Kieltäydyin ryhtymästä kummiksi
Kaverini innostui jokunen vuosi sitten itämaisesta ajattelutavasta ja rupesi haalimaan kotiinsa erilaisia suitsukkeita, seinävaatteita ja muuta sälää. Nyt sitten sai vähän aikaa ensimmäisen lapsena ja pyysi minua kummiksi. Meinasin ensin suostua, mutta kun kuulin, että aikoo nimetä tyttärensä Kaliksi jonkun jumaluuden mukaan, niin päätin kieltäytyä. Olenko liian ahdasmielinen, kun en vaan ymmärrä tätä?
Kommentit (2)
Kysy kaveriltasi tietääkö hän että kummina olo tarkoittaa sitä, että olet lapsen tukihenkilö nimeenomaan lapsen kasvattamiseksi kristillisessä mielessä? Eli luet esimerkiksi iltarukouksen kun hän on yökylässä tai sinä lapsenvahtina, vietät pääsiäistä ja joulua, j.n.e. ja opetat niitä asioita lapselle. Jos ystäväsi on jonkun muun uskonnon kannalla, hänen EI PITÄISI kastattaa lastaan kristillisessä kirkossa! Se on tyhmää. Hän voi pitää nimiäisjuhlat ja lakata olemasta ulkokultainen. Nimellä ei ole mitään tekemistä tämän kanssa.
Et ole. Ei kummiksi ole ikinä mikään velvollisuus ryhtyä.
Itseänikin harmittaa, että lupauduin koska olen ollut laiska ja huono kummi oman perheeni vaikeiden elämäntilanteiden ja oman vakavan sairastumiseni vuoksi.
En vain ole jaksanut kaikkien velvollisuuksien keskellä vielä pitää yllä suhdetta tähänkin lapseen. Ja lapsi on mahtava, ansaitsisi paremman kummin.