G: Mikä on yllättänyt sinut elämässä eniten?

Yllätyin että halusinkin lapsen.

yllätyin kun paras ystäväni laittoi välit poikki, kun minusta ei ollutkaan lapsen saamisen myötä enää hänelle kuskiksi,pankiksi,terapeutiksi vaan olisinkin tarvinnut itse apua...

yllätyn joka päivä miten ihana mies minulla on

 Nuorena mietin, että elämä keski-ikäisenä on käytännössä ohitse, aviomieheen kyllästyy vuosien saatossa ja kaikki on vaan harmaata arkea nuoruuden bailauksen jälkeen. No, näin ei todellakaan ole! Elämä paranee koko ajan, avioliitto on huippuonnellinen, eikä aviomies kyllästytä tippaakaan. Seksi on loistavaa, nuoruuden hieno seksi oli lähinnä onnetonta sähellystä. Ei ole rahahuolia, saan tehdä unelmieni työtä ja ansaitsen hyvin, olen edelleen terve, reipas, iloinen, hyvännäköinen ja nautin elämästäni vielä enemmän kuin nuorena :)

Kuinka pahansuopia naiset ovat toisilleen.

2

Kiltteys ei kannata tässä maailmassa, vaan sinusta louhitaan kaikki mahdollinen irti, jos olet sinisilmäinen. Olen huomannut, että jotkut ihmiset ovat yksinkertaisesti ilkeitä ja pahoja eivätkä edes yritä muuttua parempaan suuntaan. Elämä on täynnä pettymyksiä ja luopumista. Ei tämä kaikki mennytkään niin, kuin nuorena ja vahvana kuvitteli menevän. Olen pettynyt niin moneen ja moniin. En usko mihinkään enkä kehenkään enää.

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 15:22"]Se että asiat voi mennä niin paljon päin persettä vaikka on hyvä ihminen. Kusipäillä taas elämä loistaa. Tätä en todella olisi voinut uskoa
[/quote]
Tuo on juuri noin. Olen aina ollut hyvä muita kohtaan ja hyvin vaatimaton, hoitanut kouluni ja työni sekä tehnyt kaikkeni perheeni hyvän eteen. Niin vain on paskaa tullut niskaan niin että uskoa ei voi. Sitten aivan kusipäisimmillä ihmisillä menee hyvin. Enkä tarkoita vain rahallista hyvää vaan varsinkin just niitä tärkeitä asioita elämässä.

Matto voidaan vetää jalkojesi alta kun vähiten sitä odotat. Elämä osaa yllättää.

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 15:03"]Matto voidaan vetää jalkojesi alta kun vähiten sitä odotat. Elämä osaa yllättää.
[/quote]

Tämä on totta!

Miten paljon olen hormonieni uhri. Olen päätynyt suunnittelemaan koko aikuiselämäni lisääntymisen ehdoilla, vaikken ole koskaan (edes lapsena) ollut suuri perhe-elämän ystävä.

Että se kiitää niin nopeasti ohi! nainen 65 v

Suomalaisten naisten miesvihan laajuus. Toki vain suomalaista miestä kohtaan. Turkeyboys foreva  ;)

Miesten eläimellisyys ja suoranainen pahuus.

Pinnallisuus ja hyväksikäyttö. Tuntuu ettei reiluja ja rentoja ihmissuhteita ole löytynyt enää oikein edes teini-iässä. Kaikki pyörii sen ympärillä kuka olet ja ketä tunnet. Raha ja työpaikat, kilpailu niistä selkäänpuukottamalla. Enkä edes ole ns. kovalla alalla.

Että elämästä niin suuri osa menee "pakollisiin" asioihin, jotka täytyy hoitaa. Kodista huolehtiminen ja siivous, töissäkäynti... Arki on raskasta. Ja miten paljon raha määrittelee asioita elämässä.

T. Pakko ei oo ku maksaa veroja ja kuolla

Se että asiat voi mennä niin paljon päin persettä vaikka on hyvä ihminen. Kusipäillä taas elämä loistaa. Tätä en todella olisi voinut uskoa

- Ulkokuori ei kerro kaikkea. Rikkaan, hyvännäköisen, hyvässä asemassa olevan ihmisen kuoren alla voi olla yksinäinen, elämäänsä tyytymätön ihminen.
- Miten pienistä asioista onnenhetket lopulta ovat kiinni: aurinkoinen kesäpäivä, kynttilän polttaminen talvipäivänä, hiljaisuus, ystävällinen sana tai katse joltakulta.

Noihin lapsiin liittyvät asiat, tunteet, mitä lapset herättävät, niin hyvässä kuin pahassakin.

Eniten mua on yllättänyt se että koko lapsuus,nuoruus ja varhaisaikuisuus uhrattiin opiskelulle ja koulunkäynnille. Jotenkin näin jälkeenpäin tuntuu että se vaativuus ei millään tasolla vastaa sitä hyötyä mitä siitä oli. Vähemmälläkin olisi voinut päästä eikä se onni oli siitä kiinni eikä ns. elämässä menestyminenkään vaikka meille siitä koko ikä niin opetetaan.

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 15:29"]Eniten mua on yllättänyt se että koko lapsuus,nuoruus ja varhaisaikuisuus uhrattiin opiskelulle ja koulunkäynnille. Jotenkin näin jälkeenpäin tuntuu että se vaativuus ei millään tasolla vastaa sitä hyötyä mitä siitä oli. Vähemmälläkin olisi voinut päästä eikä se onni oli siitä kiinni eikä ns. elämässä menestyminenkään vaikka meille siitä koko ikä niin opetetaan.
[/quote]

Olipa kirjoitusvirheitä täynnä, mutta toivottavasti pointti tuli selville.

Se, miten nopeasti tämä menee. Äsken olin vielä parikymppinen hehkeä nuori nainen, lapset olivat pieniä ja elämä oli yhtä kiirettä, vaippoja, oksennustauteja ja vesirokkoja täynnä.

Nyt peilistä katsoo nelikymppinen nainen, jota ei parhaalla tahdollakaan voi sanoa enää hehkeäksi, lapset ovat aikuisuutensa kynnyksellä ja on aika miettiä mitä ihmettä seuraavaksi..

Siis oikeasti, vaikka kuinka tuntuu, että elämä on yhtä vaippa-arkea ja hullunmyllyä pienten lasten kanssa, on se aika kuitenkin hujauksessa ohi ja kohta on edessä keski-ikä ja vanhuus..uskokaa minua.