Millä saada lapsi tottelemaan?

Ymmärtääkö lapsi tavallista puhetta ja puhuuko lauseilla? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina vaan sama neuvo: palkitkaa ja huomioikaa hyvää käytöstä. Yrittäkää jättää huono käytös huomiotta. Pitäkää kiinni arjen rutiineista. Aika auttaa.

Tarkoitatko että kun taas kymmenennen kerran kaataa maidon niin en reagoisi mitenkään? Hmm. Ap

Lasta ei voi kyllä syyttää jos se maito kaatuu kymmenettä kertaa. Peli pitää viheltää poikki. Meillä esim ekasta kerrasta ei sanota mitään, toisesta varoitetaan ja kolmannesta kerrasta esim poistetaan pöydästä. Eli selkeät rutiinit.

Kyllä, näin meilläkin tehdään. Ei tepsi. Ap

Ei tepsi minin? Eihän se lapsi edes voi kaataa maitoa uudestaan, jos on jo poistettu pöydästä. Sinne pöytään ei tietenkään pääse takaisin ennen seuraavaa ateriaa. 

Ei tepsi tarkoittaa että toistuu seuraavalla aterialla. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina vaan sama neuvo: palkitkaa ja huomioikaa hyvää käytöstä. Yrittäkää jättää huono käytös huomiotta. Pitäkää kiinni arjen rutiineista. Aika auttaa.

Tarkoitatko että kun taas kymmenennen kerran kaataa maidon niin en reagoisi mitenkään? Hmm. Ap

Meillä kyllä olisi käynyt niin, että jos maito olisi kaatunut tahallisuudesta olisi pari kertaa juotu vettä ja sitten olisin kysellyt, pysyykö lasi pystyssä. Samaten jos seinä olisi sotkeentunut, se olisi pesty. Naapurin tyttö oli sotkenut meillä käytävän seinää, minä kävin sanomassa, että tarvitsin neitiä siivoamaan, kyllä jupisi, mutta siivosi. Hyvästä käytöksestä kehut ja kenties palkkiokin, kaupasta herkkuja( voi olla vaikka hedelmä) tai ylimääräinen tv-ohjelma eli lasta palkitseva asia ja tyhmyydestä 'rangaistus' eli juoma muuttuu vedeksi ja jäljet on siivottava aina - itku ei auta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennakointi ja rutiinit.

Täsmentäisitkö vähän? Meillä on rutiinit kyllä, nukkumaankin menee aina samaan aikaan. Ap

Kerro niistä rutiineista nyt vähän enenmän. Ne kun on muutakin kuin vain säännölliset nukkumaan meno ajat.

Viisi ateriaa päivässä, kotona ja hoidossa suunnilleen samaan kellonaikaan samaten päivälepo. Ulkoilu samaan aikaan. Iltasatu ja halit illalla jne.

Kysy tarkemmin jos haluat tietää lisää, en ehkä ihan ymmärrä mitä yrität kysyä.

Ap

Ulkoilu, ei ulkoilut?

Ulkoilee pari kertaa päivässä, itse vain en ole mukana joka kerta. Ap

” Ennakoi: kynät ja kirjat lapsen ulottumattomiin. Näitä käytetään vain aikuisen valvonnassa. Kirjatkin voivat hyvin olla niin, että aikuinen niitä pitää ja lukee, lapsi katsoo vieressä.”

Juuri näin noin pieni lapsi tarvitsee sitä huomiota ja läsnäoloa. Ei sitä voi laittaa mihinkään nurkkaan leiki siellä nyt ihan kiltisti yksinäsi. Sekin ikä tulee, mutta se ei ihan vielä ole.

Miten lapsesi on huomioitu esim ruoanlaitossa ja muissa kotitöissä? Niihinkin osallistuminen saa lapsen tuntemaan itsensä tärkeäksi ja osaksi perhettä.

Johdonmukaisuus, rutiinit ja lapsen kannalta ennakoitavuus.

Meillä nyt jo koululainen. Oli ennen kouluikää lähes samanlainen kuin ap:n lapsi. Mutta vain vaimoni kanssa. Minun kanssani helppo kuin mikä.

Vaimo ylihelli aarrettaan, pyrki olemaan kiva äiti kaikissa tilanteissa. Ikään kuin lapsen kaveri. Ei se toimi.

Itse noudatin normaalia vanhemmuutta. Meilläkin oli hauskaa yhdessä, mutta isoissa asioissa minä olin aina boss. Olen yhden kerran korottanut hieman ääntäni. Väkivaltaa ei koskaan.

Näin ihan selvästi, että lapsi nautti siitä turvallisuuden tunteesta mikä syntyi, kun sai olla lapsi seurassani. Vaimon kanssa roolit olivat pahasti sekaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina vaan sama neuvo: palkitkaa ja huomioikaa hyvää käytöstä. Yrittäkää jättää huono käytös huomiotta. Pitäkää kiinni arjen rutiineista. Aika auttaa.

Tarkoitatko että kun taas kymmenennen kerran kaataa maidon niin en reagoisi mitenkään? Hmm. Ap

Lasta ei voi kyllä syyttää jos se maito kaatuu kymmenettä kertaa. Peli pitää viheltää poikki. Meillä esim ekasta kerrasta ei sanota mitään, toisesta varoitetaan ja kolmannesta kerrasta esim poistetaan pöydästä. Eli selkeät rutiinit.

Kyllä, näin meilläkin tehdään. Ei tepsi. Ap

Ei tepsi minin? Eihän se lapsi edes voi kaataa maitoa uudestaan, jos on jo poistettu pöydästä. Sinne pöytään ei tietenkään pääse takaisin ennen seuraavaa ateriaa. 

Ei tepsi tarkoittaa että toistuu seuraavalla aterialla. Ap

Ei toistu, kun riittävän monesti tulee poistettua aterialta. Kyllä se paksuimpaankin kalloon menee perille, kun aina toistetaan sama kaava. Eikä anneta ruokaa kuin ateria-aikoina eli hölmöilyn seurauksena myös ateria jää kesken. 

Positiivinen palauta aina heti. Jotain kivaa tavoiteltavaa. Harhauttamalla ja leikillä onnistuu. Piilottaa sen aikuisen tavoitteen leikin sisään.

Lasta kielletään vain kerran ja samantien pois kielletystä.

Kun maitolasi kaadetaan, lapselle todetaan, että maidon paikka ei ole pöydällä tai lattialla, joten sinulla ei taida enää olla jano. Eikä lapsi saa pisaraakaan juotavaa lisää. Sama ruuan kanssa, kun eka lusikallinen päätyy lattialle, lasta kielletään ja todetaan, että sinulla ei ole enää nälkä, kiitos. Ja lapsi pois pöydästä. Tietty sotkut siivotaan, mutta ei anneta mahdollisuutta toistaa samaa. Jos lapsi valittaa janoa, tarjotaan neste tuttipullosta.

Jos lapsi piirtää seinään, kielletään, otetaan värikynät pois, kerrotaan niiden oikea käyttö ja keksitään muuta tekemistä. Kyniä ei enää sen jälkeen saa käyttöönsä kuin erikseen pyytämällä. Kaiken muun pahanteon kanssa sama, joten lapsi huomaa, että elämä kapenee aika lailla.

Todennäköisesti lapsi stressaantuu hoidossa, koska siellä ei saakaan kaikkea haluamaansa ja kieltelyyn tottuneena ei jaksa sitä, että pitää olla ihmisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina vaan sama neuvo: palkitkaa ja huomioikaa hyvää käytöstä. Yrittäkää jättää huono käytös huomiotta. Pitäkää kiinni arjen rutiineista. Aika auttaa.

Tarkoitatko että kun taas kymmenennen kerran kaataa maidon niin en reagoisi mitenkään? Hmm. Ap

Siivoat maidon tyynesti, etkä anna lisää sillä ruualla. Toki voit myös antaa rätin lapselle tyyliin 'ai maito kaatui, tällä voit siivota'. Sitten homma jatkuu niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jos sotkeminen jatkuu, ruokailu päättyy. 'Ai sulla ei oo nälkä, no lähdetään sitten ulos. Missäs se haalari on?'

Tuolla tyylillä lapsi oppii helposti pomottamaan. Huomaa, että temppuilemalla ei tarvitse tehdä asioita, joita äiti/isä haluaa, vaan saakin vaihtaa juttuun, jota itse haluaa tehdä. Kyllä se niin menee, että vanhemmat päättävä, koska syödään ja ulkoillaan, ei lapset. Ei, vaikka miten temppuisivat. 

No se nyt vaan oli esimerkki siitä, ettei siihen pöytään jäädä vatvomaan ja ottamaan mittaa toisistaan. Niin kuin on moneen kertaan sanottu kehuminen ja palkitseminen toimii paremmin kuin rangaistukset. Huomiota saa muulla tavalla kuin temppuilemalla. Lapsen voi päästää pälkähästä esittämällä, että kävi varmaan vahinko.

Vierailija kirjoitti:

Johdonmukaisuus, rutiinit ja lapsen kannalta ennakoitavuus.

Meillä nyt jo koululainen. Oli ennen kouluikää lähes samanlainen kuin ap:n lapsi. Mutta vain vaimoni kanssa. Minun kanssani helppo kuin mikä.

Vaimo ylihelli aarrettaan, pyrki olemaan kiva äiti kaikissa tilanteissa. Ikään kuin lapsen kaveri. Ei se toimi.

Itse noudatin normaalia vanhemmuutta. Meilläkin oli hauskaa yhdessä, mutta isoissa asioissa minä olin aina boss. Olen yhden kerran korottanut hieman ääntäni. Väkivaltaa ei koskaan.

Näin ihan selvästi, että lapsi nautti siitä turvallisuuden tunteesta mikä syntyi, kun sai olla lapsi seurassani. Vaimon kanssa roolit olivat pahasti sekaisin.

Lapsi vaistoaa kyllä, että on itseään heikomman vanhemman lapsi ja se näkyy käytöksessä. Koko ajan ei voi olla kivaa. Vanhemman pitää uskaltaa olla vanhempi ja sanoa, että nyt riittää ja menet oman huoneesi rauhoittumaan ja tilanteen rauhoitettua asioista puhutaan.

Oletteko kuulleet koskaan uhmaiästä? 

Vierailija kirjoitti:

” Ennakoi: kynät ja kirjat lapsen ulottumattomiin. Näitä käytetään vain aikuisen valvonnassa. Kirjatkin voivat hyvin olla niin, että aikuinen niitä pitää ja lukee, lapsi katsoo vieressä.”

Juuri näin noin pieni lapsi tarvitsee sitä huomiota ja läsnäoloa. Ei sitä voi laittaa mihinkään nurkkaan leiki siellä nyt ihan kiltisti yksinäsi. Sekin ikä tulee, mutta se ei ihan vielä ole.

Miten lapsesi on huomioitu esim ruoanlaitossa ja muissa kotitöissä? Niihinkin osallistuminen saa lapsen tuntemaan itsensä tärkeäksi ja osaksi perhettä.

Moni vanhempi tekee sen virheen, että sulkee sen lapsen pois esim noista ruuanlaitto tilanteista omaa mukavuuden haluaan. Lapsen silmin, mene sinä sinne syrjään.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko kuulleet koskaan uhmaiästä? 

Ei sekään oikeuta lapsia hyppimään seinille ja salli vanhempaa ottamaan asennetta ettei sille nyt mitään voi kun on uhmaikää, murrosikää, jne.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko kuulleet koskaan uhmaiästä? 

Mitä siitä? Se oikeuttaa lasta tekemään ihan mitä tahansa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko kuulleet koskaan uhmaiästä? 

Mitä siitä? Se oikeuttaa lasta tekemään ihan mitä tahansa?

Ei oikeuta, mutta hyvä tietää, että ihan normaaliin kehitykseen kuuluu tuollainen ärsyttävä vaihe. Sitten ihan vanhempien omilla toimilla voi vaikuttaa siihen, kauanko kestää ja miten päästään eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtääkö lapsi tavallista puhetta ja puhuuko lauseilla? 

Kyllä, hyvin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko kuulleet koskaan uhmaiästä? 

Mitä siitä? Se oikeuttaa lasta tekemään ihan mitä tahansa?

Ei oikeuta, mutta hyvä tietää, että ihan normaaliin kehitykseen kuuluu tuollainen ärsyttävä vaihe. Sitten ihan vanhempien omilla toimilla voi vaikuttaa siihen, kauanko kestää ja miten päästään eteenpäin.

Normaaliin kehitykseen EI kuulu se, että tuhotaan tyyliin koko talo. Uhmaaminen on eri asia kuin ap:n kuvaama riekkuminen. 

Vierailija kirjoitti:

Oletteko kuulleet koskaan uhmaiästä? 

Olen. Mutta en ole kuullut, että uhmaikä aiheuttaisi tapettien repimistä tms. Sellainen kielii auktoriteettiongelmista tai huomionpuutteesta, ei uhmaiästä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko kuulleet koskaan uhmaiästä? 

Mitä siitä? Se oikeuttaa lasta tekemään ihan mitä tahansa?

Ei oikeuta, mutta hyvä tietää, että ihan normaaliin kehitykseen kuuluu tuollainen ärsyttävä vaihe. Sitten ihan vanhempien omilla toimilla voi vaikuttaa siihen, kauanko kestää ja miten päästään eteenpäin.

Samaa mieltä. Uhma kuuluu normaaliin kehitykseen. Sen voimakkuus ja ilmenemistapa vaihtelee huomattavan paljon eri lapsilla. Kaikille ei tule välttämättä kovin näkyvää uhmaa. 3-vuotiaan uhma voi olla erityisen rasittava, koska osa heistä on jo melko taitavia huomaamaan, mikä "toimii". Pienemmillä on huomattavasti vähemmän vielä keinoja käytössään. Kyllä se voi tuntua vanhemmasta todella uuvuttavalta, mutta lapsi tarvitsee sen varmuuden, että asioilla on tietyt seuraukset. Esimerkiksi: Jos lapsi kaataa maidon tahallaan, lapsen voi ottaa itse siivoamaan jälkiään, eikä anna uutta maitoa tilalle. Harva lapsi tykkää tästä ja yleensä aika nopeasti oppivat, jos seuraus on aina sama. Jotkut lapset tarvitsevat sen 100 kertaa toistoa, mutta jossain vaiheessa hekin yleensä luovuttavat. "Ai niin, joudun taas siivoamaan.. Ehkäpä vaan juon sen maidon tällä kertaa". Tämä on vaan vaihe, joka voi mennä nopeastikin ohi, älä anna periksi. Kyllä se lapsi lopulta tajuaa, kun seuraukset ovat aina samat, että ei maksa enää vaivaa. Terkuin lastenhoitaja, joka aika monen uhmaikäisen kanssa työssään vääntänyt :)