Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Exällä uusi nainen... mahtaako heistäkään tulla onnellisia
31.10.2014 |
Seurustelimme exän kanssa vuoden, erosimme kesän lopulla. Nyt exällä on uusi, facebookista näin. Menin tietysti uteliaana katsomaan, ja voin myöntää olevani helpottunut siitä, että tuo nainen vaikutti olevan ns. "samalla tasolla" kanssani; ei rumempi mutta ei merkittävästi kauniimpikaan, sama koulutustaso jne. Olen epävarma ihminen ja tällaisilla asioilla on minulle merkitystä, vaikka toivoisin ettei olisi.
Mietin, että voiko heistä tulla onnellista paria. Minä tunsin exääni jonkinlaista sielunkumppanuutta, ja rakkaus välillämme oli hiljalleen kehittymässä ihastusta vahvemmaksi. Mutta minun näkökulmastani miehen odotukset parisuhteelta ovat epärealistiset. Mielessäni alkoi herätä epäilyksiä, kun kuvoihin astuivat ensimmäiset kinat ja erimielisyydet. Normaaliahan se on, että paremmin tutustuessa joskus tulee myös niitä erimielisyyksiä. Ei mitään suuren suurta, emmekä koskaan koko suhteemme aikana esim. huutaneet toisillemme.
Miehen mielestä vaan niitä kinojakaan ei saisi olla. Hänen ihannenaisensa on aina hyvällä tuulella ja mukailee hänen ajatuksiaan. Naisella pitää olla mielipiteitä, mutta jos ne eroavat hänen mielipiteistään, ei asiasta voi keskustella. Hän on kaikessa aina enemmän oikeassa kuin toinen osapuoli.
Hän vaatii naiselta myös aina ja kaikkialla tarkasti säädeltyä ja hillittyä olemusta. Kerran kesällä ostimme kioskilta jäätelöt, minä kompuroin ja jätskipallo putosi maahan. Mies pysyi hiljaa, mutta oli aivan selvästi tolaltaan kun kumarruin kaapimaan jäätelöä paperin avulla maasta viedäkseni sen roskiin. Julkisilla paikoilla ei saa herättää huomiota eikä tehdä mitään nolostuttavaa.
Aloin hiljalleen huomata, että vaikka mies osasi olla todella ihana ja esim. seksielämämme oli loistava, niin hän selkeästi halusi saada minut "tossun alle". Osittain taivuinkin; olen temperamenttinen, mutta tosiaankaan en miehen kanssa korottanut ääntäni koskaan. Jokin pääni sisällä sanoi, että tämän miehen kanssa se on huono ajatus. Erosimme lopulta yhteisestä päätöksestä, kun totesin, etten oikein tunne että voisin olla oma itseni.
Vaikka tiedän, että miehessä on pimeämpikin puoli jota en voisi ikuisuuksiin kestää, niin olin silti hyvin kiintynyt häneen, toivoin suhteeltamme paljon, ja kaipaan häntä edelleen. Hän selvästi ei kaipaa minua, koska hänellä nyt on uusi nainen. En voi olla miettimättä, että miten tuossa suhteessa tulee käymään. Oliko mies sittenkin vain minulle tuollainen, ja tuolle toiselle naiselle täysin ihana? Meilläkin sentään oli enemmän hyviä kuin huonoja hetkiä. Olinko minä sittenkin vain väärä ihminen hänelle? Pitkiä suhteita miehellä ei ole muuten koskaan ollut, vain muutama vähän yli vuoden mittainen.
Saipa tämä uutinen miehen uudesta suhteesta pääni pyörälle... Olen edelleen hämmentynyt siitäkin mitä meidän välillämme tapahtui, ja olen sekä utelias tuon uuden naisen suhteen, että surullinen siitä, ettei mies ollut oikea minulle, tai minä hänelle.
Tällä aloituksella ei ole muuta tarkoitusta kuin se, että saan ajatuksiani purettua, ja ehkä pari kommenttiakin.
Kommentit (71)
[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 22:27"]
[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 22:24"]
Onko miehen nimi Jouni? Kuvailemasi kaltaista narsistia tapailin muutama vuosi sitten. Mielipiteeni olivat vääriä, tapani nauraa oli väärä ym. Tämä tuotiin esiin pikkuhiljaa vihjailemalla. Saattoi yht'äkkiä sanoa, ilman mitään liityntää asiaan: kyllähän sitä laihtuu kun syö vähemmän kuin kuluttaa. Olin normaalipainoinen silloin.
[/quote]
Ei ole sama mies, mutta huvittavaa kyllä, myös minun tapani nauraa oli "väärä" :) Liian vapautunut, ei julkisilla paikoilla saisi niin nauraa. Mies ei mielellään esitellyt minua ystäviensäkään seurassa, varmasti osittain tästä syystä. Jotenkin hän tuntui pelkäävän, että sanon jotain tyhmää tai olen liian riehakkaan iloinen yms. Olen kyllä hirveän ujo, joten periaatteessa hänellä ei olisi pitänyt olla syytä huoleen.
ap
[/quote]
Vaikea uskoa, että kerrot kolmikymppisestä miehestä. Kuvailemasi mies on ihan tajuttoman lapsellinen, ja tulee mieleen jotain viisi vuotiaan ja viisitoistavuotiaan väliltä! Itsetunto ja minäkuva vaikuttavat aika kehittymättömiltä ja tyyppi on aika riippuvainen toisten mielipiteistä.. ei tuollaisen kanssa voi kukaan olla tasaveroisessa suhteessa, koska miehen on oltava aina niskan päällä.
Tuollaiset tyypit pitävät tyttöystäviään ja kavereitaan egojensa jatkeina, koska ovat epävarmoja itsestään eivätkä tiedä eroa itsensä ja tyttöystävänsä välillä. He kuvittelevat olevansa vastuussa toisten käytöksestä ja purkavat omaa epäröintiään kontrolloimalla joko toisen olemista tai tuntemista. Heti, jos he aistivat julkisilla paikoilla ilmassa epävarmuutta he käyttävät sen välittömästi hyödykseen. Lisäksi nämä tyypit ovat siitä ihmeellisiä, ettei heidän odotuksistaan oikein koskaan tiedä; heille tyttöystävät sun muut ovat niitä, joiden olemassaolo ärsyttää aivan valtavan paljon eikä mikään kelpaa mutta samalla heillä pitää silti olla tämä ärsyttävä tyttöystävä.
Kyseessä saattaa olla myös projektio, eli omien vajaavuuksiensa heijastaminen toisiin mitä tulinkin kuvailleeksi jo edellä. Googlaile lisää aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
58, tuo juuri oli aina hassua ja ristiriitaista, että ärsytin miestä niin monella tavalla, mutta silti minun piti olla se joka eron otti puheeksi. Olen edelleen sitä mieltä että miehen odotukset naisia kohtaan ovat epärealistiset. Ei kukaan voi olla jatkuvasti hillitty, kontrolloitu, hienostunut, sivistynyt, sopivasti hiljainen, sopivasti iloinen, ja mitä kaikkea muuta vielä... Jos pienikin lipsahdus noista vaatimuksista on niin kamalaa, niin mitä sitten kun eteen tulee todellisia vaikeuksia, kuten työttömyyttä tai sairauksia. Yksi syy eroomme olikin se, että tiesin etten koskaan voisi vaikean paikan tullen luottaa mieheen.
ap
Aika hassua, mä oon aina ajatellut, etten voi vaikean paikan tullen luottaa keneenkään muuhun kuin itseeni ja sitten tapasin mieheni, johon olen voinut luottaa vaikka ei olisi ollut mitään syytä, koska mä rakastuin toiseen. Se vaikea paikka siinä oli se, etten ollut toivonut mitään sellaista, se vain tuli ja tosi vahvana. Mutta se siitä.
En oikein itsekään ymmärrä, miksi mies meni kysymään sinulta tuollaista tai tiedottamaan asiasta, luuleeko jotenkin omistavansa sinut yhä? Ei muuten tulisi mieleeni, mutta kun yläluokassa voi olla sellaista asennetta, että rakkausavioliittoja ei aina saa, vaan teillä meni poikki, koska et sopinut "ylhäiseen elämään" ja mies yhä välittää sinusta ja pitää sinua jotenkin itselleen kuuluvana mutta joutuu nyt ottamaan sellaisen naisen, joka sopii myös kulissiin. En tiedä.
Eli tavallaan välittää, ja se vahvistaa näkemystäni siitä, että hän on sinulle kiitollinen sydämessään, mutta hän ei vielä tajua, että rakkaus on kaikki millä on väliä, ei sopivuus ylhäisiin tapoihin, ja antoi sinun mennä pesuveden eli käytösvaatimusten mukana. Pöhkö mies, mutta omien ajatustensa vanki. Mutta saattaa luulla saavansa kaiken eli omistavansa sinua ja siksi oli ihan jees, ettet heti ainakaan vastannut.
Jos sulla olis uusi rakkaus niin pitäisiköhän mies sitäkin vain sinun syrjähyppynäsi, jotka yläluokassa ovat suht tavallisia? Sun kannattaa tarkistaa, että ootteko te varmasti eronneet myös sen miehen tajunnassa.
26
26, olisin tosi onnellinen jos mies välittäisi. Tosin sillä ei ole enää oikeasti merkitystä, mutta ainakin tietäisin etten ole tuhlannut aikaani täysin turhaan. Se kyllä olisi järkyttävää, jos selviäisi ettei mies pitäisikään meitä ihan kokonaan eronneina :D Miehen tuntien hän saattaa tunteakin vielä jotenkin omistavansa minut, tai ainakin minun olevan hänelle jotenkin tilivelvollinen, mutta emme ole aikoihin pitäneet yhteyttäkään, eikä mies ole halunnut pysyä perillä kuulumisistani.
ap
[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 20:02"]
Taidat kaivata enemmän ihan vaan parisuhdetta etkä tätä miestä joka vaikuttaa tosi estoiselta ja rajoittavalta.
[/quote]
Niin se varmaan on. Tätä keskustelua käydessä olen alkanut tajuamaan, miten paljon jouduin hillitsemään käytöstäni ja analysoimaan koko ajan sitä, teenkö asiat miehen mielestä oikein. Mies oli minulle tärkeä ja välitin hänestä todella paljon, joten kaipaan kyllä häntäkin, mutta en ottaisi häntä takaisinkaan. Ristiriitaisia tunteita :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse 44-vuotias mies enkä voi ymmärtää tuollaisia rautakangen nielleitä idiootteja. Exäsi on ilmeisesti ammentanut naisihanteensa ja parisuhdemallinsa jostain kirjasta tai elokuvasta. Lähetä sille Pretty Woman joululahjaksi. Oppii, että prinsessatkin käyvät vessassa muutakin kuin "puuteroimassa nenäänsä" tai sukimassa tuulen tuivertamat hiuksensa ojennukseen. Geren roolihahmohan on jäykistelevä idiootti, kunnes, satujen tapaan, oppii löysäään kravattiaan.
Kyllähän vähän vastaavia neurootikkoja on elämässä tullut vastaan, joille elämän kommellukset ovat paniikkihäiriön paikka. Varmasti mukavaa olla turisti omassa elämässään ja lastuna laineilla, jota muiden kuvitellut mielipiteet ohjaavat. Elämä menee hukkaan naamion takana. Ja siellä naamion takana taitaa olla pelokas pieni poika jota ei ole opetettu koskaan nauramaan itselleen.
[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 22:21"][quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 22:19"]
Mua nauratti toi jäätelöepisodi, voi myötähäpeä millaisia kriisejä ihmisillä parissuhteissaan on. Olette noloja molemmat.
[/quote]
No, tämä oli yksi esimerkki niiden monien joukosta. Muiden ihmisten en ole havainnut reagoivan niin voimakkaasti tuollaisiin pieniin mokiin tai virheisiin. En pidä itseäni nolona siksi, että jatkuva arvostelu tuollaisissa asioissa sai minut tuntemaan oloni huonoksi parisuhteessa, mutta ehkä siksi olen nolo, että en osaa puolustaa itseäni ja yritän liikaa miellyttää muita.
ap
[/quote]
Mikä tuossa jäätelöepisodissa oli edes se moka sun puolelta? En tajua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 11:28"]
[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 22:21"][quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 22:19"] Mua nauratti toi jäätelöepisodi, voi myötähäpeä millaisia kriisejä ihmisillä parissuhteissaan on. Olette noloja molemmat. [/quote] No, tämä oli yksi esimerkki niiden monien joukosta. Muiden ihmisten en ole havainnut reagoivan niin voimakkaasti tuollaisiin pieniin mokiin tai virheisiin. En pidä itseäni nolona siksi, että jatkuva arvostelu tuollaisissa asioissa sai minut tuntemaan oloni huonoksi parisuhteessa, mutta ehkä siksi olen nolo, että en osaa puolustaa itseäni ja yritän liikaa miellyttää muita. ap [/quote] Mikä tuossa jäätelöepisodissa oli edes se moka sun puolelta? En tajua...
[/quote]
Se, että ensinnäkin sähläsin ja pudotin jäätelön. Seuraavaksi se, että pidin tilannetta hauskana ja naureskelin asialle (eli kai herätin huomiota), ja sitten se, että alennuin itse siivoamaan jälkeni sen sijaan että olisimme hipsineet huomaamatta tiehemme. Tuollaisissa tilanteissa mies puhisee ja huokailee, vaikuttaa ahdistuneelta ja pyörittelee silmiään taivaisiin, ja ottaa mielellään myös fyysistä etäisyyttä parilla sivuaskeleella. Ajatuksena varmaan "en minä tunne tuota ihmistä".
Ei tämä keskustelu kyllä tosiaankaan saa minua ainakaan kaipaamaan miestä takaisin...
ap
"ja rakkaus välillämme oli hiljalleen kehittymässä ihastusta vahvemmaksi." Anteeks, ohi aiheen mutta tossa lauseessa ei ole mitään järkeä. Miten rakkaus kehittyy ihastusta vahvemmaksi? Ja unohda se exä ja sen uudet suhteet ja keskity omaan elämääsi. Et saa mitään muuta kuin pahan mielen ja päänsäryn kun vatvot menneitä, kertomasi perusteella tyyppi oli muutenkin täysi sekopää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 12:00"]
"ja rakkaus välillämme oli hiljalleen kehittymässä ihastusta vahvemmaksi." Anteeks, ohi aiheen mutta tossa lauseessa ei ole mitään järkeä. Miten rakkaus kehittyy ihastusta vahvemmaksi? Ja unohda se exä ja sen uudet suhteet ja keskity omaan elämääsi. Et saa mitään muuta kuin pahan mielen ja päänsäryn kun vatvot menneitä, kertomasi perusteella tyyppi oli muutenkin täysi sekopää.
[/quote]
Anteeksi jos ilmaisin asian huonosti. Yritin sanoa, että emme olleet enää tapailuvaiheessa jossa ollaan ihastuneita, vaan olimme jo vakiintumassa pariskunnaksi ja ainakin minä tunsin häntä kohtaan jotain vakavampaa kuin vain ihastusta. Tämä ketju toki keskittyy negatiivisiin puoliin, mutta miehessä on myös paljon hyvää. Ei hän kohdellut minua koko aikaa kylmästi tai muuten huonosti. En yritä puolustella häntä, mutta en myöskään tuomita enempää kuin on syytä. Selkeästi suhteemme ei toiminut, eikä minua kohdeltu niin hyvin kuin mielestäni ansaitsisin, mutta täydeksi hirviöksi en voi miestä sanoa.
ap
Alue: Aihe vapaa
Päätin sitten jättää vastaamatta. Ainakin tämän illan osalta. Kyllä mies sitten kysyy uudelleen jos on oikeasti kiinnostunut kuulemaan vastauksen. En halua olla töykeä, mutta en nyt vaan jaksa onnitella ja vakuutella että olen itse päässyt kaiken yli.
ap