Aika järkyttävä se Ylen dokkari suomalaisista sotaveteraaneista joiden mieli järkkyi pahasti sodassa
Se valtaisa taakka on heijastunut vähintään pariin sukupolveen siitäkin eteenpäin.
Minusta järkyttävintä oli se, että jotkut häpesivät ja syyttivät itseään koko loppuelämänsä, etteivät he olleet tarpeeksi "miehiä" kestämään sodan kauhut.
Nykyisin tiedetään että PTSD (posttraumaattinen stressioireyhtymä) on täysin yleinen sotaveteraaneilla. Voi olla melkein vähemmistössä ne joilla ei ole minkäänlaisia oireita. Jos puhutaan niistä jotka oikeasti ovat olleet pahoissa paikoissa mukana.
Kommentit (113)
No mikäs tuossa? Sama se on ollut kaikkialla. Ollutta ja mennyttä.
Mun pappa ei koskaan päässyt yli sodasta. Teki itsemurhan 50-luvulla äitini ollessa ihan pieni.
Vierailija kirjoitti:
No mikäs tuossa? Sama se on ollut kaikkialla. Ollutta ja mennyttä.
Ei ole mennyt, koska trauma on siirretty eteenpäin hakkaamalla lapset sukupolvesta toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Mun pappa ei koskaan päässyt yli sodasta. Teki itsemurhan 50-luvulla äitini ollessa ihan pieni.
Mistä tiedät johtuiko se sodasta? Aivan, et tiedä. Ehkä hänellä oli esim taloudellisia vaikeuksia tai huono avioliitto.
Vierailija kirjoitti:
No mikäs tuossa? Sama se on ollut kaikkialla. Ollutta ja mennyttä.
Juuri tuo "sama se oli kaikilla" -asenne aiheutti sen, että apua ei ollut tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Häpeä periytyy
Mutta sillä perusteella et jää sairaslomalle. Tekosyitä teillä löytyy..
Maailman historiassa varmaan suurimmalla osalla ihmisistä on ollut PTSD. Nykyään kun elämme ihmiskunnan historian rauhallisinta aikaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mikäs tuossa? Sama se on ollut kaikkialla. Ollutta ja mennyttä.
Juuri tuo "sama se oli kaikilla" -asenne aiheutti sen, että apua ei ollut tarjolla.
Aivan, se oli sitä aikaa. Minkä minä sille voin? Ollutta ja mennyttä.
Tuskin silloin on tunnistettu koko asiaa.
Tai jos on, ei ole ollut hoitoa niillekään, jotka vammautuivat fyysisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun pappa ei koskaan päässyt yli sodasta. Teki itsemurhan 50-luvulla äitini ollessa ihan pieni.
Mistä tiedät johtuiko se sodasta? Aivan, et tiedä. Ehkä hänellä oli esim taloudellisia vaikeuksia tai huono avioliitto.
Ei tietenkään voi varmasti tietää. Jälkeensä jättämät päiväkirjat ja asioista puhumiset mummoni kanssa antavat kyllä aika selvän kuvan.
Se yksi suomalainen klassisen musiikin säveltäjä (en muista nyt nimeä) oli sodan jälkeen pitkän aikaa täysin kykenemätön tekemään mitään.... Toipui pikku hiljaa sitten ja myöhemmin loi ihan merkittävän uran. Mutta pitkän aikaa meni että toipui. Pahoja flashbackeja taistelutilanteisiin tuli koko ajan. Noitahan ei pysty itse mitenkään hallitsemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun pappa ei koskaan päässyt yli sodasta. Teki itsemurhan 50-luvulla äitini ollessa ihan pieni.
Mistä tiedät johtuiko se sodasta? Aivan, et tiedä. Ehkä hänellä oli esim taloudellisia vaikeuksia tai huono avioliitto.
Ei tietenkään voi varmasti tietää. Jälkeensä jättämät päiväkirjat ja asioista puhumiset mummoni kanssa antavat kyllä aika selvän kuvan.
Keksit päästäsi. Siihen aikaan tavismiehet ei päiväkirjoja pitäneet.
Kannattaa lukea Ville Kivimäen kirja Murtuneet mielet. Kertoo hyvin aiheesta ja oli muistaakseni julkaisuvuotensa tieto-Finlandian voittaja.
Eiköhän tämä veteraanikortti ole jo pelattu. Keksikää jotakin uutta välillä.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa lukea Ville Kivimäen kirja Murtuneet mielet. Kertoo hyvin aiheesta ja oli muistaakseni julkaisuvuotensa tieto-Finlandian voittaja.
Luuletko että palstalle kirjoittavat mammat jaksavat keskittyä niin tieteelliseen teokseen? Raskaslukuinen kirja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun pappa ei koskaan päässyt yli sodasta. Teki itsemurhan 50-luvulla äitini ollessa ihan pieni.
Mistä tiedät johtuiko se sodasta? Aivan, et tiedä. Ehkä hänellä oli esim taloudellisia vaikeuksia tai huono avioliitto.
Ei tietenkään voi varmasti tietää. Jälkeensä jättämät päiväkirjat ja asioista puhumiset mummoni kanssa antavat kyllä aika selvän kuvan.
Keksit päästäsi. Siihen aikaan tavismiehet ei päiväkirjoja pitäneet.
Olkoon sitten ei-tavis.
Vierailija kirjoitti:
Se yksi suomalainen klassisen musiikin säveltäjä (en muista nyt nimeä) oli sodan jälkeen pitkän aikaa täysin kykenemätön tekemään mitään.... Toipui pikku hiljaa sitten ja myöhemmin loi ihan merkittävän uran. Mutta pitkän aikaa meni että toipui. Pahoja flashbackeja taistelutilanteisiin tuli koko ajan. Noitahan ei pysty itse mitenkään hallitsemaan.
Taisi olla Einar Englund.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tämä veteraanikortti ole jo pelattu. Keksikää jotakin uutta välillä.
Siis mitä että?
Kyllä ja pahinta että sitä on hoidettu vaikenemalla ja viinalla.
Ja varmasti hävetty.