ajattelenko nyt jotenkin kummallisesti muka? Asiaa kaverisuhteesta.
Kaveri kesän alussa veti pystyyn törkeästi erään tapaamisemme. Tämä törkeys ei ole pelkästään minun kuvitelmaani, vaan muutkin ovat sanoneet että onpas sinulla "mukava" ystävä.
Meni monta kuukautta ettei hänestä kuulunut mitään, enkä ottanut itsekään yhteyttä koska en kokenut sen tässä tilanteessa olevan minun osani. No sittemmin kaveri soitti muina miehinä, ja kysyi puhelun päätteeksi olenko päivänä x kotona, että hän tulisi käymään. Lupauduin, koska halusin lopettaa puhelun. Myöhemmin laitoin viestiä että olinkin sopinut kys. ajalle muuta.
Nyt kaveri kyselee että onko joku hätänä, kun en selvästikään halua nähdä.
Minä olen sitä mieltä että hänen tulisi tietää miksi en halua nähdä kyselemättä, eli ymmärtää itse ettei pystyyn vetäminen ollut kiva juttu, ja pyytää ehkä jopa anteeksi sitä.
Toisekseen, olen huomannut tässä kuukausien aikana että on oikeastaan ollut mukavaa kun ei ole tarvinnut nähdä.
Olen huomannut että hän puhuu tosi paljon itsestään, on kysyvinään mitä kuuluu, mutta puhuu kuulumisteni päälle omia juttuja. Soittokin oli vain hänen asioiden listaamista minun kuunnellessa hiljaa.
Mielestäni minun ei tarvitse alkaa selittelemään hänelle mitään, mutta eräs toinen kaverini sanoi että tottakai pitää asiasta keskustella tämän kaverin kanssa.
Kumpi tässä on oikeassa?
Jos lähdetään siitä että minun pitää tehdä niin kuin MINUSTA hyvältä tuntuu, ja kuten itse koen itselleni oikeaksi.
Mielestäni olen oikeassa, enkä saa asian rääpimisestä mitään itselleni, kuin ehkä pahan mielen. En myöskään enää näiden muutaman kuukauden valossa halua olla kaveri tuon ihmisen kanssa. Toisaalta kaveria kohtaan olisi reilua kertoa asia hänellekin.
Silti olen taipuvainen ajattelemaan tässä ensi sijassa itseäni, kuten kaverinikin on tehnyt jo vuosi kausia, mm. kesän alussa, kun veti törkeästi pystyyn.
Näkökulmia?
Kommentit (67)
Siis sovitaanko niin, että koko loppuvuoden 2021 ajan on kaikilla lupa lähteä toimimattomista ihmissuhteista sanaakaan sanomatta ja jatkaa elämäänsä? Jos tuntuu pahalle jostain niin palaveri aiheesta vuoden 2024 tammikuulle. Jos kiinnostusta ei enää silloin löydy niin voi todeta, että eipä se kovin tärkeä ihmissuhde ollut.
Mulla loppui pitkä ystävyys juuri samantyyppisesti. Kumpikin aiheutti toiselle pettymyksen ja mökötti tahoillaan. Kaveri suuttui kun en mennyt hänen juhliinsa ( en tehnyt ohareita). Minä taas suutuin hänen kiukuttelustaan asiasta koska olen oikeasti panostanut ystävyyteemme ihan älyttömästi viime vuosina. Olen mennyt ja tullut ja auttanut. En ansainnut sitä ristikuulustelua jonka juhlien tiimoilta sain. Lopulta kumpikin oli niin suuttunut että asioiden selvittäminen ei kiinnostanut.
Miksi jauhat asiasta täällä, jos olet jo päättänyt mitä teet eikä asia vaikuta sinuun enää yhtään niin kuin väität? Miksi et ole mennyt sitten eteenpäin? Jos asialla ei olisi sinulle enää mitään väliä niin et välittäisi yhtään mitään mitä joku toinen kaverisi sanoo. Asiaa ei vain olisi sinulle enää. Mene eteenpäin jos asia ei sinua oikeasti vaivaa yhtään. Sinun olisi pitänyt jo unohtaa se.
Siis sun kaveri nai sua seisaaltaan teidän tapaamisessa ja sinä et pitänyt siitä? Mikset heti sanonut, että tämä ei käy?
Ihmisen kannattaa aina ja kaikissa tilanteissa toimia kuten kirjoitit: ”Minun pitää tehdä niin kuin minusta hyvältä tuntuu, ja kuten koen itselleni oikeaksi”.
Tämä on Vauvapalstan helmi, nuoren naisen ajatusten maksiimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siis jos haluat päättää ystävyyden niin kyllähän se kaveri ymmärtää, että suhteenne on viilentynyt jos vain jätät vastaamatta hänelle mihinkään, mutta aikuinen ihminen kertoisi miksi olet suivaantunut hänelle ja miksi et halua tavata häntä. Hän voisi oppia siitä jotakin ja muuttaa käytöstään. Tai sitten hän ei näe itsessään mitään vikaa ja suivaantuu ja ystävyytenne/kaveruutenne jää siihen. Itse voit aina käyttäytyä hyvin tilanteessa kuin tilanteessa ja tässä tapauksessa voisit sanoa kaverille suoraan miltä sinusta tuntui ja miksi et halua tavata häntä.
Ymmärrän että KAVERILLE tulee parempi mieli, mutta lähden nyt tässä siitä mikä minulle itselleni on parasta.
En halua enkä jaksa alkaa parantamaan entisen kaverini tulevia suhteita, mielestäni se ei kuulu minulle. Olisi eri asia jos haluaisin meidän vielä olevan ystäviä, jota luulin että halusinkin, mutta viiemiset kuukaudet ovat kirjastaneet ettei suhde ollut minulle kovin hyvä.
Miksi minun pitäisi käyttää aikaani ja mahdollisesti ottaa haukut vastaan tai selitykset jotta HÄNELLÄ olisi seuraaviin suhteisiin enemmän työkaluja? Eihän hänkään ole ollut kummoinen kaveri minulle.
Pystyyn vetäminen tarkoittaa sitä että sovitaan yhdessä jotain, ja sitten toinen ei saavukaan paikalle. Omassa tapauksesani olin käyttänyt paljon aikaa ja vaivaa, eikä kaveri vastannut puhelimeensa, ei viesteihin, eikä saapunut paikalle, ja kuukausia myöhemmin on kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
No olet aika outo ihminen, kun kuvittelet ystäväsi lukevan ajatuksiasi. Mistä hän saattoi tietää, että olit nähnyt vaivaa tapaamisen eteen? Kysyitkö edes syytä sille, ettei hän tullut paikalle? Jos ette olleet oharien jälkeen tekemisissä, hän ei välttämättä edes muista tapahtunutta. Silti ohareille saattoi olla hyväkin syy.
Tuollainen kuvitelma, että muilla on kristallipallo, on hemmetin lapsellinen. Ja näyt jatkavan samassa tyylilajissa edelleen, kun katsot, että sinun pitää ajatella vain omaa etuasi ja mukavuuttasi, "ei mun tartte mitään selittää".
6
Kysymykseesi on vastaus aiemmin ketjussa, joten oletan että käyt sieltä lukemassa.
edellisenä iltana on vielä juteltu tapaamispäivästä, ja silloin olen kertonut että kaikki on valmista, ja mitä olen hankkinut iltaa varten. Mun mielestä sä olet outo jos sulta pitää muiden kysellä myöhemmin tekemisesi ohareiden perään. Itse en sellaisista kavereista perusta.
ap
En ole koskaan tehnyt ohareita selittämättä syytä, mutta en myöskään toisaalta kuvittele, että minä olen jotenkin pyhä olento, jonka kanssa on lähdettävä tapaamiseen vaikka mitä tapahtuisi. Ja sanon ihan suoraan, jos loukkaannun jostakin.
Sinä odotat kaveriltai suoruutta, mutta et itse toimi niin. Miksi?
6
En näe että tässä tilanteessa siitä on minulle enää mitään hyötyä, päinvastoin ehkä jopa. Olen aina riittävän suora, mutten töykeä. Siinä vaiheessa kun minulle tehdään ikävästi sillä tavoin, että tekijän on itsekin ymmärrettävä mitä tuli tehtyä(eli ei vahinko), niin en koe enää tarvetta olla tekemisissä, enkä myöskään eristyisesti ilmoittaa tätä tekemisissäolemattomuutta.
Jos näet että minun olisi pitänyt soitella päivästä toiseen ja laittaa viestejä vaikka kaveri ei niihin laittamiini vastannut koskaan, niin kerrotko montako viestiä olisi pitänyt laittaa? Ja montako soittoa soittaa? Viikon ajan päivittäin, vai jopa monta kuukautta? Jos näin, niin kerrotko vielä että miksi itse toimisit näin, ja pidätkö sellaista oikeasti vain suotuisana suorana toimintana?
Tottakai tämä kaveri on ollut tökerö aiemminkin, kuten olen ollut minäkin, mutta niistä on selvitty, koska ne ovat olleet vahinkoja, ja väärinymmärryksiä. Niitä sattuu elämässä, ja ne annetaan anteeksi ja jatketaan eteenpäion, kun ei kerran ole tarkoituksellista toimintaa.
Sulla nyt muuttuu koko ajan stoori. Ensin et kerro viestittäneesi närkästystäsi ollenkaan, jopa kiukustut, kun sinulle on tässä moni jo sanonut, että olisi paikallaan sanoa, jos pahoittaa mielensä.
Nyt sitten yhtäkkiä väitätkin viestittäneesi, että olet loukkaantunut. Kumpi se nyt onkaan? Koetapa pysyä stoorissasi.
Minusta yksi selkeä ja perusteellinen "toimit väärin koska a ja y ja odotan anteeksipyyntöä" riittää. Alunperin et kertonut yhtäkään sellaista viestineesi.
6
Vetää pystyyn kuulostaa et joku *unkkaa sun silmien edessä. En mä voinut lukea tarinaa kun kuvittelin vaan kaveria *ikkeli kourassa.