Lue keskustelun säännöt.
Alikersantti Lehto, psykopaatti(ko)
hyväntuulinen aurinko
17.09.2021 |
Väinö Linnan romaanissa Lehto esitellään yleensä tunnekylmänä mutta joskus raivostuvana (esim. pelkuruutta ja heikkoutta osoittaneen sotamies Riitaojan kohdalla.)
Hän on hampaitaan kiristelevä tampereen seudulta oleva orpopoika. Hän puhuu kirjakieltä sen vähän mitä puhuu, peittäen näin juurensa joita hän ei kai koe olevankaan. Itse olen luullut hänen olleen turkulainen satamajätkä yli 20 vuoden ajan, siinä esimerkki miten hyvin hän peitti menneisyytensä eikä Linna hänen taustoistaan juuri kerro.
Edwin Laineen elokuvassa Tuntematon Sotilas (1955) Lehtoa esittää unohtumattomasti Åke Lindman. Aku Louhimiehen Tuntemattomassa Sotilaassa (2017) Lehdon roolissa on Severi Saarinen joka luo ehkä vielä tummemman sävyn hahmoonsa. Lehto ikään kuin tietää että hän tulee kaatumaan sodassa ja on synkkä ja negatiivinen. Arvostamiensa johtajien (Kaarna, Koskela) määräyksiä hän noudattaa kritiikittä mutta halveksimaansa Lammioon hän suhtautuu vihamielisesti.
Vaikka asiaa ei suoraan kerrota, on selvää että orpolapsi Lehto on kokenut kaltoinkohtelua ja ehkäpä jopa seksuaalista hyväksikäyttöä.
Lehto kohtaa noutajansa jatkosodan ensimmäisenä syksynä. Pilkkopimeässä yössä hän kävelee suoraan vihollisen asemaan josta avataan pikakiväärituli. Partiokaverit pakenevat paikalta luullen Lehdon kuolleen ja ollen liian peloissaan koko ajan jatkuvan tulituksen vuoksi mennäkseen asiaa varmistamaan. Myöhemmin päivänvalossa nähdään että Lehto on vakavasti haavoittuneena ampunut itsensä kiväärillään. "Hän oli paras mies meistä kestämään tuon kohtalon." Totesi Koskela.
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Rokka ja Lehto kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rokalla olisi nykyaikana diagnosoitu ADHD ja sillä vahingoittumattomana selviytyneenä Honkajoella (?) autismikirjon häiriö. Rokka haavoittui, mutta toipui. Melkein kaikki keskeiset henkilöt kuitenkin kuolivat.
Rokka nimenomaan osasi relata kun tilanne ei ollut päällä. Pitkässä asemasotavaiheessa 1942-1944 kevääseen asti hän viilaili sormuksia myyntiin ja toimi kauppamies Rahikaisen (hän hankki mustasta pörssistä mm. tupakkaa, keksejä, suklaata, viinaa yms.) yhtiökumppanina ansaiten merkittävästi rahaa joista osa meni uusiin sijoituksiin, osa vaimolle kotiin Karjalan kannakselle. Taistelutilanteessa hänestä kuoriutui Soturi-Antti, joka oli jatkuvasti tietoinen ainakin paikallisesta tilanteesta, oli ampujista parhaita ja tarvittaessa otti momentumista hyödyt ollen joustava esimerkiksi joskus neuvoen komppanianpäällikköä ja sitten kehuen tätä loistavasta päätöksestä kun lopputulos oli suotuisa.
Mielestäni merkittävä kysymys myös on, mikä tämän Rokan mukanaan kuljettaman hiljaisen siipimiehen rooli Linnan mielessä oli? Sotamies Susi siis kysymyksessä. Hän on samalta kylältä kuin Rokka, ja he ovat jo Talvisodassa taistelleet yhdessä. Susi puhuu Laineen elokuvassa noin kolme repliikkiä joista ensimmäiset kaksi tulokohtauksessa kun Koskela vähän puhuttaa täydennysmiehiä Rokkaa ja Sutta.
Rokka oli alfa, Susi beta. Jostakin syystä Rokka kuitenkin katsoi velvollisuudekseen vastata Sudesta, vaikka alfat ei yleensä tällaiseen lähde ellei ole omia etuja turvattavana.
Rahikainen muuten kusetti Rokkaa kaupoissa, viilasi linssiin ja veti välistä. Rokka ei jaksanut puuttua, koska tiesi että Rahikaisen kaltaisille kusettaminen on osa luonnetta eikä isoista summista ollut kysymys. Lehto olisi hakannut Rahikaisen vastaavassa tilanteessa.
Susi tuo Rokkaan ikään kuin taustaa. Lapsuudenystävät samalta seudulta. Usein alfa tarvitsee betaa jonkinlaisena kasvualustan tapaisena. Jonain, josta voi erottua ja jonka pohjalta voi kehittyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoinen ihmiskattaus Tuntemattomassa joka tapauksessa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun Lehto kaatui, oli Vanhanen iloinen kun Rokka tuli sijalle ryhmänjohtajaksi. Lehto oli monesti tiuskinut huumorintajuiselle Vanhaselle ja käskenyt tämän lopettamaan nauraminen, kun taas Rokka jutteli hauskoja eikä lamannut iloa. Lehto oli psykologisesti kyvytön, hänen valttinsa oli ainoastaan hullu kovuus johon muut luottivat. Rokka taas ymmärsi psykologian eikä johtanut pelolla, vaan esimerkillä ja huumorilla.
Lehtoa ei kiinnostanut johtaminen pätkääkään, kuten eivät muut ihmiset muutenkaan.
kovuuden lisäksi Lehdon valtteja oli älykkyys. Sehän käy heti alussa ilmi, kun Kaarna haluaisi Lehdon hankkivan oppia itselleen.
Kaarnahan tajusi, että Lehto on poikkeusyksilö, koska on niin kova että uskaltaa asettua lauman tahtoa vastaan vaikka henki menisi. Hän muistutti Lehtoa, että jos sellaisen kovuuden käyttää järkevästi eikä hukkaa sitä turhaan asennekapinaan, alkavat sieltä suurteot. Kaarna yritti saada Lehdon hankkimaan yleissivistystä, mutta Lehto ei hankkinut kirjoja. Jos Lehto olisi hankkinut kirjat ja selvinnyt sodasta - minne asti olisi vielä päässyt?
Joskus olen ajatellut niinkin, että ehkä Susi toi Rokalle tietyn turvallisuuden tunteen, jonka avulla oli helpompaa toimia myös sotatilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Joskus olen ajatellut niinkin, että ehkä Susi toi Rokalle tietyn turvallisuuden tunteen, jonka avulla oli helpompaa toimia myös sotatilanteessa.
Susi oli ikäänkuin Rokan vaimentava osa. Rokka puheliaana karjalaisena puhua pulputti mutta myös tämä oman kylän poika, jo Talvisodassa Rokan kanssa Summassa pelännyt toi dominanssia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisin erittäin varovainen näiden mt-sairauksien ja -häiriöiden toteamisesta täällä. Sota on aina poikkeuksellinen olotila, ja jannut olivat vielä lähestulkoon lapsia, kun joutuivat rintamalle.
Mielestäni tässä on loistava alusta alkaa perkaamaan henkilöiden taustoja ja vaikutteita. Hehän ovat Väinö Linnan luomia fiktiivisiä hahmoja jotka heräävät henkiin heti kun avaat kirjan...Linna siis kuvaili noita persoonia ja vasta me keksimme heille diagnoosin.
2020-luvun tulkinnoilla kaikki olivat sateenkaariväkeä. Vai vielä tunteita sinne mentiin nuotittamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rokka ja Lehto kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lehto on fiktiivinen hahmo ja kirjailijan luomus. Väinö Linnan aikaan kirjailijat käyttivät vain omaa ihmistuntemustaan ja elämänkokemustaan kirjoittaessaan. Diagnoosien ahkera tekeminen on meidän aikamme muoti.
Luulen kyllä useimpien ymmärtävän että ovat Väinö Linnan luomia hahmoja. Mutta esimerkiksi Rokan esikuvana ollut Viljam Pylkäs ampui yhdellä kertaa noin 150 venäläistä, Linna vähensi tuon määrän komppaniaan, noin 80-100 mieheen jotta fiktio olisi uskottavampaa. Linna kirjoitti Tuntemattoman sotilaan ilmestyttyä aseveljelleen Pylkäkselle kirjeessä: "Kyllä, se on niin että sinä olet esikuvana Antero Rokan hahmolle..."
Linnan versio tapauksesta on aivan erilainen kuin mitä oikeasti tapahtui.
Lyhyt yhteenveto tapauksesta on se, että venäläinen komppania (tai vahvistettu komppania) hyökkäsi suomalaisen tukikohdan kimppuun, Tukikohtaa miehitti joukkueellinen JR 61:n miehiä (muistaakseni 9.K:sta, mutta saatan muistaa väärin). Pylkkään ryhmä oli varmistamassa JR 8:n sivustaa lähettyvillä. Pylkäs kuuli taistelun äänen, ja lähti oma-aloitteisesti apuun konepistoolin kanssa.
Oman kertomansa mukaan Pylkäs meni asemiin tukikohdan kärkeen, minne hyökkäys suuntautui, ja ampui yksin konepistoolilla hyökkääjät kuoliaaksi JR 61:n miesten kantaessa hänelle uusia lippaita ja uuden konepistoolin, kun alkuperäinen meni jumiin.
On aivan varmasti totta, että Pylkäs lähti oma-aloitteisesti taisteluun apuun. Se on kiistatonta ja osoittaa, että hän teki sodassa enemmän kuin mitä tavalliselta sotilaalta voi kohtuudella odottaa. Hän oli sellainen, mitä siviilimaailma kutsuu sankariksi. (Rintamamiesten keskuudessa "sankari" oli aika yleisesti negatiivinen termi eikä sitä käytetty kuvaamaan ketään positiivisesti).
Mutta ihan koko Pylkkään kertomaa ei välttämättä kannata uskoa. Paikalla oli kuitenkin joukkueellinen muitakin miehiä osallistumassa taisteluun, ja he olivat puolustautuneet jo ennen kuin Pylkäs ehti paikalle.
Vierailija kirjoitti:
Rokka ja Lehto kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lehto on fiktiivinen hahmo ja kirjailijan luomus. Väinö Linnan aikaan kirjailijat käyttivät vain omaa ihmistuntemustaan ja elämänkokemustaan kirjoittaessaan. Diagnoosien ahkera tekeminen on meidän aikamme muoti.
Luulen kyllä useimpien ymmärtävän että ovat Väinö Linnan luomia hahmoja. Mutta esimerkiksi Rokan esikuvana ollut Viljam Pylkäs ampui yhdellä kertaa noin 150 venäläistä, Linna vähensi tuon määrän komppaniaan, noin 80-100 mieheen jotta fiktio olisi uskottavampaa. Linna kirjoitti Tuntemattoman sotilaan ilmestyttyä aseveljelleen Pylkäkselle kirjeessä: "Kyllä, se on niin että sinä olet esikuvana Antero Rokan hahmolle..."
Pylkäs oli esikuva mutta hän ei ollut Rokan kaltainen niskoittelija vaan teki mitä käskettiin. Ei siitä mitään tule jos ei totella, etenkin sota-aikana sellaista on mahdoton hyväksyä.
Toinen suunnattomasti yliarvostettu on joukkoueenjohtaja vänrikki Koskela. Hän oli alaistensa mielistelijä, kun tiukka paikka tulisi homma kusisi. Satukirjoissa tuollainen johtamistyyli toimii, ei oikeassa elämässä.
Nykyään on muotia ylistää Lammiota ja painaa Koskela pohjamutiin.
Kummasti vaan miehet, jotka itse olivat sodassa rintamalla ovat järjestään olleet toista mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eri aika suosii eri hahmoja. Viimeisen tuntemattoman päähahmo on Rokka, aiemmin ei ollut. Lammion ihailusta en ole kuullutkaan. Linna kuvaili pöyhkeäksi helsinkiläiseksi kukoksi.
Hietanen oli aiemmin tärkeimpiä hahmoja, ilmeisesti ei nykyään? Tässäkään ketjussa ei ole puhuttu hänestä kuin PPP:n yhteydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eri aika suosii eri hahmoja. Viimeisen tuntemattoman päähahmo on Rokka, aiemmin ei ollut. Lammion ihailusta en ole kuullutkaan. Linna kuvaili pöyhkeäksi helsinkiläiseksi kukoksi.
Useampikin kirjoittaja on viimeisen 15 vuoden aikana nostanut Lammion esiin esimerkillisenä upseerina ja tähän yhdistyy yleensä se tässäkin ketjussa nähty Koskelan painaminen alas.
Nämä kirjoittajat ovat siis järjestään eri mieltä sotaveteraanirivimiesten kanssa siitä, millainen on hyvä upseeri ja millainen ei.
Vierailija kirjoitti:
Hietanen oli aiemmin tärkeimpiä hahmoja, ilmeisesti ei nykyään? Tässäkään ketjussa ei ole puhuttu hänestä kuin PPP:n yhteydessä.
Minusta Hietanen oli ensimmäisessä elokuvassa kiintoisin hahmo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun Lehto kaatui, oli Vanhanen iloinen kun Rokka tuli sijalle ryhmänjohtajaksi. Lehto oli monesti tiuskinut huumorintajuiselle Vanhaselle ja käskenyt tämän lopettamaan nauraminen, kun taas Rokka jutteli hauskoja eikä lamannut iloa. Lehto oli psykologisesti kyvytön, hänen valttinsa oli ainoastaan hullu kovuus johon muut luottivat. Rokka taas ymmärsi psykologian eikä johtanut pelolla, vaan esimerkillä ja huumorilla.
Lehtoa ei kiinnostanut johtaminen pätkääkään, kuten eivät muut ihmiset muutenkaan.
kovuuden lisäksi Lehdon valtteja oli älykkyys. Sehän käy heti alussa ilmi, kun Kaarna haluaisi Lehdon hankkivan oppia itselleen.
Kaarnahan tajusi, että Lehto on poikkeusyksilö, koska on niin kova että uskaltaa asettua lauman tahtoa vastaan vaikka henki menisi. Hän muistutti Lehtoa, että jos sellaisen kovuuden käyttää järkevästi eikä hukkaa sitä turhaan asennekapinaan, alkavat sieltä suurteot. Kaarna yritti saada Lehdon hankkimaan yleissivistystä, mutta Lehto ei hankkinut kirjoja. Jos Lehto olisi hankkinut kirjat ja selvinnyt sodasta - minne asti olisi vielä päässyt?
Sota on joukkuepeliä. Ei käy, että asettuu lauman tahtoa vastaan.
Viimeisin elokuvaversio on mielestä hyvä, muttei paras. Elokuvassa pyritään näkemään uutta, vanhaa kaanonia unohtamatta. Silti mielestäni Louhimiehelle tehtiin oikeusmurha kun tuli metoo-kampanja ja näin parhaan elokuvan Jussi tuolta vuodelta meni jonnekin ihan muualle.
Vierailija kirjoitti:
Rokalla olisi nykyaikana diagnosoitu ADHD ja sillä vahingoittumattomana selviytyneenä Honkajoella (?) autismikirjon häiriö. Rokka haavoittui, mutta toipui. Melkein kaikki keskeiset henkilöt kuitenkin kuolivat.
Ja Lehdolla maanis-depressio
Lammio on hyvä upseeri, samoin se eversti joka ampuu Karjulan. Se eversti tietää paremmin ison kuvan että Neuvostoliitto on pääsemässä Helsinkiin ja sitä aluetta ei saa luovuttaa ja nakata konekivääreitä järveen.
Koskela on liikaa miehistön ja aliupseereiden kaveri, se on oikeestaan ihan huono upseeri.
Vierailija kirjoitti:
Lammio on hyvä upseeri, samoin se eversti joka ampuu Karjulan. Se eversti tietää paremmin ison kuvan että Neuvostoliitto on pääsemässä Helsinkiin ja sitä aluetta ei saa luovuttaa ja nakata konekivääreitä järveen.
Koskela on liikaa miehistön ja aliupseereiden kaveri, se on oikeestaan ihan huono upseeri.
Siis Viirilän ampuva eversti
Luulen että Lehdossa oli jo valmiiksi jotain, mikä vaikutti lopputulokseen. Kaikista kaltoinkohdelluista ei tule "lehtoja". Hänen synnyinominaisuuksillaankin saattoi olla merkitystä.
Millainen hänestä olisi tullut hyvällä kasvatuksella ja huolenpidolla? Luulisin että ehkä ihan reilu, mutta vaativa kaveri.
Vahvat ihmiset yleensä kovettavat itsensä, ja Lehto oli vahva kuin mikä. Ylpeyttä ja voimakasta selviytymisviettiä hänessä taisi olla jo lapsena, synnyinlahjana, eli väärissä käsissä moinen materiaali on tuhoavaa ja vaarallistakin, mutta jos häntä olisi kasvattanut luja mutta oikeudenmukainen käsi... Joku toinen olisi Lehdon kokemuksilla voinut olla Riitaoja kaltainen, pelokas ja avuton, koska hänestä puuttuisi tuo Lehdolle ominainen uhma, riippumattomuus toivosta ja riippumattomuus toisista ihmisistä. Niin kuin Kariluoto pohdiskeli kirjassa: "Ei saa päästää pienintäkään toivonsädettä mieleensä. Se tekee heikoksi. Siitä kaikki heikkous johtuu."
Ja tämä lienee samoja aatoksia, joita Lehto on käynyt itsensä kanssa aikoinaan; on oltava kuollut etukäteen..
Eli siis, mielestäni syvimmät luonteen ominaisuudet ratkaisevat merkittävästi lopputuloksen, ympäristön tehtävä on muokata niitä tiettyihin suuntiin.
Rokka olisi ollut Lehdolle liian ovela.