Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Exällä uusi nainen... mahtaako heistäkään tulla onnellisia
31.10.2014 |
Seurustelimme exän kanssa vuoden, erosimme kesän lopulla. Nyt exällä on uusi, facebookista näin. Menin tietysti uteliaana katsomaan, ja voin myöntää olevani helpottunut siitä, että tuo nainen vaikutti olevan ns. "samalla tasolla" kanssani; ei rumempi mutta ei merkittävästi kauniimpikaan, sama koulutustaso jne. Olen epävarma ihminen ja tällaisilla asioilla on minulle merkitystä, vaikka toivoisin ettei olisi.
Mietin, että voiko heistä tulla onnellista paria. Minä tunsin exääni jonkinlaista sielunkumppanuutta, ja rakkaus välillämme oli hiljalleen kehittymässä ihastusta vahvemmaksi. Mutta minun näkökulmastani miehen odotukset parisuhteelta ovat epärealistiset. Mielessäni alkoi herätä epäilyksiä, kun kuvoihin astuivat ensimmäiset kinat ja erimielisyydet. Normaaliahan se on, että paremmin tutustuessa joskus tulee myös niitä erimielisyyksiä. Ei mitään suuren suurta, emmekä koskaan koko suhteemme aikana esim. huutaneet toisillemme.
Miehen mielestä vaan niitä kinojakaan ei saisi olla. Hänen ihannenaisensa on aina hyvällä tuulella ja mukailee hänen ajatuksiaan. Naisella pitää olla mielipiteitä, mutta jos ne eroavat hänen mielipiteistään, ei asiasta voi keskustella. Hän on kaikessa aina enemmän oikeassa kuin toinen osapuoli.
Hän vaatii naiselta myös aina ja kaikkialla tarkasti säädeltyä ja hillittyä olemusta. Kerran kesällä ostimme kioskilta jäätelöt, minä kompuroin ja jätskipallo putosi maahan. Mies pysyi hiljaa, mutta oli aivan selvästi tolaltaan kun kumarruin kaapimaan jäätelöä paperin avulla maasta viedäkseni sen roskiin. Julkisilla paikoilla ei saa herättää huomiota eikä tehdä mitään nolostuttavaa.
Aloin hiljalleen huomata, että vaikka mies osasi olla todella ihana ja esim. seksielämämme oli loistava, niin hän selkeästi halusi saada minut "tossun alle". Osittain taivuinkin; olen temperamenttinen, mutta tosiaankaan en miehen kanssa korottanut ääntäni koskaan. Jokin pääni sisällä sanoi, että tämän miehen kanssa se on huono ajatus. Erosimme lopulta yhteisestä päätöksestä, kun totesin, etten oikein tunne että voisin olla oma itseni.
Vaikka tiedän, että miehessä on pimeämpikin puoli jota en voisi ikuisuuksiin kestää, niin olin silti hyvin kiintynyt häneen, toivoin suhteeltamme paljon, ja kaipaan häntä edelleen. Hän selvästi ei kaipaa minua, koska hänellä nyt on uusi nainen. En voi olla miettimättä, että miten tuossa suhteessa tulee käymään. Oliko mies sittenkin vain minulle tuollainen, ja tuolle toiselle naiselle täysin ihana? Meilläkin sentään oli enemmän hyviä kuin huonoja hetkiä. Olinko minä sittenkin vain väärä ihminen hänelle? Pitkiä suhteita miehellä ei ole muuten koskaan ollut, vain muutama vähän yli vuoden mittainen.
Saipa tämä uutinen miehen uudesta suhteesta pääni pyörälle... Olen edelleen hämmentynyt siitäkin mitä meidän välillämme tapahtui, ja olen sekä utelias tuon uuden naisen suhteen, että surullinen siitä, ettei mies ollut oikea minulle, tai minä hänelle.
Tällä aloituksella ei ole muuta tarkoitusta kuin se, että saan ajatuksiani purettua, ja ehkä pari kommenttiakin.
Kommentit (71)
[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 23:35"]
[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 23:21"]
[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 23:15"]
[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 22:57"]
[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 22:44"]
[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 22:30"]
jotenkin kuulostaa että tuo exäsi on kasvanut rasittavassa, rakkaudettomassa perheessä. ei mitenkään harvinaista että noissa rikkaissa perheissä ihmissuhteet ovat todella heikoilla.
ja kun exäsi on kasvanut henkisesti vaikeassa perheessä on hänenkin vaikea rakastaa.
nuorempana et ehkä näe sitä niin helposti mutta minusta ei tunnu että exäsi osasi rakastaa. hänen arvonsa olivat ne mitä oli kotona oppinut, eli ulkokuori ja esim. muiden varallisuuden tuoma henkilön arvo.
tuollaista ihmistä voi olla todella vaikea ellei mahdoton miellyttää, koska hänen omat kriteerinsä ovat perverssit normaalin ihmisen näkökulmasta. kukaan ei ole kiiltokuva barbie, eikä siihen pysty.
voi vaan kuvitella minkälaista hänen kotona on ollut jos on oppinut tuollaiset arvot. äiti kuin jostain rikkaat naiset tv sarjasta?
[/quote]
Mäkin näen tilanteen niin ja haistan aloittajassa kaipuuta olla se nainen, joka auttaa miehen pois noin hirveästä lapsuudesta? Tai vaikka ei olisikaan sitä kaipuuta, niin jotta voisitte olla oikeasti onnellisia ap tuon miehen kanssa, niin se auttaminen olisi ensin tehtävä. Tiedän mistä puhun, sillä koen jonkintasoista hengenheimolaisuutta tuon miehen kanssa ts. äitini oli minua kohtaan juuri tuollainen.
Hän kyllä kaipaa rakkautta, mutta häntä on hyvin vaikea rakastaa. Se onnistuu, jos voi itse pysytellä koko ajan ikään kuin jonkinlaisessa suojassa, josta käsin rakastaa ja hyväksyä. Ja omat virheet pitää totta tosiaan olla hyväksyttyinä! Eli kun mies syyttää sinua kaameasta naurustasi niin pitää vain todeta ystävällisesti ja rohkeasti ihan omana itsenään: "joo tällainen se on" tms, jolloin mies huomaa, että sulle viat eivät ole pelottava asia.
Mä olen -kiitos äitini - vähän tuollainen kuin tuo mies, ja mä löysin rinnalleni miehen, joka on auttanut mua tajuamaan, että se on äitini, joka siellä puhuu, en minä. En ole oikeasti yhtään tuollainen. MUTTA OLEN ollut viittä vaille tuhota kaikki parisuhteeni siihen, että käyttäydyn kuin äitini.
Paraneminen omasta epävarmuudesta vaatii mieheni hyväksynnän ja tuen lisäksi terapiaa.
[/quote]
En mene arvailemaan miehen lapsuudenkokemuksia, koska en voi varmasti niistä mitään tietää. Mutta koen juuri noin, että minun olisi aina pitänyt pitää itseni jotenkin etäällä, kun miehelle tulee niitä huonoja hetkiä. En ole niin sinut itseni kanssa, että se olisi koskaan voinut toimia noin. Pelkään, että jo tämä vuoden mittainen suhde sai minut varomaan käytöstäni liikaa. Joku ehkä voi pystyä tuohon, mutta ei se ole minun velvollisuuteni. Haluan olla mahdollisimman lähellä rakastamaani ihmistä, en minkään suojamuurin takana.
ap
[/quote]
Joo, ymmärrän hyvin sen, mitä sanoit viimeisessä lauseessasi, ap. Luuletko rehellisesti sanottuna, että mies vain esitti sinulle sellaista kuin oli? Ja siksi olisi nyt uudelle naiselle erilainen?
Sun on nyt vain surtava tuota asiaa, kyllä se joskus helpottaa ja olet yhtä isoa kokemusta rikkaampi. En ole minäkään sitä mieltä, että on sinun tehtäväsi auttaa tuota miestä, koska sitä ei voi tehdä rikkomatta itseään jos ei ole tai ei halua olla sen suojamuurin takana.
26
[/quote]
En pidä oikeasti todennäköisenä, että mies muuttuisi rennommaksi tai kiltimmäksi tuon uuden kanssa, mutta ehkä kuitenkin pelkään sitä. Että jos mies muuttuisikin nyt täysin, niin minussa olisi oikeasti ollut jotain vikaa. Jotain mikä oikeuttaisi kaikki ikävät kommentit ja vaivihkaiset toiveet siitä, että muuttuisin jollain lailla. Olisi kamalaa nähdä mies tämän uuden kanssa kävelemässä käsi kädessä, selvästi onnellisena, eikä kylmänä ja ympäristöään tarkkailevana niin kuin minun kanssani. Pelko exän onnen näkemisestä on toki kaikille eronneille tuttua. Enkä tietenkään toivo että hän ei löytäisi onnea, tämä on vain minun itsekäs reaktioni tilanteeseen.
ap
[/quote]
Itsekäs ajatus. Vaikka miehessä kertomasi perusteella vaikuttaa olevan ikäviä piirteitä, sulla ei ole oikeutta ajatella noin. Itse ainakin toivoisin exälle pelkkää hyvää ja onnellista suhdetta uuteen kumppaniin. Ehkäpä sinussakin oli jotain vikaa, jos suhteenne ei toiminut? Minua ärsyttää tällaiset yksipuoliset exien haukkumiset, jos IHAN oikeaa selkeää syytä ei ole. Ehkä olitte vain väärät persoonat toisillenne?
[/quote]
On normaalia olla jonkinverran itsekäs tunteissaan kumppaniaan kohtaan. Ap:n mies oli sitä myös.
Säkin olet sitä ja mä olen. Rehellinen myöntää tämän puolen olemassaolon. Ap:hän toivoi miehelle hyvää, vaikkei itse kyennyt olemaan tämän kanssa. Huomasitko sitä seikkaa?
26
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 23:33"]
[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 23:21"]
[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 23:15"]
[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 22:57"]
[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 22:44"]
[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 22:30"]
jotenkin kuulostaa että tuo exäsi on kasvanut rasittavassa, rakkaudettomassa perheessä. ei mitenkään harvinaista että noissa rikkaissa perheissä ihmissuhteet ovat todella heikoilla.
ja kun exäsi on kasvanut henkisesti vaikeassa perheessä on hänenkin vaikea rakastaa.
nuorempana et ehkä näe sitä niin helposti mutta minusta ei tunnu että exäsi osasi rakastaa. hänen arvonsa olivat ne mitä oli kotona oppinut, eli ulkokuori ja esim. muiden varallisuuden tuoma henkilön arvo.
tuollaista ihmistä voi olla todella vaikea ellei mahdoton miellyttää, koska hänen omat kriteerinsä ovat perverssit normaalin ihmisen näkökulmasta. kukaan ei ole kiiltokuva barbie, eikä siihen pysty.
voi vaan kuvitella minkälaista hänen kotona on ollut jos on oppinut tuollaiset arvot. äiti kuin jostain rikkaat naiset tv sarjasta?
[/quote]
Mäkin näen tilanteen niin ja haistan aloittajassa kaipuuta olla se nainen, joka auttaa miehen pois noin hirveästä lapsuudesta? Tai vaikka ei olisikaan sitä kaipuuta, niin jotta voisitte olla oikeasti onnellisia ap tuon miehen kanssa, niin se auttaminen olisi ensin tehtävä. Tiedän mistä puhun, sillä koen jonkintasoista hengenheimolaisuutta tuon miehen kanssa ts. äitini oli minua kohtaan juuri tuollainen.
Hän kyllä kaipaa rakkautta, mutta häntä on hyvin vaikea rakastaa. Se onnistuu, jos voi itse pysytellä koko ajan ikään kuin jonkinlaisessa suojassa, josta käsin rakastaa ja hyväksyä. Ja omat virheet pitää totta tosiaan olla hyväksyttyinä! Eli kun mies syyttää sinua kaameasta naurustasi niin pitää vain todeta ystävällisesti ja rohkeasti ihan omana itsenään: "joo tällainen se on" tms, jolloin mies huomaa, että sulle viat eivät ole pelottava asia.
Mä olen -kiitos äitini - vähän tuollainen kuin tuo mies, ja mä löysin rinnalleni miehen, joka on auttanut mua tajuamaan, että se on äitini, joka siellä puhuu, en minä. En ole oikeasti yhtään tuollainen. MUTTA OLEN ollut viittä vaille tuhota kaikki parisuhteeni siihen, että käyttäydyn kuin äitini.
Paraneminen omasta epävarmuudesta vaatii mieheni hyväksynnän ja tuen lisäksi terapiaa.
[/quote]
En mene arvailemaan miehen lapsuudenkokemuksia, koska en voi varmasti niistä mitään tietää. Mutta koen juuri noin, että minun olisi aina pitänyt pitää itseni jotenkin etäällä, kun miehelle tulee niitä huonoja hetkiä. En ole niin sinut itseni kanssa, että se olisi koskaan voinut toimia noin. Pelkään, että jo tämä vuoden mittainen suhde sai minut varomaan käytöstäni liikaa. Joku ehkä voi pystyä tuohon, mutta ei se ole minun velvollisuuteni. Haluan olla mahdollisimman lähellä rakastamaani ihmistä, en minkään suojamuurin takana.
ap
[/quote]
Joo, ymmärrän hyvin sen, mitä sanoit viimeisessä lauseessasi, ap. Luuletko rehellisesti sanottuna, että mies vain esitti sinulle sellaista kuin oli? Ja siksi olisi nyt uudelle naiselle erilainen?
Sun on nyt vain surtava tuota asiaa, kyllä se joskus helpottaa ja olet yhtä isoa kokemusta rikkaampi. En ole minäkään sitä mieltä, että on sinun tehtäväsi auttaa tuota miestä, koska sitä ei voi tehdä rikkomatta itseään jos ei ole tai ei halua olla sen suojamuurin takana.
26
[/quote]
En pidä oikeasti todennäköisenä, että mies muuttuisi rennommaksi tai kiltimmäksi tuon uuden kanssa, mutta ehkä kuitenkin pelkään sitä. Että jos mies muuttuisikin nyt täysin, niin minussa olisi oikeasti ollut jotain vikaa. Jotain mikä oikeuttaisi kaikki ikävät kommentit ja vaivihkaiset toiveet siitä, että muuttuisin jollain lailla. Olisi kamalaa nähdä mies tämän uuden kanssa kävelemässä käsi kädessä, selvästi onnellisena, eikä kylmänä ja ympäristöään tarkkailevana niin kuin minun kanssani. Pelko exän onnen näkemisestä on toki kaikille eronneille tuttua. Enkä tietenkään toivo että hän ei löytäisi onnea, tämä on vain minun itsekäs reaktioni tilanteeseen.
ap
[/quote]
Miehessähän on vikaa paljon enemmän, jos seurustelee naisen kanssa, jota ei edes halua. Sinä et tehnyt mitään väärin, hän vain veti sinut mukanaan suohon.
[/quote]
Voiko tuollainen mies edes oikeasti haluta ketään? Jos naisen tulee olla täydellinen, niin kuka voi koskaan kelvata? Täydellisiä ihmisiä ei ole olemassa.
[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 23:46"]
26, tulkitsit oikein. Pelkään, että joku muu pystyy siihen, mihin minä en pystynyt. En saanut miestä rakastamaan minua, vaikka yritin miellyttää kaikin tavoin. Ei ole minulle luontevaa esimerkiksi jättää riidat tai erimielisyydet selvittämättä, mutta tässä suhteessa tein jatkuvasti niin, koska mies ei olisi muuta hyväksynyt. Ostin uusia, kalliimpia ja "hienompia" vaatteita, meikkasin enemmän kuin koskaan elämässäni. Kaikki tuo oli minulta oikeasti tyhmää, ja kaiken lisäksi se ei edes toiminut. Tunnen epäonnistuneeni.
Jos tuo nainen haluaa ja pystyy parempaan, niin järjellä ajatellen en voi olla kuin iloinen miehen puolesta. Silti pelkään.
Kiitos, kun olet pohtinut asiaa täällä kanssani. Samat sanat kaikille muillekin. Tämä on tosiaan se päivä, kun tuo uusi suhde paljastui, joten asiat pyörivät hullun lailla pääni sisällä.
ap
[/quote]
Mutta hei, jos sä olit miehelle kuitenkin kiltti ja herttainen niin tiedän hänen arvostavan sitä sydämessään aina. Sä teit voitavasi. Sen miehen tulee tavata ihan oikeasti lähes täysin pyyteettömään rakkauteen kykenevä nainen, jolla olis lisäksi helvetinmoinen itsetunto, jotta joku osaisi tehdä enemmän kuin sä teit. Se ei synny vahingossa, että hups, en mä mitään tehnyt ja tää (mies) vaan rakastaa mua vuodesta toiseen, usko mua. Vaikeat ihmiset on vaikeita, ei ehkä aina täysin mahdottomia, mutta VAIKEITA.
Satsaa edelleen rakkauteen (itseäsi kohtaan ja sellaista ihmistä, joka osaa ottaa sitä vastaan), minusta näyttää, että olet hyvällä tiellä siinä, etkä voi auttaa ketään, ellet auta ja hoida myös itseäsi tai saa hoivaa muilta. Ja rakkautta tuo mies ei ollut. Hän tarvitsi sitä, mutta ei ollut sitä, mutta sai silti sitä sinulta. Se ei vain herralle riittänyt. Mullakin on ollut tilanne, jossa en osannut enkä myöskään voinut väkisin, vaikka olisin halunnut antaa miehelle (muu kuin mun nykyinen mies) rakkautta ja se sattui. Kun mietin asiaa, niin äitisuhteenikin oli sellainen. Äidille ei voinut antaa rakkautta, hän torjui minut.
Sä haluat rakastaa ja sä löysit tarvitsevan kohteen, mutta se kohde ei tainnut itse ymmärtää tarvettaan. Ymmärtääköhän koskaan?
26
[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 00:05"]
[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 23:46"]
26, tulkitsit oikein. Pelkään, että joku muu pystyy siihen, mihin minä en pystynyt. En saanut miestä rakastamaan minua, vaikka yritin miellyttää kaikin tavoin. Ei ole minulle luontevaa esimerkiksi jättää riidat tai erimielisyydet selvittämättä, mutta tässä suhteessa tein jatkuvasti niin, koska mies ei olisi muuta hyväksynyt. Ostin uusia, kalliimpia ja "hienompia" vaatteita, meikkasin enemmän kuin koskaan elämässäni. Kaikki tuo oli minulta oikeasti tyhmää, ja kaiken lisäksi se ei edes toiminut. Tunnen epäonnistuneeni.
Jos tuo nainen haluaa ja pystyy parempaan, niin järjellä ajatellen en voi olla kuin iloinen miehen puolesta. Silti pelkään.
Kiitos, kun olet pohtinut asiaa täällä kanssani. Samat sanat kaikille muillekin. Tämä on tosiaan se päivä, kun tuo uusi suhde paljastui, joten asiat pyörivät hullun lailla pääni sisällä.
ap
[/quote]
Mutta hei, jos sä olit miehelle kuitenkin kiltti ja herttainen niin tiedän hänen arvostavan sitä sydämessään aina. Sä teit voitavasi. Sen miehen tulee tavata ihan oikeasti lähes täysin pyyteettömään rakkauteen kykenevä nainen, jolla olis lisäksi helvetinmoinen itsetunto, jotta joku osaisi tehdä enemmän kuin sä teit. Se ei synny vahingossa, että hups, en mä mitään tehnyt ja tää (mies) vaan rakastaa mua vuodesta toiseen, usko mua. Vaikeat ihmiset on vaikeita, ei ehkä aina täysin mahdottomia, mutta VAIKEITA.
Satsaa edelleen rakkauteen (itseäsi kohtaan ja sellaista ihmistä, joka osaa ottaa sitä vastaan), minusta näyttää, että olet hyvällä tiellä siinä, etkä voi auttaa ketään, ellet auta ja hoida myös itseäsi tai saa hoivaa muilta. Ja rakkautta tuo mies ei ollut. Hän tarvitsi sitä, mutta ei ollut sitä, mutta sai silti sitä sinulta. Se ei vain herralle riittänyt. Mullakin on ollut tilanne, jossa en osannut enkä myöskään voinut väkisin, vaikka olisin halunnut antaa miehelle (muu kuin mun nykyinen mies) rakkautta ja se sattui. Kun mietin asiaa, niin äitisuhteenikin oli sellainen. Äidille ei voinut antaa rakkautta, hän torjui minut.
Sä haluat rakastaa ja sä löysit tarvitsevan kohteen, mutta se kohde ei tainnut itse ymmärtää tarvettaan. Ymmärtääköhän koskaan?
26
[/quote]
Olisi todella ihanaa jos mies sisimmässään arvostaisi minua ja sitä, että välitin hänestä ja yritin saada suhteen toimimaan. Kamalinta olisi, jos hän vaikka tuolle uudelle naiselle kertoisi exästä, jonka kanssa homma ei toiminut koska aina sai hävetä ja neuvoa ja ohjastaa tyhmää, joka ei vain tajunnut miten pitäisi olla ja elää. Haluan uskoa, että hänellä oli enimmäkseen lämpimiä tunteita minua kohtaan, mutta enpä minä sitä voi tietää.
Vaikea ihminen mies tulee ihan varmasti aina olemaan. Ehkä hän ei edes ole parisuhdeihminen sisimmältään. Mutta sen saa nyt joku muu selvittää. Minä olen itse asiassa tässä vaiheessa iltaa siinä mielentilassa, etten malta odottaa sitä, että tapaisin jonkun lämpimän, tunteellisen, rakastavan miehen, jonka kanssa taustalla ei olisi aina huolta siitä että hyväksytäänkö minut. Haluan rakastaa, ja haluan tulla rakastetuksi :)
ap
[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 00:17"]
[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 00:05"]
[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 23:46"]
26, tulkitsit oikein. Pelkään, että joku muu pystyy siihen, mihin minä en pystynyt. En saanut miestä rakastamaan minua, vaikka yritin miellyttää kaikin tavoin. Ei ole minulle luontevaa esimerkiksi jättää riidat tai erimielisyydet selvittämättä, mutta tässä suhteessa tein jatkuvasti niin, koska mies ei olisi muuta hyväksynyt. Ostin uusia, kalliimpia ja "hienompia" vaatteita, meikkasin enemmän kuin koskaan elämässäni. Kaikki tuo oli minulta oikeasti tyhmää, ja kaiken lisäksi se ei edes toiminut. Tunnen epäonnistuneeni.
Jos tuo nainen haluaa ja pystyy parempaan, niin järjellä ajatellen en voi olla kuin iloinen miehen puolesta. Silti pelkään.
Kiitos, kun olet pohtinut asiaa täällä kanssani. Samat sanat kaikille muillekin. Tämä on tosiaan se päivä, kun tuo uusi suhde paljastui, joten asiat pyörivät hullun lailla pääni sisällä.
ap
[/quote]
Mutta hei, jos sä olit miehelle kuitenkin kiltti ja herttainen niin tiedän hänen arvostavan sitä sydämessään aina. Sä teit voitavasi. Sen miehen tulee tavata ihan oikeasti lähes täysin pyyteettömään rakkauteen kykenevä nainen, jolla olis lisäksi helvetinmoinen itsetunto, jotta joku osaisi tehdä enemmän kuin sä teit. Se ei synny vahingossa, että hups, en mä mitään tehnyt ja tää (mies) vaan rakastaa mua vuodesta toiseen, usko mua. Vaikeat ihmiset on vaikeita, ei ehkä aina täysin mahdottomia, mutta VAIKEITA.
Satsaa edelleen rakkauteen (itseäsi kohtaan ja sellaista ihmistä, joka osaa ottaa sitä vastaan), minusta näyttää, että olet hyvällä tiellä siinä, etkä voi auttaa ketään, ellet auta ja hoida myös itseäsi tai saa hoivaa muilta. Ja rakkautta tuo mies ei ollut. Hän tarvitsi sitä, mutta ei ollut sitä, mutta sai silti sitä sinulta. Se ei vain herralle riittänyt. Mullakin on ollut tilanne, jossa en osannut enkä myöskään voinut väkisin, vaikka olisin halunnut antaa miehelle (muu kuin mun nykyinen mies) rakkautta ja se sattui. Kun mietin asiaa, niin äitisuhteenikin oli sellainen. Äidille ei voinut antaa rakkautta, hän torjui minut.
Sä haluat rakastaa ja sä löysit tarvitsevan kohteen, mutta se kohde ei tainnut itse ymmärtää tarvettaan. Ymmärtääköhän koskaan?
26
[/quote]
Olisi todella ihanaa jos mies sisimmässään arvostaisi minua ja sitä, että välitin hänestä ja yritin saada suhteen toimimaan. Kamalinta olisi, jos hän vaikka tuolle uudelle naiselle kertoisi exästä, jonka kanssa homma ei toiminut koska aina sai hävetä ja neuvoa ja ohjastaa tyhmää, joka ei vain tajunnut miten pitäisi olla ja elää. Haluan uskoa, että hänellä oli enimmäkseen lämpimiä tunteita minua kohtaan, mutta enpä minä sitä voi tietää.
Vaikea ihminen mies tulee ihan varmasti aina olemaan. Ehkä hän ei edes ole parisuhdeihminen sisimmältään. Mutta sen saa nyt joku muu selvittää. Minä olen itse asiassa tässä vaiheessa iltaa siinä mielentilassa, etten malta odottaa sitä, että tapaisin jonkun lämpimän, tunteellisen, rakastavan miehen, jonka kanssa taustalla ei olisi aina huolta siitä että hyväksytäänkö minut. Haluan rakastaa, ja haluan tulla rakastetuksi :)
ap
[/quote]
Mahtava asenne! Jokainen ansaitsee tulla hyväksytyksi omana itsenään. Kenenkään takia ei tarvitse muuttaa itseään, ja jos joku sitä vaatii niin kyse ei ole rakkaudesta. Jokaisen tulisi ymmärtää tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 21:34"]
minkäikäisiä olitte?
tuleeko jostain paremman luokan perheestä missä imago tärkeää ja ei siedä julkista imagon menetystä?
älä välitä exästäsi ja sen uudesta. pohdi korkeintaan sitä että olisitko sinä ja exäsi sopineet yhteen? se on ainoa millä voisi olla jotain merkitystä.
et ole irti exästäsi koska pohdit kateellisena mahtaako sen uusi nainen olla parempi kuin sinä jne...
miehenä minusta tuo sinun exäsi vaikuttaa manipuloivalta kusipäältä, jonka kanssa elämä olisi ollut varmaan kovin rasittavaa.
veikkaan että persoonallisuutesi on kiltti tyttö, joka yrittää miellyttää miestä kaikilla tavoilla ja yrittää olla ärsyttämättä. olivatko vanhempasi dominoivia ja vaativia, joita yritit miellyttää saadaksesi huomiota ja rakkautta?
luulen että sielunkumppanuutesi exän kanssa oli enempi läheisriippuvuutta. halusit suhdetta ja miellyttää miestä muttet tee sitä omaksi parhaaksesi tasavertaisen ja sinua tukevan kumppanin kanssa. tuon exän kanssa olisit vain rikkonut itsesi.
t. mies 45
[/quote]
harvinaisen hyvä kirjoitus...
Mieheltä tuli tänään viestiä. Kirjoitti, että olen varmaan nähnyt uutiset ja miettii mitä mahdan ajatella asiasta ja "olenko ok". Ihmettelen, että haluaako hän jotenkin pröystäillä uudella suhteellaan, vai yrittääkö hän olla huolehtivainen. Jälkimmäinen ei oikein kuulostaisi miehen tyyliseltä, mutta en toisaalta usko että hän yrittäisi minua loukatakaan. En ole vielä vastannut, mutta luultavasti toivotan hänelle vain onnea ja kerron asian olevan ok. Tavallaan tekisi mieli jättää vastaamatta, mutta se kai olisi selvä viesti että olen tolaltani...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidat kaivata enemmän ihan vaan parisuhdetta etkä tätä miestä joka vaikuttaa tosi estoiselta ja rajoittavalta.
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 16:51"]
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 16:39"]
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 12:09"]
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 12:00"]
"ja rakkaus välillämme oli hiljalleen kehittymässä ihastusta vahvemmaksi." Anteeks, ohi aiheen mutta tossa lauseessa ei ole mitään järkeä. Miten rakkaus kehittyy ihastusta vahvemmaksi? Ja unohda se exä ja sen uudet suhteet ja keskity omaan elämääsi. Et saa mitään muuta kuin pahan mielen ja päänsäryn kun vatvot menneitä, kertomasi perusteella tyyppi oli muutenkin täysi sekopää.
[/quote]
Anteeksi jos ilmaisin asian huonosti. Yritin sanoa, että emme olleet enää tapailuvaiheessa jossa ollaan ihastuneita, vaan olimme jo vakiintumassa pariskunnaksi ja ainakin minä tunsin häntä kohtaan jotain vakavampaa kuin vain ihastusta. Tämä ketju toki keskittyy negatiivisiin puoliin, mutta miehessä on myös paljon hyvää. Ei hän kohdellut minua koko aikaa kylmästi tai muuten huonosti. En yritä puolustella häntä, mutta en myöskään tuomita enempää kuin on syytä. Selkeästi suhteemme ei toiminut, eikä minua kohdeltu niin hyvin kuin mielestäni ansaitsisin, mutta täydeksi hirviöksi en voi miestä sanoa.
ap
[/quote]
"Koko aikaa kylmästi" - ketään ei kohdella missään vaiheessa kylmästi, ei varsinkaan rakkainta ja läheisintä ihmistään maailmassa. Ihme setit sinulla..
[/quote]
Nooh, kyllähän sellaistakin on, että joskus kun on huono päivä tai suututtaa, niin kohdellaan ikävästikin, vaikka rakastetaan. Ei kaikki parisuhteet niin auvoisia ole koko ajan, koska ihmiset eivät ole täydellisiä, vaikka suhteessa onkin ihan hyvä olla. Eikä minusta ainakaan kuulosta sille, että sun seurassa olis kauhean hyvä koko ajan olla, aikamoinen jöö. Mutta hyvä jos miehet sun seuraasi kestävät ja toisinpäin.
[/quote]
Ahh, av- palsta ei petä milloinkaan <3 Jep, niin on, mutta mistä tässä ketjussa on kyse, niin henkisen väkivallan aika piilossa olevista muodoista - ei hetken kiukutteluista. Sä et tiedä mun parisuhteista yhtään mitään, ja puhun tilanteesta jossa ap oli hetkeä aiemmin miehensä kanssa - meissä on vaan se ero, etten alistunut miehen kontrollointiin vaan tein selväksi et joko ollaan kaksi aikuista ihmistä tai sitten ei olla ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 19:35"]
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 16:51"]
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 16:39"]
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 12:09"]
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 12:00"]
"ja rakkaus välillämme oli hiljalleen kehittymässä ihastusta vahvemmaksi." Anteeks, ohi aiheen mutta tossa lauseessa ei ole mitään järkeä. Miten rakkaus kehittyy ihastusta vahvemmaksi? Ja unohda se exä ja sen uudet suhteet ja keskity omaan elämääsi. Et saa mitään muuta kuin pahan mielen ja päänsäryn kun vatvot menneitä, kertomasi perusteella tyyppi oli muutenkin täysi sekopää.
[/quote]
Anteeksi jos ilmaisin asian huonosti. Yritin sanoa, että emme olleet enää tapailuvaiheessa jossa ollaan ihastuneita, vaan olimme jo vakiintumassa pariskunnaksi ja ainakin minä tunsin häntä kohtaan jotain vakavampaa kuin vain ihastusta. Tämä ketju toki keskittyy negatiivisiin puoliin, mutta miehessä on myös paljon hyvää. Ei hän kohdellut minua koko aikaa kylmästi tai muuten huonosti. En yritä puolustella häntä, mutta en myöskään tuomita enempää kuin on syytä. Selkeästi suhteemme ei toiminut, eikä minua kohdeltu niin hyvin kuin mielestäni ansaitsisin, mutta täydeksi hirviöksi en voi miestä sanoa.
ap
[/quote]
"Koko aikaa kylmästi" - ketään ei kohdella missään vaiheessa kylmästi, ei varsinkaan rakkainta ja läheisintä ihmistään maailmassa. Ihme setit sinulla..
[/quote]
Nooh, kyllähän sellaistakin on, että joskus kun on huono päivä tai suututtaa, niin kohdellaan ikävästikin, vaikka rakastetaan. Ei kaikki parisuhteet niin auvoisia ole koko ajan, koska ihmiset eivät ole täydellisiä, vaikka suhteessa onkin ihan hyvä olla. Eikä minusta ainakaan kuulosta sille, että sun seurassa olis kauhean hyvä koko ajan olla, aikamoinen jöö. Mutta hyvä jos miehet sun seuraasi kestävät ja toisinpäin.
[/quote]
Ahh, av- palsta ei petä milloinkaan <3 Jep, niin on, mutta mistä tässä ketjussa on kyse, niin henkisen väkivallan aika piilossa olevista muodoista - ei hetken kiukutteluista. Sä et tiedä mun parisuhteista yhtään mitään, ja puhun tilanteesta jossa ap oli hetkeä aiemmin miehensä kanssa - meissä on vaan se ero, etten alistunut miehen kontrollointiin vaan tein selväksi et joko ollaan kaksi aikuista ihmistä tai sitten ei olla ollenkaan.
[/quote]
Jos ihmisen luonteeseen kuuluu kontrollointi, negatiivisuus ja vaativuus toista kohtaan, niin miten nuo piirteet saa kaikkoamaan vain ilmoittamalla, että tämä ei käy? Ei ihmisen luonne tuolla lailla muutu? Tuleeko sama ongelma vain myöhemmin uudelleen esiin?
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 19:35"]
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 16:51"]
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 16:39"]
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 12:09"]
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 12:00"]
"ja rakkaus välillämme oli hiljalleen kehittymässä ihastusta vahvemmaksi." Anteeks, ohi aiheen mutta tossa lauseessa ei ole mitään järkeä. Miten rakkaus kehittyy ihastusta vahvemmaksi? Ja unohda se exä ja sen uudet suhteet ja keskity omaan elämääsi. Et saa mitään muuta kuin pahan mielen ja päänsäryn kun vatvot menneitä, kertomasi perusteella tyyppi oli muutenkin täysi sekopää.
[/quote]
Anteeksi jos ilmaisin asian huonosti. Yritin sanoa, että emme olleet enää tapailuvaiheessa jossa ollaan ihastuneita, vaan olimme jo vakiintumassa pariskunnaksi ja ainakin minä tunsin häntä kohtaan jotain vakavampaa kuin vain ihastusta. Tämä ketju toki keskittyy negatiivisiin puoliin, mutta miehessä on myös paljon hyvää. Ei hän kohdellut minua koko aikaa kylmästi tai muuten huonosti. En yritä puolustella häntä, mutta en myöskään tuomita enempää kuin on syytä. Selkeästi suhteemme ei toiminut, eikä minua kohdeltu niin hyvin kuin mielestäni ansaitsisin, mutta täydeksi hirviöksi en voi miestä sanoa.
ap
[/quote]
"Koko aikaa kylmästi" - ketään ei kohdella missään vaiheessa kylmästi, ei varsinkaan rakkainta ja läheisintä ihmistään maailmassa. Ihme setit sinulla..
[/quote]
Nooh, kyllähän sellaistakin on, että joskus kun on huono päivä tai suututtaa, niin kohdellaan ikävästikin, vaikka rakastetaan. Ei kaikki parisuhteet niin auvoisia ole koko ajan, koska ihmiset eivät ole täydellisiä, vaikka suhteessa onkin ihan hyvä olla. Eikä minusta ainakaan kuulosta sille, että sun seurassa olis kauhean hyvä koko ajan olla, aikamoinen jöö. Mutta hyvä jos miehet sun seuraasi kestävät ja toisinpäin.
[/quote]
Ahh, av- palsta ei petä milloinkaan <3 Jep, niin on, mutta mistä tässä ketjussa on kyse, niin henkisen väkivallan aika piilossa olevista muodoista - ei hetken kiukutteluista. Sä et tiedä mun parisuhteista yhtään mitään, ja puhun tilanteesta jossa ap oli hetkeä aiemmin miehensä kanssa - meissä on vaan se ero, etten alistunut miehen kontrollointiin vaan tein selväksi et joko ollaan kaksi aikuista ihmistä tai sitten ei olla ollenkaan.
[/quote]
Puhe oli hetken kiukuttelusta (en muuten hyväksy sanaa kiukuttelu, se on jo vallanhalun muoto. Toisen käytökselle on aina syvempi ja "järkevämpi" syy kuin vain kiukuttelu, jonka itse käsitän tahallisena ja turhana hallan tekemisenä toiselle) sikäli, että sanoit, ettei ketään (ole syytä) kohdella missään hetkessä kylmästi. Kuitenkin tämä on ainakin minulle utopiaa ja mielestäni miehelläni ja minulla on silti ihan hyvä parisuhde. Jos en saisi välillä purkaa ja päästää höyryjä ulos (minulla se ilmenee kylmänäkin ja töykeänä käytöksenä toista kohtaan) tulisin hulluksi. Tiedän, että se on "väärin", mutta onneksi minun mies sietää sitä ja rakastaa minua silti. Ärsytti vain julistamisesi, ettei ketään kohdella kylmästi. Sano, että sä et tee niin (vaikka edelleen kuulostat aika kylmältä, mutta ehkä sun on pakko olla kun kohdallesi osuu kontrolloivia miehiä.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaa nyt ainakin sille eksälle. Jos se haluaa kehuskella uudella naisella, ja et vastaa, niin vaikutelma on se että olet saanut kovan iskun ja mies on päässyt tavoitteeseensa. Jos taas hän haluaakin oikeasti kysyä onko sulla kaikki hyvin, etkä vastaa, niin hän varmaan huolestuu. Vastaa jotain kohteliasta ja neutraalia, kuten aioitkin.
Millainen ex lähettelee tuollaisia viestejä? Jätkällä hieman kusi noussut päähän. Ap sen suhteen lopettikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 21:03"]
Millainen ex lähettelee tuollaisia viestejä? Jätkällä hieman kusi noussut päähän. Ap sen suhteen lopettikin.
[/quote]
Ihan totta, välillä unohdan että minä tein aloitteen erosta :D Johtuu kai siitä, että mies oli koko ajan se kriittinen osapuoli joka ei täysin hyväksynyt minua, joten tuntuu ihan siltä kuin hän olisi jättänyt minut. Uskon kyllä että mies olisi itsekin halunnut ennemmin tai myöhemmin erota, kun kerran en useimmiten täysin miellyttänyt häntä.
Tuo viesti on siksikin omituinen, että mies ei ole eron jälkeen kysellyt miten pärjään. Miksi ottaa yhteyttä nyt, tuollaisesta syystä? Välimme eivät siis ole olleet missään vaiheessa poikki, mutta yhteyttä ei ole sen kummemmin pidetty.
ap
Älä vastaa mitään. Antaa tyypin arvuutella.
[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 21:08"]
Älä vastaa mitään. Antaa tyypin arvuutella.
[/quote]
Samaa mieltä, oikein tuollaiselle kontrolloivalle narsistille että joutuu välillä odottamaan että eikö sitä vastausta ala kuulua! Vastauksetta jääminen raivostuttaa tuollaista ihmistä, ja se voisi nyt olla aivan oikein.
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 12:09"]
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 12:00"]
"ja rakkaus välillämme oli hiljalleen kehittymässä ihastusta vahvemmaksi." Anteeks, ohi aiheen mutta tossa lauseessa ei ole mitään järkeä. Miten rakkaus kehittyy ihastusta vahvemmaksi? Ja unohda se exä ja sen uudet suhteet ja keskity omaan elämääsi. Et saa mitään muuta kuin pahan mielen ja päänsäryn kun vatvot menneitä, kertomasi perusteella tyyppi oli muutenkin täysi sekopää.
[/quote]
Anteeksi jos ilmaisin asian huonosti. Yritin sanoa, että emme olleet enää tapailuvaiheessa jossa ollaan ihastuneita, vaan olimme jo vakiintumassa pariskunnaksi ja ainakin minä tunsin häntä kohtaan jotain vakavampaa kuin vain ihastusta. Tämä ketju toki keskittyy negatiivisiin puoliin, mutta miehessä on myös paljon hyvää. Ei hän kohdellut minua koko aikaa kylmästi tai muuten huonosti. En yritä puolustella häntä, mutta en myöskään tuomita enempää kuin on syytä. Selkeästi suhteemme ei toiminut, eikä minua kohdeltu niin hyvin kuin mielestäni ansaitsisin, mutta täydeksi hirviöksi en voi miestä sanoa.
ap
[/quote]
"Koko aikaa kylmästi" - ketään ei kohdella missään vaiheessa kylmästi, ei varsinkaan rakkainta ja läheisintä ihmistään maailmassa. Ihme setit sinulla..
Olen tuo joka vastasi aika pitkälti aiemmin, en jaksa selata taakse päin että milla numerolla, mutta itse olen seurustellut vastaavien idioottien kanssa. Tuo miehen varakkuus ei selitä sitä käytöstä, olen itse pyörinyt varakkaissa piireissä niin kuin vähemmänkin varakkaissa, ja vika on puhtaasti luonteessa eikä tilin saldossa ja veneiden määrässä. Olen seurustellut miesten kanssa, jotka käyttäytyvät kuin olisivat seurustelleet lapsen kanssa ja käyttäytyivät juuri noin kuin kuvailit aiemmin tuota jäätelöepisodia sillä erotuksella, että mitään asiaa ei pystynyt tekemään ilman suurta draamaa. Niihin kaikkiin auttoi ero ja itseltä sellainen "noh, äläs nyt markku viitsi kiukutella" suhtautuminen, eli suhtautuminen ihan kuin en olisi huomannutkaan tai tein sellaisen kohoamisen miehen yläpuolelle.
Nykyinen mieheni yritti samaa käyttäytymistä, mutta pistin sille stopin aivan alkuunsa. Yksistä juhlista me lähdettiin pois todella kireissä tunnelmissa, koska kypsyin siihen miehen kiukutteluun. Kotona käytiin niin kovat neuvottelut, ettei miehelle jäänyt epäselväksi kuka määrää käytöksestäni - mies vai minä itse. Jatkossa hän on yrittänyt joskus korjailla puhumisiani jos olen jutellut jonkun kanssa, mutta olen uskaltanut niihinkin sanoa että pitää turpansa kiinni ja kuuntelee rauhassa. Se on muuten toiminut, koska mies tietää että lähden lätkimään jos hän kohtelee minua enää kertaakaan alentuvasti muiden nähden tai kuvittelee että olisin hänen egonsa jatke.
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 16:39"]
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 12:09"]
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 12:00"]
"ja rakkaus välillämme oli hiljalleen kehittymässä ihastusta vahvemmaksi." Anteeks, ohi aiheen mutta tossa lauseessa ei ole mitään järkeä. Miten rakkaus kehittyy ihastusta vahvemmaksi? Ja unohda se exä ja sen uudet suhteet ja keskity omaan elämääsi. Et saa mitään muuta kuin pahan mielen ja päänsäryn kun vatvot menneitä, kertomasi perusteella tyyppi oli muutenkin täysi sekopää.
[/quote]
Anteeksi jos ilmaisin asian huonosti. Yritin sanoa, että emme olleet enää tapailuvaiheessa jossa ollaan ihastuneita, vaan olimme jo vakiintumassa pariskunnaksi ja ainakin minä tunsin häntä kohtaan jotain vakavampaa kuin vain ihastusta. Tämä ketju toki keskittyy negatiivisiin puoliin, mutta miehessä on myös paljon hyvää. Ei hän kohdellut minua koko aikaa kylmästi tai muuten huonosti. En yritä puolustella häntä, mutta en myöskään tuomita enempää kuin on syytä. Selkeästi suhteemme ei toiminut, eikä minua kohdeltu niin hyvin kuin mielestäni ansaitsisin, mutta täydeksi hirviöksi en voi miestä sanoa.
ap
[/quote]
"Koko aikaa kylmästi" - ketään ei kohdella missään vaiheessa kylmästi, ei varsinkaan rakkainta ja läheisintä ihmistään maailmassa. Ihme setit sinulla..
[/quote]
Nooh, kyllähän sellaistakin on, että joskus kun on huono päivä tai suututtaa, niin kohdellaan ikävästikin, vaikka rakastetaan. Ei kaikki parisuhteet niin auvoisia ole koko ajan, koska ihmiset eivät ole täydellisiä, vaikka suhteessa onkin ihan hyvä olla. Eikä minusta ainakaan kuulosta sille, että sun seurassa olis kauhean hyvä koko ajan olla, aikamoinen jöö. Mutta hyvä jos miehet sun seuraasi kestävät ja toisinpäin.
[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 21:44"]etsi mies, jonka kanssa voit olla soulmate, rennosti kuin paras ystävä, voitte itkeä, nauraa, rakastella, hölmöillä, jne... vapautuneesti.
ihmiset kenellä on fasadi eivät ole koskaan onnellisia. he luulevat että he ovat onnellisia rikkautensa takia mutteivät ole eivätkä sitä tiedä ja hyväksy itse. heille fasadin ja arvokkuuden säilyttäminen on itseisarvo.
aidosti rikkaan plus henkisesti rikkaan ei tarvitse esittää rikasta eikä sitä tarvitse korostaa missään muodossa.
t. mies45
[/quote]
Mulla on tämmöinen...ihana mies...mutta vain salaisesti :)
N40
Alue: Aihe vapaa
26, tulkitsit oikein. Pelkään, että joku muu pystyy siihen, mihin minä en pystynyt. En saanut miestä rakastamaan minua, vaikka yritin miellyttää kaikin tavoin. Ei ole minulle luontevaa esimerkiksi jättää riidat tai erimielisyydet selvittämättä, mutta tässä suhteessa tein jatkuvasti niin, koska mies ei olisi muuta hyväksynyt. Ostin uusia, kalliimpia ja "hienompia" vaatteita, meikkasin enemmän kuin koskaan elämässäni. Kaikki tuo oli minulta oikeasti tyhmää, ja kaiken lisäksi se ei edes toiminut. Tunnen epäonnistuneeni.
Jos tuo nainen haluaa ja pystyy parempaan, niin järjellä ajatellen en voi olla kuin iloinen miehen puolesta. Silti pelkään.
Kiitos, kun olet pohtinut asiaa täällä kanssani. Samat sanat kaikille muillekin. Tämä on tosiaan se päivä, kun tuo uusi suhde paljastui, joten asiat pyörivät hullun lailla pääni sisällä.
ap