makeaa ehkä muutaman kerran kuussa.
[/quote]
MULLAKIN TOIMI TÄMÄ! Ja tajusin myös että mun ei tarvi ahmia niitä kaikkia herkkuja kerralla, karkit ei maailmasta lopu. Voin ottaa myös yhden tai kaksi. Lapsuudessa piti aina pitää puolensa jos halusi herkkuja.
Toinen oivallukseni oli yläasteella, tajusin että mitättömistä asioista ei tarvitse suuttua tai ärsyyntyä. Jos meinaan ärsyyntyä niin mietin että onko tolla asialla nyt oikeasti niin paljon merkitystä. Tietysti silloin teininä oli kärhämää aina ystävien kesken mutta tuon päätöksen jälkeen ero oli huomattava ja minusta tuli luonnostaankin rennompi. Tietysti raskaana ollessa tuppaa välillä unohtumaan :)
[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 01:26"]Se, että kaikki järjestyy aikanaan. Tavalla tai toisella. Koska yksikään juttu ei ole vielä koskaan jäänyt ratkeamatta. Jollain tapaa aika lohdullinen oivallus. Rehellinenkin.
[/quote]
Sama. Vaikka tuntuis että on miten pahassa umpikujassa ja ahdistaa mahdottomasti niin yritän ajatella tätä. Ja tähän saakka ei ole koskaan jäänyt toteutumatta.
Että kannattaa heivata elämästäni ne ihmiset, jotka saavat minut voimaan henkisesti pahoin. Toimii! :) Ja olen onnellisempi kuin koskaan!
menipä lässytykseksi hyvä aloitus.
tässä oikeasti hyvä ja helppo oivallus (eikä mitään voimaannuttavaa mammafilosofiaa):
Paista voinokare pannulla aina öljytilkassa. näin voi ei pala pohjaan ja sen maku säilyy ruoassa.
Että ei ole pakko sisustaa. On ihan minun oma asiani, vaikka en koko elämäni aikana sisustaisi asuntoani eli ripottelisi tavaroitani huolellisesti harkittuihin paikkoihin. Ne voivat olla esimerkiksi laatikoissakin.
Tajusin jokin aika sitten että stressaminen ei auta yhtään mitään ja pystyn olemaan stressaamatta tuon oivalluksen myötä. Mikä tahansa stressaava tilanne on, pysähdyn ja mietin mitä voin asialle tehdä. Jos en voi tehdä asialle mitään niin rauhoitan itseäni että turhaan stressata jos asialle en voi itse mitään. Elämänlaatu on paljon parempi nyt kun stressaa enää.
Että mun ei tarvitse ajatella aina niitä ahdistavia ajatuksia koko ajan. Eikä muistella menneitä, eikä miettiä miks niin ja näin. Mä voin lopettaa niiden ajatusten ajattelemisen, ja kun ne tulevat takaisin voin painaa ne taas pois mielestäni. Ei ole muutekaan pakko koko ajan huolehtia jostakin, eikä oikeastaan ajatella ollenkaan jos ei halua. Tämänhän on oivaltanut moni muukin ennen minua, kuten mm. Buddha ja Echart Tolle :)
Latasin puhelimeen fonecta callerin ja nyt vastaan puheluihin vain, niin halutessani.
(en saadakseni tietää, että lehtimyyjä siellä vain soittelee)
[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 19:00"]Mikään karkkilakko ei koskaan toiminut minulla joten oivallus on tämä: Saan syödä herkkuja milloin vain ilman huonoa omaatuntoa, jos ihan oikeasti haluan. Siispä aina makeanhimon iskiessä kysyn itseltäni, haluanko ihan oikeasti herkkua vai olenko nälkäinen/janoinen jolloin omena tai lasi vettä olisi parempi. Jos vastaus on kyllä, haluan herkkua, niin syön hyvällä omatunnolla palan kakkua tai suklaapatukan. Ahmiminen loppui siihen ja nykyään syön makeaa ehkä muutaman kerran kuussa.
[/quote]
Hei tää on hyvä.
Elämästä tuli parempaa kun tajusin etten välttämättä tarvitse miestä, voin elää tyytyväisenä ja onnellisena sinkkunakin.
Tajusin, että kannattaa siivota joka päivä ja samantien sotkut. Pysyy kämppä ja pää kasassa näiden vaippaikäisten kanssa. Tajusin myös, että baby wipeseila voi kätevästi siivota esim vessaa samalla kun käy vessassa. :D
Että kaikkia ajatuksia ja mielipiteitä ei tarvitse laukoa ääneen. Ennen olin suorapuheinen totuudentorvi, aina laukomassa mielipiteitä vaikka niitä ei kukaan edes kysynyt. Pikkuhiljaa opin pitämään pääni kiinni ja sanon asiani jos sitö kysytään ja senkin hienotunteisemmin.
Että kaikkia ei voi miellyttää ja paskaakin on välillä otettava niskaan ja kestettävä kritiikki.
Joskus on ihan hyvä antaa muiden olla oikeassa ja pitää pää kiinni, vaikka se ei aina miellyttäisikään.
Täällähän on keskustelu mennyt diipiksi :) Itse ajattelin lähnnä "tajusin alkaa pestä hampaat kahdesti päivässä" -tyyppisiä juttuja, mut aika ihanaa keskustelua ja ihania oivalluksia teillä.
Jatketaan hyviä vinkkejä :)
t. Kauppaesimerkillä aloittanut ap
Kannattaa tehdä ruoat itse ja syödä paljon tuoreita kasviksia! Maistuu paremmalta kuin einekset ja olokin on parempi :)