Lue keskustelun säännöt.
Alikersantti Lehto, psykopaatti(ko)
hyväntuulinen aurinko
17.09.2021 |
Väinö Linnan romaanissa Lehto esitellään yleensä tunnekylmänä mutta joskus raivostuvana (esim. pelkuruutta ja heikkoutta osoittaneen sotamies Riitaojan kohdalla.)
Hän on hampaitaan kiristelevä tampereen seudulta oleva orpopoika. Hän puhuu kirjakieltä sen vähän mitä puhuu, peittäen näin juurensa joita hän ei kai koe olevankaan. Itse olen luullut hänen olleen turkulainen satamajätkä yli 20 vuoden ajan, siinä esimerkki miten hyvin hän peitti menneisyytensä eikä Linna hänen taustoistaan juuri kerro.
Edwin Laineen elokuvassa Tuntematon Sotilas (1955) Lehtoa esittää unohtumattomasti Åke Lindman. Aku Louhimiehen Tuntemattomassa Sotilaassa (2017) Lehdon roolissa on Severi Saarinen joka luo ehkä vielä tummemman sävyn hahmoonsa. Lehto ikään kuin tietää että hän tulee kaatumaan sodassa ja on synkkä ja negatiivinen. Arvostamiensa johtajien (Kaarna, Koskela) määräyksiä hän noudattaa kritiikittä mutta halveksimaansa Lammioon hän suhtautuu vihamielisesti.
Vaikka asiaa ei suoraan kerrota, on selvää että orpolapsi Lehto on kokenut kaltoinkohtelua ja ehkäpä jopa seksuaalista hyväksikäyttöä.
Lehto kohtaa noutajansa jatkosodan ensimmäisenä syksynä. Pilkkopimeässä yössä hän kävelee suoraan vihollisen asemaan josta avataan pikakiväärituli. Partiokaverit pakenevat paikalta luullen Lehdon kuolleen ja ollen liian peloissaan koko ajan jatkuvan tulituksen vuoksi mennäkseen asiaa varmistamaan. Myöhemmin päivänvalossa nähdään että Lehto on vakavasti haavoittuneena ampunut itsensä kiväärillään. "Hän oli paras mies meistä kestämään tuon kohtalon." Totesi Koskela.
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Lehto on fiktiivinen hahmo ja kirjailijan luomus. Väinö Linnan aikaan kirjailijat käyttivät vain omaa ihmistuntemustaan ja elämänkokemustaan kirjoittaessaan. Diagnoosien ahkera tekeminen on meidän aikamme muoti.
Lehdolla oli esikuva, nimeltään Lehtonen, joka kaatui suunnilleen samalla tavalla kuin Lehtokin. Jos muistan oikein, niin todellisuudessa porukasta kaatui muitakin, eivätkä henkiin jääneet häipyneet paikalta. Mutta se yksinäinen itsemurha oli tietysti dramaattisempi ja hahmolle sopivampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnostava keskustelu! Jatkakaa...
Nykytulkinnalla Lehdossa on ihan selkeästi psykopaatin piirteitä, mutta jotkut hänen ominaisuutensa taas eivät viittaa psykopatiaan. Hän oli kylmä ja kova, monesti jopa tunteeton ja julma, mutta toisaalta arvosti Koskelaa ja piti Kaarnaa jossain määrin vertaisenaan. Hän ei myöskään yrittänyt psykopaatin tapaan uhrata muita itseään suojellakseen ja oli muun porukan kanssa ihan hyvissä väleissä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä nyt on erilaisia luonteita ilman sen kummempaa traumaa tai dramatiikkaa.
Lehdon traumataustahan tulee selvästi esille siinä kun hän kävelee yksin ja mieleen tulee että palaisi takaisin. Silloin hän raivostuu itselleen ja ajattelee, että ei ikinä, sitä "ne" ei tule näkemään. Ja samalla Linna avaa miten Lehto on vihannut kaikkia lapsesta saakka, jolloin on kantanut pula-aikana jotakin kunnan apuruokaa ruosteisessa astiassa ollessaan Tampereella "kulkukoirana". Hän vihaa ihmisiä niin paljon, että hänestä ei ole edes kommunistiksi, koska hän ei siedä ketään.
Kaarna piti Lehtoa poikkeusyksilönä, koska tällä oli niin kova luonne. Kaarna yritti innostaa Lehtoa omaehtoiseen opiskeluun, mutta sitä Lehto ei aloittanut.
Kaikki nämä lukee kirjassa, jos sen jaksatte vaan lukea.
Vierailija kirjoitti:
Nykytulkinnalla Lehdossa on ihan selkeästi psykopaatin piirteitä, mutta jotkut hänen ominaisuutensa taas eivät viittaa psykopatiaan. Hän oli kylmä ja kova, monesti jopa tunteeton ja julma, mutta toisaalta arvosti Koskelaa ja piti Kaarnaa jossain määrin vertaisenaan. Hän ei myöskään yrittänyt psykopaatin tapaan uhrata muita itseään suojellakseen ja oli muun porukan kanssa ihan hyvissä väleissä.
Mutta Koskela ja Kaarna olivat AINOAT joita kohtaan Lehto tunsi "jonkinlaista" kunnioitusta, mutta siinäkin oli mukana oma ylpeä omanarvontunto. Näin kirjoittaa Linna (luin kirjan kesällä). Lisäksi Lehto ei välittänyt muista varsinaisesti, vaan enemmän siitä että hän itse pärjää eikä näytä heikkouttaan kellekään. Lehdon ryhmä ei tykännyt Lehdosta, mutta luotti koska tämä oli niin kova. Rokka oli kuitenkin suositumpi kun tuli ryhmänjohtajaksi Lehdon jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykytulkinnalla Lehdossa on ihan selkeästi psykopaatin piirteitä, mutta jotkut hänen ominaisuutensa taas eivät viittaa psykopatiaan. Hän oli kylmä ja kova, monesti jopa tunteeton ja julma, mutta toisaalta arvosti Koskelaa ja piti Kaarnaa jossain määrin vertaisenaan. Hän ei myöskään yrittänyt psykopaatin tapaan uhrata muita itseään suojellakseen ja oli muun porukan kanssa ihan hyvissä väleissä.
Mutta Koskela ja Kaarna olivat AINOAT joita kohtaan Lehto tunsi "jonkinlaista" kunnioitusta, mutta siinäkin oli mukana oma ylpeä omanarvontunto. Näin kirjoittaa Linna (luin kirjan kesällä). Lisäksi Lehto ei välittänyt muista varsinaisesti, vaan enemmän siitä että hän itse pärjää eikä näytä heikkouttaan kellekään. Lehdon ryhmä ei tykännyt Lehdosta, mutta luotti koska tämä oli niin kova. Rokka oli kuitenkin suositumpi kun tuli ryhmänjohtajaksi Lehdon jälkeen.
Esimerkiksi siihen kovennettuun liittyen Lehto suostuu seisomaan siksi, ettei Koskela joutuisi pahaan välikäteen. Se kertoo aika paljon Lehdon suhtautumisesta Koskelaan. Siitä on hetki kun olen lukenut kirjan, mutta en muista että ryhmä tai muu joukkue olisi vihannut Lehtoa, tai Lehto vihannut heitä, tai että Lehto olisi suljettu muun porukan ulkopuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykytulkinnalla Lehdossa on ihan selkeästi psykopaatin piirteitä, mutta jotkut hänen ominaisuutensa taas eivät viittaa psykopatiaan. Hän oli kylmä ja kova, monesti jopa tunteeton ja julma, mutta toisaalta arvosti Koskelaa ja piti Kaarnaa jossain määrin vertaisenaan. Hän ei myöskään yrittänyt psykopaatin tapaan uhrata muita itseään suojellakseen ja oli muun porukan kanssa ihan hyvissä väleissä.
Mutta Koskela ja Kaarna olivat AINOAT joita kohtaan Lehto tunsi "jonkinlaista" kunnioitusta, mutta siinäkin oli mukana oma ylpeä omanarvontunto. Näin kirjoittaa Linna (luin kirjan kesällä). Lisäksi Lehto ei välittänyt muista varsinaisesti, vaan enemmän siitä että hän itse pärjää eikä näytä heikkouttaan kellekään. Lehdon ryhmä ei tykännyt Lehdosta, mutta luotti koska tämä oli niin kova. Rokka oli kuitenkin suositumpi kun tuli ryhmänjohtajaksi Lehdon jälkeen.
Esimerkiksi siihen kovennettuun liittyen Lehto suostuu seisomaan siksi, ettei Koskela joutuisi pahaan välikäteen. Se kertoo aika paljon Lehdon suhtautumisesta Koskelaan. Siitä on hetki kun olen lukenut kirjan, mutta en muista että ryhmä tai muu joukkue olisi vihannut Lehtoa, tai Lehto vihannut heitä, tai että Lehto olisi suljettu muun porukan ulkopuolelle.
Siinä luki jotenkin niin, että ne (ryhmä) eivät olleet pitäneet ryhmänjohtajastaan, mutta tämän kovuus oli saanut heidät luottamaan tähän. Siksi Lehdon kuolema oli kova järkytys, koska niin kovakin jätkä saattoi kukistua yhteen pikakiväärin sarjaan.
Totta kyllä tuo, että Lehto teki tavallaan epäitsekkäästi eikä laittanut Koskelaa välikäteen. Mutta samalla hän "pakotti" muut olemaan mukanaan, kun pommikoneet iskivät eikä Lehto lähtenyt pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä nyt on erilaisia luonteita ilman sen kummempaa traumaa tai dramatiikkaa.
Lehdon traumataustahan tulee selvästi esille siinä kun hän kävelee yksin ja mieleen tulee että palaisi takaisin. Silloin hän raivostuu itselleen ja ajattelee, että ei ikinä, sitä "ne" ei tule näkemään. Ja samalla Linna avaa miten Lehto on vihannut kaikkia lapsesta saakka, jolloin on kantanut pula-aikana jotakin kunnan apuruokaa ruosteisessa astiassa ollessaan Tampereella "kulkukoirana". Hän vihaa ihmisiä niin paljon, että hänestä ei ole edes kommunistiksi, koska hän ei siedä ketään.
Kaarna piti Lehtoa poikkeusyksilönä, koska tällä oli niin kova luonne. Kaarna yritti innostaa Lehtoa omaehtoiseen opiskeluun, mutta sitä Lehto ei aloittanut.
Kaikki nämä lukee kirjassa, jos sen jaksatte vaan lukea.
Tämä Lehdon viimeinen matka on kirjan parasta ja synkintä antia. Toinen on Lahtisen loppu, se koko kohtaus. Todella hyvin kuvattu.
Kirjahan on hieman epätasainen, varsinkin loppua kohti. Linnan kunto alkoi romahtaa ja kiirekin tuli. Itse hän harmitteli tätä jälkeenpäin. Sen huomaa siinä, miten tyyli muuttuu "sarjakuvamaisemmaksi" lopussa, vaikka toki edelleen säilyttää kovan otteensa. Mutta se eroaa alusta kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykytulkinnalla Lehdossa on ihan selkeästi psykopaatin piirteitä, mutta jotkut hänen ominaisuutensa taas eivät viittaa psykopatiaan. Hän oli kylmä ja kova, monesti jopa tunteeton ja julma, mutta toisaalta arvosti Koskelaa ja piti Kaarnaa jossain määrin vertaisenaan. Hän ei myöskään yrittänyt psykopaatin tapaan uhrata muita itseään suojellakseen ja oli muun porukan kanssa ihan hyvissä väleissä.
Mutta Koskela ja Kaarna olivat AINOAT joita kohtaan Lehto tunsi "jonkinlaista" kunnioitusta, mutta siinäkin oli mukana oma ylpeä omanarvontunto. Näin kirjoittaa Linna (luin kirjan kesällä). Lisäksi Lehto ei välittänyt muista varsinaisesti, vaan enemmän siitä että hän itse pärjää eikä näytä heikkouttaan kellekään. Lehdon ryhmä ei tykännyt Lehdosta, mutta luotti koska tämä oli niin kova. Rokka oli kuitenkin suositumpi kun tuli ryhmänjohtajaksi Lehdon jälkeen.
Esimerkiksi siihen kovennettuun liittyen Lehto suostuu seisomaan siksi, ettei Koskela joutuisi pahaan välikäteen. Se kertoo aika paljon Lehdon suhtautumisesta Koskelaan. Siitä on hetki kun olen lukenut kirjan, mutta en muista että ryhmä tai muu joukkue olisi vihannut Lehtoa, tai Lehto vihannut heitä, tai että Lehto olisi suljettu muun porukan ulkopuolelle.
Siinä luki jotenkin niin, että ne (ryhmä) eivät olleet pitäneet ryhmänjohtajastaan, mutta tämän kovuus oli saanut heidät luottamaan tähän. Siksi Lehdon kuolema oli kova järkytys, koska niin kovakin jätkä saattoi kukistua yhteen pikakiväärin sarjaan.
Totta kyllä tuo, että Lehto teki tavallaan epäitsekkäästi eikä laittanut Koskelaa välikäteen. Mutta samalla hän "pakotti" muut olemaan mukanaan, kun pommikoneet iskivät eikä Lehto lähtenyt pois.
Jep. Siinä on kiinnostavaa ristiriitaa, minkä takia Lehdon leimaaminen psykopaatiksi on lyhytnäköistä. Tietysti Lehdon kuten muidenkin hahmoihin vaikuttaa se, että Linna itse ei ollut kovinkaan tykätty ryhmänjohtaja, mutta eri syistä kuin Lehto. Hän varmaan tiedostamattaan kirjoitti sekä Lehtoon että Rokkaan sellaisia ominaisuuksia, mitä olisi toivonut itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä nyt on erilaisia luonteita ilman sen kummempaa traumaa tai dramatiikkaa.
Lehdon traumataustahan tulee selvästi esille siinä kun hän kävelee yksin ja mieleen tulee että palaisi takaisin. Silloin hän raivostuu itselleen ja ajattelee, että ei ikinä, sitä "ne" ei tule näkemään. Ja samalla Linna avaa miten Lehto on vihannut kaikkia lapsesta saakka, jolloin on kantanut pula-aikana jotakin kunnan apuruokaa ruosteisessa astiassa ollessaan Tampereella "kulkukoirana". Hän vihaa ihmisiä niin paljon, että hänestä ei ole edes kommunistiksi, koska hän ei siedä ketään.
Kaarna piti Lehtoa poikkeusyksilönä, koska tällä oli niin kova luonne. Kaarna yritti innostaa Lehtoa omaehtoiseen opiskeluun, mutta sitä Lehto ei aloittanut.
Kaikki nämä lukee kirjassa, jos sen jaksatte vaan lukea.
Tämä Lehdon viimeinen matka on kirjan parasta ja synkintä antia. Toinen on Lahtisen loppu, se koko kohtaus. Todella hyvin kuvattu.
Kirjahan on hieman epätasainen, varsinkin loppua kohti. Linnan kunto alkoi romahtaa ja kiirekin tuli. Itse hän harmitteli tätä jälkeenpäin. Sen huomaa siinä, miten tyyli muuttuu "sarjakuvamaisemmaksi" lopussa, vaikka toki edelleen säilyttää kovan otteensa. Mutta se eroaa alusta kyllä.
Linna myös siirrettiiin jossain vaiheessa töihin koulutuskeskukseen, eikä hänellä ollut perääntymisvaiheesta omaa kokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Dosentti Mirjam Kalland on tulkinnut Lehdon olevan ennen kaikkea hylätty lapsi. Lehdolla on hyvin kielteinen mielikuva itsestään, hän ei halua kiinnittyä kehenkään eikä mihinkään, sillä lapsuuden voimakas hylkäämiskokemus ei saa toistua. Riitaojan heikkoutta hän inhoaa kaikkein eniten, koska tämän pelossa hän tunnistaa sen pienen pelokkaan pojan, joka hänkin on ollut.
Löytyisiköhän Suomesta kohta joku dosentti tekemään tutkimusta Vääpeli Körmyn persoonasta ja taustasta...
Ihan varmasti, kun valtionrahaa on jaossa.
Vierailija kirjoitti:
https://web.archive.org/web/20070114041148/https://www.hs.fi/juttusarja…
Mielenkiintoinen teksti, kiitos. Luin tämän aikanaan kun julkaistiin Hesarissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dosentti Mirjam Kalland on tulkinnut Lehdon olevan ennen kaikkea hylätty lapsi. Lehdolla on hyvin kielteinen mielikuva itsestään, hän ei halua kiinnittyä kehenkään eikä mihinkään, sillä lapsuuden voimakas hylkäämiskokemus ei saa toistua. Riitaojan heikkoutta hän inhoaa kaikkein eniten, koska tämän pelossa hän tunnistaa sen pienen pelokkaan pojan, joka hänkin on ollut.
Löytyisiköhän Suomesta kohta joku dosentti tekemään tutkimusta Vääpeli Körmyn persoonasta ja taustasta...
Ihan varmasti, kun valtionrahaa on jaossa.
Voisi löytyäkin. Sotilasfarssi on omalla tavallaan kiinnostava viihteen laji, voisi olla ihan aiheellista tutkia miten se on muuttunut 30-luvulta Körmyn aikaan, nykyäänhän sitä ei enää tehdä.
Mielestäni oli harmi kun Louhimies supisti Lehdon roolin niin pieneksi elokuvassaan. Rokka on Rokka, joo, mutta mielestäni Lehto oli kiinnostavampi juuri tuon synkän taustansa vuoksi. Samoin Lahtisen hahmo oli pienennetty ja laimennettu pahasti. Missä monologi? Ei ollut leffassa. Ja Riitaoja - sekin oli häivytetty.
Vähän veikkaan, että koska Louhimies sai rahoitusta isoilta firmoilta ja kyseessä oli Suomi 100-teos, ei näitä historian ikäviä kipupisteitä haluttu kuvata (yksi on kadulle hylätty lapsi josta tulee sotavankeja ampuva sotilas ja toinen kommunisti, joka haukkuu kaikkea isänmaallista, mutta on silti kovempi sotilas kuin moni muu ja kolmas on niin pahasti sodan traumatisoima, että on lähes mielisairas). Rokka puolestaan oli "turvallinen " vaihtoehto talonpoikaisella sosiaalistatuksellaan ja teoillaan, joten sopi leffaan.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni oli harmi kun Louhimies supisti Lehdon roolin niin pieneksi elokuvassaan. Rokka on Rokka, joo, mutta mielestäni Lehto oli kiinnostavampi juuri tuon synkän taustansa vuoksi. Samoin Lahtisen hahmo oli pienennetty ja laimennettu pahasti. Missä monologi? Ei ollut leffassa. Ja Riitaoja - sekin oli häivytetty.
Vähän veikkaan, että koska Louhimies sai rahoitusta isoilta firmoilta ja kyseessä oli Suomi 100-teos, ei näitä historian ikäviä kipupisteitä haluttu kuvata (yksi on kadulle hylätty lapsi josta tulee sotavankeja ampuva sotilas ja toinen kommunisti, joka haukkuu kaikkea isänmaallista, mutta on silti kovempi sotilas kuin moni muu ja kolmas on niin pahasti sodan traumatisoima, että on lähes mielisairas). Rokka puolestaan oli "turvallinen " vaihtoehto talonpoikaisella sosiaalistatuksellaan ja teoillaan, joten sopi leffaan.
Louhimies päätti myös pilata Hietasen ja Veran dynamiikan laittamalla heille sen kiintiöseksikohtauksen.
Oli kyllä Louhimieheltä iso virhe kaventaa Lehdon (ja Riitaojan; näistä kahdesta nyt on vaikea puhuakaan erikseen) roolia antamalla Rokalle tarpeettomankin paljon ruutuaikaa. Lehto on edellä mainituista syistä koko teoksen kiehtovimpia hahmoja, ja pääsee välillä murtautumaan arkkityyppinsä ulkopuolellekin, kuten kohtauksessa, jossa pysähtyy ja pakottaa Riitaojan jatkamaan matkaa. Väkivaltaisuudestaan huolimatta Lehto oli ainoa, joka pysähtyi toisen hädän kohdalla.
Onkin kiinnostavaa, että miksi. Kirjassa erikseen todetaan, ettei Lehto ollut sillä tavalla tunnollinen esimies, joten tuskinpa tämä pysähtyi pelkästä velvollisuudentunnostakaan. Eikö olisi ollut helppo olla kuin ei olisi huomannutkaan koko Riitaojaa ryömimässä maassa ja myöhemmin valehdella, ettei tiedä, mitä tälle kävi? Sillä tavoinhan Lehto olisi päässyt Riitaojasta eroon, ja tuskin valehtelukaan olisi ollut Lehdolle vaikeaa, sillä valehteleehan tämä jo aiemmin kunnioittamalleen Koskelalle, että hänen selkään ampumansa vanki yritti karata.
Sodassa ihmisillä on erilaisia ja hyvinkin erikoisia keinoja selvitä henkisesti. Luulisi tuon nyt ymmärtävän.
Tiede vie nihilismiin, harva teistä ymmärtää tosin, mitä tämä tarkoittaa. Psykologia tieteenä, niin on se edes tiedettä? Psykiatria samoin Ps: Lopettakaa se adhd- diagnoosien hakeminen lääkäriltä.
Dosentti Mirjam Kalland on tulkinnut Lehdon olevan ennen kaikkea hylätty lapsi. Lehdolla on hyvin kielteinen mielikuva itsestään, hän ei halua kiinnittyä kehenkään eikä mihinkään, sillä lapsuuden voimakas hylkäämiskokemus ei saa toistua. Riitaojan heikkoutta hän inhoaa kaikkein eniten, koska tämän pelossa hän tunnistaa sen pienen pelokkaan pojan, joka hänkin on ollut.