Alikersantti Lehto, psykopaatti(ko)
Väinö Linnan romaanissa Lehto esitellään yleensä tunnekylmänä mutta joskus raivostuvana (esim. pelkuruutta ja heikkoutta osoittaneen sotamies Riitaojan kohdalla.)
Hän on hampaitaan kiristelevä tampereen seudulta oleva orpopoika. Hän puhuu kirjakieltä sen vähän mitä puhuu, peittäen näin juurensa joita hän ei kai koe olevankaan. Itse olen luullut hänen olleen turkulainen satamajätkä yli 20 vuoden ajan, siinä esimerkki miten hyvin hän peitti menneisyytensä eikä Linna hänen taustoistaan juuri kerro.
Edwin Laineen elokuvassa Tuntematon Sotilas (1955) Lehtoa esittää unohtumattomasti Åke Lindman. Aku Louhimiehen Tuntemattomassa Sotilaassa (2017) Lehdon roolissa on Severi Saarinen joka luo ehkä vielä tummemman sävyn hahmoonsa. Lehto ikään kuin tietää että hän tulee kaatumaan sodassa ja on synkkä ja negatiivinen. Arvostamiensa johtajien (Kaarna, Koskela) määräyksiä hän noudattaa kritiikittä mutta halveksimaansa Lammioon hän suhtautuu vihamielisesti.
Vaikka asiaa ei suoraan kerrota, on selvää että orpolapsi Lehto on kokenut kaltoinkohtelua ja ehkäpä jopa seksuaalista hyväksikäyttöä.
Lehto kohtaa noutajansa jatkosodan ensimmäisenä syksynä. Pilkkopimeässä yössä hän kävelee suoraan vihollisen asemaan josta avataan pikakiväärituli. Partiokaverit pakenevat paikalta luullen Lehdon kuolleen ja ollen liian peloissaan koko ajan jatkuvan tulituksen vuoksi mennäkseen asiaa varmistamaan. Myöhemmin päivänvalossa nähdään että Lehto on vakavasti haavoittuneena ampunut itsensä kiväärillään. "Hän oli paras mies meistä kestämään tuon kohtalon." Totesi Koskela.
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Onko nenä tullut kaivetuksi jo tyhjäksi, kun on pitänyt siirtyä kirjallisuuden fiktiivisten hahmojen analysointiin?
Jos keskustelu ei kiinnosta, ei ole omasta mielestä tarpeeksi laadukasta ei siihen tarvitse osallistua. Yksinkertaista eikö vain?
Rokka ja Lehto kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lehto on fiktiivinen hahmo ja kirjailijan luomus. Väinö Linnan aikaan kirjailijat käyttivät vain omaa ihmistuntemustaan ja elämänkokemustaan kirjoittaessaan. Diagnoosien ahkera tekeminen on meidän aikamme muoti.
Luulen kyllä useimpien ymmärtävän että ovat Väinö Linnan luomia hahmoja. Mutta esimerkiksi Rokan esikuvana ollut Viljam Pylkäs ampui yhdellä kertaa noin 150 venäläistä, Linna vähensi tuon määrän komppaniaan, noin 80-100 mieheen jotta fiktio olisi uskottavampaa. Linna kirjoitti Tuntemattoman sotilaan ilmestyttyä aseveljelleen Pylkäkselle kirjeessä: "Kyllä, se on niin että sinä olet esikuvana Antero Rokan hahmolle..."
Ei niitä Pylkäksen Pertjärvellä suolle ampumía ollut oikeasti kuin vajaa 90 (83 taisi olla oikea luku), mutta Linna pienensi sen jonnekin viidenkymmenen pintaan.
Rokka ja Lehto kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lehto on fiktiivinen hahmo ja kirjailijan luomus. Väinö Linnan aikaan kirjailijat käyttivät vain omaa ihmistuntemustaan ja elämänkokemustaan kirjoittaessaan. Diagnoosien ahkera tekeminen on meidän aikamme muoti.
Luulen kyllä useimpien ymmärtävän että ovat Väinö Linnan luomia hahmoja. Mutta esimerkiksi Rokan esikuvana ollut Viljam Pylkäs ampui yhdellä kertaa noin 150 venäläistä, Linna vähensi tuon määrän komppaniaan, noin 80-100 mieheen jotta fiktio olisi uskottavampaa. Linna kirjoitti Tuntemattoman sotilaan ilmestyttyä aseveljelleen Pylkäkselle kirjeessä: "Kyllä, se on niin että sinä olet esikuvana Antero Rokan hahmolle..."
Pylkäs oli esikuva mutta hän ei ollut Rokan kaltainen niskoittelija vaan teki mitä käskettiin. Ei siitä mitään tule jos ei totella, etenkin sota-aikana sellaista on mahdoton hyväksyä.
Toinen suunnattomasti yliarvostettu on joukkoueenjohtaja vänrikki Koskela. Hän oli alaistensa mielistelijä, kun tiukka paikka tulisi homma kusisi. Satukirjoissa tuollainen johtamistyyli toimii, ei oikeassa elämässä.
Mannerheim-ristin ritari 89 Toivo Ovaska oli hyvin samankaltainen kurikäsitykseltään kuin Rokka. Ei päässyt prenikanjakotilaisuuteensa, koska oli kurinpalautuksessa. Linna ei häntä tuntenut, mutta olihan noita kuria kaihtavia mutta kovia sotilaita.
Vierailija kirjoitti:
Rokka ja Lehto kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rokka ja Lehto kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rokka ja Lehto kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lehto näytti miten tie kuljetaan loppuun asti pää pystyssä, arvostus ja kunnioitus saadaan teoilla, ei tittelillä tai syntymällä kultalusikka suussa..
Mitä hän ja Rokka olisivatkaan saaneet aikaan yhdessä? Rokka oli synnynnäisiltä ominaisuuksiltaan supersotilas joka sai kyvyiltään heikommatkin miehet loistamaan rinnallaan. (mm. tapaus kun komppanian venäläisiä ampui Suomi-konepistoolilla: "En mie hyvvää tarvitse, mie tarviin lippaan lattaajan.")
Olisi riitaantunut Rokan kanssa?
Ei, koska Rokka taistelussa toimi esimerkillisesti ja oli vanhempi mies, Lehto olisi tullut Rokan kanssa ns. itsemurhatehtävään jos tämä olisi pyytänyt. Karjalaisella huumorillaan ja ns. jermu-asenteellaan taisteluiden ulkopuolella Rokka olisi hurmannut Lehdon.
Kaksi alfaa tulee toimeen hetken aikaa, mutta sitten se kikkelinmittailu alkaa. Lehto olisi ampunut Rokkaan selkään ja ottanut paikkansa.
Kumpikin oli alikessuja alkaenkin joten eri ryhmissä olisivat olleet kuitenkin, toki tuttuja saman joukkueen/komppanian jäseniä. Voi olla, että kun Rokka asemasotavaiheessa aikansa kuluksi viilaili sormuksia venäläisen lentokoneen alumiinisesta potkurista, Lehdolle olisi voinut aika käydä pitkäksi ja se olisi voinut eskaloitua arvaamattomin seurauksin.
Hyvä pointti. Jos puhuisimme todellisista hahmoista, niin väittäisin että jos Lehto olisi saanut elää, hän olisi asemasodan aikana hakeutunut kaukopartiomieheksi tylsyyttä pakoon.
Suurin osa sotilaista ei todellakaan viihdy sodassa mutta sitten on pieni porukka joka on siellä kuin kotonaan ja ovat vielä hyviä sotilaita. Lauri Törni on hyvä esimerkki, siviilielämä ei hänelle sopinut, viinan kanssa ongelmia, tappeluita, parisuhteet eivät kestäneet jne. Törni oli erinomainen sotilas mutta ihmisenä ei mikään mukava mies. Lehto olisi hyvin sopinut Törnin joukkoihin.
Vierailija kirjoitti:
Mannerheim-ristin ritari 89 Toivo Ovaska oli hyvin samankaltainen kurikäsitykseltään kuin Rokka. Ei päässyt prenikanjakotilaisuuteensa, koska oli kurinpalautuksessa. Linna ei häntä tuntenut, mutta olihan noita kuria kaihtavia mutta kovia sotilaita.
Todella harvinainen poikkeus sillä yleensä vaan ei totella ja tositilanteessa ollaan pelkureita. Viljam Pylkäs totteli, teki mitä piti eikä aina ollut niskoittelemassa.
Vierailija kirjoitti:
Rokalla olisi nykyaikana diagnosoitu ADHD ja sillä vahingoittumattomana selviytyneenä Honkajoella (?) autismikirjon häiriö. Rokka haavoittui, mutta toipui. Melkein kaikki keskeiset henkilöt kuitenkin kuolivat.
Rokka nimenomaan osasi relata kun tilanne ei ollut päällä. Pitkässä asemasotavaiheessa 1942-1944 kevääseen asti hän viilaili sormuksia myyntiin ja toimi kauppamies Rahikaisen (hän hankki mustasta pörssistä mm. tupakkaa, keksejä, suklaata, viinaa yms.) yhtiökumppanina ansaiten merkittävästi rahaa joista osa meni uusiin sijoituksiin, osa vaimolle kotiin Karjalan kannakselle. Taistelutilanteessa hänestä kuoriutui Soturi-Antti, joka oli jatkuvasti tietoinen ainakin paikallisesta tilanteesta, oli ampujista parhaita ja tarvittaessa otti momentumista hyödyt ollen joustava esimerkiksi joskus neuvoen komppanianpäällikköä ja sitten kehuen tätä loistavasta päätöksestä kun lopputulos oli suotuisa.
Mielestäni merkittävä kysymys myös on, mikä tämän Rokan mukanaan kuljettaman hiljaisen siipimiehen rooli Linnan mielessä oli? Sotamies Susi siis kysymyksessä. Hän on samalta kylältä kuin Rokka, ja he ovat jo Talvisodassa taistelleet yhdessä. Susi puhuu Laineen elokuvassa noin kolme repliikkiä joista ensimmäiset kaksi tulokohtauksessa kun Koskela vähän puhuttaa täydennysmiehiä Rokkaa ja Sutta.
Vierailija kirjoitti:
Rokka ja Lehto kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rokka ja Lehto kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rokka ja Lehto kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lehto näytti miten tie kuljetaan loppuun asti pää pystyssä, arvostus ja kunnioitus saadaan teoilla, ei tittelillä tai syntymällä kultalusikka suussa..
Mitä hän ja Rokka olisivatkaan saaneet aikaan yhdessä? Rokka oli synnynnäisiltä ominaisuuksiltaan supersotilas joka sai kyvyiltään heikommatkin miehet loistamaan rinnallaan. (mm. tapaus kun komppanian venäläisiä ampui Suomi-konepistoolilla: "En mie hyvvää tarvitse, mie tarviin lippaan lattaajan.")
Olisi riitaantunut Rokan kanssa?
Ei, koska Rokka taistelussa toimi esimerkillisesti ja oli vanhempi mies, Lehto olisi tullut Rokan kanssa ns. itsemurhatehtävään jos tämä olisi pyytänyt. Karjalaisella huumorillaan ja ns. jermu-asenteellaan taisteluiden ulkopuolella Rokka olisi hurmannut Lehdon.
Kaksi alfaa tulee toimeen hetken aikaa, mutta sitten se kikkelinmittailu alkaa. Lehto olisi ampunut Rokkaan selkään ja ottanut paikkansa.
Kumpikin oli alikessuja alkaenkin joten eri ryhmissä olisivat olleet kuitenkin, toki tuttuja saman joukkueen/komppanian jäseniä. Voi olla, että kun Rokka asemasotavaiheessa aikansa kuluksi viilaili sormuksia venäläisen lentokoneen alumiinisesta potkurista, Lehdolle olisi voinut aika käydä pitkäksi ja se olisi voinut eskaloitua arvaamattomin seurauksin.
Hyvä pointti. Jos puhuisimme todellisista hahmoista, niin väittäisin että jos Lehto olisi saanut elää, hän olisi asemasodan aikana hakeutunut kaukopartiomieheksi tylsyyttä pakoon.
Olisi joutunut ongelmiin. Todennäköisesti olisi kännissä ampunut Rokan takaapäin ja lähtenyt linnaan. Parempi se on takaa kuin edestä.
Vierailija kirjoitti:
Rokka ja Lehto kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lehto on fiktiivinen hahmo ja kirjailijan luomus. Väinö Linnan aikaan kirjailijat käyttivät vain omaa ihmistuntemustaan ja elämänkokemustaan kirjoittaessaan. Diagnoosien ahkera tekeminen on meidän aikamme muoti.
Luulen kyllä useimpien ymmärtävän että ovat Väinö Linnan luomia hahmoja. Mutta esimerkiksi Rokan esikuvana ollut Viljam Pylkäs ampui yhdellä kertaa noin 150 venäläistä, Linna vähensi tuon määrän komppaniaan, noin 80-100 mieheen jotta fiktio olisi uskottavampaa. Linna kirjoitti Tuntemattoman sotilaan ilmestyttyä aseveljelleen Pylkäkselle kirjeessä: "Kyllä, se on niin että sinä olet esikuvana Antero Rokan hahmolle..."
Ei niitä Pylkäksen Pertjärvellä suolle ampumía ollut oikeasti kuin vajaa 90 (83 taisi olla oikea luku), mutta Linna pienensi sen jonnekin viidenkymmenen pintaan.
Pylkäs ampui "joitakin kymmeniä" eikä tehnyt sitä yksin. Siinä oli toisia mukana ampumassa. Toki Pylkäs oli aktivisin ja lähimpänä, mutta yksin ei sitä kuitenkaan tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Lehto, oliko hän kaikkien miesten esikuva tai haavekuva, moniko haluaa samaistua?
Miehistä en tiedä, mutta minä naisena samaistun nimenomaan Lehtoon. Esim. se sotavangin a-m-p-minen on siinä tilanteessa oikeasti ainoa rationaalinen teko. Mies ei ollut upseeri, eli tietoja siltä ei olisi kuulustelussa saanut, joten miksi uhrata vähäisiä resursseja sotavankien ruokkimiseen? Sotavankien olot oli muuten Suomessakin paikoin aivan käsittämättömän kauheat, joten miesparan päästäminen kärsimyksistään oli myös armeliaista.
Mielenkiintoinen asetelma tuo Lehto + Rokka. Hehän eivät hirveästi ehtineet olla tekemisissä kun Lehto jo kaatui. Veikkaan, että Rokkaa olisi alkanut ärsyttää Lehdon tarpeeton väkivalta. Lehto olisi varmaan ampunut sen kapteeni Baranovinkin huvikseen, kun taas Rokka keitti tälle teet ja teki pari tanssiliikettäkin. Toki Rokalla oli oma lehmä ojassa, kun joutui kuulusteluun, mutta olihan hän luonteeltaan huumorintajuinen. Lehto oli taas synkkä ja ilkeä, joka ei ollut yhtään huumorintajuinen. Ennen pitkää nämä piirteet olisi alkaneet hangata, varsinkin kun aktiivinen taistelutoiminta väheni asemasodan aikaan.
Rokka ja Lehto kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rokalla olisi nykyaikana diagnosoitu ADHD ja sillä vahingoittumattomana selviytyneenä Honkajoella (?) autismikirjon häiriö. Rokka haavoittui, mutta toipui. Melkein kaikki keskeiset henkilöt kuitenkin kuolivat.
Rokka nimenomaan osasi relata kun tilanne ei ollut päällä. Pitkässä asemasotavaiheessa 1942-1944 kevääseen asti hän viilaili sormuksia myyntiin ja toimi kauppamies Rahikaisen (hän hankki mustasta pörssistä mm. tupakkaa, keksejä, suklaata, viinaa yms.) yhtiökumppanina ansaiten merkittävästi rahaa joista osa meni uusiin sijoituksiin, osa vaimolle kotiin Karjalan kannakselle. Taistelutilanteessa hänestä kuoriutui Soturi-Antti, joka oli jatkuvasti tietoinen ainakin paikallisesta tilanteesta, oli ampujista parhaita ja tarvittaessa otti momentumista hyödyt ollen joustava esimerkiksi joskus neuvoen komppanianpäällikköä ja sitten kehuen tätä loistavasta päätöksestä kun lopputulos oli suotuisa.
Mielestäni merkittävä kysymys myös on, mikä tämän Rokan mukanaan kuljettaman hiljaisen siipimiehen rooli Linnan mielessä oli? Sotamies Susi siis kysymyksessä. Hän on samalta kylältä kuin Rokka, ja he ovat jo Talvisodassa taistelleet yhdessä. Susi puhuu Laineen elokuvassa noin kolme repliikkiä joista ensimmäiset kaksi tulokohtauksessa kun Koskela vähän puhuttaa täydennysmiehiä Rokkaa ja Sutta.
Rokka oli alfa, Susi beta. Jostakin syystä Rokka kuitenkin katsoi velvollisuudekseen vastata Sudesta, vaikka alfat ei yleensä tällaiseen lähde ellei ole omia etuja turvattavana.
Rahikainen muuten kusetti Rokkaa kaupoissa, viilasi linssiin ja veti välistä. Rokka ei jaksanut puuttua, koska tiesi että Rahikaisen kaltaisille kusettaminen on osa luonnetta eikä isoista summista ollut kysymys. Lehto olisi hakannut Rahikaisen vastaavassa tilanteessa.
Kun Lehto kaatui, oli Vanhanen iloinen kun Rokka tuli sijalle ryhmänjohtajaksi. Lehto oli monesti tiuskinut huumorintajuiselle Vanhaselle ja käskenyt tämän lopettamaan nauraminen, kun taas Rokka jutteli hauskoja eikä lamannut iloa. Lehto oli psykologisesti kyvytön, hänen valttinsa oli ainoastaan hullu kovuus johon muut luottivat. Rokka taas ymmärsi psykologian eikä johtanut pelolla, vaan esimerkillä ja huumorilla.
Vierailija kirjoitti:
Kun Lehto kaatui, oli Vanhanen iloinen kun Rokka tuli sijalle ryhmänjohtajaksi. Lehto oli monesti tiuskinut huumorintajuiselle Vanhaselle ja käskenyt tämän lopettamaan nauraminen, kun taas Rokka jutteli hauskoja eikä lamannut iloa. Lehto oli psykologisesti kyvytön, hänen valttinsa oli ainoastaan hullu kovuus johon muut luottivat. Rokka taas ymmärsi psykologian eikä johtanut pelolla, vaan esimerkillä ja huumorilla.
Vanhala, korjaus.
Onko tuo Mollin versio jossain nähtävissä ilman rekisteröintyjä ym?
Olisin erittäin varovainen näiden mt-sairauksien ja -häiriöiden toteamisesta täällä. Sota on aina poikkeuksellinen olotila, ja jannut olivat vielä lähestulkoon lapsia, kun joutuivat rintamalle.
Vierailija kirjoitti:
Kun Lehto kaatui, oli Vanhanen iloinen kun Rokka tuli sijalle ryhmänjohtajaksi. Lehto oli monesti tiuskinut huumorintajuiselle Vanhaselle ja käskenyt tämän lopettamaan nauraminen, kun taas Rokka jutteli hauskoja eikä lamannut iloa. Lehto oli psykologisesti kyvytön, hänen valttinsa oli ainoastaan hullu kovuus johon muut luottivat. Rokka taas ymmärsi psykologian eikä johtanut pelolla, vaan esimerkillä ja huumorilla.
Lehtoa ei kiinnostanut johtaminen pätkääkään, kuten eivät muut ihmiset muutenkaan.
kovuuden lisäksi Lehdon valtteja oli älykkyys. Sehän käy heti alussa ilmi, kun Kaarna haluaisi Lehdon hankkivan oppia itselleen.
Eikö Linna yhdistellyt eri soturien luonteenpiirteitä yhteenkin hahmoon? Esim. Lehdossa voi olla useamman miehen piirteitä siis.
Hyvä pointti. Jos puhuisimme todellisista hahmoista, niin väittäisin että jos Lehto olisi saanut elää, hän olisi asemasodan aikana hakeutunut kaukopartiomieheksi tylsyyttä pakoon.