G: Mikä on yllättänyt sinut elämässä eniten?

Se, miten paljon sitä kestää eikä silti oo tullut katkettua, alkoholisoiduttua tai syrjäydyttyä elämästä.

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 17:04"][quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 15:35"]

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 15:20"]

Miesten eläimellisyys ja suoranainen pahuus.

[/quote]

Mieskö se tappoi lapsensa Nurmeksessakin?

[/quote]Kyllä.Välillisesti tappoi kyllä.
[/quote]

No ei tosiaan tappanut. Se että nainen päätti ohjata autonsa päin bussia, oli oma valinta.Sairas, mikä sairas.
Nainen olen.

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 18:55"]

Se että ilman suurempia ponnisteluja olen tehnyt elämästäni "täydellistä". Oletin että liikkuvan ja yltäkylläisen elämän saavuttamiseksi olisi tarvinnut rataa hiki hatussa lähelle eläkeikää, mutta kaikki kävikin kuin itsestään. Ihana mies, mukava koti, töitä 6kk vuodessa ja muuten olemme vapaita kuin taivaan linnut. :)

[/quote]

Harvoin olen kade. Nyt olen.

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 18:03"][quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 15:22"]Se että asiat voi mennä niin paljon päin persettä vaikka on hyvä ihminen. Kusipäillä taas elämä loistaa. Tätä en todella olisi voinut uskoa
[/quote]
Tuo on juuri noin. Olen aina ollut hyvä muita kohtaan ja hyvin vaatimaton, hoitanut kouluni ja työni sekä tehnyt kaikkeni perheeni hyvän eteen. Niin vain on paskaa tullut niskaan niin että uskoa ei voi. Sitten aivan kusipäisimmillä ihmisillä menee hyvin. Enkä tarkoita vain rahallista hyvää vaan varsinkin just niitä tärkeitä asioita elämässä.
[/quote]

Mulle on kanssa ollut iso työ ymmärtää, että oma paikka / asema /aika pitää ottaa, sitä ei kukaan tule minulle antamaan kiitoksena uhrautuvaisuudesta tms.

Se, miten vuosi toisensa perään elämä on pelkkää taistelua ja epäoikeudenmukaisuutta toisensa perään. Ei, en ole tyhmä tai hyväuskoinen, liiku huonossa seurassa tai osta asioita velaksi. Teen kaiken mahdollisimman "oikein" ja olen erittäin kunnollisen ihmisen maineessa, mutta silti vaan elämä vetelee turpaan 6-0 jatkuvasti.

Olen muuten perusluonteeltani oikeasti positiivinen, mutta enää ei jaksa. "Kunnes toisin todistetaan" jne.

Se, miten vaativaa lastenkasvatus onkaan ! Mitä vanhemnat lapset, sitä enemmän haastetta. Omani ovat kyllä keskivertoa temperamenttisia. En aina jaksaisi perustella esim. kieltoja...

Esikoisen esimurkkuikä rantautunut valehteluvaiheella. Tuntuu, että vasta selvittiin yövalvomisista...

Monet ei tekisi lapsia, jos saisovat elää vaikka viikon elämästämme.

Rakkaitahan he ovat...silti odotan aikaa että olisivat omillaan jo ja olisimme saaneet heidät kaikesta huolimatta kasvatettua huolehtimaan itsestään ja pärjäämään elämässä.

Se kuinka paljon hyvä itsetunto vaikuttaa menestymiseen. Vaikka olisit tyhmäkin niinvoit pärjätä ja edetä kunhan uskot itseesi ja tuot itseäsi esiin joka paikassa . Hiljaisempi ja epävarmempi vaikkakin kymmenen kertaa fiksumpi jää auttamatta varjoon.

Se että henkinen kehitys menee iän myötä joskus alaspäin. kaksvitosena olen ajatellut fiksusti ja kirjoittanut todella järkevää tekstiä ja elänyt hyvää elämää. Sitten rakastuin, sain lapsia ja väsyin totaalisesti. En jaksa ajatella enää yhtään mitään, enkä ole mistään enää yhtikäs mitään mieltä ja elämäkään ei tunnu kovin "omalle".

Se yllätti todella, että aikuiset ei ole sen viisaampia ihmeotuksia kuin lapset ja nuoretkaan. Meillä aikuisillakin saattaa elämä pyöriä kuluttamisen ympärillä ihan niin kuin nuorisolla. Se kuluttaminen on vaan mittakaavaltaan isompaa tietysti. Luulin pienenä että aikuiset on jotenkin viisaita ja henkistyneitä ja ajattelee kaikkea älykästä eikä vaan jotain sisustusta ja auton ostoa :D

Se, kuinka paljon omat ajatukset vaikuttavat elämän laatuun.

Elämän laukkaaminen. Sen jälkeen, kun oli 25-30, alkoi elämä vaan soljua. Vuodet menee ja ei tiedä, mihin tuo aika oikeasti katoaa. Tätä vauhtia on hujauksessa vanhainkodissa.

Toinen on se, että oikeasti monet ihmiset on tyhmiä. Nuorempana sitä luuli, että kaikilla ihmisillä on hyvä käsityskyky, mutta jossain vaiheessa oli pakko myöntää, että oikeasti tyhmiä ihmisiä on yllättävän paljon.

Että kuolema tulee silloin kun sitä vähiten odottaa.

No tämä keju ainakin yllätti - miten mustavalkoinen ja itsesäälinen maailmankuva monilla ihmisillä näyttääkään olevan. Ja jotain hassuja odotuksia, jotka jää toteutumatta ja sitten ollaan niin pettyneitä ja kyynisiä, vaikkei kukaan koskaan mitään glorya luvannutkaan.

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 17:50"]

Kiltteys ei kannata tässä maailmassa, vaan sinusta louhitaan kaikki mahdollinen irti, jos olet sinisilmäinen. Olen huomannut, että jotkut ihmiset ovat yksinkertaisesti ilkeitä ja pahoja eivätkä edes yritä muuttua parempaan suuntaan. Elämä on täynnä pettymyksiä ja luopumista. Ei tämä kaikki mennytkään niin, kuin nuorena ja vahvana kuvitteli menevän. Olen pettynyt niin moneen ja moniin. En usko mihinkään enkä kehenkään enää.

Komppaan tätä. Ajattelen aivan samoin.

[/quote]

iän myötä nopeatempoiset päätökset vain venyvät. Äkkilähtö matkalle tai parisuhteesta, siinä ei parikymppisenä paljoa mietitty.

Se, ettei virheistä välttämättä opikkaan. Vaikka kuinka päättää ettei enää koskaan, huomaa silti kerta toisensa jälkeen tekevänsä samat virheet.

Se, että sitä aikaa, jolloin voisi ajatella itseään ja päättää ajankäyttönsä omilla ehdoillaan, ei koskaan tullutkaan. Heti kun lapset olivat isoja, sairastui ensimmäinen isovanhempi niin, että lomat ja muu ajankäyttö menivät sen jälkeen hänen hoitonsa ehdoilla. Nyt hän on kuollut, ja toinen isovanhempi on samassa tilassa. Tämähän tulee jatkumaan siihen asti, kunnes itse olen toinen jalka haudassa! Ei koskaan tullut se vuosi, jolloin voi vihdoin levätä.

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 15:35"]

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 15:20"]

Miesten eläimellisyys ja suoranainen pahuus.

[/quote]

Mieskö se tappoi lapsensa Nurmeksessakin?

[/quote]Kyllä.Välillisesti tappoi kyllä.

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 15:55"]

Se että mieheni rakastui nettiystäväänsä aivan silmittömästi. Halusi minusta eron. Halusi vaihtaa 15 vuotta nuorempaan naiseen. Tämä " rakkaus" oli molemminpuolinen. 50 vuotias meni ihan sekaisin tästä naisesta.

[/quote]

Sama. Yllätys oli se ettei mies rakastumisesta huolimatta halunnut/pystynyt jättämään tai pettämään minua. Itse rakastuin miespuoliseen harrastuskaveriin kolmenkympin kriisissä, enkä itsekään pystynyt pettämään enkä jättämään. Kai se tämä on sitä rakkautta! Uskon nyt että ollaan yhdessä entistä vahvemmin ja kunnes kuolema erottaa.