Onko kukaan muka koskaan jättänyt aviopuolisoa seksin vähyyden takia?

Minä jätin aviomieheni seksin ja hellyyden pihtaamisen takia. Muita yhtä tärkeitä syitä ei ollut.

Jos kotona ei ole ruokaa niin täytyy mennä muualle syömään.

Puoli vuotta odotin ja kun mitään ei tapahtunut, sai mies lähteä. Yritimme tämän kanssa jopa vuosien kuluttua uudestaan mutta ei, taas sama homma että seksiä ei saanut vaikka elimme ns. kuherruskuukautta. Se jäi sitten siihen se lämmittely.

No olen jättänyt ja tekisin sen joka kerta. Ex-vaimo pihtasi ja keksi aina erilaisia syitä kieltäytymiseen. Sitten valitti, että en enää ehdottele kun oli ensin 49 kertaa peräkkäin kieltäytynyt. Ehdotteli itse seksiä ihan älyttömissä tilanteissa, esim. jos olin lähdössä treeneihin niin saattoi sanoa, että haluatko seksiä kun olin jo ulko-ovella. Jos sitten sanoin, että no tehdään vaan niin alkoi paniikki, että enhän minä nyt tosissani.

Kysytkö vakavissasi?

Se on yleisin syy. Ja erittäin hyvä syy.

N60

Minä jättäisin naisen, joka ei suostu nielemään edes minun syntymäpäivänä.

Seksielämä piristyy todella paljon kun otetaan mukaan toinen mies sänkyyn.

Miehiä kiihottaa nähdä kun toinen mies nussii omaa puolisoa.

Minä olen harkinnut mieheni jättämistä tämän takia. Yritän kuitenkin edelleen ja uskon, että kyseessä on vain tilapäinen vaihe uuvuttavan elämäntilanteen takia. Harmi kuitenkin miten tässä huomaa meidän eromme seksin suhteen; minä haluaisin seksiä muun muassa lievittämään stressiä kun taas hän nimenomaan ei edes ajattele koko asiaa, koska on niin väsynyt ja stressaantunut. Ehkä tämä tästä vielä. Rakas kuitenkin on, mutta kovin monen kuukauden tauko kyllä alkaa viemään ajatuksia vähitellen toisaalle ja huolettaa, että lopulta en sitten enää itse haluaisikaan edes häntä, koska olen käyttänyt niin paljon aikaa vain omakivaan ja ihan muista fantasiointiin.

Vierailija kirjoitti:

Minä jättäisin naisen, joka ei suostu nielemään edes minun syntymäpäivänä.

Yök, ällöttävä toive sulla!

En tekisi tuota edes paljaaltaan.

En halua erota. Seksiä on vähän, todella vähän, ehkä joka kuudes viikko. Kun tarpeeksi sitkeästi yrittää, niin vaimo antaa sen tapahtua. Joskus on kysynyt, meneekö vielä kauan.

Mutta ei erota.

Mua on mietityttänyt sama asia, että kuinka kauan puolisoa voi odottaa?

Hän on ihana, huomaavainen, meillä on muutoin läheisyyttä ja kotityötkin jaetaan. Meidän ainoa painolasti suhteessa on seksi, jota on viimeksi ollut tammikuussa, jota ennen viime vuonna se harveni kuukausi toisensa jälkeen. Rakastan häntä, mutta kaipaan valtavasti seksiä.. Olo on hyvin ristiriitainen.

Onhan se kuitenkin niin, että seksin puuttuminen on ongelma sen taholta kuka sitä kaipaa. Jos sitä ei kaipaa, se ei ole ongelma. Mietin vain, että miksi seksiä haluava parisuhteessa uhrautuu. Mulle kelpaisi hellyyden ja läheisyyden ohessa harvemminkin, jos sitä vain olisi.

En halua seksiä muualta kuin kumppaniltani, joten mistään muualta en sitä pyytäisikään. Jotain minusta, naiseudesta ja omasta haluttavuudestani jää kovasti puutteelliseksi ja se tekee taas minut surulliseksi.

Seksi ja oma seksuaalisuus jaettuna rakastamansa kumppanin kanssa täydentää yhteyden ja kiintymyksen kokemusta.

Jos etsisin vain pelkkää panemista ja orgasmihuippuja, sen voin tehdä - ja teenkin - ihan itsekseni. Kaipaan sitä yhteyttä..

Vierailija kirjoitti:

En halua erota. Seksiä on vähän, todella vähän, ehkä joka kuudes viikko. Kun tarpeeksi sitkeästi yrittää, niin vaimo antaa sen tapahtua. Joskus on kysynyt, meneekö vielä kauan.

Mutta ei erota.

Oman mielenterveytesi takia kannattaisi lähteä menemään tai laittaa lahna pihalle. Kerran täällä vain eletään ja tuskin haluat kiikkustuolissa muistella, että mulla oli muuten vuonna 2026 yhtä paljon seksiä kuin kuolleella isoisälläni.

Ei seksin takia erota kannata, jos muuten hyvä suhde. Saattaa mennä kuukausia ilman, sitten joku ilta tai aamu tapahtuu tai sitten ei. Asiasta ei pidä ottaa paineita, vaan nauttia kaikesta siitä muusta hyvästä, mitä suhteessa on.

Eivät haluttomat sitä ymmärrä mitä se pihtaaminen ja jatkuva kieltäytyminen tekee toisen psyykkeelle ja itsetunnolle. Jos ei haluta niin on parisuhteessa velvollinen ottamaan selvää mistä asia johtuu ja johtopäätökset voi jokainen tehdä sitten sen mukaan.

Kyllä jätin. Kun ei ollut enää minkäänlaista läheisyyttä. Löysin itselleni miehen joka oli jättänyt vaimonsa 22 aviovuoden jälkeen täysin samasta syystä. 7 vuotta yhteistä elämää ja nautimme yhä toisistamme myös pedissä. On ihanaa olla haluttu, se tekee hyvää itsetunnolle ja mielenterveydelle.

Vierailija kirjoitti:

Ei seksin takia erota kannata, jos muuten hyvä suhde. Saattaa mennä kuukausia ilman, sitten joku ilta tai aamu tapahtuu tai sitten ei. Asiasta ei pidä ottaa paineita, vaan nauttia kaikesta siitä muusta hyvästä, mitä suhteessa on.

Niin jos kumpikaan ei halua niin mikäs siinä. Mutta jos toinen pihtaa eikä seksi kiinnosta niin ei se mikään parisuhde enää ole.

Ehdotan että menette pariterapiaan ja puhutte seksistä ja haluistanne.

Vierailija kirjoitti:

Mua on mietityttänyt sama asia, että kuinka kauan puolisoa voi odottaa?

Hän on ihana, huomaavainen, meillä on muutoin läheisyyttä ja kotityötkin jaetaan. Meidän ainoa painolasti suhteessa on seksi, jota on viimeksi ollut tammikuussa, jota ennen viime vuonna se harveni kuukausi toisensa jälkeen. Rakastan häntä, mutta kaipaan valtavasti seksiä.. Olo on hyvin ristiriitainen.

Onhan se kuitenkin niin, että seksin puuttuminen on ongelma sen taholta kuka sitä kaipaa. Jos sitä ei kaipaa, se ei ole ongelma. Mietin vain, että miksi seksiä haluava parisuhteessa uhrautuu. Mulle kelpaisi hellyyden ja läheisyyden ohessa harvemminkin, jos sitä vain olisi.

En halua seksiä muualta kuin kumppaniltani, joten mistään muualta en sitä pyytäisikään. Jotain minusta, naiseudesta ja omasta haluttavuudestani jää kovasti puutteelliseksi ja se tekee taas minut surulliseksi.

Seksi ja oma seksuaalisuus jaettuna rakastamansa kumppanin kanssa täydentää yhteyden ja kiintymyksen kokemusta.

Jos etsisin vain pelkkää panemista ja orgasmihuippuja, sen voin tehdä - ja teenkin - ihan itsekseni. Kaipaan sitä yhteyttä..

Jätin ex-avomieheni, koska seksiä ei irronnut.

Nyt sitten itseä ei huvita, mutta johtuu siitä että olen raskaana, hormonit ja peräpukamat vie himot tehokkaasti. Toivottavasti halut palautuu ennen ku karma tulee ja kostaa...

Rakkaus on se, mitä jää jäljelle, kun seksi loppuu.

Mua on mietityttänyt sama asia, että kuinka kauan puolisoa voi odottaa?

Hän on ihana, huomaavainen, meillä on muutoin läheisyyttä ja kotityötkin jaetaan. Meidän ainoa painolasti suhteessa on seksi, jota on viimeksi ollut tammikuussa, jota ennen viime vuonna se harveni kuukausi toisensa jälkeen. Rakastan häntä, mutta kaipaan valtavasti seksiä.. Olo on hyvin ristiriitainen.

Onhan se kuitenkin niin, että seksin puuttuminen on ongelma sen taholta kuka sitä kaipaa. Jos sitä ei kaipaa, se ei ole ongelma. Mietin vain, että miksi seksiä haluava parisuhteessa uhrautuu. Mulle kelpaisi hellyyden ja läheisyyden ohessa harvemminkin, jos sitä vain olisi.

En halua seksiä muualta kuin kumppaniltani, joten mistään muualta en sitä pyytäisikään. Jotain minusta, naiseudesta ja omasta haluttavuudestani jää kovasti puutteelliseksi ja se tekee taas minut surulliseksi.

Seksi ja oma seksuaalisuus jaettuna rakastamansa kumppanin kanssa täydentää yhteyden ja kiintymyksen kokemusta.

Jos etsisin vain pelkkää panemista ja orgasmihuippuja, sen voin tehdä - ja teenkin - ihan itsekseni. Kaipaan sitä yhteyttä..

Vierailija kirjoitti:

Ehdotan että menette pariterapiaan ja puhutte seksistä ja haluistanne.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos ajatuksestasi. Olen tätä ehdottanutkin hänelle, mutta puolisoni työssä uupumiseen ja muuhun henkilökohtaiseen ongelmaan liittyen olemme sopineet hänen henkilökohtaisten tarpeidensa menevän tässä edelle. Siksi tiedänkin, etteivät syyt haluttomuuteen ole minussa.

Onneksi hän hakee apua niihin, mutta odottavan aika on kovin pitkä :)