Ei mitään tunteita tulevaa lasta kohtaan...
En iloitse raskaudesta yhtään (nyt rv 23), ultrat tai sydänäänet eivät herättäneet mitään tunteita, alkuraskaiden vuodotkaan eivät pelästyttäneet, ts en tuntenut minkäänlaista suojeluhalua lasta kohtaan. Nyt vahvistuvat liikkeetkään eivät tunnu kuin korkeintaan oudoilta.
Raskaus oli oikein toivottu, siksi tämä tunteettomuus kai tuntuukin niin hirveältä. Voiko tämä vielä olla normaalia vai pitäisikö mennä puhumaan jonnekin, jotten ttäysin pilaa suhdettani lapseen?
Kommentit (4)
Kuka sen määrittelee mitä tunteita missäkin tilanteessa pitää olla? Sitten kun se lapsi syntyy ja tajuat että se on oikea ihminen niin pikkuhiljaa ne tunteetkin kehittyy. Sinulla on suuri vastuu sitten kun pääset hoitamaan lasta, hoida asia huolellisesti, oli tunteet minkälaisia tahansa.
Mulla on raskaus samassa vaiheessa kun sinulla. Mulla on kyllä tunteita vauvaa kohtaan. Haluan suojella sitä, pelkään, että synnytyksessä tapahtuu jotain. Jos ei liikkeitä tunnu, huolestun. Sydänäänet ja ultrat saivat kyyneleet silmiin. Silti en varmaankaan näytä mitenkään erityisen tunteikkaalta vauvaa kohtaan. Nautin elämästä nyt vielä ilman vauvaa. Haluan olla enemmän seksikäs nainen, kun pyöreä mamma. Seksiin haluan heittäytyä ilman ajatustakaan vauvasta mahassa.
Normaalia. Jotkut kiintyy lapseensa vasta kuukausia syntymän jälkeen. Älä pelästy siis jos et heti tunne suurta rakkautta kun saat nyytin syliin. Itseä hämmensi hirveästi pari ensimmäistä kuukautta se järkyttävä väsymys ja rakkaus syttyi vasta kun pääsin kärryille ja sain touhuun rytmiä! Nykyisin esikoiseni on reipas taapero ja mulle tietysti maailman rakkain ja voin esim tuntikausia edelleen yöllä valvoa ja katsoa vaan kun hän nukkuu tms. Älä siis huolestu :)
Up