Millä saada lapsi tottelemaan?
Kyse kolme täyttävästä lapsesta. On ennen totellut mutta nyt ei kerrassaan enää mitään. Päivät on ihan sietämättömiä kun silmä hetkeksi välttää niin piirtää seiniin, repii kirjat, sotkee tahallaan ruoalla, potkii, kaataa maidot. Tai vaikka silmä ei välttäisikään niin tekee silti näin. Ei tottele ketään muutakaan kuin minua.
Näin pienellä ei mitkään viikkorahojen menetykset toimi. Neuvokaahan millä saatte totaalisen kovapäisiksi heittäytyneet pienet tottelemaan?
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsen arjessa tapahtunut jotain muutosta viime aikoina?
Ei ole muutoksia ollut. Ap
Kasvattamalla onnistuu. Tosin tuossa määrin riehuminen ei ole normaalia, joten syytä selvitellä, mistä moinen käytös juontaa juurensa. Muutoksia elämässä tms?
Vierailija kirjoitti:
Kasvattamalla onnistuu. Tosin tuossa määrin riehuminen ei ole normaalia, joten syytä selvitellä, mistä moinen käytös juontaa juurensa. Muutoksia elämässä tms?
Juu kasvattamalla kyllä, siihen kysyin neuvoja. Ap
Kieltämällä ja rankaisemalla. En tarkoita väkivaltaa, vaan esim. lempilelu jäähylle tyyppistä rangaistusta. Säännöllinen päivärytmi, ulkoiluineen ruokailuineen jne. toki myös oltava kunnossa.
Avaa hellan pelti ja avaa ovet että pääsee riivaajat ulos.
Kuulostaa huomionhakemiselta. Oletko tarpeeksi läsnä lapselle? Kunnolla läsnä ilman puhelinta jne.
Ruokavalio, liikunta ja lepo. Eli ne säännölliset ja rutiininomaiset elämäntavat.
Aina vaan sama neuvo: palkitkaa ja huomioikaa hyvää käytöstä. Yrittäkää jättää huono käytös huomiotta. Pitäkää kiinni arjen rutiineista. Aika auttaa.
Koivuniemen herraa niin oppii olemaan!
Läsnäoloa. Hän on oppinut, että tuolla käytöksellä saa huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Ennakointi ja rutiinit.
Täsmentäisitkö vähän? Meillä on rutiinit kyllä, nukkumaankin menee aina samaan aikaan. Ap
Päiväkotiin opettelemaan tapoja ja saamaan virikkeitä. Kotona liian tylsää, jos pitää repiä tapetteja ja muut vastaavaa.
Pitää nähdä se vaiva, että oppii tuntemaan sen lapsensa ja toimimaan hänen luonteen mukaan. Rutiinit, rutiinit ja rutiinit. Ja sitä läsnäoloa.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa huomionhakemiselta. Oletko tarpeeksi läsnä lapselle? Kunnolla läsnä ilman puhelinta jne.
Olen. Leikin hänen kanssaan paljon joka päivä, ulkoilen (ilman puhelinta!) hänen kanssaan joka päivä, kotitöihin otan mukaan auttamaan jne. Voihan olla että se määrä huomiota ei riitä, mutta en ehdi enempää kun jotain vähän muutakin on pakko välillä tehdä. Kehuja ja kannustusta saa joka päivä paljon. Ap
Aina kun tekee jotain väärää,ottaisin kädestä kiinni ja sanoisin rauhallisesti että nyt loppuu tämä ja ei enää.Jos jatkuu, lisäisin liikuntaa.Voi olla vaan ylimääräistä energiaakin.
Vierailija kirjoitti:
Aina vaan sama neuvo: palkitkaa ja huomioikaa hyvää käytöstä. Yrittäkää jättää huono käytös huomiotta. Pitäkää kiinni arjen rutiineista. Aika auttaa.
Tarkoitatko että kun taas kymmenennen kerran kaataa maidon niin en reagoisi mitenkään? Hmm. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennakointi ja rutiinit.
Täsmentäisitkö vähän? Meillä on rutiinit kyllä, nukkumaankin menee aina samaan aikaan. Ap
Kerro niistä rutiineista nyt vähän enenmän. Ne kun on muutakin kuin vain säännölliset nukkumaan meno ajat.
Onko lapsen arjessa tapahtunut jotain muutosta viime aikoina?