Lue keskustelun säännöt.
Onko kokemusta siitä, että olisi vasta myöhemmin tajunnutkin jonkun olleen se oikea?
Kommentit (105)
En usko tähän. Toki jotkut voivat ”herätä” viiveellä kun ovat vaarassa menettää elämänsä rakkauden. En näissäkään tapauksissa usko täysin romanttisesti, vaan usein kuitenkin jättäjälle se 2. vaihtoehto kelpaakin vasta sitten, kun se 1. vaihtoehto hylkää.
Omasta mielestäni tosirakkaus kyllä voittaa muut vaikeudet. Ja oikean rakkauden kanssa haluaa olla yhdessä. Suhde kehittyy paremmaksi koko ajan, ei mene mitenkään on-off-tyyppisesti. Tämä on oma kokemukseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä.
Ikävä kyllä.
😢
Menetin hänet iäksi.
Nyt olen vanha ja - yksin.
Vierailija kirjoitti:
En usko tähän. Toki jotkut voivat ”herätä” viiveellä kun ovat vaarassa menettää elämänsä rakkauden. En näissäkään tapauksissa usko täysin romanttisesti, vaan usein kuitenkin jättäjälle se 2. vaihtoehto kelpaakin vasta sitten, kun se 1. vaihtoehto hylkää.
Omasta mielestäni tosirakkaus kyllä voittaa muut vaikeudet. Ja oikean rakkauden kanssa haluaa olla yhdessä. Suhde kehittyy paremmaksi koko ajan, ei mene mitenkään on-off-tyyppisesti. Tämä on oma kokemukseni.
Teoriasi ei kata lievästi epävakaisia tai muuten traumaisia ihmisiä.
Heidän on vaikea elää pitkään tasaisessa parisuhteessa, vaikka ihminen olisi ns. oikea.
Vierailija kirjoitti:
En usko tähän. Toki jotkut voivat ”herätä” viiveellä kun ovat vaarassa menettää elämänsä rakkauden. En näissäkään tapauksissa usko täysin romanttisesti, vaan usein kuitenkin jättäjälle se 2. vaihtoehto kelpaakin vasta sitten, kun se 1. vaihtoehto hylkää.
Omasta mielestäni tosirakkaus kyllä voittaa muut vaikeudet. Ja oikean rakkauden kanssa haluaa olla yhdessä. Suhde kehittyy paremmaksi koko ajan, ei mene mitenkään on-off-tyyppisesti. Tämä on oma kokemukseni.
Itse ajattelen, että joskus pidempään kun on oltu yhdessä niin saattaa sokaistua suhteen hyville puolille ja nähdä vain huonot. Ja haluta erota.
Sitten kun saa etäisyyttä näkee asiat selvemmin. Tai joskus esim oma masennus saa näkemään parisuhteen huonona ja vasta myöhemmin tajuaakin, ettei se ollut se suhde joka mättäsi.
Ei ole. Kaikella on tarkoituksensa sillä hetkellä. JOs vi**uilet toiselle ja jälkikäteen tajuaisitkin mokasi ja että olet menettänyt sun love of my life, niin oma moka. Tuskin tämä toinen enää on kiinnostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin hölmö ja ylimielinen. Kaikkein kauneimmat naiset.
Oi Sirkkaliisa, minähän tiesin että rakastat minua sittenkin!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän oli oikea, minä olin väärä.
Ei siinä tilanteessa miettimiset auta.
Ajattelisin että voi. Tämä on myös jonkin sortin paradoksi. Ihminen on usein nuorena sokea omille puutteilleen ja tarvitsee muutaman oppitunnin ennen kuin oppii rakastamaan tasapainoisesti. Kun tämän tajuaa, niin voi huomata menettäneensä sen oikean. Onneksi usein ymmärretään että niitä oikeita on monia. Osa sitten jää jumiin siihen yhteen ja oikeaan ja se estää niiden toisten oikeiden löytymisen. "Kun sellaista ei voi olla toista, pitää tyytyä huonompaan"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös aika moni mies esim lähde suhteesta toisen mukaan ja haluaa palata myöhemmin?
Joo, tutustuin vuonna 2017 mieheen joka oli minuun ihastunut ja minäkin pidin häntä viehättävänä, miellyttävänä ja erittäin hyvänä miehenä, mutta olin henkisesti jumissa yhdessä vanhassa ihastuksessa enkä kyennyt antamaan tuolle ihanalle miehelle tilaa sydämessäni.
Jälkikäteen ajateltuna harmittaa niin vietävästi, sillä se jonka luona henkisesti jumitin on paljastunut myohemmin aivan vääräksi, ja tuo 2017 tapaamani olisi ollut varmasti minulle niiin sopiva ja oikea ihminen.
Ei vaan voi asialle enää mitään, sillä tuo 2017 tapaamani ihana mies on luonnollisesti pariutunut jo, ja onnellisesti yhdessä naisystävänsä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikös aika moni mies esim lähde suhteesta toisen mukaan ja haluaa palata myöhemmin?
Ei ole tuollaista ainakaan lähipiirissä, joten oletan että ei. Palstaharhaa. Kohta tämän harhan ylläpitäjät ilmoittautuu🤷
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös aika moni mies esim lähde suhteesta toisen mukaan ja haluaa palata myöhemmin?
Ei ole tuollaista ainakaan lähipiirissä, joten oletan että ei. Palstaharhaa. Kohta tämän harhan ylläpitäjät ilmoittautuu🤷
Minä en ylipäätään tunne ”toisen matkaan” lähteneitä miehiä kuin yhden ainoan.
Se tosin palasi takaisin, mutta lähti taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Onko kokemusta siitä, että olisi vasta myöhemmin tajunnutkin jonkun olleen se oikea?"
No aikanaan olin hirveän rakastunut yhteen tyttöön, mutta hän seurusteli ja minäkin menin naimisiin. Palkkasimme hänet jopa lastenhoitajaksi meille, mutta totuus paljastui vasta paljon paljon myöhemmin. Eräänä kesänä hän kertoi olleensa myös rakastunut minuun, mutta koska olin jo naimisissa, niin hänkin valitsi toisen. Vinkkinä vain, että puhukaa perkele.
En usko siihen oikeaan. Eri elämäntilanteessa tapaa itselleen sillä hetkellä sopivia ihmisiä. Myös se negatiivisesti elämään vaikuttaneet ihmiset tuntuvat tulevan joissain elämäntilanteissa kiinni kuin iilimadot. Paljon on ollut kiinni omasta aikuistumisesta tai sen keskeneräisyyteen liittyvistä valinnoista ja oirehdinnasta.
Olen näihin seikkoihin viitaten itse käyttäytynyt typerästä edellisessä parisuhteessani, joka käynnisti aikuistumisprosessin ja vastuunoton omassa elämässäni myös ihmissuhteiden osalta. Samoin sitoutumiskammoa vaikutti ihmiseen, ketä edelleen välillä muistelen - en sinä oikeana, mutta toki mukavana nuoruuteni tuttavuutena lämpimin muistoin ;)
Olisinko ilman kokemuksia nykyisessä ja tasapainoisessa suhteessa -tuskin! Kaikkea ei silti voi saada ja sitä levotonta ihmistä en kaipaa kuin jossain määrin villeissä muistoissani ;)
No, ensimmäinen poikaystävä olisi ehkä ollut se oikea, mutta en tajunnut silloin hänen hyviä puoliaan, olin nuori ja typerä. Meidän olisi pitänyt kohdata kymmenen vuotta myöhemmin.
Mutta ihan hyvän miehen kanssa olen saanut elämäni viettää.
Joo. Jätin kihlattuni ja avopuolisoni työkaveriin ihastumisen takia. Jotenkin näin vain avopuolisoni huonot puolet ja hän yhtäkkiä ärsytti minua kokoajan. Niinpä erosin (avopuolisolle en kertonut ihastumisesta)
Aloin sitten tapailla työkaveriani todella tiheään ja jo kuukausi erosta seurustelimme. Olin todella ihastunut ja tuntui kuin hän olisi kaikkea sitä mitä olen aina etsinyt. Unohdin pitkäaikaisen kumppanini kokonaan, en edes ajatellut saatikka surrut eroa.
Puolen vuoden päästä ihastumisen huuma alkoi kadota ja aloin nähdä myös uuden naisen huonot puolet. Pikkuhiljaa sisimpääni hiipi tunne siitä, teinkö sittenkin virheen. Lopulta 9kk kuluttua ikävöin vanhaa suhdetta niin paljon että oli pakko ottaa yhteys ex-avokkiin.
Hän kuitenkin vastasi olleensa puoli vuotta todella rikki, mutta nyt voi jo paremmin ja tapailee uutta. .
Joten kyllä, kadun ja tajusin asian liian myöhään.
Miten sen nyt ottaa. Nuorena kyllä tajusin, kuka on se oikea, mutta sitten vuosia myöhemmin rupesin luulemaan, että olin päässyt muka yli hänestä. Sitten taas monta vuotta myöhemmin huomasin olleeni väärässä. Aikamoinen järkytys se oli siinä vaiheessa, mutta onneksi hyväksyin asian aika nopeasti. Tavallaan se oli ilahduttavaakin tajuta, että rakkaus on kestänyt, vaikka se ei ole molemminpuolista.
En ole paljonkaan seurustellut, joten en tuosta tiedä. Mutta harmittaa edelleen, etten uskaltanut mennä juttelemaan ihastukselleni, johon koin yhteyttä. Ja joka oli sanonut, niin kuulin, että piti minusta.
Kuule ei kerrota Teuvo. Sun kenraaliharjoitus meni jo.
Jos et osaa ottaa vaarin tilanteesta, ei susta muoritkaan välitä.