Miten suhtaudut exän uuteen seurustelukumppaniin lastesi suhteen?
Pitemmästä suhteesta eronnut, miten koet seen, että esim 6kk seurustelun jälkeen ex puolisosi esittelee lapsenne uudelle seurustelukumppanillenne? Entä jos kuviossa mukana teidän yhteinen lapsi/lapsia ja myös sinun lapsi joka ei ole biologisesti exän? Jätätkö pelkästään sinun lapsesi jatkossa pois etävanhemman tapaamisista ja yhteiset lapsenne tutustuu uuteen kumppaniin vai tutustuuko kaikki? Kiellätkö kaikkia tapaamasta uutta kumppania?
Kommentit (49)
Oli vähän sekava AP:n kysymys.
Me erottiin syksyllä 2018, kaksi yhteistä lasta. Tapasin uuden miehen saman vuoden loppupuolella. Seurusteltiin viikko-viikko rytmillä reilusti yli puoli vuotta ennen kuin edes mainitsin lapsille että elämässäni on joku. Tuosta meni vielä viikkoja siihen että lapset tapasivat miehen ja sekin siksi kun lapset alkoivat itse olla jo kovin kiinnostuneita näkemään kuka/mikä tämä ihminen on.
Ex-puoliso löysi uuden keväällä 2019 ja esitteli sen lapsille melkein heti sen jälkeen kun olin "omani" esitellyt. Olivat seurustelleet kuukauden tai pari tuossa kohtaa. Koitin sen verran eksää toppuutella et jos nyt ei heti perään esittele lapsille uutta, kun ovat olleet niin lyhyen aikaa yhdessä ja lapset juuri tapasivat mun puolison ja mekin odotettiin joku 8-9kk sen tapaamisen kanssa. Mutta eksä piti päänsä, enkä siihen sittemmin puuttunut.
Exän uudella on myös lapsia ja olemme tavanneet kaikki neljä aikuista toisemme. Itse nään exän uutta silloin tällöin lapsia hakiessa ja ex näkee minun puolisoa vastaavissa tilanteissa. Kukaan "ulkopuolinen" ei yritä päättää lasten asioista mutta komentaa saa ja vaatia noudattamaan kunkin perheen sääntöjä. Kellään ei ole mitään toisiaan vastaan ja yhteydenpito lasten asioissa sujuu hyvin.
Eikös tästä juuri eilen puhuttu? Mies asuu kaukana eikä ole kertonut edes exälleen, että tapailee sinua. Eikä paljon muillekaan
Vierailija kirjoitti:
Eikös tästä juuri eilen puhuttu? Mies asuu kaukana eikä ole kertonut edes exälleen, että tapailee sinua. Eikä paljon muillekaan
Edes exälleen? Exäkö siinä ensimmäinen on jolle kerrotaan. Itse kertoisin ystäville ja läheisille.
En ole itse törmännyt aloitukseen jossa mies asuu kaukana ja pimittää tietoa.
Ex voi seurustella silloin, kun lapset eivät ole hänellä.
Kyllähän molemmat lapset mies tietenkin ottaa aina, jotta äiti saa lapsivapaata. Joka toinen viikonloppu voi parisuhde olla vähän tauolla.
Jos miehelläni olisi exvaimonsa kanssa tehtyjen lasten lisäksi vielä exbonuslapsi jonka isä mieheni ei olisi, niin olettaisin että mies pitää myös tätä lasta omanaan. Mikäli mieheni tipauttaisi tämän yhden lapsen pois, ei hän kelpaisi miehekseni. Ystävälleni oli ongelma miehensä 2 lasta jotka olivat molemmat miehen exän lapsia vain(miehellään ei siis ole biologisia lapsia ollenkaan). Ystävää ärsytti "hyysätä" lapsia jotka eivät edes kuulemma olleet miehen lapsia. Mielestäni tämä oli ikävää.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän molemmat lapset mies tietenkin ottaa aina, jotta äiti saa lapsivapaata. Joka toinen viikonloppu voi parisuhde olla vähän tauolla.
Tapaamisoikeus on lasten oikeus tavata etävanhempaa, ei lähin oikeus rilluteluvapaisiin. Siitä lähdetään.
Vierailija kirjoitti:
Jos miehelläni olisi exvaimonsa kanssa tehtyjen lasten lisäksi vielä exbonuslapsi jonka isä mieheni ei olisi, niin olettaisin että mies pitää myös tätä lasta omanaan. Mikäli mieheni tipauttaisi tämän yhden lapsen pois, ei hän kelpaisi miehekseni. Ystävälleni oli ongelma miehensä 2 lasta jotka olivat molemmat miehen exän lapsia vain(miehellään ei siis ole biologisia lapsia ollenkaan). Ystävää ärsytti "hyysätä" lapsia jotka eivät edes kuulemma olleet miehen lapsia. Mielestäni tämä oli ikävää.
Itse ajattelen samankaltaisesti pienellä erolla.
Tiedän tapauksen jossa lapseton mies sai näin halutessaan astua täysin isän rooliin naisystävän lapsille. Piti kuin omiaan ja naisen kuollessa adoptoi lapset.
Toisessa tapauksessa mies ei ole ollut isän roolissa täysin, kantanut vastuun ja myös osallistunut rahallisesti elatukseen lapselle jonka isä ei ole ja lapsen oma isä on lapsen elämässä jonkin verran sekä isän vanhemmat. Lisäksi yhteisiä lapsia. Eron jälkeen kokee olevansa jonkin verran vastuussa tästä lapsesta jonka isäpuoli on ollut useamman vuoden, mutta koska hänellä on omakin isä jota hän kaipaa niin ei koe, että hänen itse pitäisi ikuisesti isän korvikkeena yrittää olla vaan uuden isäpuoliehdokkaan tullessa kuvioihin vastuu siitä roolista siirtyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehelläni olisi exvaimonsa kanssa tehtyjen lasten lisäksi vielä exbonuslapsi jonka isä mieheni ei olisi, niin olettaisin että mies pitää myös tätä lasta omanaan. Mikäli mieheni tipauttaisi tämän yhden lapsen pois, ei hän kelpaisi miehekseni. Ystävälleni oli ongelma miehensä 2 lasta jotka olivat molemmat miehen exän lapsia vain(miehellään ei siis ole biologisia lapsia ollenkaan). Ystävää ärsytti "hyysätä" lapsia jotka eivät edes kuulemma olleet miehen lapsia. Mielestäni tämä oli ikävää.
Itse ajattelen samankaltaisesti pienellä erolla.
Tiedän tapauksen jossa lapseton mies sai näin halutessaan astua täysin isän rooliin naisystävän lapsille. Piti kuin omiaan ja naisen kuollessa adoptoi lapset.
Toisessa tapauksessa mies ei ole ollut isän roolissa täysin, kantanut vastuun ja myös osallistunut rahallisesti elatukseen lapselle jonka isä ei ole ja lapsen oma isä on lapsen elämässä jonkin verran sekä isän vanhemmat. Lisäksi yhteisiä lapsia. Eron jälkeen kokee olevansa jonkin verran vastuussa tästä lapsesta jonka isäpuoli on ollut useamman vuoden, mutta koska hänellä on omakin isä jota hän kaipaa niin ei koe, että hänen itse pitäisi ikuisesti isän korvikkeena yrittää olla vaan uuden isäpuoliehdokkaan tullessa kuvioihin vastuu siitä roolista siirtyy.
Tässä jälkimmäisessä tapauksessa tietysti suhdetta lapsen oikeaan isään pitäisi rakentaa eikä sälyttää vastuuta entisen isäpuolen niskaan. Onkohan taustalla enemmän äidin tarve vapaa-ajalle kuin lapsen tarpeet jos toisen lapsen isälle on helpompi saada molemmat lapset viikonloppuisin kuin molemmat omilleen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän molemmat lapset mies tietenkin ottaa aina, jotta äiti saa lapsivapaata. Joka toinen viikonloppu voi parisuhde olla vähän tauolla.
Tapaamisoikeus on lasten oikeus tavata etävanhempaa, ei lähin oikeus rilluteluvapaisiin. Siitä lähdetään.
Siksi meidän tapauksessa ex ottaa lapsia mieluiten eriaikaan eikä muutenkaan käytä kaikkia viikonloppujaan. Ei ole valitettavasti lapsille itsestään selvyys, että menee isälleen vaan isä pyytää välillä ja välillä ei. Samaan aikaan valittaa, että en tuo hänen vanhemmuuttaan tarpeeksi.
Riippuu varmaan exästä, hänen asia se mielestäni on. Itse erosin exästäni kun lapset olivat 3v ja 6 v. Erottiin, koska ex petti minua. Heti seuraavalla viikolla hän esitteli lapset tälle uudelle kumppanilleen, joka ei lapsia kuitenkaan oikein hyväksynyt, lapset eivät tajunneet mistä on kyse, koska erokin oli vasta tapahtunut. Ilmeisesti tämän uuden puolison vaikutuksesta johtuen lapset eivät olleet tervetulleita, joten seuraavat pari vuotta ex näki lapsia todella harvoin ja ulkoisti itsensä myös hoitoonvienneistä ja -hauista, koulutapahtumista ym. arjesta.
Seuraava uusi kumppani tuli exän elämään muutaman vuoden kuluttua erosta, hänet oli myös heti esitelty lapsille ja hänen kanssaan tuntui sujuvan paremmin lapsillakin. Sen verran nuo tauot ja muut kuitenkin tekivät, että lapset eivät enää mielellään menneet kyläilemään exällä ja sitten ex ja uusi kumppani saivat yhteisiä lapsia.
Nykyään toinen lapsista tapaa exääni n. 3 krt vuodessa, toinen harvemmin. Välit ovat melko etäiset. Jälkikäteen ajateltuna ehkä liian pian tulivat uudet kumppanit lasten elämään.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu varmaan exästä, hänen asia se mielestäni on. Itse erosin exästäni kun lapset olivat 3v ja 6 v. Erottiin, koska ex petti minua. Heti seuraavalla viikolla hän esitteli lapset tälle uudelle kumppanilleen, joka ei lapsia kuitenkaan oikein hyväksynyt, lapset eivät tajunneet mistä on kyse, koska erokin oli vasta tapahtunut. Ilmeisesti tämän uuden puolison vaikutuksesta johtuen lapset eivät olleet tervetulleita, joten seuraavat pari vuotta ex näki lapsia todella harvoin ja ulkoisti itsensä myös hoitoonvienneistä ja -hauista, koulutapahtumista ym. arjesta.
Seuraava uusi kumppani tuli exän elämään muutaman vuoden kuluttua erosta, hänet oli myös heti esitelty lapsille ja hänen kanssaan tuntui sujuvan paremmin lapsillakin. Sen verran nuo tauot ja muut kuitenkin tekivät, että lapset eivät enää mielellään menneet kyläilemään exällä ja sitten ex ja uusi kumppani saivat yhteisiä lapsia.
Nykyään toinen lapsista tapaa exääni n. 3 krt vuodessa, toinen harvemmin. Välit ovat melko etäiset. Jälkikäteen ajateltuna ehkä liian pian tulivat uudet kumppanit lasten elämään.
Kyllä ja myös olisi pitänyt huolehtia välit kuntoon olemassaolevien lasten kanssa ennen kuin tekee uusia.
Miehen uusi on sairaalloisen mustasukkainen vanhempi nainen. En usko heidän yhteiselon kestävän kovinkaan kauaa.
En pidä naisen tavasta levittää lapseni kuvia omalla sometilillään julkisina julkaisuna. Edes lapseni ei tästä tiedä. Jossakin vaiheessa hänelle asiasta sanon.
Vierailija kirjoitti:
Miehen uusi on sairaalloisen mustasukkainen vanhempi nainen. En usko heidän yhteiselon kestävän kovinkaan kauaa.
En pidä naisen tavasta levittää lapseni kuvia omalla sometilillään julkisina julkaisuna. Edes lapseni ei tästä tiedä. Jossakin vaiheessa hänelle asiasta sanon.
Pitäisi olla lupa kuvien laittamiseen.
Kuulin esikoiselta, että vanhempansa seurustelee jonkun kanssa. Eksä kertoi siinä vaiheessa, kun muutti uuden kanssa yhteen. En ole uutta koskaan tavannut.
Neutraalisti. Luotan entiseen puolisooni ja tämän arvostelukykyyn.
Vierailija kirjoitti:
Olin iloinen kun exä löysi uuden kumppanin, lapsetkin tykkäsivät.
Uusi ei pitänyt minusta ollenkaan, mutta tulee toimeen lasten kanssa.
Se on tärkeintä.
Olen eri, mutta omalla kohdallani se etten pidä mieheni exästä johtuu siitä miten hirveä hän miehelleni on. Plus siitä että hän kiusaa myös lapsiaan. Exä varmaan ihmettelee myös huuli pitkällä että miksi hänestä ei oikein pidetä. Eli ei näe itse tehneensä koskaan mitään väärin kenellekään.
Lapsia rakastan ja miestäni, ja lapset minua ja isäänsä, se riittää. Millään tavalla en minä eikä mieheni ole koskaan tuonut tätä pitämättömyyttä esiin lapsille.
Yleensähän ne on naiset, jotka aiheuttavat näitä mustasukkaisuusdraamoja lasten suhteen. Älä eroa, jos et kestä sitä, että miehesi menee eteenpäin. Jos olet tullut jätetyksi, käsittele ero jossain ammattiauttajan puheilla. Et omista lapsiasi muutenkaan, he ovat aikuisia jonain päivänä, joten tällainen ihnmissuhteiden säätely on lapsellisinta ikinä ja aika säälittävääkin.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu varmaan exästä, hänen asia se mielestäni on. Itse erosin exästäni kun lapset olivat 3v ja 6 v. Erottiin, koska ex petti minua. Heti seuraavalla viikolla hän esitteli lapset tälle uudelle kumppanilleen, joka ei lapsia kuitenkaan oikein hyväksynyt, lapset eivät tajunneet mistä on kyse, koska erokin oli vasta tapahtunut. Ilmeisesti tämän uuden puolison vaikutuksesta johtuen lapset eivät olleet tervetulleita, joten seuraavat pari vuotta ex näki lapsia todella harvoin ja ulkoisti itsensä myös hoitoonvienneistä ja -hauista, koulutapahtumista ym. arjesta.
Seuraava uusi kumppani tuli exän elämään muutaman vuoden kuluttua erosta, hänet oli myös heti esitelty lapsille ja hänen kanssaan tuntui sujuvan paremmin lapsillakin. Sen verran nuo tauot ja muut kuitenkin tekivät, että lapset eivät enää mielellään menneet kyläilemään exällä ja sitten ex ja uusi kumppani saivat yhteisiä lapsia.
Nykyään toinen lapsista tapaa exääni n. 3 krt vuodessa, toinen harvemmin. Välit ovat melko etäiset. Jälkikäteen ajateltuna ehkä liian pian tulivat uudet kumppanit lasten elämään.
Tästä ei nyt käy ilmi onko tämä ex lasten isä, vai lapset jonkun muun miehen kanssa tehty.
Emme onneksi eronneet lasten hoitoon liittyvien ongelmien vuoksi. Ex-mies on hyvä isä ja erittäin tarkka lasten parhaasta. Ero on käsitelty ja huoltajuus tasapainossa. Ex on onneksi yhä kiinnostunut fiksuista, terveesti ajattelevista naisista, enhän itsekään ollut huonoin vaihtoehto. Lapset eksä on esitellyt vain nykyiselleen kahden vuoden seurustelun jälkeen ja nainen vaikuttaa asialliselta ja reilulta. En tiedä onko hänellä omia lapsihaaveita tai voisiko saada lapsia, mutta onneksi saatiin lapset niin nuorilla, ettei toista kierrosta olisi tarve kiirehtiä. Muisti ex-mies huolehtia ehkäisystä minunkin kanssani, en usko, että heille yllätysvauvaa syntyy ja jos syntyisi niin olisi tässä kuviossa sentään järjelliset osapuolet tekemisissä. Itse kun esittely myös lapsettoman miesystäväni lapsille, taisi se hermostuttaa eksää enemmän. Oli kuulemma udellut onko pidempi vai lyhyempi, millainen työ, nauraako äiti sen jutuille... mutta sellainen touhottaja se oli jo suhteenkin aikana ja uskon toivovan minullekin parasta. Olemme edelleen hyviä ystäviä, joten ehkä siksikään en eksän naiskumppaneita niin stressaa. Arvostaa lasten äitiä ja minä lasten isää.